Ohjaan aikidoleirin aikuisille ja nuorille Finn-Aikissa (Liikuntamyllyssä) 12.-13.12.2009.  

Su 13.12.2009

(Klo 21.47): Tämä viikonloppu on ollut todella ryydyttävä. Olen ihan hirveän väsynyt. En ole ehtinyt levätä ollenkaan, ja ensi viikolla on vielä opetusta, SKY Journal pitäisi saada painoon, jne., jne. Olin todella väsynyt vetäessäni treenejä tänä viikonloppuna, ja oman seuran ihmisiä oli paikalla todella turhauttavan vähän (sen sijaan positiivista oli, että paikalla oli joitakin osallistujia myös muista seuroista: yksi oli tullut Turusta asti). Tunnelma oli ihan ok, ja kun väkeä ei ollut paljon, pääsin hyvin itse treenaamaan siinä samalla. Mutta ei se todellakaan maksanut vaivaa. Olen niin kiireinen nykyään, että tällaiset viikonloput kannattaisivat vain, jos minulla olisi niiden jälkeen edes henkisesti virkeä ja motivoitunut olo (vaikka fyysisesti olisikin väsynyt). Nyt minulla on ainoastaan väsynyt ja demotivoitunut olo kaikin puolin. Päätin siksi, että tämä oli toistaiseksi viimeinen aikuisten ja nuorten leiri, jonka ohjasin omassa seurassa. Ei niitä kannata vain tavan vuoksi järjestää, jos kysyntää ei ole, ja itse vain väsyy, rasittuu ja turhautuu. Jos tahdon saada itseni fyysisesti väsymään, voin lähteä vaikka lenkille. Ei siihen välttämättä tarvita aikidoleiriä, joka vie samalla koko viikonlopun.

Mietin taas, mikä olisi se autio saari, jonne voisin muuttaa… Petteri Silenius -tyyppiset ratkaisut alkavat tuntua minusta aivan normaaleilta ja ymmärrettäviltä. (Tiedoksi niille, jotka eivät tunne tapausta: Petteri Silenius on yksi Suomen johtavia aikidohahmoja, joka jossain vaiheessa ilmeisesti poltti itsensä loppuun, turhautui, jätti kaiken ja muutti Kreikkaan.)    

Ti 8.12.2009

(Klo 20.56 työhuoneella): Palasin juuri nyrkkeilytreeneistä tänne työhuoneelle ja sain inspiraation kirjoittaa muutaman sanan tänne blogiin. Ensinnäkin tajusin tänään, että vaikka teenkin paljon töitä toimistossa, niin siltikin arkeni on itse asiassa aika monipuolista tällä hetkellä.

Tämäkin päivä alkoi nimittäin niin, että Tung veti akrobatiatreenit Finn-Aikissa alkaen klo 7.15. Olimme Myllyn voimistelusalin permannolla ja harjoittelimme siellä mm. etuperin volttia. Se oli ihan SAIRAAN siistiä! Ensin teimme erilaisia ponnistus- ja tekniikkaharjoitteita, ja sen jälkeen aloimme pomppia sellaisen pienen ponnahduslaudan päältä patjalle. Siis vitsit, että oli ihan mielettömän kivaa!!! Silloin, kun vauhti ja pomppu sattuivat kohdalleen, siitä ponnahduslaudasta sai tosi lennokkaan lähdön (saa paljon paremman fiiliksen kuin tatamilta ponnistaessa). Sitten vain ilmassa kerälle ja ympäri. Kaikkein vaikeinta oli hallittu alastulo. Jotkut yritykset menivät ihan päin haitaria. Useimmiten en saanut kerää ajoissa auki, ja jysähdin siksi alas kuin pommi, tai sitten liike meni yli. Esim. kerran, kun tehtävänämme oli yrittää tehdä ukemi heti voltin perään, aloin ilmeisesti ajatella ukemia jo vähän liian aikaisin sillä seurauksella, että laskeuduin voltista suoraan turvalleni sille patjalle ja valuin sitten sieltä permannolle kuin joku limaklöntti ("Okei… TÄÄ yritys ei varmaan mennyt IHAN putkeen…"). Yhden kerran olin sitten saanut tosi onnistuneen vauhdin ja pompun, ja lensin siksi tosi korkealle suoraan ylöspäin (jihuu!!! I'm flying, I'm flying!) ja tipuin melkein suoraan jaloilleni alas. En kuitenkaan ollut osannut odottaa sellaista alastuloa, koska olin jo tottunut laskeutumaan jokin muu ruumiinosa kuin jalat edellä. Jalka taittui siksi jotenkin tosi kummallisesti alle. Jos siinä ei olisi ollut sitä patjaa alla, olisi varmaan mennyt sekä nilkka että polvi. Mutta onneksi siis oli se patja. Anyway, se oli onnistunein yritykseni, koska kaikki muut osat paitsi alastulo onnistuivat. Oli siis aivan loistavat treenit! Ihan järjettömän hauskaa.

Sainkin noista tämän aamun treeneistä sellaisen idean, että voisinkin sitten siinä mun ja Juuson leffassa yrittää mennä sen yhden matalan aidan yli voltilla enkä puolivoltilla. Joooo!!! Volttihan ei nimittäin ole olkapäille yhtään vaarallinen, kun taas puolivoltti tuntuu olevan (koska en saa vasenta kättäni ihan suoraksi ylös, ja se on tosi heikko heti, kun joudun nostamaan sen pääni yläpuolelle). Ennen olkapääleikkauksia pystyin tekemään puolivoltin ilman mitään ongelmia (opin sen jo joskus välitunnilla ala-asteella… en oikeastaan enää muista, mistä sain silloin yhtäkkiä idean sen kokeilemiseen paljaalla asvaltilla… luultavasti siellä oli jotain poikia katsomassa, tms. ;;;-) Mutta täytyy kai antaa periksi sille, että ihan kaikkea ei enää pysty mm. olkapäävammojen takia tekemään. Siksihän lopetin judonkin.

Päivä meni töissä, ja illalla menin sitten nyrkkeilytreeneihin. Otin taas muutaman erän sparria. Vaikka emme ottaneet ollenkaan kovaa, on aina jotenkin vähän extreme-fiilis heilua kehässä hanskat kädessä. Se on jotenkin niin hirveän intensiivistä, sekä fyysisesti että henkisesti. Tarkkaavaisuus ei voi kadota hetkeksikään, tai heti törmää nyrkkiin (törmää tosin muutenkin välillä). Muutaman erän jälkeen on aina ihan hiestä  märkä.

En malta olla vielä mainitsematta, että kaiken lisäksi minut kutsuttiin tänään Norrköpingiin vetämään aikidoleiriä! Menen sinne joskus ensi keväänä. Olipas yllättävää. En osannut ollenkaan odottaa moista. Tunnen kyllä paikallisen ohjaajan, Mathias Bäckin, mutta en kovin hyvin, enkä ollenkaan tiedä, mistä hän on saanut päähänsä kutsua minut sinne. No, sama se. Se onkin sitten ensimmäinen kerta, kun ohjaan leiriä ulkomailla. Ihan hienoa tietysti.     

Ke 9.12.2009

Siskonpoikani, Roope, suoritti tänään I keltaisen natsan aikidossa. JEEEE!!! Onneksi olkoon Moopis! (*/niisk!*/) Täytyykin muistaa varoa Roopea tästä lähtien, kun hänellä kerran on jo peräti yksi keltainen natsa aikidossa… 😉 (I keltainen natsa on aikidon alin junnuvyöarvo. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että valkoiseen vyöhön saa yhden keltaisen natsan kumpaankin päähän.)

