Ohjaan aikidoleirin Kuopiossa 14.-16.3.2008. Leiri sisältää harjoituksia sekä aikuisille ja nuorille että junioreille. Leirin järjestää Kuopion aikidoseura Tenchikan ry.
Su 16.3.2008
Leiri Kuopiossa sujui aivan mainiosti. Leiri oli oikein hyvin järjestetty, ja porukkaa oli tullut paikalle ainakin neljältä eri paikkakunnalta (Kuopion lisäksi ainakin Kajaanista, Lapinlahdelta ja Kontiolahdelta). Leiri alkoi siis perjantai-iltana. Ensimmäiset treenit jäivät kuitenkin hieman lyhyiksi, koska lentokoneeni oli noin 45 minuuttia myöhässä. Perjantai-iltana treenit olivatkin vasta eräänlaista alkulämmittelyä ja tuntuman hakemista. Lauantaina pääsimme sitten kunnolla vauhtiin. Ehdimme mielestäni käydä leirin aikana läpi paljon erilaisia asioita. Toistuvina teemoina olivat ukemit (mm. kova ukemi ylös nousten, leimasin-ukemi, kuollut lehti, ikkyon ylösnousu taivutettua jalkaa hyväksikäyttäen sekä ushiro ukemi pitkälle taakse leijaten), Tissier’n tekniikoista soveltamani “piruetti-kotegaeshi” sekä nyrkkeilysovellukset (eli aikidotekniikoiden yhdistäminen nyrkkeilynomaisiin hyökkäyksiin).
Parissa ensimmäisessä treenissä hyökkäysmuototeemana oli katateryotedori, josta teimme mm. udekimenagea, koshinagea (udekimenagen kautta), nikyo uraa ja “piruetti-kotegaeshia” nikyo uran kautta. Lauantai-iltana siirryimme yokomenuchiin, josta teimme tekniikoita Tissier’n kehittämää sovellettua sisäänmenoa käyttäen (siis sitä, jossa kädet nousevat ylös lähelle päätä ja vartalo kääntyy kontaktihetkellä noin 45 asteen kulmassa hyökkäävää kättä kohti). Yokomenuchi-hyökkäyksen jälkeen sovelsimme samaa sisäänmenoa mawashigeriin eli kiertopotkuhyökkäykseen. Sunnuntaina teimme ensin vajaan tunnin bokkenia (ykkössarjaa) ja sen jälkeen loppuajan nyrkkeilysovelluksia: ensin pari tekniikkaa etukäden suora + takakäden suora -hyökkäykseen, ja sen jälkeen pari tekniikkaa takakäden suora + etukäden koukku -hyökkäykseen.
Kovan ukemin opettamisessa käytin hyväksi Tungin oppeja. Huomasin nimittäin tässä jonkin aikaa sitten, että Tungin hartiahyppyyn valmentavat harjoitteet soveltuvat erinomaisesti ukemi-harjoittelun tukemiseen. Olen saanut niiden avulla terävöitettyä omankin ukemini ylösnousuvaihetta huomattavasti. Leimasin-ukemia teimme sekä yksinharjoitteluna että parin kanssa ikkyon kautta. Leijaavia ukemeita (eli kuollutta lehteä ja taaksepäin leijaavaa ukemia) demonstroidessani huomasin, että pieni painonpudotus helpottaa huomattavasti niiden suorittamista; ilmalento sujuu lennokkaamin (leijasin tahtomattani pitemmälle) ja alastulo jysähtää vähemmän. Ihan hyvä juttu siis! (Huono puoli painonpudotuksessa sen sijaan on se, että kaikki housut tuntuvat tippuvan jalasta!)
Junioriharjoituksissa vedin myös paljon erilaisia ukemeita. Tekniikoita vedin katadori, katadori-menuchi ja ryotedori-hyökkäyksistä (kaikki muut sujuivat hyvin paitsi katadori-menuchi, joka oli selkeästi liian vaikea). Lisäksi teimme aika paljon erilaisia fyysisiä peruskuntoharjoitteita, ja tietenkin välillä leikittiinkin. Aamuharjoituksissa juniorit jaksoivat keskittyä erinomaisesti ja harjoittelivat intensiivisesti koko ajan. Lauantai-iltapäivällä oli hieman enemmän härdelliä. Junioriporukka oli joka tapauksessa oikein sympaattinen ja tuntui edistyvän viikonlopun aikana oikein mukavasti. Hieman yllättävää oli se, että paikalla ei ollut yhtään tyttöä vaan pelkästään poikia. Muutama noin 13-vuotiaista junnupojista olivatkin niin innostuneita, että he osallistuivat sekä junioriharjoituksiin että aikuisten ja nuorten harjoituksiin. Täten heillä oli lauantaina yhteensä viisi tuntia harjoituksia, ja sunnuntaiaamuna kolme tuntia putkeen! Olin todella vaikuttunut siitä, että niin nuoret pojat jaksoivat harjoitella niin monta tuntia päivässä ja vieläpä keskittyä niin hyvin ihan loppuun asti.
Aikuisten ja nuorten harjoituksia ohjatessani fiilis oli koko ajan aivan erinomainen. Ihmiset tuntuivat yrittävän kovasti ja keskittyvän koko ajan aivan sataprosenttisesti. Kun näytin tekniikota edessä, salissa vallitsi intensiivinen hiljaisuus. Porukka tuntui imaisevan jokaisen sanan ja jokaisen liikkeen, jonka näytin. Minulle esitettiin myös paljon kysymyksiä eri tekniikoista ja muodoista niin harjoitusten aikana kuin niiden jälkeenkin. Minulla oli oma pukuhuone (jonka oven paiskasin kerran kiinni siten, että avaimet jäivät sisäpuolelle… *hih”), harjoitusten jälkeen minulle oli juomapullo valmiina ja minua kuskattiin hotelliin ja ravintolaan, jne. Vastaanotto oli siis erittäin vieraanvarainen, ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Se oli hienoa. Hetkittäin minulle tuli suorastaan epätodellinen ja liikuttunut olo. En ollut varma, olinko minä todella se sensei, jonka oppeja kaikki niin intensiivisesti katselivat ja kuuntelivat, vai olinko sittenkin edelleen vain se innokas teinityttö, joka istuu rivissä unelmissaan. Paljon on tietenkin vuosien aikana ehtinyt tapahtuakin, mutta kuitenkin vuodet ja vaiheet tuntuvat välillä vierivän eteenpäin niin nopeasti, että ei meinaa aina kelkassa pysyä.
Kiitos Tenchikan mahtavasta viikonlopusta! =)