Olen landella Sulkavalla (Itä-Savossa) 20.-29.6.2008. En luultavasti pääse siellä ollenkaan nettiin. Tarvittaessa minua voi yrittää tavoittaa kännykästä.

Hyvää juhannusta kaikille! =)

Pe 27.6.2008 (klo 13.42): Jihuu! I'm back!! Palasimme sittenkin jo tänään, koska säät eivät olleet kovin suotuisat, ja enon tekemä lattiaremontti talolla häiritsi vähän lomailufiilistä (vaikka tietenkin siis tosi hyvä juttu, että hän viitsii tehdä sen remontin). Viikko landella kului ihan mukavasti, mutta on silti tosi kiva päästä taas takaisin kaupunkiin.

La 28.6.2008

Landella oli siis ihan mukavaa. En ollutkaan pitänyt oikein minkäänlaista lomaa ties kuinka pitkään aikaan (jos esim. Pariisiin ja Moskovaan suuntautuneita treenimatkojani ei lasketa sellaisiksi), koska joululomakin meni melkein kokonaan SKY Journalin taittoa tehdessä. Ja siis kulunut kevät oli todellakin kokonaisuutena tähänastisen elämäni veemäisintä aikaa. Poltin itseni pahasti loppuun ja pelkäsin syystäkin hetkittäin, että sekoan ihan totaalisesti. Anyway, juuri nyt fiilis on ihan ok. Pieni etäisyys kaikkeen teki varmasti ihan hyvää. Sinänsä melko vähäpätöisetkin ongelmat saattavat joskus kasvaa ihan järjettömiin mittakaavoihin, jos niihin ei saa mitään etäisyyttä.

Menomatkan Sulkavalle (Tunnilan kylään, Viitaharjun sukutilallemme) matkustin tätini Helin ja serkkujeni Juhon ja Eveliinan kanssa. Juhannusaattoa vietettiin perinteiseen tapaan saunoen, juhannuskokkoa poltellen ja makkaraa paistaen. Paikalla oli jälleen kerran aika paljon porukkaa: Mummo (äitini äiti, joka täyttää kohta 90 v.), vanhempani, Pauliina (isosiskoni), Roope ja Ronja (Pauliinan lapset), Hannu-eno (äidin isoveli) ja Eila (Hannun vaimo), Heli-täti (äidin pikkusisko), Eveliina-serkku (Hannun ja Eilan nuorempi tytär) ja Juho-serkku (Hannun ja Eilan poika). Sunnuntaina paikalle saapui myös Elina-serkku (Hannun ja Eilan vanhempi tytär) lapsiensa Taavin ja Lyylin kanssa. Ja lisäksi paikalla oli tietysti koko ajan Pedro (vanhempieni koira)!

Juhlat jatkuivat aaton jälkeen vielä juhannuspäivänäkin, jolloin mutsi ja faija viettivät 35-vuotishääpäiväänsä. Suvussa on ollut tapana mennä naimisiin juhannuksena: myös äitini kummatkin veljet ovat menneet naimisiin juhannuksena. Häät on tietysti aina pidetty Viitaharjussa.

Myös niinä päivinä, jolloin mitään juhlia ei ollut, sapuskaa oli tarjolla parin tunnin välein. Maalla on ollut tapana syödä viisi kertaa päivässä, eikä rasvaa, suolaa ja sokeria ole perinteisesti kovin paljon vältetty (nykyään niitä tosin jo vältellään jonkin verran mm. mutsin ansiosta/painostuksesta, kun Ukko ei ole enää kapinoimassa vastaan; Mummo kyllä edelleenkin kysyy usein huolissaan, onko suolaa varmasti laitettu tarpeeksi…). Minäkin sain viikon aikana viime aikoina hieman hakusessa olleet ruokahaluni ainakin hetkellisesti takaisin (en tosin ole varma, onko se pelkästään hyvä asia…). Sapuskaa oli tarjolla niin usein ja niin paljon, että mättämiseltä ei vain voinut mitenkään välttyä.   

