Ohjaan aikidon juniorileirin 7-14-vuotiaille lapsille Liikuntamyllyssä, Helsingissä, lauantaina 23.2.2008. Leirin järjestää Finn-Aiki ry.

La 23.2.2008

Junnuleiri meni oikein mukavasti. Osallistujia oli hiihtolomasta huolimatta viidestä eri seurasta, neljältä paikkakunnalta (Helsingistä, Vantaalta, Keravalta ja Kirkkonummelta). Omia junnuja oli tosin paikalla yllättävän vähän, mutta onneksi muiden seurojen "vakionaamat" olivat jälleen kerran paikalla (ja lisäksi oli tietenkin joitakin uusiakin). Taso oli vähääkään liioittelematta suorastaan häikäisevän hyvä! Vedin kummassakin treenissä neljä eri tekniikkaa (jopa koshinagea!), ja toisen treenin hyökkäysmuototeemana oli niinkin hankala muoto kuin katadori-menuchi. Junnut selviytyivät tekniikoista todella hyvin. Vielä vaikuttavampaa oli se, että kaikki jaksoivat keskittyä loppuun asti ällistyttävän hyvin, eikä kukaan alkanut pelleillä (tai edes pahemmin löysäillä). Hienoa! =) On todella motivoivaa vetää harjoituksia sellaiselle porukalle!

Varsinaisen tekniikkaharjoittelun lisäksi vedin jonkin verran ukemi-, peruskunto- ja koordinaatioharjoituksia. Oli mukavaa huomata, että niissäkin oli tapahtunut huomattavaa edistystä aiempiin kertoihin nähden (esim. se kylkiliike, jossa liikutaan selällään mattoa pitkin heilutellen vuorotellen käsiä ja jalkoja eri suuntiin, meni tällä kertaa monilta aika hyvin). Moni junnuista vaikuttaa siis ottavan harjoittelun vakavasti ja tahtovan todella edistyä lajissa. Jotkut keravalaiset junnut harjoittelivatkin tekniikkaa jopa treenitauon aikana.

Paikalla oli tälläkin kertaa lisäkseni myös apuohjaajia: Mika Kirkkonummelta sekä Aino ja Hanna meidän seurasta. Mika on ollut paikalla apuohjaajana jo monta kertaa. Tällä kertaa tatamilla olikin hänen perheestään peräti VIISI henkeä: Mika ja tämän neljä lasta! =))) Aino ja Hanna ovat oman seuramme uusia juniorivetäjiä. Mukavaa, että hekin pääsivät paikalle.

Pe 15.2.2008

Siskonpoikani, Roope, täytti tänään 10 v. (Ajatella… 10-vuotias tietää enemmän tietokoneista kuin minä…) Kaikkea hyvää Moopiksen juuri alkaneelle toiselle vuosikymmenelle! Kaveri on teknisesti niin lahjakas, että on tosi mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkia vempaimia hän tulee vielä elämänsä aikana rakentelemaan. Toivottavasti hän myös jatkaa jalkapalloharrastustaan (ja ehkä myös pistää jossain vaiheessa hanskat käteen ja tulee kehään huiskimaan…  Kaverissa on nimittäin virtaa ja rämäpäisyyttä varmaan saman verran kuin Amin Asikaisella konsanaan!)

Pe 15.2.2008

Isosävin Johanna ja Janne saivat tänään tyttövauvan klo 8.44 (46 cm ja 3 kg). Kuvasta päätellen ihan äitinsä näköinen tyttö! Paljon onnea koko perhelle ja kaikkea hyvää juuri alkaneeseen yhteiseen seikkailuun.

Su 10.2.2008

Olen tässä jo vähän alkanut suunnitella pääsiäisenä toteutettavaa treenimatkaamme Moskovaan ja tullut siinä samalla selvitelleeksi esim. viisumihankintoihin liittyviä asioita. Tiesin kyllä jo ennestään aiempien reissujeni perusteella, että Venäjän viisumiin tarvitsee matkavakuutuksen, mutta nykyään pitää kuulemma myös olla vakuutustodistus, jossa vahvistetaan, että vakuutus kattaa myös KOTIINKULJETUKSEN KUOLEMANTAPAUKSESSA!!! Ei hemmettiläinen… =DDDDDDDD  Meinasin delata nauruun, kun luin sen. =DDDDDDD  (Vaikka no joo, ymmärtäähän sen tavallaan… Lääniä on vaikka muille jakaa, mutta olisihan se tietysti hankalaa ja epämukavaa venäläisten kannalta, jos kaupunkien liepeille alkaisi kasaantua ulkomaalaisten ruumiita läjätolkulla. Mitäs niille tehtäisiin?!) Toivottavasti tämä informaatio ei kuitenkaan mitenkään lannista ketään innokasta Venäjälle lähtijää! 😉

