Ma 2.11.2009

Pidin tänään 'Fonetiikan ja fonologian alkeet' -kurssin ensimmäisen luennon. Se meni mielestäni ihan kivasti. Foneettiset erikoismerkit eivät tosin toimineen Metsätalon salissa 8, mutta olin osannut varautua siihenkin etukäteen ja ottaa varmuuden vuoksi PP-diat mukaan myös PDF-muodossa. Koska tämän päivän slaideissa ei ollut äänitiedostoja (paitsi välillisesti netin kautta), sain luennon vedettyä ihan hyvin myös PDF-failin kautta. Lähdimme liikkeelle joidenkin peruskäsitteiden määrittelystä, tavun fonologisesta rakenteesta, foneettisten symbolien yleiskatsauksesta ja ääntämiselimistä. Ehdimme käsitellä kaiken, mitä olin suunnitellutkin, ja lopuksi jäi vielä aikaa yhteen tiedekuntatentistä lainaamaani ääntämiselinten sijoittamistehtäväänkin. Tunnelma oli mielestäni hyvä. Tuntui siltä, että etenkin IPA:n sivuilta näyttämäni foneettiset merkit ääninäytteineen sekä ääntämiselinkartta olivat opiskelijoiden mielestä jotenkin kiinnostavia. Tuntui siltä, että ääntämiselinten nimet ja niihin liittyvät adjektiivit menivät varsin hyvin jakeluun noinkin lyhyessä ajassa. (Sen sijaan tavun fonologinen rakenne ja minimiparisysteemit olivat luultavasti hieman puisevia.) 

Anyway, tuntui mukavalta pitää jälleen kurssia, jota on jo pitänyt aiemminkin. Pidin tuon melkein saman luennon viime vuonnakin, ja tällä kertaa se meni mielestäni selvästi paremmin kuin viimeksi (oli tosin varaakin parantaa, koska viimeksi se ei todellakaan mennyt kovin häikäisevästi). Työläintä tässä kurssissa tulee olemaan se, että se laajenee tällä kertaa kahden periodin laajuiseksi. Viimeksi se kesti vain yhden periodin, joten nyt täytyy tehdä kurssiin puolet lisää. On minulla tietysti jo melko selvä ajatus siitä, miten aion kurssia laajentaa, mutta tulee se siltikin olemaan työlästä.

Luennon jälkeen jouduin säntäämään suoraan päärakennukseen, jossa alkoi kielioppikurssini toisen periodin eka luento. Kielioppikurssin pidempi luento siirtyi tässä periodissa maanantaille (lyhyempi pysyy edelleen perjantailla). Tauko luentojen välillä on hieman liian lyhyt, kun joutuu vaihtamaan rakennustakin (ja räpläämään kahdessa eri salissa tietokoneen ja dataprojektorin kanssa), mutta tänään ainakin ehdin ihan hyvin ja sain kaiken valmiiksi ajoissa.

Kielioppikurssilla palautettiin tänään välikokeet. Oli hieman ikävää romauttaa fonetiikan luennolla vallinnut innostunut ilmapiiri sillä tavalla… Tuo välikoe oli nimittäin hyvin vaikea ja pitkä, eikä se mennyt keskimäärin kovin hyvin. Täytyy toivoa, että kukaan ei pahasti lannistunut. Yritin painottaa, että välikokeet on syytä tehdä huolellisesti ajan kanssa lähteisiin vahvasti tukeutuen. Moni oli ilmeisesti tehnyt sen liian nopeasti ja huolimattomasti tarkistamatta asioita lähteistä. Toisaalta yritin myös kannustaa opiskelijoita muistuttamalla, että välikokeet muodostavat kaikki yhdessä vain 1/3 kurssin loppuarvosanasta, joten niiden painoarvo ei ole hirveän suuri. Niiden tarkoitushan on ensisijaisesti edistää oppimista, ja uskon, että sen ne todellakin tekevät varsin tehokkaasti.

To 29.10.2009

=DDD Tein taas pitkästä aikaa Facebookissa yhden kyselyn. Sen nimi oli: "Mikä koirarotu olet?" Kysymykset olivat tyylä "Mitä teet, jos joku tönii sinua tahallisesti?" (Valitsin vaihtoehdon: "Tönin takaisin", of course… 😉 Vaikka en tietysti tosiasiassa välttämättä tekisi niin.) Kyselyn tulos oli, että olen collie: "Käsiin räjähtävä energia-pakkaus! Et tekisi mitään muuta kuin loikkisit ja juoksisit ympäriinsä! Olet myös erittäin viisas ja älykäs, opit nopeasti temput ja metkut. Ystävillesi olet uskollinen ystävä, ja aina auttamassa. Paras kaveri." =DDD Olipas imartelevaa. Ajattelin kyllä, että olisin pikemminkin basset, tai jotain.

Ke 28.10.2009

Vedin tänään perinteiset "ystävyystreenit" Tikkurilan urheilutalolla toimivassa Akari ry:ssä. Olin mukana perustamassa Miran kanssa seuraa Tikkurilaan vuonna 1998. Olimme treenanneet monta vuotta yhdessä Keravalla, ja Mira alkoi vähitellen suunnitella oman seuran perustamista. Minullakin oli käynyt mielessä, että Tikkurila olisi hyvä paikka perustaa seura. Tuumasta toimeen. Miran ja minun lisäksi mukana olivat Heikki (ex-kihlattuni vuosien takaa) sekä Laisin Tuula. Pari vuotta myöhemmin minä päätin perustaa oman seurani Myllypuroon ja Heikki Tapiolaan.

Muutama vuosi sitten Mira sai idean, että voisimme alkaa pitää "ystävyysharjoituksia" pari kertaa kaudessa. Innostuin heti Miran ajatuksesta, ja se osoittautuikin erittäin toimivaksi. Täten seurojemme jäsenet pääsevät harjoittelemaan yhdessä ja saavat oppia toisen seuran pääohjaajalta. Samalla tietenkin minä ja Mira näemme toisiamme ja pääsemme osallistumaan toistemme harjoituksiin. 

Kuten yleensäkin, Tikkurilassa oli tosi kiva vetää treenit. Siellä on aina mukavasti väkeä paikalla (tänäänkin oli parikymmentä), ja taso oli mielestäni tosi hyvä. Olen aina yhtä vaikuttunut siitä, kuinka hyvin kaikki osaavat siellä pitää kontaktin. Kaikki tuntuvat olevan siellä samanaikaisesti sekä rentoja, herkkiä että sopivalla tavalla painavia. En tajua, miten Mira on saanut sellaisen fiiliksen siirrettyä kaikille oppilailleen. Odotamme innolla sitä, kun Mira vierailee Finn-Aikissa parin viikon päästä.

Lainaan tähän vielä Akarin sivuilta Miran kirjoituksen, joka on auttanut minua paljon eri tilanteissa (olen muistaakseni lainannut sen tähän blogiin aiemminkin, mutta se on niin hyvä, että se kannattaa lainata uudestaankin):  

"Työparini, ystäväni yritti saada minut uudenlaisiin työtehtäviin. Itse en kokenut olevani siihen valmis ja koin asian painostuksena. Asia ärsytti minua ja mietin miksi ihmeessä hän haluaa minut siihen. Kului muutama päivä, ja eräänä aamuna kun tulin töihin huomasin, ettei työparini halunnut muuta kuin tukea minua työtehtävissäni. Ihmettelin, miksi en huomannut tätä heti aluksi ja ajattelin, että olin ollut liian 'itsessäni'. Kun nyt pystyin astumaan itsestäni ulos ja tarkastelemaan tilannetta ulkoapäin, koin asian aivan uusin silmin ilman että omat tunteet häiritsivät havaintokykyä.

Aloitin aikidoharjoitteluni syksyllä 1972. Opettajani oli silloin Ichimura Sensei. Harjoittelu oli fyysisesti kovaa, mutta oli myös paljon henkisiä harjoituksia. Esimerkiksi meidän piti pyrkiä kuvittelemaan itseämme oman kehomme ulkopuolella. Istuimme seizassa, tai seistiin, silmät kiinni ja kuviteltiin miten jokin tekniikka suoritettiin. Myös harjoiteltiin mietiskelyä, seizassa silmät kiinni, jossa meidän tulisi katsoa itseämme ulkoapäin. Kyky nähdä itseään ulkopuolelta on varmasti tervettä monessa tilanteessa. Silloin häviää liiallinen ego ja asiat saavat toisenlaisen merkityksen."