Olin etukäteen hieman ahdistunut siitä, miten saisin aikani kulumaan lomapäivinäni. Suunnittelin siksi itselleni väljän aikataulun, jonka puitteissa toimisin. Ensin mietin, mitä kaikkea tahtoisin väljästi kategorisoituna tehdä. Päädyin tällaisiin kategorioihin: kuntoilu, tutkimus, lukeminen. Sen jälkeen mietin, mikä olisi sopiva tuntimäärä kutakin kategoriaa kohti per päivä. Päädyin tällaiseen jakoon: kuntoilu 2h, tutkimus 2 h, lukeminen 4 h. Täten kahdeksan tuntia jokaisesta päivästä olisi korvamerkitty, jolloin "irrallista aikaa" (syömiseen, telkkarin katsomiseen ym. hengailuun) jäisi kuitenkin ihan riittävästi, enkä käyttäisi koko päivää esim. pelkkään tutkimukseen (mikä olisi vähän tyhmää lomalla) tai pelkkään löhöilyyn (minkä seurauksena olisin luultavasti tylsistynyt ja ahdistunut varsin nopeasti). Tämä osoittautui minun kohdallani ihan hyväksi systeemiksi, kun en pyrkinytkään noudattamaan sitä liian orjallisesti. Käytännössä tuntimäärät eivät aina ihan pitäneet, mutta pääsääntöisesti homma toimi ihan hyvin niin.

Kuntoilun osalta harrastin pääasiassa lenkkeilyä. Viitaharjulta lähtee kylälle päin mäkinen hiekkatie, joka on suorastaa ihanteellinen lenkkeilyyn. Hölkkäsin sitä pitkin noin 7-8 kilsan lenkin yhden kerran Eveliinan kanssa ja sen jälkeen joka päivä yksikseni. Tahtini oli ihan rauhallinen, mutta tie oli myös sen verran mäkinen, että lenkki tuntui suhteellisen rankalta. Lisäksi joinakin päivinä kävin illalla tekemässä peruskuntotreeniä: mäkivetoja (ihan loivassa mäessä vain), loikkia, pomppuja, varjonyrkkeilyä, jne. Venyttelin joka päivä. Välillä tuli myös tehtyä muutama lihaskuntoliike. Uimassa kävin vain kerran, koska ilmat olivat viileät. Ainakaan kunto ei hirveästi laskenut viikon aikana, koska tänään hölkkäsin Keravalla Sompion purtsalla kahdeksan kilsaa, ja se tuntui melko kevyeltä maaston tasaisuuden vuoksi. Paino on kuitenkin luultavasti pikemminkin noussut, koska landella tuli siis safkattua ihan jatkuvasti.

Tutkimustunteja pyrin rajaamaan mahdollisimman tehokkaasti, koska muuten olisin helposti saattanut taas jumittua kannettavan ääreen. Tahdoin kuitenkin kirjoitella ihan kevyellä tahdilla (vain 2 h päivässä) eteenpäin yhtä artikkelin raakiletta, jota työstän tällä hetkellä Dimitri Voilmyn kanssa. Eteni se silläkin tahdilla kuitenkin vähäsen viikon aikana, ja ajatukset pysyivät vetreinä. Siten sain myös päivittäisen naputtelutarpeeni tyydytettyä (kun en kerran päässyt nettiinkään…).

Aika lukemiselle oli yksi parhaita asioita lomassa… Luin usein selvästi enemmänkin kuin vain neljä tuntia päivässä: Hesaria (kerrankin oikein antaumuksella ajan kanssa!), kieliä (venäjää ja italiaa), Napoleonin elämänkertaa (Herman Lindqvistin mielenkiintoinen teos vuodelta 2004), jne. Kaikki lukemani oli juuri sopivan kevyttä, mutta kuitenkin riittävän informaatiopitoista pitämään mieleni virkeänä. Toimiva strategia siis. Toisaalta olisi ollut kiva ottaa luettavaksi jotakin ihan uutta (joltain ihan uudelta alalta siis), mutta en viitsinyt, koska pelkäsin, että olisin uppoutunut siihen niin perinpohjaisesti, että en olisi lopulta muuta tehnytkään (kuin yrittänyt ymmärtää jotain tyyliin neurologiaa, tai vastaavaa).

Keskiviikkona kävimme Taidekeskus Retretissä, Punkaharjulla. Päänäyttely esitteli Ellen Thesleffin tuotantoa. Muissa näyttelyissä esiteltiin mm. Leonardo da Vincin käsikirjoitusten pohjalta tehty
jä koneita, suomalaisten taidegrafiikan kärkinimien (mm. Kuutti Lavosen) töitä sekä Savonlinnan taidelukiossa opiskelleiden nuorten nykytaiteilijoiden töitä. Oikein mielenkiintoinen kokemus. En ollutkaan käynyt Retretissä moneen vuoteen.