En muista enää ollenkaan omaa I keltaisen natsan koettani. Olen unohtanut sen täysin. Suoritin sen joka tapauksessa syksyllä 1988 samassa seurassa, samassa salissa ja vieläpä samassa treenipuvussakin kuin Roope tänään!

Siskoni, Pauliina, otti Roopen graduoinnista tuon yllä olevan kuvan. Roope on siinä se pitkätukka, joka tekee ikkyota ilmeisesti kaverilleen Arvidille. Totta puhuakseni tuo asento ei näytä ihan oikeaoppiselta, mutta ei sen tietenkään tarvitsekaan vielä olla tuossa vaiheessa. Kunhan menee liike vähän sinne päin. En muuten tajua, miksi Roopen piti värjätä tukka mustaksi… (/*huokaus*/) Mitähän järkeä siinäkin oli…? 😉

Su 29.11.2009

(Klo 21.29 työpaikalla): II periodin viides viikko on alkamassa. Ajattelin tähän väliin jatkaa I periodilla aloittamaani reality-sarjaa. Nyt vuorossa on siis "Viikko elämästäni II periodilla".

Tulin illalla työhuoneelle viimeistelemään hieman huomiseen opetukseen liittyviä valmisteluja. Nyt taidan lähteä kotiin.

(Klo 22.20 kotona): Päätin kävellä kotiin. Kävin matkalla kaupassa hakemassa vähän iltapalaa (jääkaapissani ei tietenkään taaskaan olisi ollut valmiiksi mitään). Vaihdoin tuulihousut sisäverkkareihin. Mitäs ny?? Ai niin! Missasin 'Kadonneen jäljillä' -sarjan tämän päivän jakson. Täytyykin katsoa se netistä.  

Ma 30.11.2009

(Klo 0.27): Löhöilin pari tuntia sohvalla katsoen toisella silmällä ensin 'Kadonneen jäljillä' netistä ja sen jälkeen '24' telkkarista. Samalla lueskelin ensin uusinta 'Aikido'-lehteä ja sen jälkeen Sartren 'Les mains sales' -kirjaa. Viimeksi mainitussa minua kiinnostaa tällä hetkellä eräs syntaktinen piirre. Olen ajatellut tehdä siitä pienen tutkimuksen erästä artikkelia varten. Nyt voisin yrittää nukkua, vaikka ei vielä oikeastaan väsytäkään juurikaan.   

(Klo 7.49): Nousin ylös muutama minuutti sitten. Heräsin ensimmäistä kertaa jo vähän kuuden jälkeen, mutta ei huvittanut vielä nousta ylös.

(Klo 9.15): Saavuin työpaikalle ysin aikaan. Ehdin jo hoitaa pari SKY Journaliin liittyvää työasiaa kotona yöpuvussa. Sitten raahauduin suihkuun ja söin vähän aamupalaa (minulla siis TODELLAKIN oli tänä aamuna kotona jotakin syötävää, koska kävin eilen illalla kaupassa ja tulin kerrankin ajatelleeksi, että jotakin voisi tietysti ostaa aamuksikin). Työmatkalla kävin kuitenkin vielä kaupassa ostamassa pientä evästä luentojen välistä puolen tunnin taukoa silmällä pitäen (olisihan ollut ihan liikaa vaadittu, että olisin ajatellut NIIN pitkälle jo eilen illalla…). Nyt ehdin tässä vielä keittää kahvit ja toivon mukaan myös katsoa yhden SKY Journaliin tulevan tekstin ensimmäisen taittovedoksen läpi. Täytyy myös vielä varmistaa, että tämän päivän luentojen diat varmasti ovat muistitikulla, ja että fonetiikan ja fonologian luennosta on myös PDF-versio varmuuden vuoksi siltä varalta, että tulee taas jotain yllättäviä teknisiä ongelmia erikoismerkkien kanssa.

(Klo 15.09): Tuli tietenkin taas teknisiä ongelmia ennen fonetiikan luentoa. Olin raahannut vanhan kotikannettavani mukaan, koska jostain syystä se on ainoa kone, jolla työhuoneeni pöytäkoneella tehdyt slaidit näkyvät oikein (eli siten, että foneettiset merkitkin näkyvät). Työkannettavallani ne eivät nimittäin näy oikein eivätkä myöskään opetussalin koneella, vaikka kumpaankin on tietenkin ladattu IPA-fontit. No, ei voi mitään. Tämän ongelman osasin siis ennakoida siten, että raahasin kotikannettavani mukaan. Mutta sitä en ollut osannut ennakoida, että jostain hemmetin syystä en meinannut saada dataprojektorin sourcea muutettua siten, että se ottaisi signaalin kannettavastani eikä salin pöytäkoneesta (vaikka tietenkin tiedän, mitä nappia silloin kuuluu painaa). No, lopulta sain kuitenkin kaiken räpellettyä siten, että homma toimi. (Piti ensin irroittaa kaikki piuhat, käynnistää kone uudelleen, jne.) Äh! Ärsyttävää! No, mutta pääasia, että sain kuitenkin lopulta homman skulaamaan (joskin pulssi lievästi koholla…).

Fonetiikan luentojen pitäminen on minusta tosi kivaa, koska miellän sen kurssin jotenkin "omaksi kurssikseni". Viime keväänä kurssi ei vielä mennyt niin kivasti, koska pidin sitä silloin vasta ekaa kertaa ja tunsin siksi itseni koko ajan vähän epävarmaksi. Tällä kertaa se sujuu paljon varmemmin ja rennommin, ja suorastaan nautin koko ajan niiden luentojen pitämisestä. Yhdessä kohdassa tosin huomasin tänään, että olin lätkinyt pari esimerkkiä hieman harhaanjohtavaan kohtaan slaidia. Täytyy asetella ne jotenkin järkevämmin ennen kuin pistän ne slaidit nettiin.

Fonetiikan luennon jälkeen ryntäsin Metsätalosta päärakennuksen vanhalle puolelle, auditorioon II, jossa kielioppiluentoni oli tänään. Tauko tuntuu hieman lyhyeltä, mutta nyt kun siihen alkaa tottua, se on ihan ok. Ehdin välissä vetää yhden banaanin ja puoli litraa Batterya. Se oikeastaan riitti ihan hyvin välipalaksi. Ei alkanut väsyttää.

Ensimmäisillä kerroilla, kun II periodin alussa pidin tuon neljän tunnin opetusputken, keskittymiskykyni alkoi olla viimeisen tunnin ajan tosi heikko. Nyt tuohon neljän tunnin putkeen alkaa jo tottua siinä määrin, että pystyn olemaan sen loppuun asti ainakin jossain määrin skarppi. Luento meni mielestäni tänään ihan hyvin. Täytyy tosin vielä selvitellä parin tehtävän vastausvaihtoehtoja. Sellaiset kysymykset kuin "Voinko NÄINKIN sanoa? Ja MIKSI niin EI sitten voi sanoa?" ovat usein hieman hankalia mutta kiinnostavia ja omaltakin kannalta opettavaisia, kun saa lopulta kaivettua vastauksen jostakin. Olen siksi aina ihan motivoitunut selvittelemään asioita jälkikäteen.

