Ohjaan aikidon juniorileirin Keravalla lauantaina 4.4.2009. Tapahtuman järjestää Sandokai ry., jossa itsekin aloitin aikidon harjoittelun vuonna 1988.

Ti 31.3.2009

Tein äsken Facebookissa testin, jossa mitattiin, mitä sarjakuvahahmoa muistutan eniten. Sen mukaan muistutan eniten KIPPARI-KALLEA!! =DDD AI MITEN NIIN MUKA?!!! Meitsikö muka niinku joku Kippari-Kalle, häh?! (#¤%&x! Vedän tauluun jokaista joka väittää, että meitsi muka muistuttaa jotain Kippari-Kallea… Kaikenlaisia spurguja testejä sitä…. #¤%&X…) Siinä testissä oli selkeesti joku virhe, koska oikeastihan mä muistutan selvästi enemmän esim. Minni Hiirtä tai Iines Ankkaa. Vai mitä? "VAI MITÄ??!" mä kysyin. 😉  

Olen kollokviomatkalla Slovakiassa 24.-28.3.2009. Kyseessä on kansainvälinen romaanisten kielten Studia Romanistica Beliana -kollokvio, joka pidetään Banská Bystricassa, noin 200 km Bratislavasta koilliseen. Pidän tapahtumassa perjantaina esitelmän aiheesta "Pourquoi contraster deux langues non apparentées ? L'exemple d'un projet de recherches portant sur les anomalies communicatives des personnes francophones et finnophones atteintes du syndrome d'Asperger".  

Ti 24.3.2009

(Klo 21.12): Olen Prahan lentokentällä ja odottelen vaihtoa Bratislavan koneeseen. Lähinnä menen edelleenkin ylikierroksilla tämän päivän fonetiikan luentoni takia. Se meni nimittäin ihan kivasti, vaikka käsiteltävä aihe, ranskan konsonanttien artikulaatiotavat, oli tietenkin varsin haastava. Fonetiikan luentosarja on juuri tällä hetkellä tosi keskeinen osa elämääni. Kunkin luennon valmisteluprosessi on aina oma rutistuksensa ja seikkailunsa, ja se rytmittää tavallaan koko viikkoa. (Tietenkin lisäksi on myös Tekstinymmärtäminen II -kurssi, mutta arvioitavia tehtäviä lukuunottamatta se sujuu tänä vuonna selvästi pienemmällä vaivalla kuin viime vuonna.) Anyway, hauskinta tämän päivän fonetiikan luennolla oli se, kun näytin kuvia äänihuulista. Meinasin kuolla nauruun jo etukäteen, kun valmistelin niitä PP-dioja ja pelkäsin, että repeäisin ihan totaalisesti luentotilanteessa, jos kaikki opiskelijatkin alkaisivat nauraa katketakseen. Porukalla pysyi kuitenkin ehkä yllättävänkin hyvin pokka (tietysti pientä repeilyä kuitenkin kuului, mutta sehän on normaalia), ja sain siksi pidettyä itsenikin hyvin kasassa. (Jos joku ei tiedä, mitä hauskaa on äänihuulten näkemisessä, niin kannattaa käydä tsekkaamassa tämän päivän slaideistani nro 8…) =DDDDD  Anyway, täytyy tästä mennä, koska koneeseen alkaa näköjään jo päästä sisään.

Ke 25.3.2009

(Klo 11.39): Olen Bratislavassa hotellini ala-aulassa. Saavuin hotelliin joskus puolenyön aikaan. Olin tosi väsynyt ja nukahdin suunnilleen saman tien. Oli mukavaa, kun aamulla ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Konferenssi alkaa nimittäin vasta huomenna, eikä minun tarvitse tänään välttämättä tehdä juuri muuta kuin matkustaa täältä Bratislavasta Banská Bystricaan. On ollut kovasti kiirettä viime aikoina (tyyliin: ensin päivävuoro työpaikalla, sitten iltavuoro treenisalilla ja sitten vielä perään yövuoro työpaikalla), joten yksi rauhallisempi päivä tähän väliin on ihan tervetullut. Kollokviossa huomenna näyttäisi sitten taas olevan tosi tiukka aikataulu.

Voisin tästä lähteä vähitellen vääntäytymään keskustaan ja etsiä sieltä rautatieaseman. Ehkä ehdin tänään hieman katsella paikkoja Bratislavassa, ennen kuin täytyy hypätä junaan ja jatkaa matkaa.   

(Klo 22.50): Olen nyt Banská Bystricassa, Hotel Luxissa. Päivä meni lähinnä matkustaessa. Matka Bratislavasta Banská Bystricaan ei ole kuin hieman yli 200 kilsaa (junalla taisi olla 230 kilsaa), mutta kun mitään pikajunia ei ole, niin matka kesti 3,5 tuntia! Juna tosin oli yllättävänkin viihtyisä. Se oli sellainen vanhanaikainen kabinettijuna, jossa ei istuttu peräkkäin suurissa vaunuosastoissa vaan vastakkain pienissä kuuden hengen kabineteissa. Olin samassa kabinetissa joidenkin tosi ystävällisten slovakialaisten eläkeläisten kanssa. He puhuivat minulle innoissaan slovakiaa, ja minä vastasin heille englanniksi. Emme tajunneet mitään toistemme puheesta, mutta ei se oikeastaan haitannut. Pääasia, että oli juttuseuraa. Small talkissahan sisältö ei olekaan ollenkaan keskeistä, vaan vuorovaikutus. Tulipahan taas kerran sekin osoitettua.