Torstaina kävimme Mummon asunnolla Sulkavan kirkonkylässä. Samalla tuli muutenkin kierreltyä kirkonkylää. Kävimme tietenkin myös viemässä kukkia Ukon haudalle ja katsomassa sankarihautoja.

Rantamökillä kävin tällä kertaa saunomassa ja uimassa vain yhden kerran, koska ilmat olivat niin viileät. Yöt nukuin talon pihassa olevassa vanhassa aitassa. Aitta on rakennettu jo joskus 1800-luvulla, joten tunnelma siellä on viehättävän vanhanaikainen. Sähköjä siellä ei tietenkään ole (eikä oikeastaan ikkunoitakaan), joten siellä on aina pimeää. Myös kalusteet ovat siellä pääsääntöisesti tosi vanhoja. Ainoa huono puoli oli, että siellä oli vähän turhan kylmä välillä (pari viimeistä yötä nukuin siksi melko huonosti).

Katsoin serkkuni Juhon kanssa telkkarista kaikki viikon aikana tulleet EM-fudismatsit. Juho on varsinainen asiantuntija, joten matsien katsominen hänen kanssaan oli ihan mielenkiintoista ja viihdyttävää. Välillä Helikin liittyi seuraamme. Muut olivat siinä vaiheessa yleensä jo nukkumassa. 

Tämän päivän olen viettänyt rauhassa Keravalla. Huomenna aion palata taas kotiin Kallioon. Alan jo ikävöidä normaaleja arkipuuhiani, joskin ehkä hieman kevennetyllä ja varioidulla ohjelmalla. 

Alla on joitakin Pauliinan kameralla otettuja kuvia juhannusreissulta: 

Meitsi juhannuspäivänä

Pauliina ja Hannu-eno juhannuskokolla

Elina-serkku ja Pauliina lapsineen

Mummo

Pauliina ja lapset Muurahaissaaren edustalla

Pauliina aitan portailla

Pedro juhannuskokolla

Mutsi ja faija juhlistamassa 35-vuotishääpäiväänsä

Mutsi ja faija juhannuksena 1973…

Tällaista järjestellään tällä hetkellä…(Päivi, kaksi Minnaa, Marjo, Hartmut ja meitsi):

CONFERENCE ANNOUNCEMENT

Dialogic Language Use 2: Constructing Identity in Interpersonal
Communication

Helsinki, Finland
August 19-21, 2009

Identity is a broad, complex and increasingly topical issue in a variety
of fields such as sociolinguistics, pragmatics, discourse analysis,
linguistic anthropology and language learning and teaching, where
identity is primarily regarded as a social phenomenon. In other words,
the self and other are positioned in interpersonal communication where
the roles and relationships are expressed, established and negotiated.
But how exactly is this done? Some theoretical and methodological
approaches highlight those aspects of identity that relate the concept
to macro-level demographic categories like class, gender, ethnicity and
age, while others focus on identities emerging in specific interactions.
So, what is the role of an abstraction like social class, on the one
hand, and situated meaning-making, on the other? Which linguistic forms
are relevant in identity work? And what kind of methods can we employ to
broaden our understanding of language and identity?

The conference on Dialogic Language Use 2 aims at understanding the
complexity of identity by bringing together scholars from diverse
theoretical and methodological backgrounds and creating theoretical and
methodological interfaces between macro- and microanalytic approaches,
quantitative and qualitative methods, spoken and written language, and
the synchronic and diachronic perspectives. The conference focuses on
English, German and Romance languages.

The conference is organized by the Modern Language Society of Helsinki
and the proceedings of the conference will also be published by the
Modern Language Society in the series Mémoires de la Société
Néophilologique. The conference languages are English, French, German,
Italian and Spanish.

The first conference on Dialogic Language Use was organized by the
society in March 2004 and the conference proceedings were published in
2006 as the volume Dialogic Language Use (Helsinki, Modern Language
Society).

The call for papers will be circulated in the autumn 2008.

