Opetin ja koordinoin ranskalaisen filologian syventävien opintojen ‘Metodit ja tieteellinen kirjoittaminen’ -kurssin keväällä 2020, periodeilla III ja IV. Kurssi opetettiin puoliksi lähiopetuksena ja puoliksi etäopetuksena.
Periodin III aikana ranskalaisen filologian opettajat esittelivät kukin vuorollaan eri metodeita, joita ovat itse käyttäneet tutkimuksissaan. Periodilla IV opetin ranskaksi tieteellistä kirjoittamista opiskelijoille. Kurssilla käytiin läpi mm. pro gradu -työn rakennetta, yleisiä ongelmakohtia sekä opiskelijoiden omia tutkimusaiheita.
Opetin ranskalaisen filologian aineopintoihin kuuluvan ‘Teksti ja konteksti 2’ -kurssin keväällä 2020, periodeilla III ja IV. Kurssi toteutettiin puoliksi lähiopetuksena ja puoliksi etäopetuksena.
Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on valmiudet monenlaisten
ranskankielisten nykytekstien analysoimiseen, ja hän on kartuttanut
erityisesti Ranskaan liittyvää yleistietouttaan ja ymmärtää
kulttuuriviitteitä. Kurssin aikana tehdään kirjallisia ja suullisia
harjoituksia. Ne perustuvat monipuoliseen aineistoon, jota analysoidaan
sekä kielellisten piirteiden että kulttuuriviitteiden kannalta.
Kurssilla harjoitellaan myös tiedonhakua.
Kurssimateriaalit ja kurssiohjelma löytyvät Moodlesta.
Autismikirjon henkilöiden puheeseen sisältyy usein prosodisia erityispiirteitä. ‘Prosodialla’ tarkoitetaan sävelkulkuun, äänenvoimakkuuteen, puherytmiin, puhenopeuteen, tauotukseen ja äänenlaatuun liittyviä piirteitä. Meidän (Wiklund & Vainio, 2019) tutkimuksemme kohdistui kolmeen autismikirjon poikien puheen prosodiseen erityispiirteeseen: 1) tasaiseen intonaatioon, 2) laajoihin sävelkulun vaihteluihin ja 3) “poukkoilevaan” sävelkulkuun. Näiden piirteiden esiintymät osoittivat, että prosodiset ääripäät ovat tavallisia autismikirjon varhaisnuorten puheessa. Aineistossamme oli mukana seitsemän suomenkielistä ja neljä ranskankielistä 11–13-vuotiasta autismikirjon poikaa.
On huomionarvoista,
että aineistossamme vain yhdellä suomenkielisellä ja yhdellä ranskankielisellä
henkilöllä on hyvin tasainen, konemainen sävelkulku, vaikka usein sanotaan,
että tämä piirre on tyypillinen autismikirjon henkilöillä.
Aiemmat tutkimukset
ovat jo osoittaneet, että suuret sävelkulun vaihtelut ja suuri sävelkorkeuden
vaihteluala ovat tyypillisiä autismikirjon lapsilla. Meidän aineistossamme
kolmella suomenkielisellä autismikirjon pojalla on puheessaan suuria sävelkulun
vaihteluita. Ilmiötä ei esiinny ranskankielisessä aineistossa. Tämä viittaa
siihen, että ilmiö on ainakin jossain määrin kielispesifi. (Tämän hypoteesin
varmistaminen edellyttäisi kuitenkin suuremman aineiston tutkimista.)
Poikkeavien
painotuksien käyttäminen on myös tunnettu piirre autismikirjon henkilöiden
puheessa. Kuvaamme tutkimuksessamme aineistossamme esiintyvän poikkeavan suomen
kielen painotuskuvion, jossa toistuva huomattavan voimakas painotus luo
vaikutelman “poukkoilevasta” puheesta. On myös huomattavaa, että suomenkieliset
informanttimme tuottavat toisinaan sävelkulun korotuksen myös painottoman tavun
kohdalla. Kolmella seitsemästä suomenkielisestä informantista on painotukseen
liittyviä erityispiirteitä. Koska painotus on kielispesifi piirre, myös
painotukseen liittyvät erityispiirteet ovat luonnollisestikin kielispesifejä.