Bratislava vaikutti mielestäni yllättävänkin köyhältä jotenkin. Olin ajatellut, että täälläkin päin Eurooppaa olisi nykyään jo melkein samanlaista kuin Keski-Euroopassa. Mutta ei kyllä ole. Idässä ollaan. Täällä on hyvin samankaltaista kuin Moskovassa, joskin kaikki on pienempää (Moskovassahan kaikki on ihan älyttömän suurta). Julkiset kulkuneuvot ovat vanhanaikaisia, ja talot näyttävät päältä päin useimmiten varsin ränsistyneiltä. Bratislavan hotellini sijaitsi keskellä harmaata betonilähiötä. Jokseenkin ankeaa, täytyy sanoa (vaikka olen itse tottunut asumaan sellaisissa paikoissa kuin Kontula, Kerava ja Kallio). Kontulan harmaat kerrostalokorttelitkin ovat kuitenkin jollain tavalla viihtyisämpiä. Ehkä ne ovat vain parempikuntoisia, tai jotain. Itse hotelli oli kuitenkin ihan hieno, etenkin sisältä päin.

Täällä Banská Bystricassa en ole vielä ehtinyt pahemmin katsella paikkoja, koska saavuin tänne sen verran myöhään, että pian ulkona oli jo pimeää (eikä täällä ole riittävästi katuvaloja, jotta viitsisi kovin paljon lähteä ulos kuljeske lemaan pimeällä). Junan ikkunasta katselin, että maisemat näyttävät ihan kivoilta. Tämä on nimittäin vuoristoista aluetta. Kaupungin tursitisivun mukaan täällä pitäisi myös olla keskiaikaisia taloja ym. siistiä, mutta en ole vielä niitä nähnyt kuin kaukaa hotellihuoneeni parvekkeelta. Hotelli näytti päältä päin vain raihnaiselta kerrostalolta, mutta sisältä päin tämäkin on kyllä hieno. Huoneessa ei ole mitään vikaa (tilava, ilmainen netti, telkkari ja ylimääräisenä plussana parvekekin). Huone on ihan samaa tasoa (tai jopa parempikin) kuin keskitasoisissa hotelleissa Suomessa. Ja hotellin RAVINTOLA se vasta hieno olikin! Vedin siellä äsken ihan hillittömät mämmit, eikä se maksanut paljon mitään. Erityisesti jälkiruoka yllätti: tilasin letun mansikoilla ja sain KAKSI ihan HILLITTÖMÄN suurta lettua, jotka oli survottu täyteen mansikoita, ja jotka uivat lämpimässä kinuskikastikkeessa. Nami!! Se oli PARAS jälkkäri, jonka olen koskaan syönyt! Ihan sairaan herkullista, ja määrä oli (kerrankin) riittävä. (/*röyh!*) Pääruoaksi söin jotain fisua, ja sekin oli tosi hyvää.

By the way, mietin tässä sitä ensi viikon fonetiikan luentoani, jossa minun on tarkoitus käsitellä mm. konsonanttien artikulaatiopaikkoja. Mietin, että kaipa minun pitäisi taas näyttää havainnollisuuden ja kevennyksen vuoksi myös jotain kuvia. Uvula eli kitakieleke on yksi keskeinen ääntämiselin. Ja SIITÄ jos mistä, on helppo löytää viihdyttäviä kuvia. Hmm, mitenhän olisi esim. tämä: http://mari.wiklund.fi/wp-content/uploads/2005/10/PervoUvula.jpg  =DDDD Meinasin delata nauruun, kun näin tuon. Se ke
ventäisi varmasti tunnelmaa, mutta voi olla, että en kehtaa näyttää sitä, että ei mene ihan pervoiluksi tämä homma. Ehkä näytän mieluummin vaikka tämän, vaikka se onkin vähän boring verrattuna tuohon toiseen: http://mari.wiklund.fi/wp-content/uploads/2005/10/Suu.jpg  Anyway, kuka vielä väittää, että fonetiikka on kuivaa??? ;;;-)    

To 26.3.2009

(Klo 23.32): Olipas pitkä päivä… Aamulla säntäilin ensin räntäsateessa ympäri kaupunkia ja etsin konferenssipaikkaa. Menin nimittäin ensin yliopiston päärakennukseen, mutta sitten selvisikin, että konferenssi pidetään toisessa rakennuksessa, joka onkin ihan toisella puolella kaupunkia… Piti äkkiä selvittää, millä dösällä sinne pääsee (kaupugissa, jossa kukaan ei osaa juurikaan muita kieliä kuin slovakiaa…). Ja kun lopulta läysin sen kampuksen, kesti vielä oman aikansa, että löysin oikean rakennuksen sieltä. Se koko kampus on nimittäin ihan sekava. Se on rakennettu vuoren rinteelle, ja kaikki rakennukset sijaitsevat eri kukkuloilla, joiden välissä menee portaita. Humanistinen tiedekunta oli kaikkein kaukaisimmalla ja korkeimmalla kukkulalla. Ihan hyvää kuntoilua, mutta myös aika hermoja raastavaa, jos ei tiedä, mihin tarkalleen ottaen on menossa ja olisi vähän kiire… Anyway, onneksi olin lähtenyt liikkeelle hyvissä ajoin, joten saavuin kaikesta huolimatta paikalle ajoissa.

Aamupäivällä ohjelmassa oli KOLME plenaaria putkeen: yksi italiaksi (Massimo Arcangeli, Cagliarin yliopistosta), yksi ranskaksi (Amr Helmy Ibrahim, Franche-Comtén ja Sorbonnen yliopistoista) ja yksi espanjaksi (Jiri Chalupa (Palackyn yliopistosta Tsekinmaasta). Plenaarien välillä ei ollut mitään taukoa, joten siitä tuli varsin pitkä rupeama. Viimeisen esitelmän aikana kaikki alkoivat jo nuokkua. Iltapäivällä jakauduimme kolmeen sektioon kielittäin (ranska, italia ja espanja). Tämän päivän aiheet olivat kaikki kielitieteellisiä. Huomenna on myös yksi sektio kirjallisuutta.