The organizing committee

Minna Palander-Collin, Minna Nevala, Päivi Sihvonen, Mari Lehtinen,
Marjo Vesalainen and Hartmut Lenk

For more information, contact
[email protected] (English)
[email protected] (German)
[email protected] (Romance languages)

Su 8.6.2008

Vietin eilisen päivän 'Aikidoa yli rajojen' -tapahtumassa Vantaalla. Tapahtuma pidettiin Myyrmäen jalkapallohallissa, ja sen järjesti Vantaan Jukara ry. Tapahtuma kesti kaikkiaan kolme päivää (itse olin paikalla vain lauantaina), ja siihen sisältyi yhteensä 18 tuntia harjoituksia. Ideana oli, että eri "koulukuntia" edustavat suomalaiset aikido-ohjaajat vetivät kukin vuorollaan tunnin harjoitukset, joihin kaikki kiinnostuneet saivat osallistua. Tavoitteena oli luoda tapahtuma, jossa kokoonnutaan yhteen ja tehdään yhteistyötä yli tyylirajojen: vetäjät pääsivät esittelemään kukin omaa tapaansa ohjata harjoituksia ja tehdä tekniikkaa, ja harjoittelijat pääsivät näkemään ja kokeilemaan erilaisia treenitapoja.

Mielestäni tapahtuma onnistui oikein hyvin. Porukkaa oli paikalla yllättävänkin paljon; kukaan ei ainakaan lauantaina joutunut vetämään treenejä tyhjälle salille, vaikka treenejä oli peräti yhdeksän tuntia putkeen! Tatami oli kuitenkin niin suuri, että ahdasta ei ollut. Tunnelma oli mielestäni vilpittömästi innostunut ja utelias. Kenenkään tyyliä ei oudoksuttu tai väheksytty (vaikka tyylit todellakin saattoivat parin tunnin sisällä vaihdella ihan laidasta laitaan ja vaikka jotkut ohjaajat olivat tietenkin selvästi kokeneempia kuin toiset), vaan kaikkien oppeihin suhtauduttiin mielestäni arvostavasti ja mielenkiinnolla. Myös käytännön järjestelyt toimivat hyvin: Auno piti mikin avulla huolta aikataulun noudattamisesta ja muiden tiedotusten välittämisestä. Illalla viimeisten treenien jälkeen ohjelmassa oli saunomista ja pieni illanvietto saunan oleskelutilassa.

Vedin itse tapahtumassa kahdet harjoitukset: yhdet aikuisille ja yhdet junioreille. Ohjaamani aikuisten harjoitukset olivat suunnilleen parhaaseen mahdolliseen aikaan (klo 11.00-12.00), joten porukkaa oli paikalla todella yllättävän paljon. Jos olisin arvannut etukäteen, että porukkaa tulee niin paljon, olisin varmasti jännittänyt vetämistä jonkin verran. Nyt en osannut jännittää juurikaan, koska olin viime hetkeen asti odottanut huomattavasti pienempää osallistujamäärää. Porukkaa oli niin paljon, että en itse oikeastaan treenannut ollenkaan harjoitusteni aikana: kuljeskelin vain ympäri salia ja yritin hallita tilannetta parhaani mukaan. Treeneissäni oli kaksi teemaa: ukemit ja yokomenuchi. Ukemeissa vedin mm. kuolleen lehden ukemia, jossa onnistuin myös hieman telomaan itseäni (varoitin treenaajia liikkeen vaarallisuudesta, ja teloin sitten saman tien itseni… kukaan muu ei kuitenkaan huomannut sitä). Satutin taas rintalastani, jonka hajotin nimenomaan tuossa ukemissa joskus kymmenkunta vuotta sitten. Nyt rintalastaan sattuu aina silloin tällöin, jos tulen vähänkään huonosti alas kuolleen lehden ukemista (on se nytkin vielä vähän kipeä, mutta eiköhän se aika pian taas mene ohi). Lisäksi vedin mm. leimasin-ukemia ja tobikoshi ukemia. Yokomenuchista teimme udekimenagea, kotegaeshia, kokyonagea, nikyota ja sokumen iriminagea. Aika paljon siis loppujen lopuksi tunnissakin ehtii vetää kaikenlaista, jos rytmi on intensiivinen.

Junnutreenit puolestaan olivat sikäli vähän turhauttavat meidän ohjaajien kannalta, että osallistujia oli vain muutama. Olinkin sanonut Aunolle etukäteen, että osallistujamäärä junnutreeneissä lienee hyvin vähäinen Budoleirin päällekkäisyyden ja loma-ajan takia. Junnuille tahdottiin kuitenkin järjestää parit treenit, joista toiset vedin minä ja toiset Konttilan Jani (Raision Ryhdistä). No, mikäs siinä. Menihän se aika siinä sitten lopulta, mutta tuntui se kyllä vähän pitkältä (varmaankin myös junnujen mielestä), koska osallistujia oli siis liian vähän. Onneksi paikalla olevat junnut olivat kuitenkin melko innokkaita ja käyttäytyivät enimmäkseen hyvin. Jani oli kuulemma vetänyt heille jotain kontaktiharjoituksia, ja minä päätin jatkaa samalla linjalla. Lisäksi vedin perinteiseen tapaani jonkin verran erilaisia ukemi-harjoitteita.