Voidaan kuitenkin todeta, että aineistostamme löytyvä poikkeava suomen
painotuskuvio ei esiinny lainkaan ranskankielisessä aineistossamme.
Yksi uusi näkökulma tutkimuksessamme on prosodisten ilmiöiden havainnoiminen vuorovaikutuksellisessa kontekstissaan. Analyysiemme mukaan tutkitut ilmiöt eivät yleensä vaikeuta sanotun ymmärtämistä, ja vuorovaikutuskumppanit eivät yleensä reagoi niihin. Tutkimuksemme vahvistaa myös aiempia tuloksia (Wiklund, 2012), joiden mukaan autismikirjon varhaisnuoret osaavat tulkita oikein diskurssipartikkelien ja sävelkulun muutosten muodostamia vuorovaikutuksellisia merkityksiä.
Wiklund, Mari & Vainio, Martti (2019): Pitch-related features in the speech of Finnish- and French-speaking boys with autism in data coming from group therapy sessions. In: Lenk, H. E. H., Härmä, J., Sanromán Vilas, B. & Suomela-Härmä, E. (eds.), Studies in Comparative Pragmatics. Cambridge Scholars Publishing, Newcastle upon Tyne, 45-63.
Tämän blogipostaussarjan tarkoituksena on antaa käytännön neuvoja autismikirjon henkilöille neurotyypillisessä (ts. ei-autistisessa) maailmassa selvitymiseen sekä toisaalta myös auttaa neurotyypillisiä henkilöitä ymmärtämään autismikirjon henkilöiden maailmaa.
Monenkeskinen vuorovaikutus on tyypillisesti vaikeaa autismikirjon henkilöille. Moni autismikirjon henkilö saattaa kyetä sujuvaan vuorovaikutukseen keskustellessaan jonkun kanssa kahden kesken, mutta monenkeskisessä vuorovaikutuksessa hän saattaa jäädä kokonaan ulkopuoliseksi. Alla on listattu joitakin tyypillisiä ongelmakohtia ja mahdollisia ratkaisukeinoja niihin.
A) Puheenvuoron saaminen: Autismikirjon henkilön saattaa olla vaikeaa hahmottaa, missä vaiheessa voi ottaa puheenvuoron itselleen, ja tämä saattaa passivoittaa häntä monenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Käytännön vinkki: tarkkaile äänessä olevan henkilön intonaatiota, äänenlaatua, äänenvoimakkuutta, taukoja ja katseen suuntaa. Onko intonaatio laskeva, ääni nariseva, puhenopeus hidastuva ja/tai äänenvoimakkuus hiljentyvä? Jos on, niin äänessä oleva henkilö saattaa olla lopettamassa vuoroaan. Jos edellä mainittujen piirteiden lisäksi lausumaa seuraa tauko, on tilaisuutesi todennäköisesti tullut! Lisäksi vuoron lopussa puhuja yleensä hakee katseellaan palautetta sanomastaan keskustelukumppaneilta. Tämäkin piirre kannattaa ottaa huomioon.
B) Vaikeus hahmottaa, mikä on relevantti kontribuutio suhteessa meneillään olevaan topiikkiin: Autismikirjon henkilöt saattavat herkästi hyppiä aiheesta toiseen, sillä heidän saattaa olla vaikeaa nähdä asioita toisen näkökulmasta ja täten hahmottaa, mikä on relevantti keskustelukontribuutio suhteessa meneillään olevaan topiikkiin. Käytännön vinkki: yritä aluksi saada kiinni vaikkapa vain jostakin yksittäisestä sanasta tai ilmaisusta äänessä olevan puhujan puheenvuorossa ja pyri sitten sanomaan jotakin suhteessa siihen. Voit myös käyttää hyväksesi mielikuvaharjoittelua: pyri hahmottamaan mielessäsi tilanne tai asia, jota toinen kuvailee, ja pyri täten harjoittelemaan toisen asemaan asettumista. Kun olet hahmottanut mielessäsi tilanteen tai asian, pyri sanomaan jotakin siihen liittyen.