Täällä on väkeä pääasiassa itäisestä Euroopasta (mm. Slovakiasta, Tsekinmaasta, Puolasta, Kroatiasta ja Unkarista), mutta myös muualta Euroopasta (pääasiassa romaanisten kielten alueelta, ja lisäksi ainakin Turkista). Tunsin ennestään kaksi ihmistä: Katarina Chovancován, joka kuuluu tämän tapahtuman pääjärjestäjiin, ja joka osallistui RSL-kollokvioon Helsingissä viime keväänä, sekä kroatialaisen Drazen Vargan, joka oli hänkin RSL-kollokviossa, ja johon olen törmännyt aiemminkin eri paikoissa (ainakin Innsbruckin romanistikongressissa).

Tieteellisen ohjelman jälkeen vuorossa oli opastettu kierros kaupungin keskustassa. Eilen ehdin näkemään vain rautatieaseman ja hotellin ympäristöä ja sain siksi hieman turhan negatiivisen kuvan tästä kaupungista. Itse asiassa tämä on ihan kaunis paikka (ja varmaankin vielä kauniimpi kesällä). Ydinkeskustan talot ovat peräisin pääasiassa 1600- ja 1700-luvuilta, ja ne olivat mielestäni tosi hienoja. Keskustassa on myös vanha kirkko, joka on peräisin 1200-luvulta! Banská Bystrica on nimittäin perustettu jo 1200-luvulla. Hotellin lähellä on myös Slovakian kansannousun muistomerkki (kansannousu oli v. 1944), jossa palaa ns. ikuinen tuli (joka kuulemma kuitenkin sammuu aina silloin, kun sataa). Muistomerkin lähellä on myös ulkoilmamuseo, jossa on röykkiö aitoja toisen maailmansodan panssarivaunuja ja tykkejä! Oli jotenkin yllättävää nähdä sellaisia vehkeitä yhtäkkiä keskellä avointa puistoaluetta. En tajua, miten on mahdollista, että ne ovat siellä niin avoimesti kaikkien nähtävinä ja räplättävinä. Yllättävää, että niitä ei ole vielä pöllitty tai tuohottu ilkivallalla. Ne olivat todellakin niin avoimesti kaikkien nähtävillä ja ulottuvilla, että yksi vinttikoirakin pääsi ihan vapaasti nostamaan koipea yhden panssarivaunun kylkeen. Se vaikutti minusta jotenkin yllättävältä. Asukkaita Banská Bystricassa kuulemma on noin 80000, ja se on Slovakian kuudenneksi suurin kaupunki.

Kaupunkikierroksen jälkeen oli vielä juhlaillallinen. Se pidettiin onneksi tässä hotellissa, joten ei tarvinnut enää lähteä raahautumaan mihinkään kauemmas. Ateria oli ihan hyvä, joskaan jälkkäri ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin eilen. (Höh!) Juttelin pääasiassa yhden puolalaisen jatko-opiskelijatytön sekä kahden paikallisen yliopiston lehtorin kanssa (toinen heistä oli ranskalainen ja toinen slovakialainen). Oli ihan mukava ilta, vaikka jossain vaiheessa alkoikin jo ryydyttää aika tavalla. Palattuani huoneeseeni kävin vielä huomisen esitelmäni pari kertaa läpi. Nyt pääsee vihdoinkin nukkumaan. Jess.      

Pe 27.3.2009

(Klo 22.06): Olen taas Bratislavassa. Konferenssi loppui tänään. Minun esitelmäni oli tänään, ja se meni ihan kivasti. Sali oli ihan älyttömän suuri, koska se oli sama sali, jossa plenaarit pidettiin. Ranskan ihmiset jakautuivat tänään kahteen rinnakkaiseen sektioon: kielitieteeseen ja kirjallisuuteen. Italialla ja espanjalla oli kummallakin käsittääkseni yksi sektio. Ranskan kielitieteen sektio, jossa minäkin siis olin, oli kaikkein suurin sektio, joten olimme plenaarisalissa. Esitelmäni alkoi siten, että tuolista, johon oli istumassa, irtosi käsinoja, Jouduin siinä sitten heti alkajaisiksi survomaan sitä takaisin tuolin runkoputkeen. Ja kun sitten sain sen takaisin paikoilleen, yritin nostaa tuolia selkänojasta, ja sekin irtosi… Jouduin sitten laittamaan senkin takaisin paikoilleen ennen kuin pystyin istumaan alas ja aloittamaan esitelmöinnin (%&#%x!) Koko esitelmän ajan pelkäsin, että tuoli romahtaisi altani. Oli itse asiassa tosi yllättävää, että tuolit olivat niin heikkolaatuisia, koska muuten sali oli ihan nykyaikainen ja hyväkuntoinen (esim. tietokone ja dataprojektori toimivat ihan hyvin). Anyway, muuten esitelmä meni siis ihan ok. Porukka vaikutti ihan kiinnostuneilta, ja sain yhden ihan hyvän kommentin elekieleen liittyen: kommentoijan mukaan kannattaa varoa, että ei tukeudu elekielen osalta liikaa stereotypioihin, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Hän oli siinä varmaan ihan oikeassa. Prosodian osalta hankkeellani on vankka teoreettinen vertailupohja, mutta elekielen osalta kaikki hypoteesini nojautuvat kontrastiivisuuden osalta toistaiseksi pitkälti stereotypioihin. No, täytyy vain olla tietoinen siitä ja olla hieman varovainen sen suhteen.

Konferenssin jälkeen jouduin ensin odottelemaan junaa jonkin aikaa ja sen jälkeen matkustamaan taas 3,5 tuntia. Se tuntui tähän suuntaan paljon ryydyttävämmältä kuin menosuuntaan. Minikannettavastani loppui akku jo alkumatkasta, eikä minulla sen jälkeen ollut enää oikein mitä
än tekemistä. Tylsistyin vain. Myös matka rautatieasemalta hotellille sujui hieman takkuisesti: hortoilin jossain kerrostalojen väleissä ja aloin epäillä, olenko sittenkään menossa oikeaan suuntaan. Kukaan paikallisista ei tiennyt mitään tästä hotellista, vaikka tosiasiassa olin ihan lähellä. Lopulta hyppäsin taksiin vain saadakseni selville, että olin todellakin ollut menossa ihan oikeaan suuntaan, ja olisin ollut kävellenkin perillä muutamassa minuutissa. (#¤%&X!)