— Miranda Saarentaus (lainattu Akari ry:n kotisivuilta)   

Ke 21.10.2009

Jihuu! Sain vihdoinkin tutkimusluvan HUSiin hankkeelleni "The Prosodic and nonverbal deficiencies of French- and Finnish-speaking persons with Asperger Syndrome". Pääsen siis vihdoinkin keräämään sinne aineistoa. Tarkoitukseni on äänittää ja videoida Lastenlinnassa pidettäviä 10-15-vuotiaiden AS-poikien ryhmäkuntoutusistuntoja. Täytyy vain saada ajat sovittua kuntouttajien ja HY:n teknisen osaston kavereiden kanssa, hoitaa tiedotus ryhmissä, pyytää luvat tutkittavilta sekä näiden huoltajilta, jne. Eli on tässä vielä tekemistä, mutta yksi tärkeä etappi on nyt saavutettu. 

Olen Pascal Guilleminin ohjaamalla aikidoleirillä Joensuussa 16.-18.10.2009.

Pe 16.10.2009

(Klo 22.46 Joensuussa): Lensin alkuillasta Pascalin kanssa yhtä matkaa Helsingistä tänne Joensuuhun. Helsinki-Vantaa oli tänään AIVAN täynnä porukkaa. Ihan hirveä jono joka paikassa. Muuten matka meni ihan kivasti. Oli kiva nähdä Pascalia taas pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Pascalilla on taas ranne hajalla. Hän joutuu luultavasti leikkauttamaan sen ja joutuu vetämään jotain kolmiolääkkeitä kipuun, jotta pystyy nukkumaan. (What else is new?) Sain myös kuulla, että Micheline on minulle niitissä siitä, että en hakeutunut treenaamaan kertaakaan hänen kanssaan Roquebrunen kesäleirillä (siitä yksinkertaisesta syystä, että hän sattui olemaan koko ajan toisessa päässä sitä älyttömän suurta salia, eikä hän sitä paitsi ollut paikalla kuin muutamassa treenissä). Voi olla, että myös unohdin/en jaksanut viime kesänä vaivata riittävästi mieltäni sillä, että Ranskassa pitäisi aina joka hemmetin aamu muistaa kiertää kaikki tutut ja puolitutut läpi, antaa poskisuudelmia, kysellä kuulumisia, jne. Ja vaikka näkisi saman tyypin sadatta kertaa samana päivänä, pitää aina muistaa moikata uudestaan ja hymyillä teatraalisesti. Ja ehkä minun olisi pitänyt muistaa mainita hänelle, että en olisi paikalla enää leirin toista viikkoa (olin Roquebrunessä viime kesänä vain viikon, koska olin jo ollut Paten leirillä Bretagnessa viikon ennen sitä, ja koska oli kiire töihin). No, mut ei voi mitään. Ei jaksa stressata tällaisilla asioilla.

Leirin aloitustreeni oli tosi kiinnostava. Pascal käsitteli samankaltaista taloudellisuuden periaatetta kuin Bruno viime keväänä. Siirryttiin uken taakse mahdollisimman pienellä liikkeellä pysyen koko ajan mahdollisimman lähellä häntä. Tästä seuraa luonnollisesti nopea heitto, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Tällä periaatteella teimme paljon iriminagea sekä jonkin verran shihonagea ja kotegaeshia. Koko treeni koostui pelkistä heitoista. Se oli suhteellisen rankkaa, mutta ei nyt ihan tappavaa kuitenkaan, koska Pascal osaa rytmittää treeninsä tosi hyvin. Fiilis oli tosi jees. Oli mukavaa päästä treenaamaan, ja opin tosi paljon. Tällaisilta leireiltä saa tosi paljon uusia ideoita tuleviin omiin treeneihimme. Se motivoi minua ehkäpä eniten käymään näillä leireillä nykyään (joskin on tietenkin myös mukavaa päästä treenaamaan ja tavata tuttuja).

Treenien jälkeen kävimme Eddien, Juhanin ja Tonin kanssa syömässä Pascalin hotellilla. Sitten tulimme Tonin kanssa tänne Juhanin luo yöksi. Täytyy toivoa, että nukun ensi yönä edes siedettävästi, koska huomisesta tulee taas pitkä päivä. Olen viime aikoina nukkunut keskimäärin joko surkeasti tai todella surkeasti.

La 17.10.2009

(Klo 22.03): Olipas pitkä päivä. Nukuin onneksi (vaihteeksi) ihan hyvin viime yönä. Treenit olivat taas tosi kiinnostavia. Jatkoimme taas samaa taloudellisuuden periaatetta. Käytännössä tämä toteutettiin useimmiten siten, että siirtymävaiheessa toisen jalan kantapäätä ei viety maahan, ja jalat jäivät tavallaan ristiin. Tekniikoina teimme mm. iriminagea, kotegaeshia ja shihonagea sekä jännä ukiotoshin muoto. Treenit olivat siis tänäänkin vahvasti heittopainoitteisia. Tokan treenin alussa tehtiin kuitenkin myös jonkin aikaa ikkyota. Tahti oli intensiivinen mutta ei kuitenkaan mitenkään tappavan ryydyttävä. Pascalin taito rytmittää treenit on todellakin huomattavan hyvä. Olin myös iloinen siitä, että Pascal puhui välillä englantiakin. Tulkkasin ehkä 3/4 hänen puheestaan, mutta en siis kuitenkaan aivan kaikkea, koska välillä hän puhui ihan vapaaehtoisesti englantia. Se oli minun kannaltani tosi jees, koska siten pystyin hetken huilimaan, ja kaiken lisäksi hän osasi selittää ne asiat englanniksi todella hyvin.

Toisten treenien jälkeen menimme yhden koulun jumppasaliin pelaamaan sählyä. Se oli ihan kivaa. Aluksi tuntui rentouttavalta hölkätä pallon perässä ympäri salia, mutta kun sitä ryntäilyä kesti tunnin, loppuajasta se alkoi tuntua aika ryydyttävältä. Mielestäni se oli rankkaa myös siksi, että pelissä pitää yrittää koko ajan pysyä tarkkaavaisena. Loppuajasta ei olisi oikein enää jaksanut keskittyä. Anyway, se oli ihan mukavaa liikkumista ja vaihtelua tatami-treenaamiselle. Tällä kertaa kukaan ei edes ilmeisesti telonut itseään, ainakaan pahasti.

Pelin jälkeen menimme Raxiin syömään. Olimme siellä aika pitkään, ja tuli taas syötyä aivan liikaa, kuten aina vastaavissa tilanteissa. Meitä oli siellä iso porukka, ja keskustelu oli äänekästä. Aloin vähitellen tuntea itseni hieman väsyneeksi ja aloin vaipua omiin ajatuksiini. Sapuskan jälkeen palasimme tänne Juhanin luo ja toimme samalla Pascalinkin tänne saunomaan. (Pascal kysyi minulta autossa: “Onko se sekasauna?” Vastasin: “Ei.” =D Se oli lyhyt keskustelu.) Saunan jälkeen tuli mukavan raukea olo. Luulen, että nukun ensi yönäkin hyvin. Täällä Juhanin talossa on mukavan hiljaista. Omassa kämpässäni on usein jonkin verran meteliä öisin. Olen niin tottunut siihen, että en oikeastaan edes kiinnitä siihen huomiota, mutta kun kerran nukkuu jossakin ihan hiljaisessa paikassa, huomaa heti eron.

Su 18.10.2009

(Klo 23.20): Leirin viimeinenkin päivä meni ihan mukavasti. Nukuin viime yönäkin hyvin. Olen siis nukkunut kaksi yötä putkeen hyvin. Tosi poikkeuksellista. Treenit kestivät tänään kaksi tuntia, mikä oli minusta jees. Joskushan leirien sunnuntaitreenit saattavat kestää kaksi ja puoli tai kolmekin tuntia, mikä on pelkästään treenaamisenkin kannalta rankkaa, puhumattakaan sitten siitä, että sekä tulkkaa että treenaa. Olen usein ollut viime aikoina sunnuntaisin tällaisilla vastaavilla leireillä ihan hermoromahduksen partaalla, koska tulkkaaminen on alkanut tuntua loppuajasta niin rankalta. Tällä kertaa en missään vaiheessa ollut ihan hermot riekaleina. Tänään aloin olla hieman väsynyt ja ärtynyt loppuajasta (tyyliin viimeiset puoli tuntia), mutta se oli kuitenkin ihan siedettävää, koska tiesin, että treeniä ei ollut enää paljon jäljellä. On ihan eri asia tulkata kahden tunnin treeni kuin 2,5 tai kolmen tunnin treeni. Urakkaa helpotti selvästi myös se, että eilen kummatkin lajitreenit kestivät vain 1,5 tuntia. Lisäksi eilen Pascal puhui välillä englantiakin. Tänään hän puhui ranskaa melkein koko ajan. Anyway, tulkkaaminen yhdistettynä treenaamiseen on aina väkisinkin rankkaa, jos sitä kestää kokonaisen viikonlopun, mutta tällä kertaa se sujui kuitenkin ihan siedettävästi. Jos olisin tahtonut välttyä kokonaan uupumiselta, olisin voinut lähteä leiriltä pois jo eilen illalla, mutta silloin olisin tietysti missannut tämän päivän treenin, mikä olisi ollut vähän harmi.

