Olen harjoitusleirillä Joensuussa 26.-28.10.2007. Leirin ohjaa ranskalainen Micheline Tissier (6. dan).
Su 28.10.2007
Yksi leiri on taas pulkassa. Viikonloppu meni tosi nopeasti. Reissu alkoi perjantaina iltapäivällä, jolloin lähdin lentsikalla Joensuuhun. Tapasin kentällä Michelinen ja Olivier'n, jotka vaihtoivat konetta Helsingissä, ja lensivät siis loppumatkan kanssani samalla koneella. Heillä olikin jo pitkä matka takana (ensin kotoa automatka Nizzaan, sieltä lento Müncheniin, ja edelleen Helsinkiin). Micheline oli huolissaan matkatavaroistaan, koska oli laittanut kaikki treenikamppeet ruumaan, ja kuten moni meistä on jo ehtinyt kokea, matkatavarat ja niiden omistajat eivät aina lennä samalla koneella Helsinki-Joensuu -väliä… Yritin rauhoitella häntä sanomalla, että eihän tässä nyt pitäisi olla ongelmaa, kun vaihto kuitenkin oli sen verran pitkä, mutta Joensuuhun päästyämme totesin, että olisi vain pitänyt pitää pää kiinni, koska jälleen kerran kävi niin, että kaikkien muiden tavarat tulivat perille, paitsi Michelinen… Hän joutui siksi vetämään ekat treenit lainakamppeissa. Onneksi tavarat kuitenkin saapuivat perille myöhemmin samana iltana.
Omasta seurastamme paikalla oli lisäkseni myös Eino, Aino, Anni, Janne ja Timo. He matkustivat kaikki paikalle Einon kyydissä ja olivat yötä dojolla. Itse majoituin Eddien ja Tiinan luokse. Heillä onkin nyt uusi hieno talo, joten pääsinkin oikein luksusmajoitukseen! Oli myös hauska nähdä pitkästä aikaa Eddieä, parantaa aikidomaailmaa ja vaihtaa kaikki viimeisimmät kuulumiset.
Leiri meni mielestäni kokonaisuutena oikein hyvin. Porukkaa tosin oli selvästi vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Ensimmäisissä treeneissä porukan vähyys vaikutti ainakin omalta osaltani jonkin verran fiilikseen, mutta muissa treeneissä en enää kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota. Oli vain mukavaa, kun oli tilaa heitellä kunnolla. Taso oli mielestäni korkea, vaikka joitakin yleensä paikalla olevia vanhoja treenaajia puuttuikin tällä kertaa porukasta. Treenit olivat mielenkiintoisia ja hyvin rytmitettyjä; vain yhdessä treenissä minusta tuntui siltä, että kotegaeshia tuli turhan pitkään yhteen menoon. Jopa tämän aamun kolmen tunnin maratontreeni meni yllättävänkin nopeasti eikä tuntunut hirveän rankalta, vaikka siihen mahtuikin myös useita vauhdikkaita heittotekniikoita.
Tekniikat vaihtelivat leirin aikana laidasta laitaan. Lukkotekniikoita tehtiin ehkä jonkin verran enemmän kuin useimmilla Missukan leireillä. Toisaalta tehtiin siis myös kotegaeshia (joka on tunnetusti yksi Michelinen lempitekniikoista). Sen sijaan kokyonagea oli mielestäni yllättävänkin vähän, ja iriminagestakin tehtiin vain lyhyttä muotoa (joka on siis vähemmän rankka harjoitella kuin pitkä muoto). Jonkin verran tehtiin ihan perustekniikoitakin, mutta enemmän ehkä tehtiin erilaisia sovelluksia. Michelinen leireillä oppiikin aina vähintään pari uutta mielenkiintoista sovellusta. Hyökkäysmuodoista käytiin läpi ainakin katadoria, ushirowaza ryotedoria ja ryokatadoria, eridoria, yokomenuchia, shomenuchia, katateryotedoria, aihanmia ja chudan tsukia. Tänään tehtiin jonkin verran myös erilaisia tantodori-juttuja (yokomenuchista ja chudan tsukista). Hmm… Ei ehkä ole ihme, että Michelinen leirien kaikkea loistavaa antia on minusta aina jotenkin vaikeaa palauttaa mieleen leirien jälkeen… Tekniikat ja hyökkäysmuodot ulottuvat niin laidasta laitaan, eikä samoja tekniikoita/teemoja mielestäni kovin paljon kerrata. Mutta eipä se niin haittaa; joka tapauksessa Michelinen leirit ovat mielestäni aina tosi hyviä, koska niiden jälkeen on aina sellainen fiilis, että on todellakin tullut treenattua, ja aina tulee siis takuuvarmasti tehtyä myös jotakin ihan uutta.
Leirin loppua varjosti tänään hieman kaksi tanto-harjoittelussa sattunutta loukkaantumissa: kaksi henkilöä sai samassa tekniikassa tantosta kasvoihinsa (toinen sen verran pahasti, että haava vaati tikkejä). Gyakute-hyökkäys on realistinen, mutta hemmetin vaarallinen… Sitä harjoitellessa on todellakin syytä painottaa, että hyökkäyksen tulee olla riittävän rauhallinen ja kontrolloitu (hyökkäys täytyisi pystyä pysättämään millä hetkellä hyvänsä, jos toinen ei ehdikään hyökkäykseen sisään, tms.). Olisi aivan liian hirveää, jos joku vaikka saisi tanton silmäänsä, kuten Ruotsissa on jo valitettavasti käynytkin (ja tänäänkin kumpikin loukkaantuneista sai tanton silmäkulman seudulle…). Erittäin suurta varovaisuutta siis tästä lähtien!!!
Micheline ja Olivier ovat edelleen Suomessa; Olivier on täällä ensimmäistä kertaa, ja he tahtoivat siksi jäädä tänne leirin jälkeen vielä muutamaksi päiväksi. Minä ja Eddie olimme kyllä yrittäneet sanoa hänelle, että tämä ei todellakaan ole paras aika vuodesta lomailla Suomessa (alun perin heidän oli tarkoitus vuokrata auto Joensuusta ja lähteä Lappiin…). He olivat kuitenkin vakaasti päättäneet lomailla täällä nyt eikä joskus myöhemmin. Sain kuitenkin vakuutettua heidät siitä, että Lappiin ei kannata nyt lähteä. Sen sijaan varasin heille huomiseksi laivamatkat Tallinnaan. Tiistaina he lähtevät Turkuun, josta he palaavat Helsinkiin keskiviikkona. Keskiviikkoiltana menen heidän kanssaan Lappi-ravintolaan syömään, jotta ehdimme vielä nähdä toisemme ja rupatella ennen heidän paluutaan. Torstaina he sitten palaavat aurinkoiseen Etelä-Ranskaan (toivottavasti eivät ihan hirveän pettyneinä pimeyden ja koleuden täyttämään Suomen-lomaansa…; no, ainakin olimme siis varoittaneet).