Tämä hotelli on se sama, jossa olin tiistain ja keskiviikon välisen yön. Sain tällä kertaa jostain syystä bisnesluokan huoneen, vaikka olin varannut vain standardihuoneen. On tämä kyllä ihan hieno, mutta eipä sillä paljon ole väliä, koska väsyttää niin sairaasti, että taidan vain mennä saman tien nukkumaan. Huomenna onkin taas aikainen herätys, koska kone lähtee jo klo 8.50. Mukavaa päästä taas takaisin Suomeen. Erityisesti alkaa olla ikävä treenejä. Olen treenannut viimeksi MAANANTAINA! Ihan sairaan pitkä tauko.

La 28.3.2009

(Klo 7.52): Bratislavan lentokentällä. Muuten tämä lentokenttä on ankein ja pienin näkemäni valtion pääkaupungin lentokenttä, mutta suurena plussana mainittakoon, että tämä on myös ainoa tietämäni lentokenttä, jossa toimii ILMAISEKSI langaton netti. Kahvilassa myydään myös RedBullia (toinen plussa). Hinta 3 €, eli Suomen hinnoissa, vaikka yleisesti ottaen täällä Slovakiassa on tosi paljon halvempaa kuin Suomessa. Esim. kaupungin sisäiset julkisen liikenteen matkat maksavat Bratislavassa 0,70 € ja Banská Bystricassa 0,60 €. Junamatka mainittujen kaupunkien välillä maksoi alle 8 €, vaikka etäisyys on kuitenkin yli 200 kilsaa.

(Klo 15.20): I'm back!! Vaihdoin konetta Prahassa, ja nyt sitten olen takaisin kotona. Aika väsynyt olo kyllä. Pienet päiväunet tekevät varmaan terää.

Su 15.3.2009

(Klo 23.48): On niin järjetön kiire tällä hetkellä, että ei meinaa edes ehtiä bloggailla. Höh. Päiväni ovat tosi pitkiä tällä hetkellä. Minulla on IV periodilla kaksi kurssia: Tekstinymmärtäminen II -harjoituskurssi (joka alkoi jo tammikuussa ja jonka pidin jo viime vuonna), ja sen lisäksi nyt IV periodilla alkanut Fonetiikan alkeet -luentosarja.

Tekstinymmärtämiskurssi sujuu jo jossain määrin rutiinilla viime vuoden pohjalta, mutta siinäkin on nyt viime viikkoina ollut kovasti tekemistä arvioitavien käännösten (kotikäännös ja tuntikäännös) takia. Käännösten korjaaminen ja arviointi (etenkin arviointi) on tosi veemäistä hommaa, ja siihen menee ihan järjettömästi aikaa. Hyvä puoli on tietenkin se, että siinä samalla oppii kaikenlaista itsekin. Korjaamisen ja arvioinnin lisäksi on pitänyt tietysti valmistella tunnit.

Fonetiikan luentosarjan pitäminen on sinänsä tosi mielenkiintoista, mutta kun sitä pitää ekaa kertaa, luentojen valmistelu vaatii aika paljon töitä. Ensimmäinen luento oli viime tiistaina. Se meni kokonaisuutena ihan hyvin. Totesin tosin, että yksi pieni paritehtävä, jonka teimme, oli aivan liian väljästi rajattu, ja muutenkin ehkä liian vaikea ekalle luennolle, kun emme ole edes käyneet vielä läpi foneettisia symboleja. Se ei mennyt ihan putkeen. Muutenkaan en tuntenut oloani kovin varmaksi. Jotenkin tuntui siltä, että en kuitenkaan ollut valmistautunut luentoon ihan riittävän hyvin, vaikka olin mielestäni käyttänyt siihen tosi paljon aikaa. No, johonkin se raja vain täytyy vetää, miten paljon voi yhden luennon valmisteluun uhrata aikaa, kun on kuitenkin paljon kaikenlaista tekemistä. Mutta siis ihan hyvin se meni. Opiskelijat vaikuttivat yllättävänkin kiinnostuneilta, ja heidän aktiivisuutensa yllätti minut. Oma suoritumiseni sen sijaan oli hieman alle sen, mitä olisin itseltäni odottanut. No, mutta eka kerta on aina eka kerta. Kun pidän luentosarjan ensi vuonna uudestaan, se sujuu luultavasti helpommin (vaikka luentosarja onkin silloin laajempi kuin nyt, mutta kuitenkin tämän vuoden kokemukset auttavat varmaankin silloin).

Fonetiikan voi suorittaa myös tiedekuntatentissä kirjatenttinä. Minä olen siinä tentaattorina ja askarteltin tänään ensimmäisen tentin. Siihen meni kolme tuntia, mutta se oli kyllä ihan kivaa. (Ja seuraavilla kerroilla sekin varmaankin sujuu nopeammin.) 

Uusin SKY Journalin numero tuli vähän aikaa sitten painosta. Hoidimme sen postituksen Helsingissä olevien toimittajien ja johtokunnan jäsenten kesken talkoovoimin viime keskiviikkona. Olen ollut yksi journaalin toimittajista vuodesta 2006 lähtien. Tekemistä piisaa senkin tiimoilta kaiken aikaa… 

Olen mukana UFY:n Dialogisymposium II:n järjestelytoimikunnassa. Perjantaina haastattelimme konferenssisihteerikokelaita, joita oli muistaakseni seitsemän, tai jotain. Siihenkin meni tietysti aikaa, mutta se oli oikeastaan yllättävänkin kiinnostavaa. Oli jotenkin jännää nähdä, miten ihmiset käyttäytyivät sellaisessa tilanteessa, ja on kiinnostavaa nähdä ja olla mukana vaikuttamassa siihen, miten valintaprosessi etenee.