C) Vaikeus hahmottaa puheenvuoron sopivaa pituutta: Autismikirjon henkilöt saattavat toisinaan puhua liian pitkiä pätkiä yhteen menoon, koska heidän on vaikea hahmottaa, mikä on puheenvuoron sopiva pituus vastaanottajien näkökulmasta katsottuna. Jos heille on huomautettu tästä asiasta joskus, he saattavat päin vastoin vältellä liian pitkiä vuoroja ja puhua “liian lyhyillä vuoroilla”, jolloin vuorovaikutus saattaa vaikuttaa töksähtelevältä. Käytännön vinkki: Muista, että pitkät monologit saattavat olla vastaanottajan kannalta tylsiä, joten pyri pitämään puheenvuorosi suhteellisen lyhyinä. Voit ottaa mallia vuorovaikutuskumppaniesi puheenvuorojen pituuksista kyseisessä keskustelutilanteessa, sillä sopiva vuoronpituus riippuu jonkin verran tilanteesta. Kannattaa myös tarkkailla keskustelukumppanien katseen suuntaa ja muuta elekieltä. Jos he alkavat vilkuilla ympärilleen ja liikehtiä kyllästyneinä, katsoa kelloa tai kaivaa kännykkää esille, on viimeistään silloin aika lopettaa puheenvuoro.
Toki jokainen vuorovaikutustilanne on aina ainutlaatuinen, joten mitään yleispäteviä neuvoja on vaikeaa antaa, mutta yllä mainitunlaisista vinkeistä voi mahdollisesti olla ainakin joissakin tilanteissa apua joillekin autismikirjon henkilöille.
Tämän blogipostaussarjan tarkoituksena on antaa käytännön neuvoja autismikirjon henkilöille neurotyypillisessä (ts. ei-autistisessa) maailmassa selvitymiseen sekä toisaalta myös auttaa neurotyypillisiä henkilöitä ymmärtämään autismikirjon henkilöiden maailmaa.
Autismikirjon henkilöt ovat väärinkäsitysten suhteen kokeneita konkareita. Useat kertovat, että heidät on varhaislapsuudesta lähtien ymmärretty säännöllisesti väärin. Kukin keksii omia ratkaisumallejaan ongelmiinsa ja pyrkii toteuttamaan niitä. Alla on kuitenkin joitakin vinkkejä siitä, millaisia väärinkäsityksiä esimerkiksi voi syntyä ja miten niitä voi pyrkiä ratkaisemaan.
A) Sanojen väärin ymmärtäminen: Autismikirjon henkilöt sanovat tyypillisesti suoraan, mitä ajattelevat. Tämä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä, koska neurotyypillisessä maailmassa asioita ei yleensä sanota yhtä suoraan. Saattaa siis käydä niin, että autismikirjon henkilön sanat tulkitaan väärin, koska niihin tulkitaan sisältyvän jotakin sellaista, mitä niihin ei tosiasiassa sisälly. Voi myös käydä niin, että suoruuden tulkitaan välittävän jotakin sellaista asennetta, jota taustalla ei todellisuudessa ole. Vinkki autismikirjon henkilöille: kannattaa opetella pehmentämään sanoja erilaisilla ilmauksilla kuten “olen ajatellut, että voisikohan olla niin, että…”. Voit myös muotoilla huomiosi kysymysmuotoon, vaikka et alun perin olisikaan tarkoittanut kysyä mitään. Vinkki neurotyypillisille henkilöille: jos et ole varma, oletko ymmärtänyt autismikirjon henkilön sanoman tai sanotun välittämän asenteen oikein, älä provosoidu, vaan kysy. Autismikirjon henkilöt osaavat useimmiten osallistua varsin kompetentisti kysymys-vastaus -tyyppiseen vuorovaikutukselliseen toimintaan.