Omien treenieni lisäksi osallistuin treenaajana kolmeen harjoitukseen: Antin, Rainer Variksen (Suomen Ki-Aikido Yhdistys) ja Reijo Jalon (Nokian Aikidoseura Misogi) treeneihin. Kaikki olivat mielestäni oikein hyviä. Rainerin tekniikka ja ohjaamistapa eroaa tietenkin jonkin verran omastamme, mutta sain hänen treeneistään joitakin ihan hyviä ideoita, joita voimme varmasti soveltaa myös omiin treeneihimme. Rainerilla on poikkeuksellisen havainnollinen ja hauska tapa selittää asioita. Reijon treenit olivat mukavaa basic-settiä: pääsi treenaamaan neutraalia perustekniikkaa rennossa ilmapiirissä. Reijo vaikuttaa mielestäni vaatimattomalta ja hyväntuuliselta ohjaajalta, jonka treeneissä on varmasti mukavaa käydä. Antin treenit olivat vauhdikkaat ja teknisesti mielenkiintoiset. Niissä oli mukavan reipas rytmi, ja sain niistä myös monta teknistä ideaa (erityisen paljon kiinnostuin eräästä yokomenuchi kotegaeshin muodosta, jonka Antti veti; todella näppärä ja mukavan tuntuinen muoto!).

Omasta seurastamme paikalla oli minun ja Antin lisäksi Aino, Pasi ja Dima. Aino treenasi ainoana kaikista osallistujista KAIKKI yhdeksän treeniä putkeen!! =) Aikamoinen suoritus! Edes minä en ole koskaan treenannut YHDEKSÄÄ tuntia putkeen! Voi sitä nuoruuden intoa… (muistoja… *niisk*)

Tänään kroppani jokainen lihas on ollut IHAN jumissa! Siis niin jumissa kuin vain voi olla! Erityisesti jalat, takapuoli ja selkä ovat ihan tiltissä. En tosin usko, että jumitus johtuu niinkään eilisestä, vaan pikemminkin varmaankin niistä torstai-illan nyrkkeilyn peruskuntotreeneistä. Ja lisäksi perjantaiaamuna tuli siis treenattua Pekan kanssa suhteellisen vauhdikkaasti. Tänään en olisi pystynyt tekemään mitään fyysistä. Oli siis pakko pitää totaalinen lepopäivä. Muutenkin olen tänään tuntenut itseni tosi väsyneeksi. Nukuin viime yönä kymmenen tuntia. Siltikin olen nukahdellut pitkin päivää vähän väliä milloin mihinkin. No, onneksi minun ei olisi tarvinnutkaan tänään tehdä mitään erityistä. Pieni lepo toisinaan on varmaan ihan hyvä.    

To 5.6.2008

Jessus, että oli rankat treenit! Varmaan rankimmat, missä olen ollut aikoihin. Meinasin ihan tosissaan hyytyä, mutta nyt on NII-IIN mukavan ryytynyt fiilis! Treenaamme siis nyrkkeilyporukan kanssa kesällä aina torstaisin ulkona, Eltsussa, lähinnä peruskuntoa (ja myös hieman tekniikkaa lopuksi). Ulkotreenit tuntuvat minusta todella loistavalta vaihtelulta kaikkien sisällä viettämieni työ- ja treenituntien vastapainoksi. Oma-aloitteisesti en kovinkaan usein tule lähteneeksi ulkoilemaan, joskin yritän tällä hetkellä viritellä (Vesan kannustamana) jonkinlaista säännöllistä lenkkeilyharrastusta. 