Maaliskuun lopussa minulla on yksi konferenssiesitelmä Slovakiassa (tosi pahasti vielä vaiheessa, koska ehdin tehdä sitä vain satunnaisesti). Lisäksi maaliskuun lopussa on kaikenlaisia muita deadlineja. (Ei viitsi luetella niitä kaikkia tässä, koska alkaisi uuvuttaa liikaa…)

Post doc -tutkimushankkeeni suhteen on tapahtunut huomattavaa edistystä viimeisen viikon aikana. Olen luonut suhteita neurologian puolelle, ja käytännössä olen jo saanut sitä kautta luvan aineiston keruuseen. Eräs alan guru myös kommentoi tutimussuunnitelmaani ja välitti tiedon hankkeestani joillekin muille saman alan piirissä työskentelevillä ryhmille. Asia meni ihan käsittämättömän paljon eteenpäin yhdessä viikossa. Hankkeen tulevaisuus näyttää nyt tosi lupaavalta.

Lisäksi suoritan tällä hetkellä sitä tiedekunnan järjestämää Yliopistopedagogiikan perusteet -kurssia. Viikko sitten meidän pienryhmällämme oli kurssilla 45 minuutin mittainen työpaja aiheesta "Opinnäytetöiden ohjaaminen". Alkavalla viikolla on sitten vuorossa kurssiin liittyvä vertaisarviointi: minä menen kuuntelemaan kahden muun kurssilaisen luentoja ja annan niistä heille palautetta, ja samat henkilöt tulevat vastaavasti kuuntelemaan tiistaina minun fonetiikan luentoani ja antavat minulle siitä sitten palautetta.

Tänään minä ja Pekkarisen Antti teimme aikidoa kameran edessä: meitä kuvattiin Jarmo Östermanin Kamppailulajiopas-kirjaan, joka ilmestyy kesällä. Kuten nimestäkin voi päätellä, kirjassa esitellään eri kamppailulajeja. Minä ja Antti esiinnymme siinä aikidoa käsittelevän kappaleen kuvissa. Kuvaukset pidettiin Taistelija Salilla Vallilassa. (Tosi hieno uusi sali muuten.) Heittelin Anttia eri tekniikoilla (kotegaeshi, shihonage, iriminage), ja kuvaaja napsi meistä kuvia. Kuvista tuli mielestäni yllättävänkin hyviä. Kuvaaja oli selvästikin tosi ammattitaitoinen, ja hänellä oli hyvät laitteet. Kuvaustapahtuma oli ihan mukava. Antille se oli varmaan fyysisestikin rankkaa, koska hän joutui lentelemään koko ajan korkeilla ukemeilla sata kertaa putkeen samasta heitosta. Minulle se ei ollut fyysisesti kovin rankkaa, koska minä vain heittelin. Sen sijaan henkisesti se oli hieman ryydyttävää, koska piti yrittää pysyä koko ajan keskittyneenä ja mahdollisimman hyvissä asennoissa.

Lisäksi on tietysti jatkuvasti aikidotreenien vetämistä (tällä viikolla olen vetänyt neljät treenit, koska työkiireiden takia en ehtinyt vetämään kaikkia kuutta, jotka periaatteessa kuuluvat minulle), nyrkkeilytreeneissä käymistä (yritän käydä siellä kaksi kertaa viikossa, mutta tällä viikolla ehdin vain kerran), liiton koulutusvaliokunnan asioita silloin tällöin (tietenkin niitäkin tuntuu pukkaavan juuri nyt), jne., jne. jne.

Olen kärsinyt unettomuudesta viime aikoina, koska olen ollut niin kiireinen. Nukun tunnin ja herään, nukun tunnin ja herään,… Mutta teen asioita, joista pidän, joten olen onnellinen. Olen vain kiireinen, ja koko tämä kevät ja kesäkin juhannukseen asti näyttää tavattoman kiireiseltä. Mutta JUHANNUKSEN JÄLKEEN sitten aion kadota jonnekin hevon hanuriin vähintään pariksi viikoksi. Täytyy vain yrittää löytää jostain matkaoppaasta joku sellainen pai
kka, jossa ei ole mitään nähtävää eikä mitään tekemistä. Hinnalla ei ole niin väliä. Kunhan siellä ei ole mitään nähtävää eikä mitään tekemistä.

Ma 2.3.2009

Tungin julkaisi Facebookissa lyhyen Parkour Accidents -pätkän, josta näkee käytännössä, kuinka hurjaa touhua parkour on… Tosi huikeaa ja hauskaa katseltavaa. (En kyllä ole IHAN varma, houkutteleeko tämä pätkä kovin paljon uusia harrastajia lajin pariin… 😉 Sain Tungilta pätkän upotuskoodin, joten pystyn linkittämään sen tähän. Kannattaa todellakin katsoa… 

Mutta siis huh-huh! Olet sä Tung kyllä aika kova jätkä!! =) Ihan hillittömiä temppuja. Vitsit, mikä kondis täytyy olla, että pystyy tekemään jotain tommosta ilman, että joutuu johonkin teholle saman tien…

La 28.2.2009

Oi voi… Voi ei…. Lähdin tänä iltana Keravalle katsomaan vanhempieni villakoiraa, Pedroa. Sain tietää, että Pedro on sairaana. Se on kuulemma antibiootti- ja kipulääkekuurilla. Se vain kyyhötti täristen ja katse harmaana sängyn alla, eikä tehnyt mitään. Se vaikutti hämmentyneeltä ja pelokkaalta. Sitä ei voinut ottaa syliinkään, joten ryömin sen viereen sängyn alle. *niisk* Suuri huoli pienestä mustasta villakoirasta.

Olen niin huolissani Pedrosta, että on vaikeaa edes kertoa päivän muista tapahtumista. Olin nimittäin tänään Kaapelitehtaalla Awasen järjestämällä "Hiihtolomaleirillä". Osallistuin tosin vain aamupäivän harjoituksiin, koska iltapäivällä tahdoin valmistella pian alkavaa Fonetiikan alkeet -luentosarjaani.