Suomen Aikidoliiton hallitus vahvisti kokouksessa 2.2.2008 koulutusvaliokunnan tekemän ehdotuksen, jonka mukaan minut valitaan koulutusvaliokunnan uudeksi jäseneksi kolmivuotiskaudelle 2008-2010. Koulutusvaliokunta toimii Suomen Aikidoliiton alaisena koulutukseen liittyvänä neuvonantajana. Valiokunnan tehtävänä on suomalaisen aikidon kehittäminen, ja sen toimenkuvaan kuuluvat seuraavat tehtävät:

• esittää liiton hallitukselle vuosittain vahvistettavaksi kyu-graduointilisenssit saapuneiden anomusten perusteella
• esittää liiton hallitukselle hyväksyttäväksi ulkomailla suoritetut kyu-graduoinnit harkintansa mukaan
• päättää kyu-graduointiluvista ulkomaille
• graduointivaatimusten laatiminen yhteistyössä teknisen valiokunnan kanssa
• liiton koulutusleirien (esim. dan-leirit) sekä liiton antaman koulutuksen (graduointituomarikoulutus, valmentajakoulutus, junioriohjaajakoulutus) suunnittelu ja kehittäminen
• koulutuksen korvaavuushakemusten käsittely ja esittäminen hallitukselle vahvistettavaksi
• liiton koulutusmateriaalit (jo- ja bokken-kuvastot sekä videot, materiaali seminaareihin jne.)
• yhteistyö liiton hallituksen sekä muiden valiokuntien kanssa esittää liiton hallitukselle vuosittain vahvistettavaksi kyu-graduointilisenssit saapuneiden anomusten perusteella

Koulutusvaliokunnassa on tällä hetkellä kolme jäsentä. Kaksi muuta jäsentä ovat Turkka Kuvaja ja Esa Hirvonen. 

Pasi Erosen hieno hyppypotku 

Su 3.2.2008

Laitoin juuri seuran nettisivuille tiedon Erosen Pasin tämän illan potkutreeneistä ja lainasin sinne yllä olevan kuvan Pasin facebook-profiilista. Päädyin siihen, että tuo kuva on kyllä niin siisti, että se täytyy laittaa tännekin! =)

Pasi on tällä hetkellä yksi seuramme aktiivisimpia jäseniä. Ennen aikidon aloittamista hän on treenannut kilpatasolla taekwondoa ja Shaolin wushua, ja lisäksi mm. nyrkkeilyä.

Itse en vielä tänään ole treenikunnossa (valkoiset laikut alkavat jo onneksi vähitellen häipyä kurkusta, mutta on vielä hieman kipeä olo kuitenkin). Voinkin sitten sairastumisen suoman ajan turvin kuluttaa illan esim. yhdistyksen hallinnollisten asioiden parissa. Pitäisi nimittäin parin viikon sisällä saada valmiiksi mm. vuosikertomus, toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio… (boooring!!!)

Olen Keskusteluntutkimuksen päivillä Helsingin Kauppakorkeakoululla 1.-2.2.2008. Päivien teemana on tällä kertaa "Tiedon ja tietämyksen käsittely vuorovaikutuksessa". Pidän päivillä esitelmän Aino Koiviston kanssa (HY / Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos) aiheesta "Alustavia havaintoja kolmen pisteen käytöstä suomen- ja ranskankielisissä chat-keskusteluissa". 