B) Asenteen väärin ymmärtäminen: Autismikirjon henkilöt eivät tyypillisesti ymmärrä tai edes juurikaan välitä siitä, millaisen kuvan antavat itsestään ulospäin. He toimivat omien sisäisten arvojensa ja motivaattoreidensa perusteella. Tästä syystä johtuen heihin saatetaan ulkoisen tarkkailun perusteella liittää asenteita, joita heillä ei tosiasiassa ole. Vinkki autismikirjon henkilöille: jos saat sellaista signaalia, että asenteesi on ymmärretty väärin, kannattaa pysähtyä miettimään, mikä teoissasi tai sanoissasi on luonut sellaisen vaikutelman, että mahdollinen väärinkäsitys on päässyt syntymään. Pureudu vaikutelman ytimeen ja pyri korjaamaan sen taustalla olevat vaikuttavat tekijät. Vinkki neurotyypillisille henkilöille: ole tietoinen siitä, että autismikirjon henkilö ei luultavasti ole tietoinen asenteesta, joka hänestä välittyy. Jos toiminnan ja/tai sanojen taustalla olevat sisäiset arvot ja motivaattorit kiinnostavat, älä ihmettele tai tuomitse, vaan kysy.
C) Toiminnan väärin ymmärtäminen: Autismikirjon henkilöillä on usein vahvoja kiinnostuksenkohteita, joiden perässä heidän ajatuksensa, sanansa ja toimintansa kulkevat lähes herkeämättä. Välillä tämä voi näkyä toiminnan tasolla esimerkiksi yliaktiivisena osallistumisena, välillä taas sosiaalisena vetäytymisenä. Omat kiinnostukenkohteet tavallaan menevät kaiken muun edelle ja määrittävät myös sosiaalista toimintaa. Vinkki autismikirjon henkilöille: kannattaa olla tietoinen siitä, että jos suljet kaikki ovet suhteessa ulkomaailmaan, toimintaasi aletaan tulkita, ja tulkinnat eivät välttämättä päädy aina oikeisiin johtopäätöksiin. On siis hyvä pitää sosiaalisia portteja tai vähintäänkin ikkunoita auki, vaikka kuinka tekisi mieli vain vetäytyä omiin oloihin työstämään omia kiinnostuksen kohteita. Vinkki neurotyypillisille henkilöille: ole tietoinen siitä, että jos autismikirjon henkilön toiminta vaikuttaa erikoiselta, hän todennäköisesti toimii vain omien sisäisten arvojensa ja motivaattoriensa perusteella ja keskittyy omiin erityisiin kiinnostuksenkohteisiinsa. Jos toiminnan ja/tai sanojen taustalla olevat sisäiset arvot ja motivaattorit kiinnostavat, älä ihmettele tai tuomitse, vaan kysy.
Tällaiset vinkit voivat auttaa joitakin autismikirjon henkilöitä sekä näiden kanssa toimivia neurotyypillisiä (ts. ei-autistisia) henkilöitä ymmärtämään, mistä väärinkäsitykset esimerkiksi voivat johtua. Toki jokainen henkilö on oma yksilönsä ja jokainen tilanne on aina erilainen. Täten myös yleispäteviä ratkaisumalleja on vaikea esittää.
Tämän blogipostaussarjan tarkoituksena on antaa käytännön neuvoja autismikirjon henkilöille neurotyypillisessä (ts. ei-autistisessa) maailmassa selvitymiseen sekä toisaalta myös auttaa neurotyypillisiä henkilöitä ymmärtämään autismikirjon henkilöiden maailmaa.
Vastavuoroisen vuorovaikutuksen ongelmat ovat yksi autismikirjon häiriön keskeisimpiä oireita (APA, 2013). Ongelmakohtia on useita. Alla on listattu niistä joitakin ja annettu käytännön ohjeita vuorovaikutustilanteista selviytymiseen.