Jatkoimme tänään edelleen saman taloudellisuuden idean kehittelemistä. Lähes koko treeni oli jälleen heittotekniikoita. Treeni oli fyysisesti melko rankka, etenkin loppua kohti. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin. Hieman kuntoani tosin laskee edelleen flunssa, jonka sairastin viime viikolla. Hengittäminen tuntuu edelleen hieman raskaalta sen takia, ja keuhkoista kuuluu pientä krohinaa. Anyway, muuten olen juuri nyt fyysisesti ihan ok. Ei siis ole mitään vammoja, niveltulehduksia, tms. Sain tosin tänään Pascalin käden IHAN TÄYSIÄ ohimoon, kun hän näytti minulle tenchinagen sisäänmenoa, enkä odottanut, että hän yhtäkkiä tekisikin heiton loppuun asti. En siis ollut ollenkaan varautunut lähtemään heittoon, joten Pascalin heittokäsi jysähti ihan täysiä suoraan vastapalloon. Silmissä näkyi tähtiä ja kuului pikkulintujen iloista laulua… Jonkin aikaa jyskytti sen jälkeen päässä, mutta aika nopeasti se sitten kuitenkin meni ohi.

Sisällöllisesti leiri oli hyvin antoisa. Pascal opetti paljon tosi kiinnostavia muotoja, joita on varmasti tosi hauskaa vetää omassa seurassa. Mahdollisesti voin sitten jälleen kehitellä niiden pohjalta joitakin omia sovelluksia. Taso leirillä oli hyvä, joten siellä pääsi tosi kivasti treenaamaan. Eniten treenasin varmaankin Antin kanssa, kuten tavallista. Mutta jonkin verran tuli kyllä treenattua ihan uusienkin ihmisten kanssa. Joensuussa on paljon uusia nuoria harjoittelijoita, joiden kanssa on mielestäni oikein mukavaa harjoitella. He liikkuvat hyvin ja ovat innokkaita oppimaan. Omasta seurastamme paikalla oli lisäkseni Antti, Suski ja Elsa. Oli tosi mukavaa, että Suski ja Elsakin pääsivät paikalle. Tietenkin treenasin melko paljon heidänkin kanssaan. Ainokin olisi tullut, mutta hän sairastui (mikä on tosi epätavallista, koska Ainohan ei tunnetusti ole koskaan kipeä). Pascal kävi neuvomassa minua tosi paljon. Oikeastaan voi sanoa, että hän kävi yksityisesti opettamassa minulle lähes jokaisen tekniikan ja heitteli minua siinä samalla. Ei siis mitään valittamista siinä suhteessa. Leiri oli sisällöllisesti hyvin kiinnostava, ja lisäksi sain jatkuvasti yksityisopetusta.

Paluumatka sujui hyvin. Nukahdin lentsikkaan. Kotona otin vielä parin tunnin päikkärit. Oli ihan järjetön nälkä koko illan. Sen, mitä olen nukkumiselta ehtinyt, olen lähinnä juossut pyykkikoneen ja jääkaapin väliä. On edelleenkin melko ryytynyt olo, mutta ihan positiivisella tavalla.

Olen päättänyt aloittaa blogimerkintäsarjan, jossa seuraan omaa elämääni I, II, III ja IV periodilla tämän lukuvuoden aikana. Tarkoitus on siis merkitä ylös tähän blogiin melkein kaikki, mitä teen tulevalla viikolla. (No… Pidätän tietysti oikeuden sensuroida vapaasti mitä lystää ja jättää tekemättä merkintöjä, jos en ehdi tai ei huvita.) Tarkoituksena on siis lähinnä seurata omaa ajankäyttöäni ja fiiliksiäni lukuvuoden eri vaiheissa, sekä työaikana että vapaa-aikana. (Kuten toverimme Pena, nyrkkeilystä, totesi kerran osuvasti: "Ihmisellä on vain työaika ja vapaa-aika. Mitään muuta aikaa ei ole.") Voi olla, että jossain vaiheessa viikkoa kyllästyn tähän totaalisesti ja jätän koko homman sikseen, mutta päätin nyt kuitenkin aloittaa:  

Su 27.9.2009 

(Klo 17.45 työhuoneellani yliopistolla): Saavuin töihin noin puoli tuntia sitten. Alan kirjoittaa yhtä artikkelia, jota olen työstänyt heinäkuusta lähtien. Toivottavasti saan sen kohta valmiiksi. Fyysiset fiilikset: levännyt olo (11 tunnin yöunet takana), mutta niskat jumissa ja alavatsaa särkee.

(Klo 22.25 edelleen työhuoneella): Kaipa sitä voisi vähitellen lähteä kotiin. En kyllä saanut sitä artikkelia vielä valmiiksi, mutta eteni se kuitenkin jonkin verran.  

(Klo 23.00 kotona): Kävin tullessani hakemassa kuivat pyykit kellarikerroksen pyykkituvasta. Pistin telkkarin päälle, vaikka en katso sitä. Kämpässä on jotenkin eloisampaa, kun taustalta kuuluu ääniä telkkarista. Pahus, kun en tullut käyneeksi tänään kaupassa. Kotona ei nimittäin ollut mitään muuta syötävää odottamassa minua kuin yksi vaivainen banaani. No, parempi sekin kuin ei mitään. Onneksi sentään siivosin tässä kämpässä eilen. Täällä on nyt periaatteessa ihan viihtyisää. Mutta mitähän sitä nyt tekisi? Ei oikeastaan väsytä vielä, eikä ole mitään erityistä tekemistä. Ehkä voisin keittää teetä ja laittaa vielä pari duunimeiliä, niin on sitten nekin hoidettu. 

Ma 28.9.2009

(Klo 0.35 kotona): /*haukotus*/ Alkaa vähitellen ryydyttää siihen malliin, että voisi harkita nukkumaan menemistä. Laitoin pari sähköpostia ja lueskelin sitten hajamielisesti La nauséeta,  koska olen kiinnostunut yhdestä kielellisestä piirteestä siinä, enkä äkkiseltään keksinyt muutakaan tekemistä. Telkkarista tuli 24, mutta en erityisemmin katsonut sitä.  

(Klo 1.40 kotona): Ei nukuttanutkaan, joten päätin nousta ylös ja juoda lasillisen vettä. Jäin kuuntelemaan radiota ja päädyin lopulta taas tähän koneen ääreen… Tarkkaavaisuus on kuitenkin poissa, joten mitään hyödyllistä on turha yrittää tehdä. Täytynee tästä kömpiä takaisin parvelle ja yrittää taas nukkua.  

(Klo 2.27): No niin, tämä on näköjään taas uneton yö… Kauhea nälkä. Vitsit, että kun ei ole mitään syötävää täällä. Unettomina öinä tulee aina kummallisia ajatuksia. Makasin äsken sängyssä ja tulin jostain syystä ajatelleeksi vanhaa mäyräkoiraamme, Jeppeä, joka kuoli vuonna 2002. Jeppe oli minulle ihan hirvittävän tärkeä. Se oli kuin osa minua. Olimme tavallaan samaa olentoa: minä olin olennon inhimillinen puoli, ja Jeppe oli olennon koiramainen puoli. Vaikka pystynkin muistamaan, miltä Jeppe näytti, ja muistan tietenkin monta siihen liittyvää tarinaa, ymmärsin juuri, että en enää pysty palauttamaan mieleeni sen katsetta. Näen tietenkin sen katseen valokuvista, mutta en enää pysty muistamaan, minkälainen sen katse todellisuudessa oli. En muista, minkälainen syvyys ja kontakti sen katseessa oli. Olen unohtanut sen. En myöskään enää pysty muistamaan, miltä sen turkki tuntui. Muistan, että se oli karkea, mutta en pysty enää palauttamaan aistikokemusta mieleeni. Muistan myös, että vanhoilla päivillään se haisi tosi pahalle. En kuitenkaan pysty enää palauttamaan mieleeni sitä löyhkää. Se on kadonnut mielestäni. Tietenkin Jeppe tulee aina pysymään mielessäni ja tulen aina rakastamaan sitä niin paljon kuin ihminen voi koiraansa rakastaa, mutta kontakti siihen on kadonnut. Menneisyys siis todellakin katoaa. Ja pianhan tulevaisuuskin on vain menneisyyttä.

