Toimin yhtenä pääohjaajana junnujen Suurella Budoleirillä 15.-17.6.2007. Leiri järjestetään Varalan urheiluopistossa Tampereella. Leiri on suunnattu 8-14-vuotiaille aikidon, karaten, taidon ja taekwondon harrastajille.

http://www.taido.fi/suuribudoleiri/

La 16.6.2007

Leiri on nyt suunnilleen puolivälissä, ja harjoitusten osalta oikeastaan jo loppusuoralla. Eilen harjoituksia oli suhteellisen paljon (junnuille yhteensä neljä tuntia ja meille ohjaajille kolme, koska yksi tunti meni toisten lajien lajiesittelyissä). Tämän päivän treenit ovat jo takana: aamulla oli yksi 1,5 tunnin treeni, minkä jälkeen muksut lähtivät Särkänniemeen. Itse jäin pois Särkänniemen reissulta, koska ajattelin, että en viitsi käyttää neljää tuntia aikaani siihen. Yritän kohta harjoitella ensi perjantain Quebecin-esitelmääni, jonka pitäisi nyt olla muuten valmis, mutta jota en ole vielä ehtinyt harjoitella lainkaan. Olen nyt vain jumittunut taas tähän nettiin… Myös SKY Journalin ja seuran asioita olisi kyllä jonkin verran hoidettavina, mutta ehkäpä keskityn ainakin ensisijaisesti siihen esitelmääni.

Bussimatka Helsingistä meni mukavasti Antin kanssa jutellessa. Myös oikeastaan kaiken muun vapaa-ajan olemme olleet Antin kanssa yhdessä ja jutelleet kaikenlaista. Onkin tosi loistavaa, että Antti on täällä toisena aikidon pääohjaajana. Jos olisin täällä yksin, minusta tuntuisi paljon enemmän siltä, että olen taa-aas jumissa jossain skugessa (urputi-urputi), vaikka tämä Varalan urheiluopisto (http://www.varala.fi) kyllä onkin sinänsä ihan hieno paikka. Vapaa-aikaa ei tosin ennen tätä iltapäivää ole paljon ollutkaan. Eilen ohjelma oli varsin tiukka ja melkein kaikki vapaa-aika meni syödessä (täällä syödään ihan koko ajan, mikä kyllä sinänsä sopii meitsille ihan hyvin).

Myös tatamilla yhteistyö Antin kanssa on sujunut hienosti, mikä tietenkin oli odotettavissakin. Olemme kumpikin vetäneet sekä tekniikkaa että verryttelyä, ukemi-harjoituksia ja leikkejä. Eilen aloitimme ekassa treenissä gyakuhanmi katatedorista ja etenimme siitä toisessa treenissä chudan tsukiin. Muiden lajien junnujen kanssa kävimme eilen läpi tunnin verran ukemeita ja helppoja tekniikoita eri hyökkäysmuodoista. Tänä aamuna vedimme vaativan tekniikkatreenin, jossa teimme mm. tobikoshi ukemeita, ryotedoria ja katateryotedoria (lopuksi tosin pelattiin shikko-fudista). Junnut pysyivät mielestäni yllättävän hyvin kärryillä ja jaksoivat hyvin loppuun asti sekä eilen että tänään. Taso on suhteellisen hyvä (parempi kuin viime vuonna mielestäni). Pari pientä loukkaantumista on sattunut, mutta ei mitään vakavaa onneksi. 

Aikidojunnuja täällä on 45, joista seitsemän on meidän seurasta. Yhteensä leiriläisiä on noin 160. Karatekoja on tänä vuonna eniten ja aikidokia toiseksi eniten. Apuohjaajia on paljon ja myös aikuisia "leirituristeja" jonkin verran, mistä syystä tatamilla on minun ja Antin lisäksi aika paljon muitakin aikuisia. Se on tietysti hyvä asia. Apuohjaajat joutuvat täällä itse asiassa kovemmille kuin me, koska he joutuvat vahtimaan enemmän junnuja vapaa-aikana (esim. rantavalvontaa ei kuulu meille) ja juoksemaan muutenkin hoitelemassa erilaisia käytännön asioita. Meidän pääohjaajien ei tarvitse kuin vetää treenit (jopa treeneissä pistimme eilen ukemi-hipassa apuohjaajat juoksemaan hippoina ympäri tatamia, *kjäh-kjäh*; me pääohjaajat sen sijaan, ööh, kontrolloimme tilannetta…).   