Kielioppiluennon jälkeen tuntui taas siltä, että takki oli aika tyhjä. Neljän tunnin opetusrupeama on tällä kokemuksella sen verran pitkä, että sen jälkeen on aina aika tavalla kaikkensa antanut olo, ja on hieman vaikeaa pystyä keskittymään kunnolla mihinkään. Meninkin sitten saman tien Espresso Edgeen syömään. Sen jälkeen kävin lainaamassa kirjastosta pari kirjaa, joita tarvitsen siihen yhteen Sartren tuotantoa käsittelevään tutkimukseeni, jota yritän tässä vähitellen aloitella (lähinnä harrastusluonteisesti aina silloin, kun satun ehtimään).

Niin, ja äsken työhuoneellani kävi pari Melanderin hattufirman edustajaa ottamassa mitat päästäni tohtorin hattua varten! Arvoin pitkään, viitsinkö hankkia lainkaan sitä hattua, koska se on niin järjettömän kallis (560 €), eikä sitä kuitenkaan kovin usein tarvitse. Päätin kuitenkin lopulta hankkia sen, koska päätin myös osallistua ensi keväänä pidettävään promootioon (varmaan ihan hyvät bileet!! lärvit! just siistii! =))), ja siellä täytyy olla hattu. Hankin samalla myös tohtorin miekan, koska sekin on kuulemma pakko olla promootiossa. Tulee aika kalliiksi (yht. 900 €), mutta kerranhan se vain kirpaisee, ja onhan mulla oikeastaan nyt varaakin. Ja voishan sitä vaikka ehdottaa Kenkkilälle, että jos sitä hattua ja miekkaa voisi käyttää rekvisiittana jossain meidän näytöksessä tai leffassa, tms… =))))   

Mutta oukei, nyt täytyy varmaan taas palata töiden pa
riin.

(Klo 18.16 lähdössä töistä): Hemmetti, nyt täytyy lähteä äkkiä kotona käymään. Muuten olisin ottanut treenikamat mukaan tänne ja lähtenyt täältä suoraan Myllyyn, mutta kun piti raahata aamulla se hemmetin kannettava mukaan, enkä jaksa raahata ympäriinsä sekä kannettavaa että treenikamoja.

(Klo 22.25 työhuoneella): Vedin 1,5 tunnin treenit Myllyssä. Ensin tunnin verran jatkotaso ykköstä (yli 6. kyu) ja sen jälkeen vielä puoli tuntia jatkotaso kakkosta (yli 4. kyu). Ekassa osuudessa tehtiin 4. kyun graduointitekniikoita, joten tuli tehtyä pääasiassa lukkotekniikoita. No, välillä niinkin sitten. Vikat puoli tuntia oli sitten vauhdikkaampaa, kun tehtiin ykkösen tekniikoita chudan tsukista (nyrkkilyönti vatsaan). Tuli taas juteltua treenin jälkeen aika pitkään Ainon kanssa pukkarissa. Ilta oli ihan rentouttava. En olisi muuten enää tullut tänään tänne työhuoneelle, mutta kun unohdin kännykän tänne, ja tarvitsen aamulla sitä toiseksi herätyskelloksi (koska täytyy taas herätä kuuden aikaan). Hoidan tässä sitten samalla pari pientä asiaa.

(Klo 22.42 työhuoneella): Pitäisi kai häippäistä, jotta ehdin käydä Siwassa ennen sulkemisaikaa. Muuten mä delaan nälkään ennen aamua…

(Klo 23.44 kotona): Kerkesin onneksi kauppaan ennen sulkemisaikaa ja sain ostettua iltapalaa. Hyppäsin sitten dösään ja tulin kotiin. Vaihdoin mukavan oloasun päälle korostaakseni sitä, että olen mukavasti kotona viettämässä vapaa-aikaa. Söin ja maksoin sitten netissä kännykkälaskun. Mitäs ny?? Telkkari on tunnelman vuoksi päällä, mutta olisi aivan liian tylsää vain tuijottaa sitä. Ai niin, en ole vielä ehtinyt lukea päivän Hesaria. Voinkin tehdä sen nyt.

Ti 1.12.2009

(Klo 0.47): Luin Hesarin ja seurasin siinä samalla toisella silmällä telkkarista 'Housea'. Olipas kiinnostavia juttuja Hesarissa talvisodasta! On aina kiinnostavaa kuulla aikalaisten kertomuksia siitä, miten he kokivat sota-ajan. Tuntui tosi liikuttavalta ja säälittävältä se, kun se yksi koira oli juossut omistajaperhettään vankileirille kuljettaneen kuorma-auton perässä kunnes oli uupunut ja jäänyt hankeen seisomaan. BYYYÄÄÄÄHHHH!!!! Jotenkin juuri siitä kohdasta tuli niin todentuntuinen fiilis siihen tekstiin. Pystyin heti samaistumaan niiden ihmisten tuntemuksiin. 

Laitoin vielä äsken seuran sähköpostilistalla vyökoetiedotteen menemään. Ehkäpä sitä voisi vähitellen alkaa harkita nukkumaan menemistä, kun kuitenkin herätyskello soi jo muutaman tunnin päästä. Ei kyllä nukuta vielä juurikaan. Voisin hyvin vielä valvoa ainakin pari tuntia.

(Klo 6.32): Nousin ylös klo 6.10. Oli yllättävän pirteä olo, vaikka yöunet jäivät melko lyhyiksi. Tärkeämpää kuitenkin on laatu kuin määrä. Pesin hampaat ja pakkasin treenikassin. Nyt täytyy tästä lähteä Myllyyn aamutreeneihin, jotka alkavat klo 7.15. Tung vetää meille tänään akrobatiaa. Jee!!!

(Klo 9.29 työhuoneella): Tungin akrobatiatreenit pidettiin voimistelusalin permannolla, mikä oli tosi mukavaa vaihtelua. Permanto on tosi kiva siinä mielessä, että siitä saa tosi hyvän pompun. Myös pinta on miellyttävä, mikä oli etenkin tänä aamuna tosi kiva, koska vietimme melko paljon aikaa siten, että sekä kädet että jalat olivat matossa. Ensin lämmittelimme ja teimme sen jälkeen erilaisia liikkumis- ja kehonhallintaliikkeitä. Tuntui siltä, että pääosin selvisin ihan ok (omaan tasooni nähden siis), mutta yksi sivuttainen spinnausliike meni kyllä IHAN päin hanuria, etenkin huonommalle puolelle. Mutta ei se mitään, se oli ihan hauskaa silti. Treenien jälkeen oli mukavan vetreä ja pirteä olo. Tämän kerran treenit ottivat vahvasti jalkoihin. Reisissä on todellakin sellainen olo, että on tullut tehtyä jotakin.

Myllyssä on tänään katko lämpimän veden jakelussa, joten en päässyt siellä suihkuun. Piti siksi kiskoa tuulihousut jalkaan ja käydä suihkussa vasta Metsätalossa. Onneksi täälläkin kuitenkin on kellarikerroksessa pukuhuoneet ja suihkut. Suihkussa käymiseen vain meni tällä tavalla hieman enemmän aikaa. No, ei se mitään. Nyt ehdin vielä ainakin keittää kahvit ja tsekata mailit, ennnen kuin vastaanottoni alkaa kymmeneltä (voi tosin olla, että sinne ei ainakaan heti tule ketään).