A) Vuorovaikutuksen aloittaminen. Aloitteellisuus vuorovaikutuksessa on yleisesti ottaen hankalaa autismikirjon henkilöille. He saattavat olla joko äärimmäisen varautuneita tai sitten yli-innokkaita. Tai jotain siltä väliltä. Kasvokkaisvuorovaikutuksessa olennaista aloitteellisuudessa on elekielen tarkkaileminen: onko potentiaalinen vuorovaikutuskumppani välttelevä vai antaako hän ilmeillä ja eleillä sellaisen signaalin, että on valmis vuorovaikutukseen. (Pelkkä tervehtiminen ei välttämättä vielä riitä signaaliksi siihen, että henkilöllä on juuri silloin aikaa pitkäkestoisempaan vuorovaikutukseen. Kannattaa odottaa myös muita merkkejä, kuten pysähtymistä, pitkäkestoisempaa katsekontaktia, tms., tai vaihtoehtoisesti/lisäksi toisen osapuolen verbaalista aloitetta.)
B) Vuorovaikutuksen kulku. Vuorovaikutus aloitetaan yleensä jostakin hyvin yleisen tason kysymyksestä tai havainnosta (tyyliin: “miten menee”, “onpas ikävä ilma”, “onpas paljon kiirettä”, tms.), ja vasta sitten siirrytään spesifimpiin aiheisiin. Kannattaa aihetta valitessa ottaa huomioon kyseisen ihmissuhteen läheisyys ja konteksti. Muista välttää liian pitkiä monologeja. Ne voivat olla toisen osapuolen kannalta pitkästyttäviä. Toisaalta pyri myös välttämään jäämistä passiiviseksi kuulijaksi: pyri esittämään kysymyksiä ja kommentteja liittyen siihen, mitä toinen osapuoli on juuri sanonut. Jos hyppäät aiheesta toiseen tai et kommentoi toisen sanomaa mitenkään, saatat antaa sellaisen vaikutelman, että et ole kiinnostunut siitä, mitä puhekumppanisi juuri sanoi. Samanlaisen vaikutelman voi antaa esimerkiksi katseen siirtyminen pidemmäksi aikaa muualle, kännykän kaivaminen esiin tai muu toiminta, joka ei suoranaisesti liity välttämättömänä osana kyseiseen tilanteeseen. Siirtymä aiheesta toiseen kannattaa tehdän jonkinlaisella metavuorovaikutuksellisella johdannolla höystettynä. Esimerkiksi: “tuli mieleen tuosta, mitä sanoit, että…” Täten siirtymä ei tunnu tökeröltä ja osoitat seuraavasi sitä, mitä toinen puhuu. Sinun ei tarvitse katsoa vuorovaikutuskumppaniasi koko ajan puhuessasi, mutta yritä katsoa häntä aina silloin, kun puheenvuoro vaihtuu, ja välillä muutenkin vähintään lyhyitä hetkiä.
C) Vuorovaikutuksen lopettaminen. Voit itse lopettaa vuorovaikutuksen esimerkiksi toteamalla, että sinun täytyy nyt valitettavasti mennä. Muista kuitenkin hymyillä sanoessasi tämän. Voit myös vedota toisen kiireiseen aikatauluun (tyyliin: “sinulla on varmaan kiire, joten en tahdo viedä enempää aikaasi”). Jos vuorovaikutuskumppanisi alkaa osoittaa kohdassa B mainittuja pitkästymisen merkkejä, tai jos hän alkaa liikehtiä sen oloisena kuin olisi pian lähdössä, kannattaa keskustelu päättää. Tarkkaile myös intonaatiota: jos sävelkorkeus ja äänen voimakkuus nousevat lausuman alussa, tämä saattaa olla päätössekvenssin alku, eli vuorovaikutuskumppanisi saattaa olla lopettamassa keskustelua. Usein myös puheen sisällöstä voi päätellä, että toinen on lopettamassa: hän saattaa esimerkiksi tehdä jonkinlaisen lyhyen yhteenvedon keskustelun keskeisestä sisällöstä tai viitata tulevaisuuteen (“no, tehdään siis niin, että…”).
Tällaisista vinkeistä voi olla apua joillekin autimikirjon henkilöille vastavuoroisessa kasvokkaisvuorovaikutuksessa. Toki kukin löytää ajan myötä itselleen sopivan strategian ja oppii tulkitsemaan tilanteita omalla tavallaan. Kannattaa myös muistaa, että autismikirjon henkilöiden lisäksi myös neurotyypilliset (ts. ei-autistiset) henkilöt mokailevat vuorovaikutuksessa. Eivät hekään ole sen suhteen täydellisiä. Kannattaa siis yrittää rohkeasti! Kokemuksen kautta kehittyy.