(Klo 7.30): Nousin juuri ylös. Heräsin ensimmäistä kertaa jo klo 6.00, kun naapurini herätyskello soi. Olisin hyvin voinut nousta ylös jo silloin mutta päätin vielä kääntää kylkeä, jotta saisin hieman pidemmän yön alle. Fyysiset fiilikset: Väsyttää jonkin verran. Yö jäi vähän turhan lyhyeksi.

(Klo 8.24): Kävin suihkussa, luin Hesarin, pakkasin treenikassin, tuuletin kämpän, puin päälle ja laitoin pärstää ja fledaa kondikseen. Aika lähteä töihin.

(Klo 8.56 työpöydän ääressä yliopistolla): Saavuin työhuoneelleni klo 8.45. Piti lähtiessä käydä viemässä roskat ja varaamassa uusi aika pesutupaan. Muistin myös, että eilen laitoksen kahvihuoneesta oli kahvimaito loppu. Päätin siksi käydä matkan varrella myös kaupassa. Työmatkani on lyhyt, joten olen silti jo täällä. Kuljen työmatkani yleensä joko bussilla tai ratikalla. Tänään tulin bussilla. Perinteisestihän en syö mitään aamuisin, mutta olen viime viikkoina yrittänyt vähitellen muuttaa tätä tapaa. Kotona minulla ei ollut mitään syötävää (niin kuin ei yleensäkään), mutta ostin matkan varrella juotavan jogurtin kaupassa käydessäni (en tosin olisi luultavasti jaksanut raahautua kauppaan, ellen olisi muistanut, että laitokselta on kahvimaito on loppu). Anyway, nyt istun siis onnellisesti työpöytäni ääressä suuren kahvikupillisen kanssa. Täytyy kai tästä alkaa vähitellen tehdä jotakin. 

(Klo 11.51 työpöydän ääressä): Alkaa olla järjetön nälkä, joten täytyy kai tästä lähteä syömään, vaikka tämä on tietysti huonoin mahdollinen ajankohta (koska kaikki lounaspaikat ovat tähän aikaan yleensä ihan täynnä). Ensimmäiset pari tuntia menivät tänään lähinnä sähköpostiviestejä lähetellessä eri tahoille (pääasiassa opetukseen ja SKY Journaliin liittyen). Sen jälkeen aloin valmistella keskiviikon kielioppiluentoa. Siellä käydään ensi kerralla läpi ensimmäinen contrôle continu -koe sekä lauseenjäsennykseen liittyviä kotitehtäviä. Lisäksi aletaan puhua substantiiveista.

(Klo 12.38): I'm back. Kävin Espresso Edgessä vetämässä päivän ke
iton ja tonnikalavoileivän. Olen huomannut, että se on aika sopiva lounas. Tulee kylläiseksi, mutta ei ala väsyttää liikaa. Kävin samalla myös maksamassa laskun yhdestä kielioppikirjasta, jonka sain tänään postissa (Kalmbachin La grammaire française de l’étudiant finnophone). Aion tietysti yrittää vähentää laskun verotuksessa, koska kyse on ammattikirjallisuudesta. Anyway, täytyy tästä mennä keittämään tavanomaiset kolme kuppia kahvia, ennen kuin alkaa väsyttää. Sitten taas jatkuu kielioppiluennon valmistelu.

(Klo 16.58): Sain contrôle continun oikeat vastaukset pistettyä slaideille, mutta vielä on osa luentoa valmistelematta. Nyt olen lähdössä Ranskan suurlähetystöön Maurice de Coppet'n kääntäjäpalkinnon jakotilaisuuteen.

(Klo 18.37 takaisin työhuoneella): Ehdin käydä siellä suurlähetystössä oikeastaan vain kääntymässä, kun piti jo lähteä pois, jotta ehdin vetämään treenejä. Mutta ehdin kuitenkin kuulla viralliset puheet, juoda pari lasia tuoremehua ja syödä pari pientää cocktail-palaa, joten en varmaankaan missanut mitään oleellista. Nyt täytyy siis tästä lähteä saman tien Myllyyn vetämään treenejä, jotka alkavat klo 19.30.

(Klo 22.32 kotona): Jälleen takaisin kotona. Kävin vetämässä 1,5 tunnin treenit Myllyssä: ensin tunti jatkotaso 1:n treenejä (yli 6. kyu), ja sen jälkeen puolen tunnin jatkoaika jatkotaso 2:lle (yli 4. kyu). Porukkaa oli paikalla tänään ihan kivasti, ja tunnelma oli reipas. Suskikin pääsi treeneihin pitkästä aikaa toivuttuaan sydänleikkauksestaan. Paikalla oli myös mm. yksi ranskalainen kaveri, joka on treenannut aiemmin Tissier'n dojolla Pariisissa ja on nyt muuttanut Suomeen. Pääsin mukavasti treenaamaan itsekin, ja tunsin oloni virkeäksi. Alavatsassani on tosin tällä hetkellä jotakin häikkää. Koko päivän on tuntunut kipua oikealla puolella lonkkaluun vieressä. En tiedä ollenkaan, mistä se johtuu.

Treenien jälkeen vetelehdimme jonkin aikaa yleisurheilukentän laidalla juttelemassa ja viikkaamassa hakamoitamme. Pukuhuoneessakaan ei pidetä turhaan mitään kiirettä… Vetelehtiminen ja pälpättäminen treenien jälkeen on suunnilleen rentouttavinta, mitä tiedän. Kotimatkallakin pälpättäminen vielä useimmiten jatkuu, koska palaan yleensä keskustaan päin tulevalla metrolla samaa matkaa Ainon kanssa (niin tänäänkin). 

Takaisin tullessa kävin vielä lähikaupassa hakemassa sapuskaa: tuoremehua, rasvatonta jogurttia, mysliä ja vispipuuroa. En tajua, miten pärjäisin ilman lähikauppaani, joka on auki joka päivä klo 23.00 asti. Kuolisin luultavasti nälkään.     

Ti 29.9.2009

(Klo 0.22): Laitoin treenikamat kuivumaan, söin pientä iltapalaa, maksoin netissä pari laskua, vastasin joihinkin sähköpostiviesteihin. Siinä se aika sitten menikin. Ei oikeastaan väsytä vielä juurikaan, mutta täytyy kai tästä vähitellen mennä nukkumaan, koska muutaman tunnin päästä täytyy jo lähteä vetämään treenejä.

(Klo 1.00): Ei väsytä kyl yhtään. Ei niinku yhtään! No, mut ehkä tää tästä vähitellen… Onhan tässä vielä viisi tuntia aikaa, ennen kuin täytyy nousta ylös, eli hyvin ehtii vielä nukahtaa.

(Klo 6.19): Nousin ylös muutama minuutti sitten. Aikaista… /*hauko*/

(Klo 6.33): Pesin hampaat, join muutaman lasillisen vettä, tuuletin kämpän, kiskoin treenikamat alle ja tuulihousut niiden päälle. Treenikassiin pakkasin vaihtovaatteet. Täytyy tästä lähteä taas kohti metroasemaa ja Myllypuroa. Treenit alkavat klo 7.15.

(Klo 9.22 työhuoneella): Saavuin muutama minuutti sitten työhuoneelleni ja levittelin treenikamat kuivumaan. Olipas rankat treenit. Teimme mm. yokomenuchista paria erilaista koshinagea (lonkkaheittoa), jiywazaa (vapaatekniikkaa), jne. Loppuun teimme vielä sen staattisen kuntopiirin. Aaaargh!! Viimeiset 15 sekkaa kustakin liikkeestä ovat aina ihan tuskaa. Nyt nukuttaa ihan sairaasti, mutta kyllä se tästä, kun vetää taas ne tutut kolme kuppia kahvia. Ostin myös matkan varrella kaupasta yhden Gainomaxin sekä pullon Fenixiä. Ehkä nekin vähän piristävät. Vastaanottoni alkaa klo 10. Siihen asti voin vaikka vastailla sähköposteihin, joita on taas laatikon täydeltä.