Pe 1.2.2008

(Klo 9.05 kotona Kalliossa): Ei hemmetti, että on kurkku kipeä… Kipu alkoi jo eilen ja paheni yön aikana aika paljon. Dääm! Onkohan tämä taas angiina? Varasin ajan Mehiläiseen. Käyn siellä tsekkauttamassa tilanteen ja pyytämässä jotain sellaisia lääkkeitä, jotka puuduttavat kurkun. Mulla ja Ainollahan on tänään esitelmä Keskusteluntutkimuksen päivillä, joten aika heikko ajoitus tällä sairastumisella… Onneksi esitelmämme on vasta klo 16, joten ehdin hyvin käydä lääkärissä ja apteekissa ennen sitä. Aika rankkaa tietenkin pitää esitelmä sairaana, mutta onneksi meitä on siis tällä kertaa kaksi, joten oma puheenvuoroni ei kestä kovin pitkään ja esiintymistilanne on muutenkin hieman helpompi.

(Klo 12.10): Tulin juuri Mehiläisestä. Minulta otettiin verikokeita ja nielunviljely: tällä kertaa kyse on jostain virustaudista. On kuumeinen ja sekava olo, ja tietenkin olisin nyt periaatteessa sairaslomalla, mutta täytyy kyllä käydä pitämässä se esitelmä. Aion kuitenkin mennä paikalle vain siihen sektioon, jossa minun ja Ainon esitelmä on. Täytyy toivoa, että en kovin pahasti sekoile mitään (olo ei todellakaan ole kovin skarppi… Tuntuu siltä, että voisin sekoilla ihan mitä tahansa – unohtaa vaihtaa slaidia, tms. – mutta ei voi mitään, täytyy vain yrittää tsempata).

La 2.2.2008

Olen edelleen kipeä. Kurkku on täynnä valkoisia laikkuja, vaikka streptokokkia ei nielunviljelyssä näkynytkään mailla halmeilla. Viruspohjainen angiina siis. Kuumetta on edelleen hieman, mutta onneksi jo selvästi vähemmän kuin eilen. Luulen, että olen pian taas iskussa. Tänään piti kuitenkin vielä jäädä lepäilemään ja jättää Keskusteluntutkimuksen päivien toinen päivä kokonaan väliin. Tosi harmillista! Olen alusta lähtien pitänyt Keskusteluntutkimuksen päiviä tosi mukavana ja antoisana tapahtumana ja olisin tälläkin kertaa todella tahtonut olla mukana koko ajan. 

Olin eilen paikalla oman sektiomme ajan. Juuri ennen Ainon ja minun esitelmää sattuikin sopivasti olemaan SKY Journal -kollegani, Pentin, kiinnostava esitelmä "vitsi vitsi" -rakenteen käytöstä asennoitumisen keinona. Meidän esitelmämme jälkeen samassa sektiossa oli vielä kaksi muuta esitelmää, joiden pitäjiä en ennestään tuntenut.

Ainon ja minun esitelmä kohdistui siis kolmen pisteen käyttöön suomen- ja ranskankielisissä chat-keskusteluissa. Mielestäni esitelmä meni hyvin. Ajoitus ei tosin mennyt ihan täysin suunnitelmien mukaan (vähän venähti), mutta ehdimme kuitenkin vetää läpi kaikki slaidit ja saada asiamme sanottua. Yleisö oli mielestäni kivasti mukana esitelmässä: katsomosta kuului usein naurahduksia ym. myönteisiä reaktioita ja esitelmämme jälkeen meille esitettiin paljon kommentteja ja kysymyksiä. Porukkaa oli myös paikalla yllättävän paljon: sali oli melkein täynnä, eikä kopioimiamme ojenteita jäänyt yhtään yli (olimme ottaneet 40 kopiota). Paikalla oli myös monta suomalaisen keskusteluntutkimuksen suurta nimeä (ainakin Auli Hakulinen, Markku Haakana, Anssi Peräkylä, Liisa Raevaara ja Liisa Tainio). Tilaisuus tutkimuksemme esittelemiselle oli siis suorastaan ideaalinen. Esitelmän jälkeen Haakanan Markku oli kuulemma kysynyt Ainolta, oliko esitelmämme tarkoituskin olla hauska, mihin Aino sitten vastasi alahuuli rullalla "Ei!". =DDDD

Anyway, sammamme kommentit ja kysymykset herättivät minussa mm. seuraavanlaisia ajatuksia (tiivistettynä ja karsittuna):