(Klo 12.05): Sain tänään aamupäivän aikana valmisteltua ensimmäisen sivun ensi maanantaina kielioppiluennolla käsiteltävästä kolmannesta välikokeesta. Jee!! Enää kolme sivua jäljellä! Taidan tässä välissä lähteä syömään. Täytyy vain varoa, mitä syö, jotta ei iske väsy iltapäivällä. 

(Klo 12.56): Kävin taas syömässä Espresso Edgessä: päivän keitto, tonnikalavoileipä ja tuoremehu. Kevyt fakkiutuminen… Sen jälkeen keitin kahvit ja hengailin vähän aikaa kahvihuoneessa juttelemassa. Nyt taas jatkuu opetuksen valmistelu, ja samalla hoitelen tietysti muitakin asioita.

(Klo 17.11): Vitsit, että nukuttaa! Ihan sairaasti! Tekisi todellakin mieli vain ottaa parin tunnin nokoset. Sain äsken sitä välikoetta käsittelevät PP-diat ainakin alustavasti valmiiksi. Jee. Nyt täytyy kiirehtiä kotiin vaihtamaan aamun treenikamppeet nyrkkeilykamoihin. Treenit alkavat Stadikalla klo 18.00. Kun ei vain nukuttaisi näin paljon…

(Klo 20.34 kotona): Treenit oli jees. Suvi veti tänään. Myöhästyin kymmenisen minuuttia ja missasin siksi osan alkulämmittelystä. Tulee aina tosi kiire näin tiistaisin, kun täytyy käydä vaihtamassa treenikamppeet kotona (sekä aikido- että nyrkkeilykamppeiden raahaaminen koko päivän ei nimittäin olisi mitenkään mahdollista). Usein kasin ratikkaa joutuu myös odottamaan ihan sikapitkään. Viime aikoina olen tosin melko usein jättänyt tiistai-illan treenit väliin ja jäänyt töihin tekemään pitkää päivää. Tänään siihen ei tuntunut olevan mitään ihan akuuttia tarvetta, joten päätin mennä treenaamaan.

Olen aina tiistai-illan treeneissä ihan horroksessa, koska univelat alkavat aina painaa siinä vaiheessa. Maanantain ja tiistain välinen yö jää minulla aina turhan lyhyeksi. Vaikka aamulla olenkin yleensä ok, viimeistään alkuillasta alkaa aina nukuttaa ihan sairaasti. Onneksi tänään ei tehty mitään monimutkaisia paritekniikoita. Olisi ollut vaikeaa pysyä skarppina. Samasta syystä myös sparri olisi voinut olla vähän …ööh… takkuista ("Oho, mä törmäsin nyrkkiin… "Oho, mä törmäsin TAAS nyrkkiin!"). Tämän illan treenit sopivat kuitenkin minulle oikein hyvin, koska teimme lähinnä säkkitreeni&au
ml; ja peruskuntoharjoituksia. Sellaista pystyy tekemään puolinukuksissakin, koska tarkkaavaisuutta ei kovin paljon tarvita.

Treenien jälkeen kävin Sörkässä ruokakaupassa. Nyt vain nuokun ja mietin, pitäisikö mennä nukkumaan vain yrittää tehdä jotakin.

(Klo 21.14): Vitsit, että nukuttaa ihan järjettömästi. Olisi tosi kivaa pysyä vielä hereillä, kun on kerrankin aikaisin kotona, mutta on vain pakko ottaa nokoset tähän väliin.

Ke 2.12.2009

(Klo 8.09): No joo, vähän venähti ne nokoset… Heräilin tosin monta kertaa yön aikana, joten lopulta unet olivat melko katkonaiset. Aamulla heräsin kuudelta siihen, kun naapurini herätyskello soi. Nyt on jotenkin tosi väsynyt olo. Ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Täytyy alkaa valmistautua töihin lähtöön.

(Klo 9.15): Suihkussa käyminen piristi hieman. Kerrankin minulla sattui myös olemaan yksi banaani jemmassa kotona, joten pystyin jopa syömään vähän aamupalaa. Saavuin laitokselle yhdeksältä. Sen jälkeen vuorossa sähläystä kahvihuoneessa. Täytyisi varmaan alkaa keittää aamukahvit kotona. Täällä se on aina yhtä sähläystä, kun kaikki yrittävät tehdä sen puolen tunnin sisällä muutaman minuutin intervallein, eivätkä kaikki välttämättä juo samaa kahvimerkkiä (on nimittäin sekä suomalainen että ranskalainen koulukunta). Tai sitten hankin tänne työhuoneeseeni OMAN kahvinkeittimen niin ei tarvitse koko ajan säätää. JOO!! Niin mä teenkin.

(Klo 11.36): Aamupäivä meni lähinnä erilaisia juoksevia asioita hoidellessa (tenttikysymysten valmistelua, sähköpostiviestejä, sairaan pitkän nettilomakkeen täyttämistä promootioilmoittautumista varten, jne.). On hieman väsynyt ja pahantuulinen olo. Taidan lähteä syömään.

(Klo 12.25): Kävin Kaisiksen Picnicissä syömässä kana-caesarsalaatin. Vedin jälkkäriksi palan juustokakkua, mikä oli luultavasti huono idea, koska kohta ne hiilarit alkavat luultavasti väsyttää. Ei voi mitään.  

(Klo18.45): Olen vähitellen lähdössä töistä. Iltapäivä meni pääasiassa opetusta valmistellessa: valmistelin fonetiikan luentoa ranskan klusiileista ja viilasin välillä kielioppiluentojen tehtävädioja. Treenit alkavat vasta klo 20.30 keskiviikkoisin, joten sikäli tässä ei ole vielä mikään kiire. Ehdin käydä pikaisesti kotonakin.  

(Klo 22.55 kotona): Palasin kymmenisen minuuttia sitten treeneistä. Ehdin töiden jälkeen olla puolisen tuntia kotona, ennen kuin lähdin Myllyyn vetämään treenejä. Vedin 1,5 tunnin treenit: ensin tunti perustason normitreenit ja sitten puoli tuntia bokkenia (bokken = puumiekka). Pari tulevaa kutosen graduointikokelasta harjoittelivat koko treenin kutosen tekniikoita. Muille vedin chudan tsukia (lyönti vatsaan). Tekniikoina teimme iriminagen, kotegaeshin ja shihonagen. Lisäksi jiywazaa (vapaatekniikkaa) ja eräs juuri tänään keksimäni kotegaeshi ukemi -harjoitus, joka tehdään kolmen ryhmissä: yksi heittää, toinen on esteenä maassa ja kolmas tekee heitosta esteen yli kotegaeshi ukemin. Bokkenissa teimme kakkossarjan ysin ja kympin. Paikalla oli tänään myös eräs tuttu vierailija Seitokaista (yliopiston aikidoseurasta). On aina mukavaa, kun treeneissä käy vieraita muista seuroista. Eilenkin treeneissämme oli yksi vierailija Awasesta (Kaapelitehtaalta). Hän tosin käy meillä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten hän on melkein kuin oman seuran jäsen.