(Klo 12.08): Aamupäivä kului pääasiassa sähköpostiviesteihin vastaillessa (miljoona SKY-aiheista viestiä taas tänään) sekä huomista kielioppiluentoa valmistellessa. Sain yhteen kotitehtävään liittyvät slaidit tehdyksi. (Eteneepä tosi nopeesti taas…) Nyt aion pitää lounastauon. Oli hyvä idea vetää se Gainomax aamulla. Nyt ei nimittäin ole mikään ihan järjetön nälkä, joten pystyn varmaankin syömään aika kevyesti.

(Klo 13.00): Takaisin sorvin ääressä. Kävin Picnicissä vetämässä kana-caesar -salaatin. Periaatteessa olisin voinut syödä tukevamminkin, mutta en viitsinyt, koska iltapäivä saattaisi jonkun tukevan aterian jälkeen olla aika tuskaa. Ja oikeastaan ne Picnicin salaatitkin ovat kyllä aika tuhteja. Kävin samalla viemässä työpöydällä lojuvat tyhjät pullot (Battery, RedBull, Fenix, jne.) kauppaan. Niitä oli kertynyt kokonainen muovikassillinen. Anyway, nyt siis taas työpöydän ääressä suuren kahvikupillisen kanssa… Täytyy jatkaa huomisen kielioppitunnin valmistelua.

(Klo 14.47): Pieni kahvinkeittobreikki. Pakko vetää taas pari kuppia lisää, että jaksaa. Kielioppitunnin slaidit alkavat jo olla valmiit, mutta vielä täytyy tehdä pieniä järjestelyjä huomista ajatellen.

(Klo 17.06): Jess! Sain huomisen kielioppiluennon suunniteltua! Nyt häippäsen tästä himaan vaihtamaan treenikamppeita. (Täytyy käydä vaihtamassa aikidokamppeet nyrkkeilykamppeisiin.) Sitten vain suorinta reittiä Stadikalle, missä alkaa HNS:n nyrkkeilytreenit klo 18.00. Matkalla vetäsen yhden proteiinisheikin.

(Klo 20.42 työhuoneella): Nyrkkeilytreenit oli jees: tehtiin jonkin verran paritekniikkaa ja säkkiä, ja lopuksi sparria. Treenasin pääasiassa Julian kanssa. Hänen kanssaan on ihan sikakiva treenata tekniikkaa ja sparrata. Lisäksi otin sparria mm. Benin kanssa. Sekin oli tosi kivaa. Sen sijaan yhden teinikundin kanssa sparraaminen oli ihan karseeta. En nimittäin pidä yhtään sellaisesta sparrista, jossa lyödään voimalla ja ilman mitään kontrollia. Ihan sairaan vaarallista. Jos olisi yksikin niistä lyönneistä tullut läpi, niin olisi varmaan nyt nenä takaraivossa… No, mut onneks ei osunu. Hyvät treenit oli. Treenien jälkeen juttelin pitkään Suvin kanssa. Tosi jees.

Periaatteessa olisin voinut mennä treeneistä su
oraan kotiinkin, koska huominen kielioppiluento on jo paketissa, mutta ajattelin kuitenkin tulla vielä vähäksi aikaa laitokselle kirjoittamaan sitä yhtä artikkelia, että saisin sen joskus valmiiksikin. Kävin matkalla hakemassa kaupasta vähän evästä (karjalanpiirakoita ja suuren fetasalaatin).

(Klo 22.27 edelleen työhuoneella): Ei se artikkeli tulllut valmiiksi vieläkään, mutta sain sen sentään hieman etenemään. Näin iltaisin täällä laitoksella on mukavan rauhallista, ja kun sähköpostejakaan ei tähän aikaan enää tulvi, on helpompaa keskittyä kirjoittamiseen. Anyway, nyt taidan tästä vähitellen lähteä kotiin. Univelat alkavat vähän painaa (muuten en vielä tähän aikaan olisi ollenkaan väsynyt).

(Klo 22.57 kotona): Jälleen kotona. Pistin treenikamat kuivumaan, pesin hammassuojat, vaihdoin oloasun päälle. Mitäs ny?? Tässähän olisi ainakin tunnin verran aikaa, ennen kuin tarvii mennä nukkumaan.

(Klo 23.46 kotona): Luin Hesarin ja vastasin yhteen sähköpostiviestiin. Yhtäkkiä alkoi nukuttaa ihan sairaasti. Täytyy toivoa, että se ei mene ohi, ennen kuin kerkeän tästä sänkyyn.

Ke 30.9.2009

(Klo 0.41): Moi vaan! Hetken aikaa oli sellainen fiilis, että nukutti, mutta sitten ei enää nukuttanutkaan.

(Klo 3.32): Moi taas! (Nukuin jo aika pitkään, mutta sitten taas jostain syystä heräsin.)

(Klo 7.03): Aaaaaargh… Nyt tietysti nukuttaisi ihan sikana, mutta pakko nousta ylös, koska kielioppiluento alkaa klo 8.30.

(Klo 7.46): Kävin suihkussa, pukeuduin ja siistiydyin. Keitin kahvit ja söin tänään myös vähän aamupalaa, koska jääkaappiin oli jäänyt vähän jogurttia maanantailta (nyt se on loppu). Nyt täytyy lähteä töihin.

(Klo 10.21 työhuoneella): Kävin aamulla hakemassa pikaisesti luentokamat täältä työhuoneelta ja siirryin sitten saman tien Snellmania-rakennukseen, jossa kielioppiluentoni pidetään keskiviikkoisin. Luento meni ihan kivasti. Lähinnä kävimme läpi lauseenjäsennystä ja aloimme puhua substantiiveista. Kaksi opiskelijaa myös piti pienen esitelmän substantiiveista. He olivat mielestäni valmistelleet esitelmänsä oikein huolellisesti, ja kumpikin myös puhui hyvin ranskaa. Contrôle continun tarkastaminen jäi vielä hieman kesken, mutta se oli odotettavissakin. Jotkut ryhmän opiskelijat ovat tosi aktiivisia, mikä on tietysti tosi kiva. Minulla on myös sellainen vaikutelma, että ryhmän taso on varsin korkea. Nyt taidan taas keittää pari kuppia kahvia. Sitten täytyy varmaankin alkaa vastailla sähköposteihin ja suunnitella perjantain kielioppiluentoa.  

(Klo 11.14): Taidan lähteä lounaalle jo nyt, ennen kuin Espresso Edge on ihan tukossa.

(Klo 12.02): Takaisin työpöydän ääressä. Vedin taas päivän keiton ja tonnikalaleivän. Kävin samalla myös hakemassa kaupasta pari Batterya ja banaanin iltapäivää ajatellen. Taidankin tässä heti vetää yhden Batteryn, koska ruokailun jälkeen tuppaa aina vähän väsyttämään (etenkin, jos on univelkoja, niin kuin nyt). Käväisin myös Snellmaniassa etsimässä luentosaliin tänä aamuna unohtamaani Tokyo Tower -kuulakärkikynää, mutta joku oli jo ehtinyt pölliä sen sieltä tässä välissä. BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHH!!! Sillä oli tunnearvoa. BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHH! No, täytyy käydä jossain välissä ostamassa jostakin joku uusi hieno kynä, niin tulee taas hyvä mieli. /*niisk*/

(Klo 17.11): Sain perjantain kielioppitunnin suunniteltua. (Jess! Nyt jo!) Iltapäivällä oli laitoksen henkilökunnan yhteinen kahvihetki. Ihan jees. On vain sen verran univelkoja, että ei ole kovin sosiaalinen olo. Mutta jess! Nyt voisin jatkaa sitä yhtä artikkelia.

(Klo 18.50 edelleen työhuoneella): Jess, vihdoinkin sain sen artikkelinkin alustavasti kasaan. Täytyy vain lukea se vielä kertaalleen huomenna läpi hieman virkeämpänä (tai ainakin toivon mukaan virkeämpänä…). Nyt lähden käymään kotona. Pian täytyy taas lähteä vetämään treenejä.