• Kolmen pisteen roolista chat-keskustelujen luettavuuden parantajana: On ilman muuta selvää, että kolme pistettä parantaa chat-keskustelujen luettavuutta. Mm. havaintomme kolmen pisteen roolista vuoron neutraalina katkaisijana (ikään kuin pilkun tai pisteen korvikkeena) tukevat tätä. Täytyy myös pitää mielessä, että kolme pistettä on kuitenkin kaikesta huolimatta välimerkki, ja yhtenä välimerkkien keskeisenä tehtävänä on parantaa tekstin luettavuutta (samaan tapaan kuin prosodiset piirteet parantavat puheen ymmärrettävyyttä). Olisi kuitenkin vahvasti redusoivaa ajatella, että AINOA kolmen pisteen tehtävä chateissä olisi parantaa näiden luettavuutta. Sen lisäksi, että tällaisen johtopäätöksen hyväksyminen sellaisenaan tyhjentävänä analyysinä jättäisi huomiotta ilmiön vuorovaikutukselliset ja stilistiset tehtävät (jotka liittyvät sekä välimerkin perinteiseen käyttöön että chat-ympäristön erityispiirteisiin), se kyseenalaistaisi keskustelunanalyyttisten tutkimusten tarpeellisuuden samaan tapaan kuin (karrikoituna) "maapallo pyörii" -tyyppisen toteamuksen hyväksyminen tyhjentävänä luonnontieteellisenä teoriana kyseenalaistaisi kaikki tarkemmat tutkimukset maapallon liikkeistä, syistä, säännönmukaisuuksista ja vaikutuksista. On myös huomattava, että vaikka kolmen pisteen esiintyminen chateissä on yleistä, valtaosa chat-vuoroista EI kuitenkaan sisällä kolmen pisteen esiintymiä. Tämä viittaisi siis siihen, että kyseessä ei kuitenkaan ole luettavuuden kannalta välttämätön ilmiö.
• Miksi 'kolme pistettä' eikä esim. 'pisterykelmä'? Esitelmämme otsikossa käytimme tutkimastamme ilmiöstä nimeä 'kolme pistettä', vaikka käytännössä otimme huomioon kaikki 'pisterykelmät' eli kaikki sellaiset esiintymät, joissa pisteitä oli kaksi tai enemmän. Kuitenkin usein spesifiomme, kuinka monta pistettä kussakin analysoimassamme esimerkissä oli. Tietenkin olisimme voineet alun perinkin päättää kutsua tutkimaamme ilmiötä 'pisterykelmäksi' 'kolme pisteen' sijaan. Olimme kuitenkin tavallaan "konventioiden vankeja" ja päätimme toistaiseksi käyttää vakiintunutta termiä, joka on siis 'kolme pistettä'.
• Onko pisteiden määrällä merkitystä? Emme olleet vielä tässä alustavassa tutkimuksessa pyrkineet analysoimaan sitä, onko pisteiden määrällä merkitystä. Äkkisältään vaikuttaisi kuitenkin siltä, että "konventionaalista" määrää, eli nimenomaan kolmea pistettä, käytetään ainakin silloin, k
  un kyse on kaunokirjalliseen tyyliin toteutetusta ajauksenvirran fragmentoinnista. Kaksi pistettä puolestaan vaikuttaa olevan yleinen dialogipartikkelien jälkeen (tämä voi johtua esim. yleisestä "taloudellisuuden periaatteesta" eli käytännössä siitä, että kaksi pistettä riittää erottamaan esiintymän yhdestä pisteestä, joten miksi vaivautua laittamaan kolmatta pistettä?). Neljän tai viiden pisteen rykelmä puolestaan luo kahta tai kolmea pistettä merkitymmän vaikutelman ja luo täten suuremman etäisyyden merkitysjakson sisälle (ja saattaa myös tätä kautta jäljitellä pidempää puhutun kielen taukoa, jos siis ylipäänsä hyväksytään se oletus, että kolme pistettä jäljittelee puhutun kielen taukoa).
• Pisterykelmän suhde naputteluprosessiin? On myös mahdollista, että joissakin tapauksissa pisterykelmä antaa chattääjälle aikaa vuoron jatkon muotoiluun: pistenäppäimen naputtelu pitäisi siis tavallaan yllä "naputteluprosessia" chattääjän muotoillessa vuoronsa jatkoa. Kuten Aino huomauttikin kysyjälle, tällaisen asian tutkiminen edellyttäisi pääsyä käsiksi itse naputteluprosessiin (eikä meillä tietenkään ole pääsyä siihen vaan ainoastaan tuotokseen). Mielestäni tällainen tehtävä on kuitenkin hyvinkin mahdollinen ja se tuntuisi jossain mielessä olevan lähellä puhutun kielen tauon jäljittelyyn ja epäröinnin ilmaisemiseen liittyviä tehtäviä, jotka ovat siis yleensäkin tyypillisiä kolmelle pisteelle. Siihen sen sijaan en suoranaisesti usko, että kyse olisi "vuoron säilyttämisestä", koska chatissähän vuoro lähtee vasta silloin, kun chattääjä itse päättää painaa enteriä. Tämähän ei kuitenkaan estä sitä, etteikö pisterykelmän naputteluun liittyvässä kognitiivisessa prosessissa voisi olla jotakin yhtäläistä puhutun kielen vuoronsäilyttämisstrategioiden kanssa, mutta tällaisen tutkiminen edellyttäisi siis aivan toisenlaisia menetelmiä.