Anyway, tämän päivän treeneihin. Paikalla oli lisäkseni Kirsi, Tarmo ja Robert, ja koutsina Vesa. Ensin juoksimme kaksi kertaa Eltsun purtsan ympäri. Jo se tuntui yllättävän rankalta, koska rata on siis todella mäkinen. Ihan siinä tuli Märskyn urheilulukioajat mieleen… (*niisk*) Silloin nimittäin juoksimme usein nimenomaan Eltsussa (ja lisäksi vielä koululta sinne ja takaisin; KARSEETA!). Sen jälkeen oli vuorossa kuntopiiri telineillä: minsa selkiä, minsa vatsoja, minsa tasajalkapomppuja. Ja sitten sama uudestaan (paitsi että tasajalkahyppyjen sijaan teimme vuoroloikkia). KARSEETA! Ja sen jälkeen sitten mäkivetoja (eli juostiin IHAN täysiä ylämäkeä!). Olin sen jälkeen jo IHAN finaalissa! Ja sitten vielä kerran koko purtsa ympäri siten, että välillä juostiin takaperin. AAAARGH!!! Meinasin oikeasti delata jo ennen puoliväliä. Koko kroppa oli ihan tiltissä, ja vatsaa poltteli, koska en ollut muistanut syödä mitään. Mutta oli pakko jaksaa, koska juoksimme koko porukka yhdessä, ja muutkin jaksoivat. Treenien loppuun teimme vielä hetken aikaa paritekniikkaa. Treenasin Kirsin kanssa. Tuntui siltä, että tekniikka kulki yllättävänkin hyvin, koska olin vain yksinkertaisesti niin finaalissa, että olin täysin rento, ja kaikki liikkeet tulivat selkärangasta (ajatukset olivat siinä vaiheessa ihan kanttuvei, mikä oli hyvä, koska niistä onkin usein vain haittaa).

Harvoin olen todellakin ollut treenien jälkeen niin onnellisen väsynyt, että en ole meinannut jaksaa raahautua kotiin. Tänään olin niin väsynyt, että teki mieli ottaa taksi, koska kävelymatka ratikkapysäkille tuntui jo liiallisen pitkältä. Ihan sairaan hyvät treenit siis! Jess!!

Ylipäänsä olisin ihan sairaan ahdistunut, jos kesällä ei olisi treenejä. En ole koskaan varsinaisesti pitänyt kesästä. Usein olen ollut hieman masentunut kesäisin, koska silloin normaalit arkirutiinit katkeavat, ja kiinnekohdat tuntuvat katoavan. Vapaata aikaa tuntuu olevan liikaa (tai siis toisin sanottuna se, että sitä ylipäänsä on, tuntuu kummalliselta). Onneksi nyt siis on näitä treenejä (sekä aikidoa että nyrkkeilyä), ja lisäksi ensi viikolla aloitan Tungin kanssa yhteisen "leffaprokkiksemme" suunnittelun. Siitä tulee siistiä! Lisäksi minun pitäisi kyllä keksiä jotakin muutakin. Voisin vaikka tilata kotiini joitakin uusia lehtiä, alkaa taas itseopiskella hieman säännöllisemmin vieraita kieliä, lukea historiaa, jne. Muuten vintillä alkaa taas tapahtua kaikkea "kummallista"… ;;;;-) Ajatukset tuntuvat nimittäin olevan vähän velmulla mielellä tällä hetkellä… Ei tiedä, mitä ne veijarit siellä voivat keksiä… (Aikamoista vuoristorataa ollut taas tässä noin viikon verran…) Mutta siis ratkaisu ylimääräisen ahdistuneen energian purkamiseen näyttäisi siis olevan mahdollisimman rankka fyysinen treeni! Tämän illan treenin jälkeen fiilis on todellakin ollut niin onnellisen ryytynyt ja turtunut, että minkäänlaiselle turhalle ajattelutoiminnalle (kuten jonkinlaisen ahdistustilan virittelylle) ei yksinkertaisesti jää energiaa. Kroppa huutaa ravintoa ja lepoa, ja ajatuksetkin tuntuvat suosiolla hiippailevan peiton alle.

Pe 6.6.2008

(Klo 9.17): Ja tänä aamuna sitten heti aikidon aamutreeneihin! Herätyskello soi klo 6.20. Olisin siinä vaiheessa tarvinnut vielä ainakin kolme tuntia unta. Kroppa tuntui älyttömän raskaalta, eikä yläkerran veijareitakaan meinannut saada millään ylös sängystä. Anyway, piti lähteä liikkeelle, koska vedän juhannukseen asti aamutreenejä tiistaisin ja perjantaisin klo 7.15. Treenasin tänään Pekan kanssa yokomenuchia tosi reippaaseen tahtiin (pää-iriminagea, kotegaeshia, kokyonagea, jiywazaa, jne.). Pasi ja Dima treenasivat toisella puolella salia graduointitekniikoitaan. Neuvoin heitä välillä. Eilisen rasitus ei yllättäen enää tuntunut hirveästi siinä treenatessa, kunhan pääsin vauhtiin. Nyt on taas mukavan rento ja rauhallinen fiilis.