Nyt on ihan hyvä ja virkeä olo, vaikka päivällä tunsin itseni väsyneeksi ja hieman pahantuuliseksi. Täytyy siis vain treenata enemmän! =)

Tänään tuli muuten Suomen Aikidoliiton hallituksen kokouspöytäkirja, jossa minut vahvistettiin liiton teknisen valiokunnan jäseneksi vuoden 2010 alusta lähtien. Jess!! Vaikka periaatteessa yritän välttää keräämästä itselleni enää lisää luottamustehtäviä, niin tähän olen kyllä ihan tyytyväinen. Tekninen valiokunta on nimittäin liiton korkein asiantuntijaelin. Siinä on mukana pääasiassa lajin pioneereja, jotka ovat aloittaneet treenaamisen 70-luvun alussa, jolloin aikido saapui Suomeen. Teknisen valiokunnan jäsenten keski-ikä on siksi nykyään varmasti selvästi yli 50 vuotta. Joillakin nykyisillä teknisen valiokunnan jäsenillä oli musta vyö jo joskus niihin aikoihin, kun minä synnyin… On siis suuri kunnia päästä toimimaan samassa valiokunnassa heidän kanssaan. Teknisessä valiokunnassa on ennestään kuusi jäsentä: Kari Tamminen (pj), Juhani Laisi, Jukka Helminen, Harri Rautila, Rémi Delcos ja Miranda Saarentaus. Minusta tulee siis teknisen valiokunnan seitsemäs jäsen ja samalla toinen naisjäsen. Liiton nettisivujen mukaan "tekninen valiokunta toimii Suomen Aikidoliiton hallituksen asiantuntijaelimenä. Valiokunta edustaa korkeinta asiantuntemusta ja kokemusta lajin teknisistä asioista ja vastaa dan-vyökoejärjestelmän kehittämisestä ja toimivuudesta Suomessa". (Dan-vyökoejärjestelmällä tarkoitetaan mustien vöiden vyökoejärjestelmää.)

Olen edelleen myös liiton koulutusvaliokunnan puheenjohtaja. Näiltä näkymin aion kuitenkin luopua tehtävästä vuoden 2010 jälkeen, jolloin nykyinen kauteni koulutusvaliokunnassa päättyy. Ei nimittäin ole kovin yleistä, että sama ihminen on kahdessa eri valiokunnassa samaan aikaan, ja jotkut ovat sitä mieltä, että se ei ole ollenkaan hyvä asia. Olen samaa mieltä siitä, että on parempi, jos liiton luottamustehtävissä on mahdollisimman paljon eri ihmisiä mukana. Ei ole tarkoitus, että samat ihmiset pyörivät joka valiokunnassa. Arvelin siksi itsekin, että tämä voisi olla tekijä, joka estäisi tällä hetkellä pääsyni teknisen valiokunnan jäseneksi. Kävin kuitenkin tästä aiheesta teknisen valiokunnan puheenjohtajan kanssa lyhyen keskustelun, ja hän totesi: "On parempi, että on yksi kyvykäs ihminen kahdessa eri valiokunnassa kuin kolme kyvytöntä ihmistä kolmessa eri valiokunnassa." =DDD ("No… Kai mä sit voin…" 😉   

To 3.12.2009

(Klo 9.13 työhuoneella): Kotikannettavani kaatui viime yönä puolenyön aikaan, enkä saanut sitä enää sen jälkeen käyntiin. Aamulla se olisi ehkä jo käynnistynyt, mutta en viitsinyt käyttää aikaa siihen. Menin nukkumaan joskus yhden aikaan ja aloin heräillä joskus seitsemän aikaan, joskaan en heti jaksanut nousta ylös. Saavuin laitokselle yhdeksältä ja keitin sen jälkeen kahvit. En pysty tekemään mitään aamuisin, ennen kuin suuri kupillinen kahvia höyryää vieressäni, joten jos kahvin keittämisess
ä tapahtuu jotakin yllättäviä käänteitä (kuten että joudun odottamaan X minuuttia, ja X = tuntematon), olen heti huonolla tuulella. 😉

(Klo 14.33): HIrveää hässäkkää taas ollut tämä päivä. Olisi niin sairaan monta asiaa, jotka pitäisi hoitaa just nyt. Yritän tässä käydä läpi SKY Journalin taittovedoksia, suunnitella kielioppia, suunnitella fonetiikkaa, vastailla kaikkiin sähköpostiviesteihin, jotka koskevat mitä erilaisimpia asioita, jne., jne. Pidin kuitenkin pienen lounasbreikin ja kävin (vaihteeksi) Espresso Edgessä vetämässä punajuurikeiton, tonnikalaleivän ja tuoremehun. Nyt taidan jatkaa taas niitä SKY Journalin taittovedoksia ja siirryn sen jälkeen fonetiikan klusiililuennon valmisteluun. 

(Klo 17.22): Äh, sain ne SKY Journalin taittovedokset katsottua läpi (tältä erää siis… jatkoa kyllä tulee vielä…), mutta fonetiikan luentoon en päässyt tänään ollenkaan käsiksi. SKY Journalin ohella kaikki aika kului kielioppikurssin merkeissä. No, ei voi mitään. Nyt aion joka tapauksessa lähteä nyrkkeilytreeneihin, koska tänään minulla on niin virkeä olo, että kaipaan oikein kunnon rääkkitreenejä! Toivottavasti sellaiset on tänään luvassa. Jee!

Niin ja siis varmuuden vuoksi vielä selvennys noihin yllä mainitsemiini kahvihuonejuttuihin: kyse oli siis eräänlaisesta inside-tsoukista (samaa sarjaa kuin Café Brutal -elokuvamme). Olin kyllä ihan oikeasti väsynyt ja vähän huonolla tuulella eilen, mutta siis nuo kaikki kahvihuonejutut olivat vain siihen liittyvää läppää. (En siis OIKEASTI ajatellut hankkivani omaa kahvinkeitintä tänne, jne.! Se oli pelkkää pelleilyä.) Kannattaa pitää mielessä, että tämä blogi on eräänlainen irroittelufoorumini, kuten olen jo aiemminkin todennut, ja että olen todellakin pohjimmiltani aika pelle tyyppi… 😉

Anyway, nyt mä lähden Stadikalle nekkailemaan (lyödä nekkuun -> nekkailla -> nyrkkeillä)! Jee!!

(Klo 20.45 takaisin työhuoneella): Kävin nekkailemassa ja palasin sitten noin vartti sitten tänne työhuoneelle. On niin paljon töitä tällä hetkellä, että en kuitenkaan pystyisi rentoutumaan kotona (eikä tietysti kannatakaan, kun kerran siihen ei vain ole aikaa). Kävin matkalla kaupassa hakemassa vähän evästä, joten mikäs tässä ollessa. Treeneissä oli ihan kivaa, joskaan vetäjää ei oikeastaan ollut paikalla. Otin silti neljä erää sparria. En ollutkaan sparranut yhtään varmaan kahteen kuukauteen. Siihen nähden sparri kulki mielestäni ihan siedettävästi. Yksi erä tuli otettua vähän kovempaa. Tuli muutama vähän kovempi isku läpi, mutta ei se oikeastaan haitannut. Se oli ihan kivaa. Oli kivaa päästä vähän purkamaan höyryjä. Lisäksi otin vähän säkkiä, hyppistä, lihaskuntoliikkeitä ja tennispallon pomputtelua (se on tosi hyvää liikkumis- ja reagointiharjoitusta).

Nyt täytyy alkaa tehdä jotain. Sain eilen HY:n tekniseltä osastolta DVD:t siitä Lastenlinnan kuvauskeikasta. Huomenna minulla on tapaaminen litteroijan kanssa, joten täytyy ennen sitä käydä video tarkkaa läpi ja merkitä ylös ne kohdat, joita ei tarvitse litteroida. Aineiston pituus on 97 minuuttia, joten lienee syytä aloittaa saman tien. 