Tapahtuma oli siis antoisa, vaikka se jäikin omalta osaltani varsin lyhyeksi. Tieteellisen annin lisäksi oli tietenkin todella mukavaa nähdä tuttuja. Paikalla oli siis paljon porukkaa (mikä johtui varmaankin osittain siitä, että tapahtuma järjestettiin siis tänä vuonna Helsingissä). Joukossa oli paljon vanhoja tuttuja, joita olen tavannut samassa tapahtumassa aiempina vuosina sekä mm. muissa keskusteluntutkimuksen tapahtumissa. Koiviston Ainon tapasin ensimmäistä kertaa viime vuonna Tampereella järjestetyillä Keskusteluntutkimuksen päivillä (esiinnyimme siellä peräkkäin samassa sektiossa). Sen jälkeen olemme nähneet toisiamme ja tutustuneet paremmin useissa Langnetin tapahtumissa (esim. "Rakenteet"-ohjelman seminaarissa Seilissä, jossa työskentelimme samassa pienryhmässä). Kolmea pistettä aloimme tutkia yhdessä viime syksynä.

Auli Hakulinen muuten pyysi minua kääntämään toukokuisen RSL-kollokvion plenaariesitelmänsä ranskaksi ja tarvittaessa tulkkaamaan hänelle esitetyt kysymykset suomeksi. Vastasin tietenkin pyyntöön myöntävästi. Luonnollisestikin pidän sitä kunniatehtävänä.

To 31.1.2008

Tekstinymmärtämiskurssin kolmas kerta sujui jo tavallaan rutiinilla. Tunnin alussa kerrattin vähän edellisen tunnin asioita ja (kolmea pistettä ja finiittiverbittömiä virkkeitä) ensin parin kanssa keskustellen ja sen jälkeen pieni hetki koko ryhmän kesken. Puhuimme myös hetken Paul Claudelista, johon yksi kotitehtävistä oli liittynyt.

Kotitehtävien "tarkistuksen" jälkeen siirryimme käsittelemään viime kerralla ryhmätyöskentelynä tehtyä käännöstehtävää. Opiskelijat olivat kääntäneet edellisellä kerralla pienryhmissä "Mes amis, mes amours, mes emm…com" -tekstistä (L'Express 6.12.2007, ss. 64-67) noin 20 riviä. Täksi kerraksi olin kerännyt opiskelijoiden käännöksistä slaideille erilaisia ehdotuksia, joita kävimme yhdessä läpi. Tarkoituksena oli pohtia, mitä ongelmia ja vahvuuksia ehdotetuissa käännöksissä oli, ja yrittää punnita, mikä ehdotetuista käännöksistä oli sopivin/osuvin. Pyrimme ottamaan huomioon mm. sanastoon, rakenteeseen, sujuvuuteen, tyyliin, viittauksien kulttuurisidonnaisuuteen ja suomen kielen oikeinkirjoitukseen liittyviä tekijöitä. Opiskelijat olivat mielestäni yllättävänkin aktiivisesti mukana keskustelussa, ja heidän kommenttinsa olivat mielenkiintoisia ja relevantteja. Keskustelua olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. 