Aamupäivällä harjoitusten ohjaajina toimivat H-P ja Mira. Kumpikin veti tosi mielenkiintoiset treenit, mikä oli tietysti odotettavissakin. Tahti ei ollut missään vaiheessa hirveän kova, mutta sekin oli minusta ihan ok, koska treenit olivat pitkät (2,5 h). H-P veti mm. joitakin kontakti- ja keskustaharjoituksia sekä erään hyvin kiinnostavan kaitennagen suoraviivaisen leikkauksen kautta. Mira veti mm. ikkyota, nikyota ja kotegaeshia ushirowaza ryotedorista. Loppuajasta tehtiin myös jiywazaa (vapaatekniikkaa). Siinä pääsi ihan hyvään vauhtiin. Treenien jälkeen oli mukavan irtonainen ja raukea olo. Olin myös tyytyväinen siihen, että meidän seuramme oli niin hyvin edustettuna tapahtumassa. 

Istuskelin treenien jälkeen aika pitkään Kaapelin kahvilassa oppilaideni Timon ja Hannan sekä Awasen Harrin, Markun ja Denizin kanssa. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan. Viikkorytmiini tuntuu jotenkin kuuluvan nykyään yhtenä osana se, että lauantaina ensin treenataan ja sitten istutaan treeniporukan kanssa kahvilassa. Se on rentouttava alku viikonlopulle.

Kahvilasession jälkeen lähdin siis laitokselle valmistelemaan Fonetiikan alkeet -luentojani. Vaikka en tehnyt tänään tuntimääräisesti paljon töitä, etenin valmisteluissa ihan kivasti, koska tunsin itseni pirteäksi, ja laitoksella oli rauhallista. Sain valmisteltua PP-diat ääniesimerkkeineen ja fonettisine symboleineen kaikista ranskan kielen palataalisista ja velaarisista oraalivokaaleista. Jess! Niiden luentojen valmistelu on oikeastaan tosi kivaa. Olin tänäänkin ihan fiiliksissä, kun pääsin valitsemaan, millä ääniesimerkeillä havainnollistan mitäkin vokaalia, jne. Minulla tuntuu olevan liikaakin materiaalia ja ideoita luentojen valmisteluun. En ehdi millään ottaa kaikkea haluamaani mukaan. Täytyy siis yrittää miettiä, mikä on olennaisinta ensimmäisen vuoden opiskelijoille, ja rajata aihepiiriä sen mukaan.

Treenien lisäksi yksi syy siihen, miksi olin tänään niin pirteä iltapäivällä, oli varmasti se, että olin vetänyt siellä kahvilassa kaksi energiajuomatölkkiä. Tein eilen kokeiluluontoisesti saman työhuoneellani iltapäivällä, kun tunsin itseni väsyneeksi. Hetken päästä silmäni olivat ihan selällään. Olin tosi pirteä koko illan myöhään yöhön. Olisin jaksanut ihan mitä tahansa, vaikka olin herännyt aamulla kuudelta, vetänyt varsin fyysiset mättötreenit ja istunut sen jälkeen koneen ääressä koko päivän. Kahvin lisäksi olen siis nyt koukussa energiajuomiin (Red Bull, Battery, jne.). Jo kaksi tölkkiä tehoaa ainakin minuun ihan huomattavasti. Ja maksimiannoshan on viisi tölkkiä päivässä… (eikä se varmaan niin tarkkaa…) Ei siis tarvitse nukkua enää koskaan, jos ei ehdi/tahdo!!! JEEEE!!!! Energiajuomat ovat todella mullistava keksintö! Ostan niitä heti maanantaina siksärin työhuoneelleni. 

Su 1.3.2009  

Vedin tänä aamuuna treenit "Hiihtolomaleirillä" Kaapelitehtaalla. Tuntui hieman ryydyttävältä herätä niin aikaisin sunnuntaiaamuna, mutta päästyäni tatamille ja aloitettuani treenit fiilis oli tosi hyvä. Porukkaa oli paikalla ihan kivasti (laskujeni mukaan 25 + minä). Omasta seurasta oli paikalla lisäkseni Aino, Hanna, Suski, Timo ja Dima. Käytin eilen illalla hieman aikaa treenieni suunnitteluun, ja kaikki menikin ihan kivasti. Tahdoin aloittaa vauhdikkaasti, jotta porukka (ja minä itse) heräisi ja pääsisimme kunnon treenivireeseen. Juoksimme ympäri salia eri tyyleillä (eteenpäin, sivuttain, polvia nostellen, kiihdyttäen, jne.), hypimme, teimme lihaskuntoliikkeitä, jne. Kuitenkin ehdimme myös tehdä kaikki tekniikat, jotka olin suunnitellut.

Aloitin yokomenuchi udekimenagella. Painotin sisäänmenovaihetta, joka piti tehdä niin, että kontakti uken hyökkäykseen piti tulla tietyssä kulmassa (torin piti olla kontaktihetkellä jo kääntyneenä hyökkäystä kohti). Sen jälkeen haimme seinältä mitsejä (potkutyynyjä) ja harjoittelimme niihin mawaa (kiertopotkua). Sitten sovelsimme mawa-hyökkäystä samaan sisäänmenoon, jota olimme tehneet yokomenuchista. Hetken päästä lisäsimme mawa-hyökkäykseen shomenuchin (kämmensyrjäisku otsaan) ja teimme siihen eri tekniikoita. Vedin mm. sitä yhtä ovelaa nikyo-sovellusta, jonka opin Miyamotolta Japanissa (se sellainen, jossa peukalo on lukkovaiheessa ylöspäin uken kyynerpään kohdalla), ja sitä kautta tehtävää kaitennagea. Sitten vedin hetken aikaa yokomenuchi ikkyo uraa sovelletulla tavalla, jossa kumpikin käsi nousee samaan aikaan keskilinjaa pitkin ylös ja pujahdetaan uken käden alta. (Tissier vetää sitä muotoa aina silloin tällöin.) Lopuksi samaa ideaa sovellettiin nyrkkeilytyyppisiin hyökkäyksiin: ensin torjuttiin takakäden suora pienellä kämmenblokilla ja sen jälkeen väistettiin etukäden koukku u-väistöllä ja tehtiin siihen ikkyo ura. Aika meni nopeasti, ja oli tosi hyvä fiilis vetää treenejä.