Illalla muksuille järjestetään vielä disko ja karaoke. Meille ohjaajille on silloin sauna varattuna. Viime vuonna illalla oli vielä parin tunnin treenit, mikä oli minusta ihan hyvä, kun kyse kuitenkin on budoleiristä. Mielestäni tähän lauantaipäivään on sisällytetty vähän turhan paljon kaikkea huvitteluohjelmaa treenien kustannuksella. Yksi junnukin kysyi tänään minulta, että miksihän tänä iltana ei ole sitä kahden tunnin treeniä… Sanoin ihmetteleväni samaa. Tällainen ohjelma ei tietenkään voi täysin vastata meidän lajivalmentajien preferenssejä, vaikka toisaalta täten meillä on täällä suhteellisen rentoa (ja ennen kaikkea minulla on täten aikaa treenata sitä esitelmää ja istua tässä netissä) ja varmaankaan ainakaan kovin moni junnuista ei pistä ollenkaan pahakseen diskoa ja karaokea.

Su 17.6.2007

Budoleiri loppui tänään. Eilen illalla kävin vielä muiden ohjaajien kanssa saunassa ja juttelin sen jälkeen Antin kanssa aika myöhään. Kirjoittelimme siinä samalla leiridiplomit ja aikidopassit (mikä olikin varmaan rankinta, mitä jouduimme leirin aikana tekemään). Aamulla oli vielä yhdet 1,5 tunnin treenit, diplomien jako ja leirikuvan ottaminen. Porukka oli vielä yllättävän pirteää treeneissä. Vedin hieman tavallista rankemman alkujumpan (juostiin salia ympäri jonkin aikaa ja tehtiin sen jälkeen vielä kaikki peruskuntoliikkeet), mutta porukka jaksoi hyvin. Treeneissä oli myös paljon suhteellisen hankalia tekniikoita (suwariwazaa, ushirowaza ryotedoria ja ushirowaza ryokatadoria) ja odotimme siksi, että porukka ei ehkä jaksaisi loppuajasta enää keskittyä, mutta yllätyimme kyllä junnujen kyvystä omaksua loppuun asti vaikeitakin juttuja (esim. Antin lopussa vetämä aikiotoshi sujui lähes kaikilta suorastaa upeasti). Taso oli siis tällä kertaa korkea ja harjoittelijat olivat motivoituneita. Siksi olikin vähän harmi, että harjoituksia ei ollut tämän enempää.

Sarilta kuulimme, että disko ei toiminut eilen kovin hyvin. Porukka oli kuulemma vain seisonut salin reunalla tai lähtenyt hillumaan johonkin ihan muualle. Siksi diskoa ei varmaankaan ensi vuonna järjestetä. Ehkäpä diskon tilalle lauantai-iltaan tulee tavalliset lajitreenit ja/tai joku näytös tai muu kaikkien lajien yhteistapahtuma (yhteistreenit, tms.). Mutta kannatti diskoideaa mielestäni silti kokeilla. Olisi se voinut toimiakin.

Leirin lopussa kirjoittelimme taas Antin kanssa nimmareita junnujen lippiksiin ja harjoituspasseihin. Se kuuluu keskeisenä osana Budoleirifiilikseen. Kotimatka tuntui hieman pitkältä, vaikka minulla olikin juttuseurana Antti (ja Jannekin istui siinä lähellä). Ruodimme Antin kanssa sekä meno- että paluumatkalla Fitness-lehdessä tässä kuussa julkaistua juttua, jossa aikidoa vertaillaan brassijutsuun. Toinen jutun päähenkilöistä on Antti ja toinen yksi brassijutsua harrastava tyttö; Antti kävi kokeilemassa yhden treenin verran brassijutsua Espoossa ja se tyttö kävi yksissä minun ohjaamissani treeneissä Hämeentien salilla. Juttu oli ihan hauskasti kirjoitettu, mutta oli siinä parissa kohdassa&n
bsp;väännelty minun sanojani vähän harhaanjohtaviksi. Mutta ei voi mitään. Sellaisiahan nuo suurelle yleisölle suunnatut aikidoa käsittelevät jutut aina ovat; toimittajat tulkitsevat kaiken mahdollisimman tarkkaan omia ennakkoasenteitaan vastaavaan tapaan (eli vähintäänkin jossain määrin virheellisesti ja meidän lajia tuntevien kannalta ärsyttävästi). Harmi, että minä en ollut saanut juttua oikoluettavakseni (en ollut tajunnut vaatia sitä, koska en tiennyt, että siinä mainittaisiin myös minun ja seuramme nimi ja lainattaisiin "suoraan" minun sanojani). Sen sijaan kuvat olivat yllättävän onnistuneita. Juttu oli myös suhteellisen pitkä (4 sivua) ja siinä mielessä (ja myös niiden kuvien takia) melko näkyvä. Ja onhan lajin ja seuran näkyvyys Fitness-lehdessä ehdottomasti hyvä asia meille, joten olen kuitenkin ilman muuta tyytyväinen.