Ripottelin käännöskeskustelun sisälle joitakin "tietoiskuja", joissa käsiteltiin tiiviissä muodossa joitakin käännöksissä esille tulleita ongelmia. Tällaisia olivat mm. pilkun käyttö relatiivipronominien ja 'kuin'-konjunktion edellä sekä numeroihin, lyhenteisiin ja symboleihin kaksoispisteen avulla lisättävät sijapäätteet. Lisäksi puhuttiin lyhyesti ranskan konditionaalin käytöstä "vahvistamatonta tietoa" ilmaisevana verbimuotona (erityisesti lehtiteksteissä).

Käännöstehtävän käsittelyyn meni hieman enemmän aikaa kuin olin kaavaillut, mutta ei se mielestäni haitannut, koska aika tuli kuitenkin koko ajan käytettyä hyödyllisesti: opiskelijat olivat aktiivisesti mukana keskustelussa ja nostivat esille mielenkiintoisia asioita.

Loppuajasta ehdimme kuitenkin vielä aloittaa hieman uuden tekstin käsittelyä. Seuraavaksi tekstiksi olin valinnut "Banlieues : le ghetto des mots" -nimisen tekstin, joka on (sekin) julkaistu L'Express -lehdessä (17.1.2008, ss. 64-69). Opiskelijat olivat jo saaneet kotitehtäväkseen lukea tekstin kertaalleen. Nyt heidän tehtävänään oli kirjoittaa siitä pienryhmissä lyhyt suomenkielinen "Hesari-tyyppinen lehtiartikkeli". Toisin sanottuna opiskelijoiden oli tarkoitus raportoida ranskankielisen artikkelin sisältö lyhyesti suomeksi, suomenkieliselle lukijakunnalle. Tehtävä jäi vielä kesken, joten jatkamme sitä vielä vähän aikaa ensi kerralla. Tässä vaiheessa ryhmätyöskentely alkoi jo olla varsin äänekästä, koska tunti oli jo lopuillaan. Mielestäni äänekkyys kuvasti kuitenkin tässä yhteydessä vain innokkasta osallistumista ja vapautunutta tunnelmaa, joten ei se minua häirinnyt. Tarkkailin tietenkin koko ajan aktiivisesti tilannetta, ja mielestäni kaikki ryhmät keskittyivät kuitenkin annettuun tehtävään ja yrittivät tehdä sitä ohjeiden mukaan.

Jaoin tänään myös kurssin ensimmäisen arvioitavan kotikäännöksen ja siihen liittyvät ohjeet. Tekstiksi olin valinnut artikkelin "Banlieues : Le retour de flammes" (L'Express 29.11.2007, ss. 64-65). Opiskelijoiden tehtävänä on kääntää siitä 24 riviä (joista 11 on yhtä virkettä! /*kjäh-kjäh*/!) 14.2 mennessä. 

Ensin kerraksi annoin opiskelijoille tehtäväksi käydä netissä tekemässä Kirjoittajan ABC-pikatesti ja kirjoittaa ylös kaikki ohjelman antamat kommentit vääristä vastauksista.

Ranskalainen aikidon ammattilainen, Pascal Guillemin (5. dan), ohjaa harjoitusleirin Suomessa 25.-27.1.2008. Perjantaina 25.1 harjoitukset pidetään Lahden Kamppailulajikeskuksessa ja lauantaina ja sunnuntaina Liikuntamyllyssä Helsingissä. Leirin järjestävät yhteistyössä Lahti Yuko Aikikai ry ja Finn-Aiki ry.

Su 27.1.2008

Pascalin leiri meni oikein mukavasti. Perjantaista sunnuntaihin leirillä oli yhteensä noin 70 osallistujaa! Suomalaisten lisäksi mukana oli myös venäläisiä ja latvialaisia. Venäläiset olivat vanhoja ystäviämme, Mishan oppilaita Moskovan Gakumon Dojolta. Heidän kanssaan olemmekin tehneet yhteistyötä jo pitkään. Sen sijaan latvialaiset olivat uusia tuttavuuksia. Kukaan meistä ei ollut koskaan tavannut heitä ennen ja olimme siksi hieman yllättyneitä siitä, että he ylipäänsä päättivät osallistua leirillemme. Anyway, hienoa tietenkin, jos leirimme ovat kasvamassa ja menossa yhä kansainvälisempään suuntaan! (Eli siis jos joensuulaisten lisäksi leireille tulee ihmisiä myös muualta ulkomailta… 😉