(Klo 22.49 kotona): Vihdoinkin kotona. Kävin hakemassa treenikamppeet kotoa ja lähdin jälleen tuulihousuissa kohti Liikuntamyllyä. Vedin 1,5 tunnin treenit: ensin oli tunnin perustason aikidotreeni ja sitten puoli tuntia bokkenia. Porukkaa oli paikalla ihan kivasti, ja fiilis oli sinänsä ihan jees, mutta tunsin alusta lähtien olevani jonkinlaisessa horroksessa. Univelat alkavat painaa. Positiivisen ylikierrostilan sijaan alan olla negatiivisessa väsymystilassa (lue: lievässä xxxxtuksessa). Väsyttää ja stressaa, eikä mikään tunnu mielekkäältä. Pitäisi saada yhdet kunnon yöunet tähän väliin. Ehkä sen jälkeen tuntisin oloni taas paremmaksi.

To 1.10.2009

(Klo 0.21): Luin Hesarin ja vastailin joihinkin sähköpostiviesteihin. Telkkari oli tunnelman vuoksi auki, mutta en katsonut sitä lainkaan. Onneksi jääkaappiin oli jäänyt vispipuuroa maanantailta. Nyt siellä ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin vähän kahvimaitoa. Lienee siis pakko käydä taas kaupassa jossain vaiheessa. Tunnen oloni väsyneeksi ja kärttyisäksi, mutta siltikään ei suoranaisesti nukuta. Menen kuitenkin nyt nukkumaan. Täytyy toivoa, että saan unta.

(Klo 8.18): Yö ei ollut kovin kummoinen. Ensin pyörin sängyssä yli kahteen. Sen jälkeen nukuin aamuun asti lyhyissä pätkissä. Tuntuu siltä, että olin koko yön puolittain hereillä. Olo on kuitenkin hieman levänneempi kuin illalla.

(Klo 9.06 työpöydän ääressä): Täällä taas. Suihkussa käyminen piristi hieman, mutta edelleenkään ei ole kovin freesi olo. Kotona ei ollut mitään syötävää. Järjetön nälkä. Ostin alakerran automaatista pullon tuoremehua. Lisäksi minulla on onneksi kahvihuoneen jääkaapissa yksi pullo Hyvää Päivää -karpalojuomaa. Vedän ne tässä aamupalaksi. Yritän tänään juoda mahdollisimman vähän kahvia. Voi olla, että eilen tuli vedettyä yliannos kofeiinia (seitsemän kuppia kahvia ja kaksi Batterya…) Aloitan vaikka niin, että jätän aamukahvit väliin.  

(Klo 11.18): Taidan lähteä nyt lounaalle. Aamupäivä on mennyt HUSin tutkimuslupahakemusta tehdessä (eikä se tietenkään vielä tullut valmiiksi). Eettisen luvan hakemukseni on jo hyväksytty, mutta varsinainen tutkimuslupa puuttuu vielä.

(Klo 12.05): I'm back. Vedin tonnikalasalaatin Picnicissä ja ostin samalla evästä loppupäiväksi: banaani, pari proteiinisheikkiä ja yhden Fenixin.

(Klo 20.24 työhuoneella): Iltapäivä meni HUSin tutkimuslupahakemusta tehdessä. Tosi veemäisiä nuo kaikki lupaprosessit. N
iitä paperikasoja tehdessä menee ikä ja terveys. Tosi harmi, että Lennu kuoli. Nämä kaikki asiat olisivat menneet niin paljon helpommin, jos hän olisi ollut neuvomassa, ja hän oli muutenkin kaikin tavoin niin rohkaiseva. Nyt tutkimuksestani vastaa virallisesti eräs HUSin apulaisylilääkäri. Hänkin on kyllä yhteistyöhaluinen ja ihan ystävällinen mutta tietenkin hyvin kiireinen perittyään Lennulta monta eri hanketta harteilleen (ja tietenkin hänen työhönsä sisältyy paljon muutakin kuin tutkimushankkeiden vastuuhenkilönä toimimista; käsittääkseni myös Lennun entisiä potilaita on siirretty hänelle). Tunnen olevani todella yksin hankkeeni kanssa nykyään. Mutta täytyy tietenkin olla kiitollinen siitä, että hankkeellani ylipäänsä on vastuuhenkilö HUSissa, ja että tuon apulaisylilääkärin lisäksi yksi terapeuteista on mukana juonessa. Tapasin hänet kesällä, ja sain sen yhden tapaamisen ansiosta asiaa etenemään hurjasti.  

Anyway, kävin illalla nyrkkeilytreeneissä Stadikalla. Oli tosi hyvät treenit. Ne olivat vahvasti kuntopainoitteiset: paljon hyppynarua, säkkiä ja varjoa. Lisäksi teimme jonkin verran paritekniikkaa. Treenasin Vesan (the koutsin) kanssa, mikä oli tietysti mahtavaa.

Nyt olen taas työhuoneellani. En aio olla täällä pitkään, mutta täytyy vielä hieman viimeistellä huomista kielioppiluentoa. Kävin matkalla kaupassa hakemassa tonnikalasalaatin, pari karjalanpiirakkaa, proteiinisheikin ja palautusjuoman.

(Klo 21.45): Tuntuu jotenkin kauheen aikaiselta lähteä kotiin, kun kello ei ole vielä kymmentäkään, mutta ehkä mä nyt kuitenkin voisin jo lähteä kotiin, koska huominen kielioppitunti vaikuttaisi olevan kasassa, se yksi artikkelikin tuli alustavasti valmiiksi, ja tänään sain siis tutkimuslupahakemuksenkin lähtemään. Hmm. Ällistyttävää kyllä, kun tekee paljon töitä, hetkittäin voi tulla sellainenkin fiilis, että asiat jollain tavalla edes etenevät.

Hyi vitsit, että se yksi tonnikalasalaatti oli karsea! Siinä ei ollut MITÄÄN muuta kuin tonnikalaa! Varmaan lätkäisty vain pari purkkia tonnikalaa muovirasiaan ja tiputettu sitten pari salaatinlehteä sekaan. Yöh!

(Klo 23.30): Se tonnikalasalaatti tuntuu vieläkin tosi ällöltä vatsassa. Että pitikin vetää se. Anyway, olen periaatteessa nyt ihan pirteä. Tuntuu siltä, että voisin hyvin tehdä töitä vielä ainakin pari tuntia. Tässä kohdassa vuorokautta aikataulussani on siis selkeästi vielä vähän löysää. En tarvitse koko yötä nukkumiseen. Voin hyvin tehdä osan siitä töitä. Ehkäpä jatkossa otan vielä illalla töistä lähtiessäni mukaani muistitikulla jotain helppoja töitä välipalaksi unipätkien väliin.

Kaverini, Juuso, joka työskentelee Handelsbankenilla analyytikkona ja on siis lisäksi maajoukkuetason karatevalmentaja, kertoi viettävänsä sellaista elämää, että joka päivä töiden jälkeen treeneihin (ja joinakin päivinä on tietysti lisäksi aamutreenit), ja treenien jälkeen vielä kotona kone päälle ja töitä kahteen asti yöllä. Muutama tunti unta ja taas sama show alusta. Olemme Juuson kanssa viettäneet samankaltaista elämää urheilulukiosta asti: lähdimme aamulla kuuden junalla Keravalta Helsinkiin aamutreeneihin, sitten sairaan pitkä koulupäivä (johon sisältyi usein teoriaoppituntien lisäksi rankkoja fyysisiä harjoituksia, kuntotestejä, tms.), takaisin Keravalle, parin eri lajin iltatreenit putkeen, kotiin kymmenen aikaan illalla, läksyt, muutama tunti unta… Kummallakin oli keskiarvo lähellä kymppiä (minulla oli keskiarvo 9,8 lukion päättärissä; Juusosta en tiedä, mutta samaa luokkaa varmaankin). Juusosta tulikin yli kymmenkertainen karaten Suomen mestari, karatemaajoukkueen valmentaja, aikidon musta vyö, KTM ja menestyvä analyytikko. Ja kaiken lisäksi hän on ollut jo monta vuotta naimisissa! En tajua, miten hän on saanut senkin survottua aikatauluunsa. 

By the way, päätimme Juuson kanssa lykätä leffahankkeemme toteutusta loppukevääseen/alkukesään, jolloin meillä kummallakin on toivon mukaan enemmän aikaa kuin nyt. Tällä hetkellä emme ehtisi harjoitella sitä tarpeeksi, ja kaiken lisäksi kuvaaminen ulkona alkaisi kohta olla ilmojen puolesta vaikeaa.