Minun treenieni jälkeen Harri ohjasi vielä toiset treenit. Hän veti kiinnostavia tekniikoita (katetedorista, chudan tsukista, shomenuchista ja aihanmista), joista sain monta ideaa tuleviin omiin treeneihimme. Myös tahti treeneissä oli juuri sopiva (ei liian nopea, koska ihmiset alkoivat jo olla väsyneitä, mutta kuitenkin koko ajan tehtiin ja tuli sopivasti uutta).

Treenien lopussa suoritettiin arvonta: Awase maksaa yhdelle osallistujalle lentoliput Eurooppaan jollekin vapaavalintaiselle leirille. Minä sain kunnian suorittaa arvonnan nostamalla lapun. Ja käteeni sattuikin osumaan meidän Hannan lappu!! =)) JEEEE!!! Hyvä Hanna!

Treenien jälkeen menimme taas tuttuun tapaan Kaapelin kahvilaan istuskelemaan. Minulla ei ollut mikään kiire sieltä pois, koska tiesin, että minun pitäisi tänään siivota kämppäni… Palattuani kotiin otin ensin&
nbsp;pienet torkut, sitten vedin pari energiajuomatölkkiä, kävin kaupassa (täydentääkseni energiajuomavarastoani), tsekkasin mailit, luin Hesaria… Koko ajan vain pyöri mielessä, että PITÄISI jo aloittaa se kämpän siivous… Muutaman tunnin kärsimysnäytelmän jälkeen sain vihdoinkin aloitettua homman, ja parissa tunnissa kaikki tulikin siistiksi. Nyt on hyvä fiilis! Pitäisi varmaan siivota useamminkin.

Pe 20.2.2009

Olin tänään SKY:n vuosikokouksessa Tieteiden talolla, Helsingissä. Edustin tilaisuudessa SKY Journal of Linguisticsia, jonka toimittajiin kuulun. Käytännössä roolini oli kertoa kokouksessa lehden nykytilasta ja vastailla aihetta koskeviin kysymyksiin. Annoin lyhyesti joitakin tilastoja viime vuonna käsitellyistä submissioista (hylättyjen ja julkaistujen tekstien määrästä, jne.). Kerroin myös jotakin yleistä submissioiden profiilista, journalin yhteistyöstä eri tietokantojen kanssa sekä toimituskunnan kokoonpanosta. Kysymyksiäkin tuli jonkin verran.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Urpo Nikanne. Kokouksessa käsiteltiin luonnollisestikin kaikki sääntömääräiset asiat kuten yhdistyksen toimintakertomus, toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio, tase, jne. (Olin myös osallistunut toimintakertomuksen ja -suunnitelman laatimiseen Journaalia koskevien tietojen osalta.)

Vuosikokousesitelmän pitivät Matti Miestamo ja Ilona Herlin, jotka puhuivat aiheesta "SKY Journal of Linguisticsin 10 vuotta fennistin ja typologin näkökulmasta". Esitelmä oli mielestäni tosi kiinnostava ja selkeä.

Vuosikokouksen jälkeen menimme syömään Kolme Kruunua -ravintolaan. Paikalla oli pääasiassa SKY:n johtokunnan jäseniä sekä juhlaesitelmän pitäjät. Oli oikein mukava ilta.

Aika paljon tuntuu kasaantuvan näitä yhdistystoimintaan liittyviä asioita muutaman päivän sisään… Eilen olin nimittäin Helsingin Nyrkkeilyseura ry:n vuosikokouksessa (olen yhdistyksen sihteeri), ja ensi viikon tiistaina on aikidoseurani, Finn-Aiki ry:n, vuosikokous (olen yhdistyksen puheenjohtaja ja käytännössä myös sihteeri). Kiireistä aikaa…  

Ti 17.2.2009

Sain tänään todistuksen filosofian tohtorin tutkinnosta. Ihan hienoa, että on lopultakin pahvit kourassa ja voi käyttää FT-titteliä (ei se muuten, mutta kun sitä kysytään aika usein kaikenlaisissa lomakkeissa, jne.).

Publiikkitilaisuus oli ihan jees. Se pidettiin Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa tänään klo 15. Tohtoreita valmistui tässä publiikissa vain kolme. Olin aakkosjärjestyksessä toisena, joten sain todistukseni toisena. Dekaani sanoi ensin nimeni. Ampaisin eteen (hyvä, että en sentään karjaissut "HAI!!" 😉 ja olin siellä jo varmaan ennen kuin dekaani sai edes sanottua nimeäni loppuun. Jouduin sitten seisomaan siellä edessä ihan sikapitkään, kun dekaani luki väitöskirjani otsikkoa ranskaksi… (Hän lausui sen kyllä tosi hienosti, mutta se otsikko vain on niin hemmetin pitkä…) Mutta ihan hyvin se meni. Sain pahvin käteen, kättelin dekaania ja palasin takaisin paikalleni. Lisureita valmistui muistaakseni vain yksi. Maistereitakaan ei ollut kovin paljon. Kandeja oli jonkin verran, mutta jakotilaisuus sujui kuitenkin onneksi melko nopeasti. Sen jälkeen dekaani piti vielä pienen puheen. Puhe oli kevyen asiallinen ja hauskakin, ja pituudeltaan mielestäni juuri sopiva.