Minun osaltani nämä leirit ovat tietenkin aina varsin rankkoja, koska Pascal ei juurikaan osaa englantia ja joudun siksi toimimaan koko ajan tulkkina. Henkisen rasituksen lisäksi tulkatessa joutuu karjumaan kurkku suorana, koska varsinkaan Liikuntamyllyssä ei ole mitään akustiikkaa. Ääneni oli sen takia eilen illalla ihan käheä. Ja tietenkin tulkkauksen lisäksi pitäisi yrittää keskittyä itse substanssiin, jotta itsekin oppisi mahdollisimman paljon uutta. Sitten on tietenkin treenaaminen (monta tuntia päivässä) ja kaikki se hässäkkä, joka liittyy tällaisen leirin järjestelyihin. Onneksi järjestimme siis leirin yhteistyössä Lahden ihmisten kanssa, mikä kevensi huomattavasti työmäärää. Kustaa hoitikin leirin aikana suuren osan hallinnollisista asioista ja Eino toimi koko ajan kuskina, joten missään tapauksessa minä en ollut ainoa, joka teki leirin eteen duunia.

Joka tapauksessa tällaisten viikonloppujen ryydyttävyydestä huolimatta olen tyytyväinen tapahtumaan ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että leiri maksoi vaivan. Pascal on aivan erinomainen sensei! Hänen treeninsä etenevät erittäin johdonmukaisesti alusta loppuun. Lisäksi Pascal osaa rytmittää treeninsä hyvin: rytmi on intensiivinen, mutta ei kuitenkaan liian uuvuttava (toisin kuin…). Kaikissa treeneissä palattiin tiettyihin teemoihin (oikea kulma suhteessä ukeen, atemi-mahdollisuus ukea kohti tulee säilyä läpi tekniikan, impulssit tekniikan sisällä, jne.), mutta toisaalta kuitenkin ehdimme käydä läpi paljon erilaisia tekniikoita. Sain leiristä paljon uusia ideoita tuleviin omiin treeneihimme. 

Yksi leirien suurimpia anteja on tietenkin aina se, että se kokoaa yhteen edistyneitä treenaajia monesta eri seurasta. Oman seuran jäsenten lisäksi pääsin siis treenaamaan monien muiden tuttujen kanssa: mm. lahtelaisten, joensuulaisten, moskovalaisten, ja muiden pääkaupunkiseudun seurojen treenaajien kanssa.  Erityisen paljon treenasin tällä kertaa moskovalaisten kanssa (esim. Ludmillan kanssa oli ihan ultrakiva treenata! mielettömän hyvä fiilis!). Latvialaisia sen sijaan hieman välttelin (täytyy myöntää…), koska ajattelin, että neljä olkapääleikkausta vielä menettelee, mutta viidettä en enää välttämättä tahdo… Kerran tosin treenasin yhden latvialaisen kaapin kanssa ja täytyy myöntää, että hän olikin ihan ok (on tullut vuosien varrella treenattua paljon pahempienkin teurastajien kanssa ;-). Latviassa treenataan siis selvästikin hieman "yläkroppapainoitteisesti" ja "hieman" erilaista muotoa kuin meillä, mutta tietenkin siis oli mukavaa, että sieltäkin tuli porukkaa mukaan leirillemme. Tietenkin on mukavaa, jos jatkossa meillä on heidän kanssaan enemmänkin yhteistyötä.