Ke 4.6.2008

Tungin ja H-P:n uusimman yhteistuotantoleffan, "Yakuza Diaries 2:n", teaseri on julkaistu YouTubessa. Aivan loistavaa menoa taas kerran! =) Kannattaa käydä tsekkaamassa klikkaamalla tästä. Tosi ammattimaisesti tehty väläys. Lopullinen leffa on äänisuunnittelua ja värimäärittelyä vaille valmis, ja se julkaistaan näiltä näkymin myöhemmin kesällä.

Su 1.6.2008

Ystäväni Kallen sisko, Marika Mikkola, voitti juuri SM-kultaa suunnistuksessa. Onneksi olkoon Marika! (Pikkujuttu tietysti entiselle maailmanmestarille, mutta kuitenkin… 😉

Olen XXXV Kielitieteen päivillä Vaasassa 22.-24.5.2008. Pidän tapahtumassa esitelmän aiheesta "Sävelkorkeuden muutos seuraavan puhujan valintamekanismina interaktiivisessa TV-ohjelmassa".

Su 25.5.2008

Palasin eilen Vaasasta Kielitieteen päiviltä. Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut. Tärkein päämääräni, eli tuttujen tapaaminen, toteutui loistavasti. Kielitieteen päivät onkin siinä mielessä hieno tapahtuma, että se kokoaa yhteen porukkaa kaikilta kielitieteen aloita. Erityisen paljon paikalla oli nuoria tutkijoita, joista monia olin tavannut aiemmin mm. Langnetin ja SKY:n tapahtumissa. Matkustin yhdessä fennistikollegani Aino Koiviston kanssa. Pidin Ainon kanssa tammikuussa Keskusteluntutkimuksen päivillä yhteisesitelmän. Tällä kertaa emme esitelmöineet yhdessä vaan (sattumalta) peräkkäin. Aino puhui 'mutta'-loppuisista vuoroista. Hänen esitelmänsä oli mielestäni tosi mielenkiintoinen ja korkeatasoinen. Pidin myös muiden keskusteluntutkijoiden esitelmistä (esim. Kimmo Svinhufvudin esitelmä, joka käsitteli graduseminaarien opponointitilanteita, oli mielestäni oikein kiinnostava). 

Plenaristeina olivat Christian Kock (Kööpenhaminan yliopistosta) ja Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (Helsingin kauppakorkeakoululta). Heidän esitelmänsä käsittelivät tapahtuman teemaa, retoriikkaa. Kockin esitelmä meni minulta pitkälti ohi siitä syystä, että toimin itse sektiopuheenjohtajana heti kyseisen plenaarin jälkeen, ja tunsin pakottavaa tarvetta lukea sektioni esiintyjien abstrakteja läpi koko plenaarin ajan. Kakkuri-Knuuttilan esitelmää pystyin seuraamaan selvästi paremmin (oma esitelmäni oli melkein heti sen jälkeen, mutta ei se siinä vaiheessa haitannut minua yhtään). Kakkuri-Knuuttila käytti mielestäni kiinnostavalla tavalla retoriikan logos, pathos ja ethos -käsitteitä tieteellisen kirjoittamisen prosessin kuvaamiseen.

Yksi tapahtuman suurimpia anteja omalta osaltani oli ensimmäinen sektiopuheenjohtajuuteni. Sektio oli heti perjantaiaamuna, joten en ehtinyt jännittää sitä kuin plenaarin ajan, mikä oli ehkä hyvä. Tilanne meni mielestäni kaikin puolin hyvin. Esitelmät olivat kiinnostavia ja keskustelu vireää. Innostuin itsekin kommentoimaan esitelmiä. Jälkikäteen ajattelin, että saatoin ehkä olla jopa hieman yli-innokas… Puheenjohtajanhan pitäisi kai olla diskreetti ja huomaamaton hahmo jossain salin perällä. En varmaan ollut kovin huomaamaton, joo… Hetkittäin keskustelujen aikana tuntui siltä, että joka toisen sanan sanoin minä (noin 10 tavua / sek -puhenopeudella), ja ainakin henkisesti eläydyin tilanteeseen niin vahvasti, että juoksin suunnilleen seiniä pitkin ympäri salia. Ja siis se niiden eriväristen aikalappujen heilutteleminen oli ihan SAIRAAN kivaa!!! =)))) Sektio liittyi sisällöltään väljästi fonetiikkaan. Kaikki esitelmät olivat mielestäni oikein mielenkiintoisia ja kovatasoisia. Puheenjohtajana minun oli pakko keskittyä niihin koko ajan kunnolla, mistä syystä myös sain niistä sisällöllisesti maksimaalisen hyödyn. Hieno juttu siis kaikin puolin! 