**********************************
Mainittu lähde:
American Psychiatric Association (APA) (2013): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 5th Edition (DSM-V). Washington, DC: APA.
Tämän blogipostaussarjan tarkoituksena on antaa käytännön neuvoja autismikirjon henkilöille neurotyypillisessä (ts. ei-autistisessa) maailmassa selvitymiseen sekä toisaalta myös auttaa neurotyypillisiä henkilöitä ymmärtämään autismikirjon henkilöiden maailmaa.
Autismikirjon henkilöiden on tyypillisesti vaikeaa luoda ja ylläpitää ihmissuhteita (APA, 2013). Yksi tyypillinen ongelma heillä on rajojen hahmottamisessa: miten tietää, mikä ihmissuhde kuuluu mihinkin kategoriaan, ja miten hahmottaa kategorioiden välisiä rajoja. Tämä on ymmärrettävästi vaikeaa, koska neurotyypillisessä maailmassakin rajat ovat häilyviä. Eihän ole esimerkiksi niin, että kaikki sukulaiset ja vanhatkin ystävät olisivat edelleen läheisiä, eikä ole niin, että kaikki kollegat olisivat etäisiä, jne. Voi olla niin, että osa sukulaisista on hyvinkin etäisiä – lähes tuntemattomia – ja osa taas hyvin läheisiä. Osa vanhoista ystävistä on edelleen hyvin läheisiä, toisista taas ollaan etäännytty. Jotkut kollegat tai vaikkapa harrastuspiirien toverit ovat siinä suhteessa etäisiä, että heidän kanssaan keskustellaan vain varsinaisista substanssiasioista sekä pinnallisista small talk -tyyppisistä asioista kuten liikkeellä olevasta flunssasta, yleisestä kiireestä, lasten harrastuksista, jne. Jotkut toiset taas saattavat olla hyvinkin läheisiä.
Autismikirjon henkilöiden on siis hyvä ymmärtää, että mitään tarkkarajaisia ‘ystävät’, ‘sukulaiset’, ‘kollegat’, ‘naapurit’, ‘harrastustoverit’, jne. -kategorioita ei ole olemassakaan edes neurotyypillisessä maailmassa. Tai jos on, niin tällaiset kategoriat eivät välttämättä auta autismikirjon henkilöä selvitymään neurotyypillisen maailman sosiaalisessa todellisuudessa. Sen sijaan on olemassa eräänlaisia “läheisyysluokkia” sen suhteen, millaisista asioista kunkin henkilön kanssa voi keskustella (joko puhuen tai kirjoittaen) tiettynä aikakautena. On mahdollista laatia esimerkiksi seuraavanlainen karkea luokitelma (ja siitä mahdollisesti erilaisia alaluokkia tarpeen mukaan):
A) Läheiset ihmiset, joiden kanssa voi keskustella lähes mistä tahansa asioista (kunhan pitää mielessä, että aivan kaikkea ei tarvitse eikä ehkä kannatakaan kertoa kenellekään; onhan myös oma mieli yksinään eräänlainen keskusteluareena, jota ei pidä väheksyä). Tyypillisesti tähän luokkaan kuuluu joitakin lähimpiä sukulaisia ja pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa on edelleen säännöllisesti yhteyksissä. Kannattaa kuitenkin huomata, että tämänkin läheisyysluokan sisällä voi esiintyä erilaisia “ajankäyttöluokkia”: luokka A1) korkean läheisyysluokituksen lisäksi ajallinen käytettävyys on suuri; luokka A2) korkeasta läheisyysluokituksesta huolimatta ajallinen käytettävyys on rajallista tai vähäistä.