Tietenkin leireihin kuuluu aina myös jonkin verran sosiaalista ohjelmaa. Perjantaina Lahdessa kävimme treenien jälkeen syömässä eräässä italialaisessa raflassa. Lauantain vietimme enimmäkseen Liikuntamyllyssä: treenitauko meni Myllyn kahvilassa ja iltatreenien jälkeen vietimme pari tuntia Myllyn tilaussaunassa, jossa on myös ihan kiva uima-allas. Myöhemmin illalla veimme vielä Pascalin ja moskovalaiset Lappi-ravintolaan Annankadulle. Pascal tuntui pitävän porosta ja raflan lappalaisesta tunnelmasta, joten valinta oli ilmeisesti ihan hyvä (joskin se paikkahan on hieman tyyris…). Sunnuntaina minä, Eino ja Pascal menimme vielä syömään lohikeittoa Kathrina-purjelaivalle. Se ei tosin tällä kertaa ollut täysin onnistunut valinta, koska laivalla sattui olemaan samaan aikaan lauma jotain kännikaloja, jotka öykkäröivät vieressämme. Mutta ei voi mitään. Tuollaisia asioita ei voi tietää etukäteen, ja ainakin siis Pascal näki sen laivan, ja sapuska oli kyllä tälläkin kertaa hyvää.

Oli tietenkin mukavaa jutella pitkästä aikaa rauhassa Pascalin kanssa. Hän kertoi meille mm. kaikista elokuvista, joissa on viime aikoina esiintynyt. Hän ravaakin tällä hetkellä ympäri maailmaa Hongkongia myöten tekemässä pieniä rooleja ja taistelukoreografioita leffoissa. Joku ohjaaja oli jopa ollut kiinnostunut tekemään leffan Pascalin omasta elämästä! (Pascal ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tarjouksesta.) Harrin vaimo, Arja (joka on siis Hurjaruuthin koreografi), näkikin kerran Pascalin esiintymässä yhdessä näytöksessä Roquebrunessa (siinä Paten ohjaamassa "pelleosiossa") ja oli sitä mieltä, että Pascal on todella lahjakas näyttelijä. Ehkä hänestä siis tuleekin vielä menestyvän aikido-ammattilaisen lisäksi tunnettu leffastara! =)

To 24.1.2008

Olin tänään Helsingin nyrkkeilyseuran vuosikokouksessa Stadikalla ja minut valittiin sekä kokouksen että yhdistyksen sihteeriksi. Asiasta olikin jo kysytty minulta etukäteen, joten mikään yllätys se ei ollut. No joo… olisihan noita paperihommia minulla tietenkin ihan riittävästi muutenkin, mutta toisaalta taas yhden tai kahden kokouspöytäkirjan puhtaaksikirjoittaminen sujunee minulta varsin nopeasti, ja mielelläni tietenkin kannan oman korteni kekoon ja autan Kirsiä, Vesaa, Tarmoa, Penaa ja muita seuran johtohenkilöitä seuran pyörittämisessä. Hauskaa siis olla mukana toimimassa seuran hallituksessa! En ole yleensä kovin hyvä uusien sosiaalisten kontaktien luomisessa (vaikkakaan itselleni tutuissa piireissä sellaista vaikutelmaa ei kukaan varmaan helposti saa), koska suurimman osan ajasta olen niin omissa maailmoissani, että kävelen suunnilleen päin seiniä. Hallituksen jäsenyys kuitenkin helpottanee integroitumistani seurayhteisön jäseneksi, mikä on hienoa, koska seuran ihmiset vaikuttavat mielestäni erittäin rehdeiltä ja mukavilta. Kokouskin sujui mielestäni tänään kaikin puolin hyvin ja myönteisessä hengessä. Varsinaisten hallinnollisten asioiden lisäksi kokouksessa puhuttiin seuran tulevaan toimintaan liittyvistä asioista (seuran nettisivut, syksyllä mahdollisesti järjestettävä kuntonyrkkeilykurssi, potentiaaliset kilpailijat, jne.), mikä oli mielestäni kiinnostavaa, koska en tunne vielä kovin hyvin seuran toimintaa kokonaisuutena.

HNS:lla olisi mielestäni paljon potentiaalia kasvaa selvästi suuremmaksi seuraksi jo pelkästään erinomaisten harjoitusaikojen ja harjoituspaikan takia (ja tietenkin myös harjoitusten hyvän hengen ja Vesan ym. valmentajien korkeatasoisen osaamisen takia). Uskon myös, että nyrkkeily on laji, joka voi kiinnostaa monia (itsekin olen tässä hieman harmitellut, että en tullut aloittaneeksi lajia aiemmin). Toivottavasti saamme siis seuran kytevän potentiaalin käytettyä entistä tehokkaammin hyväksi tulevaisuudessa! =)