(Klo 23.19): Sain katsottua sen HUS-aineiston läpi. Sen lisäksi tein yhden klusiilin verran PP-dioja fonetiikan luentoon. Ehkäpä nyt voisi lähteä kotiin. Ei kyllä väsytä vielä yhtään, mutta kun seitsemän tunnin päästä täytyy nousta ylös, niin kai tästä täytyy lähteä vähitellen. 

Pe 4.12.2009

(Klo 0.26): Hoidin netissä yhtä asiaa näköjään yli tunnin. Nyt voisi vähitellen mennä nukkumaan. Ei kyllä vieläkään väsytä juurikaan.

(Klo 6.21): Nukuin viime yönä tosi katkonaisesti. Aloin stressata työasioita keskellä yötä (tyyliin: miten selviän hengissä III periodista, jolloin minulla on 11 tuntia viikossa opetusta, enkä ole vielä ehtinyt valmistella sinne asti lainkaan).

Nyt olen lähdössä aamutreeneihin. Ne alkavat tällä hetkellä perjantaisin jo klo 7.05, jotta ehdin Myllystä ajoissa Metsätaloon, missä aloitan kielioppitunnin jo klo 9.00 II periodin loppuun asti (periaatteessa tunti alkaisi vasta klo 9.15, mutta korvaamme täten sen yhden tunnin, joka jouduttiin perumaan minun ja Kristiinan sairastumisen takia).

(Klo 8.55 Metsätalon salissa 28): Treenit menivät hyvin. Teimme edelleen chudan tsukia. Minun piti lähteä klo 7.50, jotta ehdin ajoissa tänne. Pekka veti loppuajan. Kielioppitunnin pitäisi alkaa viiden minuutin päästä, mutta yhtään opiskelijaa ei vielä näy. Sanoin kyllä mielestäni ihan selvästi, että aloitamme jouluun asti perjantaisin jo tasalta, ja laitoin asiasta varmuuden vuoksi kaikille sähköpostiakin. No, vielähän he ehtivät saapua.

(Klo 10.36): Kielioppiluento meni hyvin. Tunnin valmistelussa oli taas ollut ihan järjettömästi töitä ja kaikenlaista säätöä, mutta onneksi se siis meni ihan hyvin. Luulen, että vaikka olen jo valmistunut, tämä vuosi yo-lehtorina on tehokkain opintovuoteni. Opin jatkuvasti niin paljon kaikenlaista näitä kursseja valmistellessa, että en koskaan omien opintojeni aikana varmasti oppinut läheskään niin paljon. Motivaatio on tietysti nyt erilainen, kun on vain PAKKO yrittää omaksua ne asiat ja ottaa selvää kaikista niistä kohdista, joista on vähänkään epävarma. Ja olen tietenkin ihan oikeastikin tosi kiinnostunut kaikesta, mitä täällä opetan, joten sikäli kaikki on hyvin.

Kun kello oli paria minuuttia vaille yhdeksän, salissa ei ollut vielä yhtään opiskelijaa. Olin kuitenkin päättänyt, että mähän ALOITAN sen tunnin TASAN klo 9.00. Olin jo repimässä Markettaa (laitoksen sihteeriä) saliin istumaan, jotta ei tarvitsisi ihan tyhjille seinille sentään puhua. Onneksi sitten tasan klo 9.00 saliin kuitenkin saapui muutama opiskelija, ja pääsin aloittamaan tunnin ajallaan. Moni tuli (taas kerran) myöhässä, mikä oli kyllä odotettavissakin, mutta silti hieman häiritsevää. Anyway, ihan jees tunti kokonaisuutena.

Asiasta toiseen, sain äsken Tungilta mailin, jossa hän kertoi (minun blogini innoittamana kuulemma =) aloittaneensa oman blogin osoitteessa: http://tung-bui.blogspot.com/

(Klo 11.24): Rekisteröin muutaman perusopintokokonaisuuden ja hoidin pari asiaa sähköpostitse. Itse asiassa minulla on ihan sairas nälkä, koska olen herännyt tänään jo kuudelta. Lisäksi tämän aamun treenit olivat aika fyysiset, koska teimme paljon heittoja, ja chudan tsuki -hyökkäyksestähän tekniikat tulee tehtyä aika reippaaseen rytmiin, koska siinä
ei ole mitään pitkiä koukeroita alussa. Taidan lähteä tässä välissä syömään, kun nyt sattuu olemaan sopiva hetki.

(Klo 12.26): Kävin taas Espresso Edgessä syömässä (punajuurikeitto, tonnikalaleipä ja tuoremehu; vaihtelu virkistää ;-). Eräs kollegakin sattui sinne samaan aikaan paikalle, joten oli juttuseuraa. Äsken keitin kahvit ja jäin joksikin aikaa juttelemaan erään toisen kollegan kanssa kahvihuoneeseen. Nyt täytyy jatkaa kielioppikurssin luentojen valmistelua. Maanantaina käymme läpi seuraavan välikokeen vastaukset. Ne olen jo valmistellut, mutta lisäksi täytyy valmistella samalle kerralle muutama tehtävä kieltolauseista. Muuten emme pysy aikataulussa.

(Klo 14.00): Kohta tapaan erään suomen kielen laitoksen opiskelijan, joka litteroi osan Lastenlinna-aineistostani.

(Klo 14.36): Tapaaminen ohi. Uskon, että litterointi tulee menemään ihan hyvin.

(Klo 17.31): Sain maanantain kielioppiluennon valmisteltua loppuun. Mä delaan nälkään… Se lounas oli kuitenkin aika kevyt siihen nähden, että treenasin aamulla enkä ollut syönyt mitään aamupalaa. Joskus muistan ostaa jemmaan Gainomaxin, jonka voin vetää aamutreenien ja luennon välillä. Useimmiten unohdan ja kuolen nälkään. Nyt on pakko syödä vähän tukevammin kuin päivällä. Pieni ruokatauko siis tähän väliin. Sen jälkeen varmaan jatkuu taas…

(Klo 18.23 takaisin työhuoneella): Kävin Kaisiksen Thai Buffet'ssa vetämässä yhden lautasellisen salaattia ja kaksi täyttä lautasellista lämmintä ruokaa. /*örgh!*/ On suhteellisen täysi olo… Pakko vetää heti kolme kuppia kahvia perään, jotta pystyn vielä tekemään ainakin lyhyen iltavuoron. Olen nimittäin PÄÄTTÄNYT saada vielä tänään sen klusiililuennon valmiiksi. Lisäksi pitäisi suunnitella henkilökohtaisten HOPS-tapaamisten aikataulu.

(Klo 23.13 edelleen työhuoneella): En kyllä saanut vieläkään tehtyä kaikkea, mitä suunnittelin, mutta ehkäpä tämä kuitenkin alkaa vähitellen riittää tältä päivältä. Ei kyllä väsytä vielä ollenkaan. Tarkkaavaisuus vain alkaa vähän mennä.