B) Jossain määrin läheiset ihmiset, joiden kanssa voi keskustella sekä relevanteista substanssiasioista että jossain määrin vähemmän relevanteista substanssiasioista, ja tämän lisäksi myös jossain määrin henkilökohtaisista asioista. On syytä huomata, että ‘relevanssin’ käsite on kontekstisidonnainen: se, mikä on relevanttia esim. kollegojen tai opiskelutoverien kesken, ei välttämättä ole yhtä relevanttia esim. jonkin tietyn harrastuspiirin henkilöiden kesken tai etäisempien (A-luokkaan kuulumattomien) sukulaisten kesken. On siis syytä muodostaa alaluokkia (B1, B2, B3, jne.) sen mukaan, mitkä aihepiirit ovat relevantteja tai jossain määrin relevantteja missäkin piireissä. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että ‘jossain määrin henkilökohtainen asia’ on häilyvä käsite. Ei siis ole tarkkoja rajoja sen suhteen, mitä voi sanoa tai kysyä kenenkin kanssa keskusteltaessa. Kannattaa tässä suhteessa ottaa mallia vuorovaikutuskumppanista: jos hän kertoo sinulle esim. perheestään tai omasta terveydentilastaan, tms. voinet itsekin tehdä samoin suunnilleen samassa määrin. Liian henkilökohtaisten asioiden kertominen tai niistä kysyminen voidaan tulkita vuorovaikutukselliseksi mokaksi, koska se voi kiusaannuttaa toista osapuolta. Jos taas skippaa kokonaan henkilökohtaisen tason tämän läheisyysluokan ihmisten kanssa, saattaa antaa itsestään viileän ja/tai välinpitämättömän vaikutelman.
C) Etäiset tuttavat: Etäiset tuttavat ovat niitä henkilöitä, jotka tunnet, mutta joiden kanssa et ole säännöllisesti tekemisissä ja/tai jotka kuuluvat jostain muusta syystä (esim. hierarkkisesta asemasta, iästä, tms.) johtuen tiukasti vain esim. ammatilliseen tai “harrastuspiirituttava”-kategoriaan. Tällöin on parasta pysytellä tiukasti substanssiasioissa ja välttää liian pitkiä puheenvuoroja/viestejä, jotta ei vaivaa toista osapuolta liikaa. Substanssiasioiden lisäksi aivan pienet yleisen tason huomiot (tyyliin: “olen flunssassa”, “palasin juuri matkoilta”, tms.) ja toivotukset (tyyliin: “hyvää viikonloppua”, “hyvää alkanutta viikkoa”, jne) ovat ok ja jopa suositeltavia, koska ne “keventävät” hiukan muuten tiukkaa substanssitason vuorovaikutusta ja tekevät siitä täten sujuvampaa ja mielekkäämpää. Ja kohteliaampaa. Muista lisäksi aina tervehtiä myös näitä etäisiä tuttavia! Se on kohteliasta ja keskeinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä.
D) Tuntemattomat asiointikontaktit: Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti tuntemattomia. Tällöin kyse voi olla kassahenkilöstä, bussikuskista, toimistovirkailijasta, tms. Näitäkin henkilöitä kannattaa aina tervehtiä, ja hymyileminen on aina kohteliasta, mutta muuten heidän kanssaan ei ole syytä vaihtaa kuulumisia. Esim. koulun vahtimestarille ei tarvitse kertoa koko elämäntarinaa. Riittää, että häntä tervehtii.
Tällainen ihmissuhteiden luokittelu voi auttaa joitakin autismikirjon henkilöitä hahmottamaan eri suhdetyyppien rajoja, jne. Toki kunkin henkilön elämänpiiristä riippuu, millainen luokittelu on tarpeen, tai onko sellainen ylipäänsä tarpeen.
**********************************
Mainittu lähde:
American Psychiatric Association (APA) (2013): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 5th Edition (DSM-V). Washington, DC: APA.
Opetin ranskalaisen filologian aineopintoihin kuuluvan ‘Teksti ja konteksti 2’ -kurssin intensiiviopetuksena periodilla II lukuvuonna 2019-2020. Kurssi toteutettiin etäopetuksena.
Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on valmiudet monenlaisten ranskankielisten nykytekstien analysoimiseen, ja hän on kartuttanut erityisesti Ranskaan liittyvää yleistietouttaan ja ymmärtää kulttuuriviitteitä. Kurssin aikana tehdään kirjallisia ja suullisia harjoituksia. Ne perustuvat monipuoliseen aineistoon, jota analysoidaan sekä kielellisten piirteiden että kulttuuriviitteiden kannalta. Kurssilla harjoitellaan myös tiedonhakua.
Kurssimateriaalit ja kurssiohjelma löytyvät Moodlesta.
Olen tutkinut ymmärrysongelmia ja vuorovaikutustaitojen opettamista autismikirjon varhaisnuorten kuntoutuskeskusteluissa Melisa Stevanovicin kanssa. Kuten tiedetään, autismiin liittyy monenlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. Artikkelimme (2018) lähtökohtana ovat aiemmassa tutkimuksessa tehdyt havainnot siitä, kuinka sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet näkyvät kuntoutuskeskusteluissa, joissa 11–13-vuotiaat lievästi autistiset, suomea äidinkielenään puhuvat pojat keskustelevat toistensa ja kuntouttajiensa kanssa. Keskustelunanalyysin menetelmää hyödyntäen pohdimme autististen poikien ongelmia vuorovaikutuskumppanin tulkitsemisessa, kielellisessä ja kehollisessa ilmaisussa sekä prosodiassa. Tarkastelemme yhtäältä ymmärrysongelmien ratkaisuun tähtääviä korjausjaksoja, toisaalta kuntouttajien ammatillista ja pedagogista toimintaa. Osoitamme, että samalla kun kuntouttajat pyrkivät vihjeiden avulla ylläpitämään intersubjektiivisuutta ja ratkaisemaan ymmärrysongelmia, he myös kommunikoivat ymmärrystä vuorovaikutuksen yleispätevistä normeista, joita poikien odotetaan kuntoutuksen myötä vähitellen oppivan hallitsemaan. Vuorovaikutustaitoihin liittyvä kuntouttajien opettamisorientaatio on tavallisesti implisiittistä, normaaleihin arkisen ja symmetrisen vuorovaikutuksen korjauskäytänteisiin nojaavaa toimintaa. Kuitenkin erityisesti kehollisten vuorovaikutustaitojen kohdalla kuntouttajien suuntautuminen näiden taitojen opettamiseen saatetaan joutua tekemään eksplisiittiseksi, samalla kun prosodisten taitojen opettaminen näyttäisi aineistomme perusteella pakenevan jopa eksplisiittistä opettamisorientaatiota.
Avainsanat: autismi, vuorovaikutus, ymmärrysongelmat, vuorovaikutustaidot, keskustelunanalyysi
Lähdeviite: Wiklund, Mari & Stevanovic, Melisa (2018): Ymmärrysongelmat ja vuorovaikutustaitojen opettaminen lievästi autististen varhaisnuorten kuntoutuskeskusteluissa [Understanding problems and the teaching of social interaction skills in group therapy sessions of preadolescents with high-functioning autism]. Psykologia 53 (05-06), 421-451. (Ks. Research Gate ja Academia.edu).
A study authored by Simo Määttä and me focuses on open class repair initiators in an asylum screening interview (duration 2: 22: 15). The interview took place in Finland, and it was telephone-interpreted between Finnish, language spoken by the officer, and French, language used by the asylum seeker. An open class repair initiator indicates that the entire turn is regarded as problematic and/or that the nature of the problem or the problematic element are not clear. This type of repair initiator indicates that the listener has not heard the turn, has not understood it, or wants to give the impression of not having heard or understood it. Studying this type of repair initiators allows emitting hypotheses concerning the causes of problems of understanding and misunderstandings occurring in telephone-interpreted institutional interaction and to describe the strategies of resolution of these problematic situations. Methodologically, this study falls within the framework of Conversation Analysis, combined with insights form Interpreting Studies and Critical Sociolinguistics.
Reference: Määttä, Simo & Wiklund, Mari (2019): Réparations conversationnelles dans un entretien d’asile interprété par téléphone. Langage et société 166, 161-183 (available online). (The full text is available on Research Gate and Academia.edu).