Hieman ryytynyt olo on tietenkin taas kolmen päivän reissun jälkeen, mutta olen kyllä tyytyväinen tapahtumaan. Mielestäni Sari ja muut järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä, ja kaikki oli muutenkin aivan mainiota (yhteistyö Antin kanssa, apuohjaajat ja muut avustajat, uutterasti treenaavat junnut, Varalan urheiluopiston tarjoamat puitteet, jne.). Tuli tosin (*röyh*) safkattua vähän liikaa, koska ruokaa tarjoiltiin vähän väliä eikä kulutus kuitenkaan ollut meillä ohjaajilla niin kovin suurta siellä. On vähän raskas olo nyt…     

Ohjaan aikidoleirin aikuisille ja nuorille (yli 13 v.) Liikuntamyllyssä, Helsingissä, 9.-10.6.2007. Leirin järjestää Finn-Aiki ry.

http://www.finland-aikikai.fi/?sivu=kalenteri.php&osa=9&kieli=fin&id=283 

La 9.6.2007

Leiri sujui tänään oikein mukavasti. Porukkaa oli ihan mukava määrä: suurin osa oman seuran aktiiveista oli paikalla, ja lisäksi oli joitakin osallistujia muista seuroista (Tapiola Aikikaista, HY:n aikidoseurasta Seitokaista ja Lahti Yuko Aikikaista). Taso oli todella hyvä, joten pystyin vetämään heti aamun bokken-treeneissä koko kolmossarjan läpi. Aseettomissa treeneissäkin vedin varsin edistyneitä juttuja (mm. sen yhden Tissier'n hankalan "pyyhkäisy-koshinagen" ja muita sovelluksia gyakuhanmi katatedorista, ja iltapäivällä myös tekniikoita eridorista). Porukka pysyi aivan loistavasti kärryillä ja opin siinä samalla itsekin kaikenlaista, kun treenailin erilaisten parien kanssa ja yritin tunnustella, miten ihmiset reagoivat eri liikkeisiin. Salissa oli kuuma, mutta eipä sekään oikeastaan häirinnyt; hiki vain lensi sitäkin paremmin.

On todella hienoa, että tietyt harjoittelijat jaksavat käydä treeneissäni niin säännöllisesti. Se motivoi minua vetämään näitä leirejä, ja tietenkin yleensäkin harjoituksia. On hienoa nähdä, kun kukin edistyy omalla tahollaan. Ja toisaalta myös seuran yleinen taso tuntuu nousevan ja vuorovaikutus ryhmän sisällä paranevan. En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni niin hienon porukan käymään niin aktiivisesti treeneissäni! Ehkä olen vain onnekas. Toisaalta on tietenkin myös todella hienoa, että paikalle saapuu ihmisiä myös muista seuroista. Siten me saamme hyödyllisiä vaikutteita muista seuroista, ja toivottavasti myös päin vastoin.

Su 10.6.2007

Leiri meni mukavasti tänäänkin. Porukka jaksoi hyvin olla mukana loppuun asti. Palasimme vielä eilisiin teemoihin (sovelsimme eilisiä gyakuhanmi katatedori -tekniikoita chudan tsuki -hyökkäykseen ja teimme eridorista muutaman tekniikan, joita emme vielä eilen ehtineet tehdä) ja lopuksi otimme uudeksi teemaksi tekniikat montaa hyökkääjää vastaan (ensin taninzudorista joitakin perusjuttuja paikaltaan ja sen jälkeen vapaasti randoria suuremmissa ryhmissä). Mielestäni rytmitys onnistui ihan hyvin. Olinkin miettinyt treenien rakennetta jonkin verran etukäteen, koska kahden tunnin treenien rytmitys ei ole aivan helppoa meidän vauhdikkassa tyylissämme. Randori treenien lopussa otti silmin nähden kaikkien voimille, mutta sen olikin tarkoitus olla eräänlainen loppukiri, ja kaikki osallistujat olivat kyllä hyväkuntoisia ja jaksoivat siksi hyvin loppuun asti.