Oma esitelmäni käsitteli Goldbergin sävelkorkeuden muutosmekanismin käyttöä seuraavan puhujan valintamekanismina CULT-nimisessä interaktiivisessa TV-ohjelmassa, jossa ranskalaiset nuoret keskustelevat ohjelman juontajien ja studiovieraiden kanssa web-kameroiden välityksellä erilaisista informaatioteknologiaan ja mediaan liittyvistä ilmiöistä nuorten elämän näkökulmasta. Esittelin omaa osuuttani tutkimuksesta, jota teen yhteistyössä erään ranskalaisen tutkijan, Dimitri Voilmyn, kanssa. Dimitri on mediapuheen multimodaaliseen käsittelyyn erikoistunut keskusteluntutkija, joka työskentelee TELECOM ParisTech -nimisessä insinöörikorkeakoulussa Pariisissa ja Nizzassa. Tutustuin häneen viime kesänä Québecissä pidetyssä Le français parlé des médias 2 -kollokviossa. Hankkeemme päämääränä on karkeasti tiivistettynä osoittaa, että Goldbergin alun perin vuonna 1978 esittämä amplitude shift mechanism toimii myös seuraavan puhujan valintaa helpottavana prosodisena keinona. Minun kiinnostukseni kohteena on erityisesti ilmiön prosodinen puoli (sen liittyminen muihin ranskan intonaatiokontuureihin, jne.). Dimitri puolestaan hoitaa tutkimuksen multimodaalisen ja mediatutkimuksellisen puolen. Dimitri on pitänyt aiheesta jo monta esitelmää, ja koko idea oli alun perin hänen. On siis hyvä, että lopulta minäkin puhuin aiheesta jossakin ja voin nyt myös raportoida hänelle alustavia tuloksiani.

Perjantaina sektiopuheenjohtajuuteni jälkeen hengailin koko loppupäivän SKY Journal -kollegani, Kolehmaisen Leenan, kanssa SKY:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin lyhyiden alustusten kautta erilaisia nuorten tutkijoiden elämää koskevia teemoja. Tilaisuus oli mielestäni todella onnistunut, vaikka osallistujia ei ollutkaan kovin paljon. Erityisen paljon pidin (entisen SKY Journal -kollegani) Jouni Rostilan alustuksesta, joka koski vastaväitelleiden postdokkien arkea. Hänen puheenvuoronsa todella ravisteli minua ja sai pahimmissa masennukseni syövereissä kokemani tunteet taas hetkeksi heräämään henkiin: akateemisia työpaikkoja on käytännössä mahdotonta saada, vaikka tekisi kuinka paljon töitä, ja muilla työmarkkinoilla (mm. kouluissa) filosofian tohtorin tutkintoa pidetään lähinnä vakavasti invalidisoivana vammana (paitsi ehkä joissakin äärimmäisen harvinaisissa paikoissa, joihin tohtorit ovat jo onnistuneet "soluttautumaan", mutta niihinkin pääsee yleensä lähinnä suhteilla). Muistakaamme siis vanha tuiralainen sanonta: ”Rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä!”.

Tapahtuman ohjelmaan sisältyi myös Vaasan kaupungin vastaanotto Kuntsin modernin taiteen museossa sekä illanvietto Strampen-nimisessä paikassa. Kumpikin tilaisuus oli mielestäni tosi mukava. Juttelin niissä lähinnä UFY-kaverini Marianna Hintikan ja SKY Journal -kollegani Heli Tissarin kanssa. He ovat kumpikin HY:n anglisteja. Aivan loistavaa juttuseuraa! Myös pitkät junamatkat Vaasaan ja takaisin olivat sosiaalisesti antoisia. Erityisesti paluumatkalla ravintolavaunu oli täynnä iloisia kielitieteilijöitä. Juttelin paljon mm. Langnetin koordinaattorin, Vanhatalon Ullan, kanssa. Hänellä on paljon tosi kiinnostavia mielipiteitä. Juttelimme mm. erilaisista postdokkailuun liittyvistä ongelmista ja näkökulmista.