Publiikin jälkeen oli vielä kuohuviinitarjoilu. Laitoksemme ranskan proffat, Mervi ja Juhani, olivat paikalla, ja sain heiltä ruusun. Mutsi ja faija olivat myös paikalla, ja sain heiltäkin kukkia. Sitten vain hengailtiin kuohuviinilasi kourassa. Dekaanikin tuli hetkeksi hengailemaan porukkaamme, mikä oli tietysti ihan jees, mutta en oikein keksinyt mitään sanottavaa hänelle. Onneksi Mervi ja Juhani hoitivat small talk -puolen hänen kanssaan. Dekaanin jatkettua matkaa juttelin vielä hetken aikaa Mervin ja Juhanin kanssa mm. post doc -hankkeestani. Sitten porukka alkoikin jo lähteä pois. Mutsilla ja faijalla oli jemmassa Keravalla joku kauan sitten Madeiralta ostettu vuosikertaviini, jonka kävimme sitten korkkaamassa heidän luonaan. Pauliinakin liittyi sinä vaiheessa seuraamme. Kävimme myös syömässä eräässä nepalilaisessa raflassa Kerava cityssä. Sitten palasin takaisin tänne Kallioon. TOHTORINA.

Päivä oli ihan ok. Olin vetänyt aamulla normaalisti treenit Hämeentien salilla ja tehnyt duunia puolet päivästä (lähinnä Tekstinymmärtäminen II -kurssini arvioitavien kotikäännösten parissa), ennen kuin piti lähteä kotiin vaihtamaan vaatteita. Nyt on aika tavallinen olo. Tavallaan olen helpottunut ja tyytyväinen siitä, että lopultakin tämä prokkis on kokonaan paketissa ja todistus kädessä. Tavallaan on myös jotenkin tyhjä olo. Mitäs nyt? Kiirettä ja kaikenlaista tekemistähän minulla on ihan liikaakin, ja tutkimusrahoituskin minulla siis on, joten arkielämäni ei sikäli tästä muutu kovinkaan ihmeellisesti. Lähinnä minulla on tänä keväänä edessä paljon opetuksen valmistelua (minulla on tänä keväänä sekä Tekstinymmärtäminen II -kurssi että Fonetiikan alkeet -luentosarja, ja jälkimmäistä pidän vasta ensimmäistä kertaa). Jotenkin vain henkisesti sellainen vähän irrallinen olo. Mutta eiköhän se tästä vähitellen. 

Ohjaan aikidon juniorileirin Riihimäellä sunnuntaina 15.2.2009. Tapahtuman järjestää Suomen Budokeskus ry.

Ma 16.2.2009

(Klo 00.10): Leiri meni oikein mukavasti. En ollut koskaan aiemmin käynyt Riihimäellä vetämässä treenejä, joten oli ihan kivaa päästä käymään sielläkin. Leiri oli oikein hyvin järjestetty, ja osallistujia oli ihan kiva määrä: yhteensä 23. Suurin osa osallistujista oli Riihimäeltä, mutta joitakin oli tullut paikalle myös Tampereelta, Keravalta ja Helsingistä. Lisäksi tatamilla oli kuusi apuohjaajaa (neljä Riihimäeltä ja kaksi Tampereelta), jotka treenasivat junnujen mukana ja auttoivat minua tekniikoiden näyttämisessä ja joidenkin harjoitteiden toteuttamisessa. Sali oli suuri, viihtyisä ja hyvin varustettu.

Useimmiten junnuleirini ovat varsin fyysisiä. Niin tänäänkin. Aloitin heti treenit melko rankalla alkulämmittelyllä. Juoksimme ympäri salia, hypimme ja teimme lihaskuntoliikkeitä. Sen jälkeen rauhoitin hieman tahtia (venyttelyä, perusväistöjä, jne.). Vedin jälleen kerran paljon ukemeita. Perus-ukemien lisäksi vedin mm. "japanilaistyyppistä" mae- ja ushiro-ukemia (eli käännetään lopussa päkiät alle ja noustaan takapuoli edellä ylös), kuollutta lehteä (näytin sen kovanakin, mutta junnut tekivät tietysti vain pehmeästi), mattoon jääden ukemia, leimasin-ukemia, jne. Ensimmäisessä treenissä vedin tekniikkaa ryotedori-hyökkäyksestä ja toisessa treenissä ushirowaza-hyökkäyksestä (yksinkertaistettuna siten, että uke hyökkäsi suoraan takaapäin eikä ensin edestä, kuten yleensä aikuisten treeneissä). Tekniikoina teimme ainakin kykyonagea, ikkyota, tenchinagea, sankyota ja uchikaitennagea.

Lisäksi vedin koordinaatioharjoituksia (krokotiilikävelyä, mittarimatokävelyä, gorillakävelyä, jänisloikkia, jne.) ja leikkejä. Ensimmäisessä treenissä pelattiin polttista (sekä tavallista että shikko- eli polvikävelypolttista). Toisessa treenissä leikittiin mm. "toffeeta". Junnut tuntuivat pitävän siitä tosi paljon ja olisivat tahtoneet leikkiä sitä uudestaankin, mutta aika ei oikein riittänyt. Treenien lopussa otimme erilaisia viestikilpailuja (ukemeilla, shikolla, juosten, loikkien, jne.), mistä junnut tuntuvat myös aina pitävän yhtä paljon.

Aika meni yllättävän nopeasti. Erityisesti toinen treeni tuntui suorastaan karkaavan käsistä. Treenien jälkeen menin vielä leirin järjestäneen Kuittisen Jussin kanssa hetkeksi kahvilaan istuskelemaan.

Illalla olisi ollut mukavaa vain lepäillä, mutta se ei todellakaan ole tähän aikaan vuodesta lainkaan mahdollista. Kaikki mahdollinen vapaa-aika on aina helmikuussa pakko käyttää seuran hallinnon hoitamiseen. Sain onneksi tänään vuosikertomuksen tehtyä loppuun. Vielä on kuitenkin monta paperia tekemättä, ja vuosikokous on jo vähän yli viikon päästä (ja kaupungin avustuksia täytyy hakea helmikuun loppuun mennessä). AAAAAARGHHH!!! Nämä ovat niitä oman seuran pyörittämiseen liittyviä negatiivisia asioita. Tatamillahan on aina mukavaa, mutta ilman näitä paperiasioita meillä ei olisi tatamia, jolla treenata.