Parasta leirien vetämisessä on se, että silloin voi vetää mitä huvittaa! Ei siis tarvitse ajatella tavanomaista seuran päävalmentajan vastuuta graduointitekniikoiden opettamisesta ja perustekniikan hiomisesta vaan voi hyvällä omallatunnolla vetää juuri sellaisia juttuja, joita itse juuri sillä hetkellä tahtoo funtsata ja treenata (ja tietenkin siis myös jakaa muiden kanssa). Lisäksi taso on yleensä leireillä sen verran korkea, että voi vetää hankaliakin juttuja ja kaivautua tekniikoiden analyyseissä syvemmälle kuin normaalitreeneissä. Aikaa on myös enemmän, joten ehtii paremmin käsitellä eri teemoja ja palata niihin useamman kerran leirin aikana. Toisaalta kaikkien leirin aikana harjoiteltujen teemojen voi myös ajatella muodostavan yhden laajemman kokonaisuuden, jollaista olisi ollut vaikea ehtiä käydä läpi normaalitreenien puitteissa.

Oikein onnistunut leiri siis kaikin puolin! Lämmin kiitos kaikille osallistujille (jos joku heistä sattuu lukemaan tätä joskus)!   =) 

Ma 4.6.2007 

Langnetin (eli valtakunnallisen kielentutkimuksen tutkijakoulun, josta siis saan palkkani) 'Kielen rakenteet käytössä' -ohjelman seminaari pidetään täällä Seilissä, Turun saaristossa, 4.-6.6.2007 (http://www.utu.fi/erill/saarmeri/). Paikka on tosi viehättävä, joskin olen tähän mennessä katsellut maisemia lähinnä ikkunasta. (Luonnon helmassa hengaaminen ei ole ihan niitä meitsin omimpia juttuja…) Täytyy kuitenkin varmaan lähteä lenkille jossain vaiheessa, että tulee vähän liikuttua. Paikan luonteen voisi ehkä tiivistää sanomalla, että nättiä, mutta paljon skugempaan ei kyllä pääse (koko saarella ei esim. ole yhtään kauppaa, mutta onneksi ruokaa kyllä roudataan eteen ihan kiitettävästi).  

Kämppikseni on Sachiko, HY:n suomalais-ugrilaisten kielten laitokselta. Kerroin hänelle parin vuoden takaisesta Japanin-reissustani ja pääsimme mm. sitä kautta heti samoille aaltopituuksille. Muutenkin olen jutellut paljon uusien ihmisten (ja joidenkin vanhojen tuttujen) kanssa erilaisista asioista. On ollut tosi hyvä fiilis. Tarjoutui myös hyvä tilaisuus käydä Pentin kanssa läpi SKY Journalin viimeisimmät submissiot ym. journaaliin liittyvät ajankohtaiset asiat. 

Ensimmäinen ryhmäsessio meni mukavasti. Aika meni tosi nopeasti ja keskustelu tuntui antoisalta. Sain itsekin kommentoitua käsiteltävää työtä mielestäni suhteellisen aktiivisesti, mistä tuli itsellekin hyvä fiiilis (kuten Helasvuo sanoi: "Toisten töiden kommentointi on keskeinen osa akateemista työtä ja se on siis taito, joka on syytä opetella"). Huomenna käsitellään mm. minun työtäni. Fiilis ryhmässämme on niin hyvä, että en jännitä yhtään vaan odotan innolla saamiani kommentteja. Täytyy vielä tänä iltana lukea myös niitä muiden töitä.

Ihan hyvä juttu siis on ollut tämä Seilin seminaari tähän asti. Harmi vain, että treenit jäävät väliin tänään ja huomenna… Onneksi Antti ja Pekka lupautuivat tuuraamaan minua treenien vetämisessä, joten voin siltä osin olla rauhallisin mielin. Keskiviikkoiltana taas tatamilla! 

Ti 5.6.2007

Tänään aamupäivällä käsiteltiin minun työtäni. Ryhmässäni on pelkkiä keskusteluntutkijoita, mikä on hyvä; kaikki ymmärtävät suunnilleen, mistä on kyse ja osaavat antaa metodologiaan liittyviä kommentteja. Kukaan ryhmäläisistä ei ole romanisti, mutta se ei haittaa, koska kohdekieli ei tunnu niin hirveän relevantilta työn käsittelyssä. Lisäksi ryhmämme ohjaajana tässä seminaarissa toimii Eija Suomela-Salmi, joka on siis ranskan proffa Turun yliopistossa. Eli ryhmä on kaikin puolin tosi jees. Sain relevantteja kommentteja sekä väikkärini kokonaisrakenteesta että mm. monista metodologisista asioista (tai oikeastaan lähinnä siitä, miten esitän ne asiat). Lisäksi tuli hyviä huomioita pariin yksittäiseen esimerkkiin. Saatan pystyä hyödyntämään niitä Kanadassa kesäkuun lopussa pitämässäni esitelmässä.