La 5.12.2009 

(Klo 0.28 edelleen työhuoneella): No NYT mä ihan oikeesti lähden täältä pois. Jotenkin kuitenkin vielä jumituin tekemään diat siitä viimeisestäkin klusiilista… Olisi muuten jäänyt häiritsemään keskeneräisyys. (Kertaustehtävät jäivät tosin vielä suunnittelematta, mutta teen ne sitten joku toinen päivä tai yö). Olo on yllättävän virkeä. Join illan mittaan puolen litran pullon Batterya. Sen voimin jaksoin ihan hyvin tämän iltavuoron. Tarkkaavaisuus alkaa mennä. Muuten voisin vielä jatkaakin. Olin tosi väsynyt joskus alkuillasta. Sitten väsymys vain meni ohi.

Toisaalta tekisi mieli lähteä Vanhalle, tai jonnekin (ai niin, mutta Vanhan Kuppila taisi jo mennä kiinni, dääm! Miksi hemmetissä sen täytyy mennä kiinni jo klo 24?! Eihän sinne voi kunnialliset ihmiset mitenkään enää ehtiä töiden jälkeen! #¤%&x! ;-). Mutta voisihan sitä jotain ohjelmaa tässä vielä keksiä… Nyt kun kerran olen vapaalla. ;;;-) Harmi vain, että on treenikassi vieläkin matkassa aamutreenien jäljiltä. Sitä on ikävä raahata ympäri kaupunkia. Nyrkkeilyhanskatkin taisivat jäädä kassin pohjalle lojumaan eilen.

(Klo 10.17 kotona): Jäin viime yönä kotimatkalla joksikin aikaa yhteen Kallion baariin. Ajattelin ensin ottaa tavoitteeksi, että Hesari tulisi kotiin ennen minua, mutta lopulta jäin selvästi tästä tavoitteesta. En oikeastaan siksi, että olisi alkanut väsyttää vaan siksi, että alkoi pitkästyttää (booooring!). Olisi pitänyt olla minikannettava mukana niin olisi siinä samalla voinut vaikka hoitaa seuran hallintoa, tms.

Nyt olen taas lähdössä vetämään treenejä Myllyyn. Treenit alkavat klo 11.00.

(Klo 15.54 kotona): Treenit menivät kivasti. Ensin treenattiin 45 minsaa bokkenia ja sen jälkeen tunti ja vartti ilman aseita. Lauantaisin ei ole paljon väkeä treeneissä, mutta onneksi on muutama aktiivinen nuori, jotka ovat tosi säännöllisesti paikalla. Tunsin itseni tosi väsyneeksi treenien alussa, kun huidoin puumiekalla edessä. Ajattelin, että "ei hemmetti, taas parin tunnin treenit edessä, väsyttää… hemmetin baariyö…" Mutta kun aloin vähitellen lämmetä, fiilis oli taas ihan hyvä. Lauantaisin tunnelma on tosi intensiivinen, koska paikalla on sen verran vähän väkeä. Bokkenissa teimme kakkossarjaa liikkeestä. Aseettomissa treeneissä teimme edelleen chudan tsukia ja lopuksi vähän aikaa shomenuchia. Treenien jälkeen en pitänyt mitään kiirettä pukuhuoneessa, ja sen jälkeen menin vielä Ainon kanssa pariksi tunniksi Myllyn kahvilaan istumaan. Emme koskaan pidä mitään kiirettä lauantaisin treenien jälkeen. Odotan aina sitä hetkeä, kun lauantain treenit ovat ohi, ja menemme kahvilaan rentoutumaan. Silloin on sellainen rauhallinen fiilis, että nyt tämä viikko on lopultakin pulkassa, eikä ole kiire mihinkään.

Nyt minun pitäisi siivota tämä kämppä. AAAAARGH!!! EMMÄ JAKSA! KAMALAA! Tekisin IHAN mitä tahansa muuta kuin siivoaisin. Voisin esim. ihan mielelläni mennä töihin, tms. Ihan MITÄ tahansa, mutta ei kämpän siivousta! En tykkää siitä yhtään.

(Klo 19.22): Sain kuin sainkin kämpän siivottua!!! JEE!!! Vähänks mä oon kova?! Piti myös käydä pikaisesti työhuoneella hoitamassa yksi asia, mutta se ei kestänyt kauan. Tulin juuri saunasta. Leppoisa lauantai-illan vietto on alkamassa. EN aio tehdä töitä ENKÄ hoitaa seuran asioita (ainakaan paljon). 

Su 29.11.2009

Kenkkilän Juusosta tuli viime yönä isä. Sain häneltä viime yönä tällaisen tekstarin: "Hei, Elias-poika tupsahti tähän maailmaan klo 0.17 tänä yönä. Tuore äiti ja poika voivat hyvin; isällä jäi Ilta-Sanomat kesken ja väsy painaa silmäluomissa… T. Juuso & Maija  P.S. Strategiset mitat tippuu myöhemmin jahka ehditään mittaamaan."

Ja tulivathan ne strategiset mitatkin lopulta: pituus 50 cm ja paino 3565 g. Eli kuten Juusokin totesi, "aika normit mitat".

Saa nähdä, millainen karateka pienestä Eliaksesta vielä tulee, kun kummatkin vanhemmat ovat maajoukkuetason karatekoja! =)

Ke 18.11.2009

(Klo 23.46): Siistiä! Palasin tänään tatamille! Maanantaina olin katsomassa Miran vetämiä “ystävyystreenejä” meillä, mutta en silloin vielä itse ollut tatamilla. Eilenkin pyysin vielä Pekkaa tuuraamaan, mutta TÄNÄÄN uskalsin jo mennä itse vetämään. Alun perin tarkoitukseni oli vain vetää eikä itse treenata lainkaan, mutta loppujen lopuksi kuitenkin treenasin itsekin muiden mukana samalla tavalla kuin yleensäkin. Ei vain millään malttanut olla menemättä mukaan. (“Mä oon mikä oon!”) Toisaalta tunnen itseni jo melkein terveeksi. Vähän on vielä nuhaa ja muita pieniä flunssaoireita, mutta muuten olen ihan jees.

Tuntui tosi kivalta treenata taas tauon jälkeen. Minullahan oli nyt yli viikon tauko, koska olin treenannut edellisen kerran viime viikon tiistaina aamulla. Olin pelännyt, että tuntisin itseni tosi raskaaksi ja jäykäksi, mutta itse asiassa fiilis kropassa oli ihan hyvä. Oli kerrankin palautunut olo. Yleensä aina edellisten päivien treenit painavat kropassa, eikä koskaan ehdi kunnolla palautua.

Myllyyn vaihdettiin viime viikolla uusi tatami. Se on nyt suunnilleen samanlainen kuin Tikkurilassa. Mielestäni se on tosi hyvä. Ei sen välttämättä tarvitsisi olla ihan niin pehmeä, mutta eipä siitäkään mitään erityistä haittaa ole (paitsi että tottuu turhan pehmeään tatamiin). Maton pinta on aivan täydellinen. Se liukuu juuri sopivasti ja tuntuu miellyttävältä jalan alla. Tosi jees, että kaupunki vihdoinkin panosti tatamiin, koska se edellinen ei todellakaan ollut kovin hyvä.

Tuli taas todistettua, että treenaaminen vaikuttaa tosi paljon mielialaani. Nyt on nimittäin paljon pirteämpi ja positiivisempi olo kuin alkuviikosta, jolloin olin jo töissä mutta en vielä treenannut. Olisin varmasti muutamassa viikossa ihan hermoraunio, jos en pääsisi treenaamaan. En tajua, miten jotkut voivat elää treenaamatta mitään.