Pe 2.10.2009

(Klo 6.13): Että nää yöt on perseestä. Valvoin ihan virkeänä kahteen asti ja hukkasin aikaani. Vuorokaudessani on todellakin löysää aikaa joka yö noin klo 23-2. Voisin hyvin jatkossa tehdä töitä aina silloin. Ymmärrän hyvin, että Juuso tekee niin. On tosi tylsää vain olla ja yrittää saada unta. Senkin jälkeen, kun nukahdin, nukuin levottomasti ja olin koko ajan puolittain hereillä. Nyt täytyy sitten taas lähteä vetämään treenejä Myllyyn. Eli treenikamat alle, tuulihousut päälle ja vaihtovaatteet mukaan.

(Klo 11.16): Vedin treenit ja säntäsin sieltä suoraan pitämään kielioppituntia. Tunti ei mennyt tänään ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ei nyt huonostikaan. Tuli pari sellaista kysymystä, joita täytyy vielä vähän selvitellä. On hieman väsynyt olo, eikä tarkkaavaisuus varmaankaan ole ihan parhaimmillaan. Toisaalta on tosi energinen olo, kuten aina silloin, kun on riittävästi univelkoja eikä pilaa niiden tuomia ylikierroksia esim. syömällä liian tukevasti. Täytyy siis olla tosi tarkkana sen kanssa, mitä syö nyt. Yksi väärä ateria voi pilata koko loppupäivän työtehon, eikä siihen ole todellakaan varaa.

(Klo 17.43 työhuoneella): Jupsis! Aika menee nopeasti, kun pitää hauskaa. Pitääkin tästä lähteä kotiin, koska olen varannut pesutuvan kuudeksi.

(Klo 23.04): Siivosin illalla kämppäni ja pesin pari koneellista pyykkiä. Sen jälkeen lähdin keskustaan tarkoituksenani vetää jossakin joku niin tukeva ateria, että sen jälkeen iskisi auttamatta "tainnutettu kalkkuna" -ilmiö. Söinkin tosi tuhdin lihasetin Namaskaarissa (/*örgh!*/), mutta ei SEKÄÄN saanut minua mitenkään ihan tolkuttoman väsyneeksi. Päätä särkee ja huimaa, mutta ei siltikään nukuta mitenkään erityisemmin. Enkä ole edes tänään juonut kovin paljon kahvia: vain neljä kuppia muistaakseni (enkä yhtään Batterya tai muuta kofeiinipitoista). No, ei vain näköjään tarvii nukkua tällä hetkellä. Ei kai sitä aina tarvii.

Anyway, YRITÄN nyt mennä nukkumaan, koska huomenna lähden aikaisin aamulla Turkuun. Siellä pidetään tänä viikonloppuna Suomen Aikidoliiton ja Turku Aikikain järjestämä kotimaisten opettajien leiri. Olen siellä yhtenä ohjaajana. Lisäksi olen dan-graduoinneissa (mustan vyön vy&ou
ml;kokeissa) tuomarina Kari Tammisen ja Harri Rautilan kanssa. Ihan kiinnostava kokemus varmaankin. Olen aiemminkin vetänyt treenejä vastaavilla suurilla leireillä, mutta en ole koskaan aiemmin ollut dan-graduoinneissa tuomarina. Yleensä dan-kokeiden tuomaristo koostuu teknisen valiokunnan jäsenistä. Minä en ole teknisen valiokunnan jäsen, mutta shidoin-arvoni takia minut voitiin kutsua mukaan tuomaristoon. Lisäksi leirillä pidetään syysliittokokous, jossa luonnollisestikin edustan Finn-Aikia. Tulee varmaankin aika pitkä päivä taas. Juna lähtee Helsingistä klo 7.38.

La 3.10.2009

(Klo 6.55): Viime yö oli kohtalaisen hyvä. Heräilin aina välillä, mutta sanoisin, että nukuin kuitenkin melko hyvin. Äsken kävin hakemassa pyykit pyykkituvasta ja pakkasin kassin. Nyt täytyykin tästä jo kiirehtiä rautatieasemalle.

Su 4.10.2009

(Klo 18.05): Eilinen päivä meni ihan kivasti. Leirillä oli selvästi vähemmän väkeä kuin viime vuonna, jolloin vastaava leiri pidettiin Porvoossa. Anyway, tietenkin tatamilla oli enemmän väkeä kuin normaaleissa treeneissä, ja ohjaamisen kannalta kiinnostavaa oli myös se, että suurin osa ihmisistä oli sellaisia, joita en ollut koskaan aiemmin nähnytkään. Tammisen Kari veti päivät ekat treenit. Hänen treeninsä oli alkujumpasta lähtien varsin originaali, kuten odottaa saattoi… 😉 Kari kävikin jossain vaiheessa sanomassa minulle virnistellen: "Tulee vähän kummallisia juttuja… Toivottavasti ei haittaa…" =D Ei toki! Minusta hänen ohjaamansa treeni oli oikein onnistunut. Siihen sisältyi mm. kiinnostavia kontaktiharjoitteita., ja vauhtiakin oli juuri sopivasti. Karihan oli toinen valmentajani yläaste- ja lukioaikoina. Siihen aikaan kävin hänen treeneissään hyvin paljon.  

Minun ohjaamani treeni oli heti Karin treenin perään. Vedin shomenuchia ja yodan tsukia. Kertailin edelleenkin hieman sitä kesällä kehittelemääni pyyhkäisyteemaa. Lisäksi mieleeni tuli vetää yhtä hieman erikoista koshinage-muotoa, jossa ukea horjutetaan takin liepeestä. Christian veti sitä joskus vuosia sitten. Kehittelin sen pohjalta myös erään kokyonagen, joka tuntuu itse asiassa luontevammalta kuin se koshinage. Vedin myös sitä erästä nikyo-sovellusta, jonka opin Miyamoto-senseiltä Japanissa, ja tein sen pohjalta myös sotokaitennage-sovelluksen. Lopuksi vedin yodan tsukista sellaisen kivan taiatari-muodon, jossa kämmen sijoitetaan uken rystysten eteen ja horjutetaan siitä keskustaa kohti. Siinä liikkeessä on mielestäni tosi poikkeava fiilis. Treeni meni mielestäni oikein kivasti. Tunnelma oli intensiivinen, ja ihmiset vaikuttivat kiinnostuneilta. Tuntui siltä, että he yrittivät tosissaan tehdä juuri niin kuin näytin. Onneksi Kustaa oli paikalla. Pystyin hänen kanssaan näyttämään tekniikat juuri niin kuin tahdoin.

Treenien väliajalla kävin Kustaan kanssa kaupassa. Oli tietysti mukavaa taas nähdä Kustaata ja jutella hänen kanssaan. Päivän viimeisen treenin ohjasi Rautilan Harri. Hänen treeninsä tuntui mukavan kotoisalta, koska teemme tyylillisesti melko samalla tavalla. Harri veti mm. sitä yhtä Tissier-tyyppistä tenchinagea, jossa heitto kääntyy 90 astetta uken taakse. En ollutkaan tullut tehneeksi sitä aikoihin, ja Harri opetti sen mielestäni hyvin selkeästi. Lisäksi teimme mm. chudan tsuki iriminagea. Treenasin Rémin kanssa ja olin vaikuttunut siitä, kuinka hyvin hän pystyi siirtymään lyöntini alta pois AIVAN viime hetkellä. Itse törmäsin muutaman kerran suoraan vatsa edellä Rémin hyökkäykseen, koska siirryin pois linjalta hieman liian aikaisin, ja hän pystyi siksi kääntämään hyökkäyksensä. Täytyypä harjoitella sitä. Chudan tsukissahan ei niin haittaa, jos ei ehdi lyönnin alta pois, koska siinä lyönti kohdistuu vatsaan eikä päähän. Siksi pitäisi uskaltaa harjoitella sitä niin, että todellakin siirtyy alta pois vasta aivan viime hetkellä. Rémi teki sen todella hyvin. Anyway, myös Harrin treeni oli siis mielestäni oikein antoisa. Sen lisäksi, että pääsin kivasti itse harjoittelemaan, sain sekä Karin että Harrin treenistä paljon ideoita tulevien omien treeniemme ohjaamiseen.