Olen myös oppinut tänään, että 1600- ja 1700-luvuilla Seiliin eristettiin kaikki spitaaliset. Sen jälkeen (vuoteen 1962) tänne työnnettin mielisairaat, ja nyt siis tutkijat. Ja vaikka saaren pinta-ala on vain 1,2 km2 (se siitä lenkkeilystä…), niin on täällä kuitenkin yksi nähtävyyskin: vanha puukirkko vuodelta 1733. Meille järkättiin sinne oikein opastettu kierros! (Joku kundiparka asuu tällä saarella kuulemma koko kesän esittelemässä sitä yhtä puuvajaa; kuulemma käy aika vähän pitkäksi melkein joka ilta. NiinKÖ?!)

Ke 6.6.2007

"Jatko-opiskelijoiden partioleiri" Seilissä loppui tänään. Täytyy sanoa, että tapahtuma ylitti odotukset kaikin puolin (paitsi että saari oli vielä vähän pienempi kuin olin odottanut). Ryhmätyöskentely sujui todella kivasti, ainakin meidän keskusteluntutkijaryhmässämme: aiheet tuntuivat rikastuttavan toisiaan ja keskustelun dynamiikka toimi mielestäni erittäin saumattomasti. Tunnelma vain parani sessio sessiolta. Tänään (kun käsiteltiin Ainon työtä) olin niin innossani, että en ollut pysyä nahoissani!! Myös ohjaajien (ma ja ti Eija Suomela-Salmi; ke Eva Havu) toiminta oli juuri sopivaa: he koordinoivat keskustelun kulkua ja antoivat relevantteja kommentteja dominoimatta kuitenkaan liikaa tilannetta.

Seminaarin ohjelma oli mielestäni erittäin hyvin suunniteltu ja kaikin puolin tasapainoinen. Ehkäpä olisin kaivannut loppuun jonkinlaista synteesiä ryhmätyöskentelystä joko ryhmittäin tai esim. kahden ryhmän muodostamissa hieman isommissa porukoissa, jolloin olisi saanut vähän kuulla myös muiden ryhmien keskusteluista. Sanoinkin tämän seminaarin loppukeskustelussa ja saattaa olla, että toiveeni toteutetaan tulevissa seminaareissa, jos aikaresurssit sen sallivat.

Mielestäni tämän seminaarin aikana ohjelmamme jäsenten välille syntyi myös tietty yhteishenki, jota ei aikaisemmin vielä ollut ehtinyt samalla tavalla muodostua. Tutustuin paremmin joihinkin ihmisiin, joita tunsin jo vähän ennestään, ja toisaalta myös tutustuin joihin kokonaan uusin kollegoihin. Oli hauskaa, että Eva Havukin pääsi paikalle. Kerrankin oli aikaa jutella rauhassa hänenkin kanssaan; istuimme eilen yhdessä kahvilla ja kävimme iltakävelyllä (kävelimme päästä päähän jokaisen saarelta löytyvän tienpätkän, eikä siihen kovin kauan kyllä mennyt…) ja juttelimme aika paljon siinä samalla. Myöhemmin illalla liityimme suurempaan porukkaan, joka istuskeli viinipullojen kanssa päärakennuksen ulkoterassilla. Juttelin siinä HY:n suomen kielen laitoksen tyttöjen kanssa kaikkea tosi rentoa.

Pääsin takaisin Helsinkiin Evan kyydissä (jossa tulivat myös ohjaajat Anna Mauranen ja Lea Laitinen). Ehdin siinä nukkua vähäsen, mikä oli hyvä, koska illalla vedin vielä treenit Myllyssä. Tuntui tosi kivalta olla taas tatamilla. Edelliset treenit olivat olleet viime perjantaiaamuna eli vähän turhan monta päivää sitten; alkoi tuntua vähän turhan raskaalta ja jäykältä kropassa. Nyt treenien jälkeen on taas selvästi freesimpi fiilis. Täytyy vain taas yrittää tottua tähän kesän kuumuuteen (Myllyn ilmastointi on yllättävän huono, vaikka halli on korkea).