Treenien jälkeen pidettiin dan-graduointi eli mustien vöiden vyökoe. Olin siinä ensimmäistä kertaa yhtenä tuomarina. Lisäksi tuomareina olivat Kari ja Harri. Kari toimi puheenjohtajana. Tilaisuus meni mielestäni kokonaisuutena ihan ok. Montaa hyökkääjää vastaan tehtävät osuudet eivät olleet häikäiseviä, mutta muuten taso oli ok. Kaikki kokelaat olivat selvästikin valmistautuneet suoritukseensa huolella, mikä on aina ilo huomata. (On nimittäin todella turhauttavaa ja kiusallista seurata vyökoetta tai korjata tenttiä, josta näkee heti, että kokelas ei ole lainkaan valmistautunut.) Kaikki myös pistivät itsensä täysillä likoon. Dan-koe on fyysisesti rankka suoritus, ja loppuajasta sekä kokelaat että uket alkoivat olla ihan poikki. Kuului hirveä läähätys ja puuskutus, mutta kun kysyimme "Pystyykö kokelas jatkamaan heti?" tai "Jaksaako uke vielä hyökätä?" vastaus kuului aina välittömästi "Ilman muuta!" tai "Kyllä pystyy!" Niin sitä pitää. Kunnon budomeininkiä. Huomenna pidän kyu-kokeita (eli alle mustan vyön kokeita) omassa seurassa. Täytyy toivoa, että siellä meininki on samanlainen.

Graduoinnin jälkeen minun oli vielä tarkoitus jäädä syysliittokokoukseen. Päätin kuitenkin lopulta jättää sen väliin ja valtuuttaa erään toisen henkilön sinne Finn-Aikin edustajaksi. Syy oli se, että Harri ja Markku lähtivät heti graduoinnin jälkeen autolla Helsinkiin, ja he tarjosivat minulle kyytiä. Jos olisin jäänyt liittokokoukseen ja tullut sen jälkeen junalla takaisin, olisin ollut Helsingissä vasta noin klo 23. Kun pääsin Harrin kyydissä, olin Helsingissä jo noin klo 20.30. Oli se niin paljon kätevämpää, että päätin tarttua tarjoukseen. Junalla olisin myös joutunut matkustamaan yksin, kun taas nyt minulla oli Harri ja Markku matkaseurana. Heidän kanssaan jutellessa matka taittui todella nopeasti ja mukavasti. Oli oikein kivaa.

Nukuin viime yönä 11 tuntia kuin tukki, eli pitkästä aikaa tuli yksi kunnon yö. Univeloissa on se hyvä puoli, että ne saa kuitattua yhdellä kunnolla nukutulla yöllä. Tänään minulla on nimittäin ollut ihan levännyt olo, vaikka viikolla nukuin huonosti. Sen sijaan nyt on sellainen ongelma, että tunnen itseni kipeäksi. Aamulla (tai pikemminkin puolenpäivän aikaan…), kun heräsin, huomasin heti, että kurkkuni oli kipeä. Päivän mittaan on alkanut olla myös muita
oireita. Kuume tuntuu nousevan, ja on sekava olo. Tuntuu siltä, kuin olisin juonut pari lasia viiniä, vaikka en ole. Luulen, että olen tulossa kipeäksi.

Ohjaan Antti Pekkarisen kanssa aikidon juniorileirin Vantaan Rajatorpassa lauantaina 26.9.2009. Leirin järjestää Vantaan Jukara ry.

La 26.9.2009

(Klo 23.03): Leiri meni ihan kivasti. Leirin vetäminen Antin kanssa oli loistava idea. On huomattavasti rennompaa vetää leiri jonkun kanssa kuin yksin. Pystyimme vuorottelemaan siten, että toinen veti alkuverryttelyn ja ukemit, sitten toinen veti tekniikat, ja loppuverryttelyn ja -leikkien ajaksi vaihdoimme taas vetäjää. Tietenkin olimme kumpikin koko ajan paikalla. Lisäksi paikalla oli kolme apuohjaajaa. Junnuja oli yhteensä 22, ja he tulivat kahdesta eri seurasta: Jukarasta (järjestävästä seurasta) sekä Meido-kanista (Helsingistä).

Hyökkäysmuotoina vedimme katateryotedoria ja ushirowaza ryotedoria. Olimme yllättyneitä siitä, kuinka hyvin junnut pärjäsivät. He jaksoivat keskittyä yllättävän hyvin ja pystyivät omaksumaan niinkin vaikeat tekniikat (ikäänsä nähden) todella hienosti. Tuntui todellakin siltä, että olimme vetämässä aikidoleiriä emmekä mitään jumppakerhoa / ohjattua lauantaipäivähoitoa lapsille (toisinaan junnutreenejä vetäessä saattaa nimittäin olla sellainen fiilis…). Lopuksi Antti veti jopa ushiroryokatadori aikiotoshia, ja sekin sujui monilta pieniltäkin junnuilta ihan kivasti.

Tekniikoiden lisäksi vedimme tietenkin jonkin verran yleiskuntoharjoitteita (juoksemista, pomppimista, lihaskuntoliikkeitä, jne.), kehonhallintaliikkeitä (kärrynpyöriä, krokotiilikävelyä, mittarimatokävelyä, gorillakävelyä, jänisloikkia, ompelukonekävelyä, rapukävelyä, jne.) ja ukemeita. Antilla oli mielestäni joitakin tosi hyviä ukemi-harjoitteita. Täytyy pistää ne korvan taakse. Antti tajusi myös vetää perusväistöjen lisäksi sellaisia Bruno-tyyppisiä taisabakeja, joissa pyörähdettiinkin kokonaan ympäri ja eteen jäi joko etukäden tai takakäden puoleinen jalka, välillä pyörähdettiin vain 90 astetta, jne. Ne olivat junnuille tosi hyviä koordinaatioharjoitteita ja myös tiputtivat heidät kivasti maan pinnalle (koska useinhan kaikki kuvittelevat jo osaavansa taisabakin ja pitävät niiden harjoittelemista tylsänä… karisee äkkiä luulot, kun yrittää niitä Bruno-tyyppisiä pyörähdyksiä… 😉 Tässä kuvassa Antti näyttää kärrynpyöräharjoitetta ensimmäisten treenien alkuverryttelyssä.

Leikkeinä otimme mm. shikko-polttista, viestikilpailuja, tikkua ja limaa, toffeeta, jne. Leikit ovat tietenkin aina se osuus, josta valtaosa junnuista pitää kaikkein eniten, mutta oli siis suorastaan yllättävää, kuinka kiinnostuneita he olivat myös tekniikoista.

Leiri oli siis oikein positiivinen kokemus. Tietenkään tällaisten tapahtumien vetäminen ei ole minulle enää mikään kovin uusi ja mullistava elämys, mutta kyllä niistä silti useimmiten saa paljon irti. On kannustavaa nähdä innostuneita junnuja. Kaikki on vielä heille jotenkin niin uutta ja ihmeellistä, ja he tuntuvat olevan täysillä läsnä juuri siinä hetkessä (me aikuisethan olemme usein niin kalenteriorientoituneita, että unohdamme meneillään olevan hetken ja olemme liikaa läsnä vain kalenteriemme sivuilla; minä ainakin saan useinkin nykyään itseni kiinni siitä, että olen poissa paikalta omasta elämästäni).

Yhden junnun isä lähetti minulle kuvia leiristä (ks. sivun yläosassa oleva kuva sekä Antin kärrynpyöräkuva). Hän kertoi samalla ainakin oman poikansa pitäneen kovasti leiristä. Poika oli kuulemma sanonut heti autossa innoissaan: "Vau! Noi tekniikat OIKEESTI TOIMII!!" =)

Näköjään nykyään ei ole enää sellaista päivää, että ei olisi joku paikka kipeänä: tänään minulla oli niskat ihan totaalisen jumissa. En ole ihan varma, mistä se johtuu, mutta luulen sen johtuvan eilisistä iltaunistani. Tulin nimittäin eilen tosi väsyneenä duunista kotiin, koska olin pahoissa univeloissa (ei tästä tämän enempää tässä…), ja tein taas kuuluisan "tainnutettu kalkkuna -imitaationi": suljin kämpän ulko-oven, tiputin treenikassin lattialle ja rojahdin saman tien ulkovaatteet päällä selälleen sohvalle. En muista sitä hetkeä, kun selkäni kosketti sohvaa. Luultavasti olin silloin jo täydessä unessa. Neljä ja puoli tuntia myöhemmin heräsin sohvalta siten, että pääni retkotti laidan yli ja olin muutenkin ihan kummallisessa asennossa. Luulen, että se niskakipu tuli siitä… Tänä aamuna niskat olivat ihan SIKAkipeät. Oli tosi vaikeaa kääntää päätä. On varmaan pakko jossain vaiheessa investoida vähän aikaa siihen, että raahaan itseni johonkin hierontaan.