To 19.11.2009

(Klo 12.49): No voi hanuri. Tuntuu siltä, että olen tulossa uudestaan kipeäksi. Eilen oli jo tosi hyvä olo (melkein terve), mutta nyt tuntuu siltä, että lämpö alkaa taas hieman nousta, ja kurkku alkaa tulla kipeäksi. Voi hemmetin hemmetti… Eilen treeneissä oli tosi hyvä olo, ja vedin mielestäni normaalia selvästi kevyemmät treenit, joten en usko, että se johtuu siitäkään. Tällä taudilla vain on ilmeisesti jostain syystä tapana uusia (#¤%&x!). Voi hemmettiläinen…

Su 22.11.2009

(Klo 15.55): Vedin eilen normaalisti parin tunnin treenit Myllyssä. Meni ihan hyvin. En tuntenut itseäni enää kovin kipeäksi. Eniten häiritsi se, että polvet tuntuivat jäykiltä tauon jälkeen. Se häiritsi hieman kovien ukemeiden tekemistä. Sunnuntaisin en enää vedä säännöllisesti treenejä, koska annoin syyskuun alusta lähtien vanhan sunnuntaivuoroni Antille. Ihan hyvä niin, koska siten pystyn tarvittaessa tekemään töitä sunnuntai-iltaisin, ja mielestäni on myös seuralle hyväksi, että Antillakin on säännöllinen jatkotason vetovuoro. Kaikki pitävät Antin treeneistä, ja treenimme täydentävät varmasti hyvin toisiaan.

Olen tänä viikonloppuna tuntenut itseni hieman väsyneeksi ja alakuloiseksi. Kai se on vain tämä pimeä vuodenaika sekä alituinen kiire ja stressi. Yritin äsken piristää itseäni tilaamalla netistä kaikki kuusi Suomisen perhe -elokuvaa. Mielestäni ne ovat omalla tavallaan tosi hauskoja, ja niissä on tiettyä vanhanajan fiilistä, josta pidän. Pidän myös historiallisista draamasarjoista, kuten Forsytein tarusta ja Hovimäestä. Olen jo aiemmin tilannut netistä nuo kaksi sarjaa kokonaisuudessaan.

Tänään minun ei onneksi tarvitse valmistella huomista opetusta, koska sain kaiken suunniteltua jo perjantaina. Jess! Sen sijaan aion tänään kirjoittaa eteenpäin erästä tieteellistä artikkelia, joka on ollut keskeneräinen jo ties kuinka pitkään (se kävi jo kerran refereillä arvioinnissa, ja nyt täytyy tehdä muutoksia, jotka ovat ärsyttävän suuria). Tiedän, että en ehdi arkisin työstää sitä, joten teen sitä nyt. Aion kuitenkin tehdä sen kotona enkä laitoksella, niin voin samalla seurata toisella silmällä telkkarista Talentin finaalia ja Kadonneen jäljillä -sarjaa. En tiedä, onko jotenkin huolestuttavaa, että tuollaiset telkkarisarjat alkavat kiinnostaa minua jossain määrin. Mihinhän tässä vielä päädytään…? Kohta varmaan hankin omakotitalon, auton ja koiran ja muutan jonnekin Nurmijärvelle.  8-/ (AAAAAARGH!!!!)

(Klo 21.57): Oli ihan mukava ilta. Sain ihan kivasti työstettyä sitä yhtä artikkelia, vaikka samalla katsoin Talenttia ja Kadonneen jäljillä. Talentissa ehkä hieman yllättävä esiintyjä voitti. Tietenkin Miikka Mäkelä oli tosi hyvä, mutta ehkä olisin veikannut, että pikemminkin Elmeri Rantalainen tai Iina Kangasharju olisi voittanut. Anyway, finaalissa oli mielestäni erittäin korkea taso. On meillä täällä Suomessa paljon talenttia!

Taidan kirjoittaa vielä vähän aikaa sitä yhtä artikkelia, koska ei väsytä vielä yhtään, ja on sopivan rauhallinen hetki.

(Klo 1.12): Sain ihan kivasti sitä artikkelia eteenpäin (jess!). Nyt siinä alkaisi kokonaan uusi kappale, joka todennäköisesti tempaisisi minut mukanaan koko yöksi, joten en viitsi aloittaa enää sitä. Huomenna (tai pikemminkin tänään) on taas pitkä opetusrupeama edessä: ensin kaksi tuntia fonetiikkaa ja sitten toinen samanlainen kielioppia. Pitäisi siis kai yrittää nukkua. Ei vain pahemmin nukuta. Tällä kertaa tämä unettomuus on kuitenkin kokonaan itse aiheutettua. Nukuin nimittäin ihan liian pitkään sunnuntaiaamuna. Anyway, kannatti tosiaan tehdä tänään tutkimusta, vaikka olikin sunnuntai. Se piristi minua kummasti. Nyt on paljon parempi fiilis kuin sunnuntaina päivällä, jolloin en ollut vielä tehnyt tutkimusta.

La 28.11.2009

Örgh, mikä kankkunen… No, ei tästä tämän enempää tässä.

Ti 17.11.2009

Jess! Tänään on tutkimushankkeeni kannalta suuri päivä: tänään kerätään ensimmäinen osa post doc -hankkeeni suomenkielisestä aineistosta. Hanke käsittelee siis Aspergerin syndroomasta (AS) kärsivien nuorten puheen prosodian ja nonverbaalin viestinnän poikkeavuuksia. Olen juuri lähdössä Lastenlinnan Autismipäiväkeskukseen, missä aineistonkeruu tapahtuu tänään iltapäivällä. HY:n teknisen osaston kaverit ovat nyt jo siellä valmistelemassa kameroita ja äänityslaitteita. Minä lähden sinne nyt. Jess. Tätä päivää on odotettu. Nyt unohdan hetkeksi aikaa kaiken muun.

(Klo 19.07): Tietysti minun pitäisi juuri nytkin tehdä SKY Journalin taittoa, suunnitella opetusta tai tenttikysymyksiä tai tehdä jotakin muuta sellaista, mikä liikauttaisi työvuorta aikataulullisesti eteenpäin, mutta sallin itselleni pienen tauon tähän väliin ja kerron vaikutelmiani tämän päivän aineistonkeruusessiosta Lastenlinnasta. Tiivistettynä: SE OLI SIISTIÄ! Kaikki meni mielestäni hienosti.

Kyse oli neuropsykiatrisesta ryhmästä, jossa oli kolme 11-13-vuotiasta poikaa. Ryhmään kuuluu normaalisti neljä poikaa, mutta yksi ei tahtonut osallistua tutkimukseen ja jäi siksi tänään pois. Poikien lisäksi paikalla oli kaksi ohjaajaa, joista toinen oli erityisopettaja ja toinen sairaanhoitaja. Istunnon etenemisestä vastasi pääasiassa miespuolinen erityisopettaja. Naispuolinen sairaanhoitaja lähinnä auttoi pitämään tilannetta kasassa.

Teknisesti aineistonkeruu toteutettiin siten, että paikalla oli kaksi videokameraa: yksi staattinen kamera, joka kuvasi kokonaistilannetta sekä yksi siirtyvä kamera, joka otti lähikuvaa kulloinkin äänessä olevasta puhujasta. Kuvauksen hoiti yksi kameramies, joka oli fyysisesti samassa tilassa osallistujien ja ohjaajien kanssa. Lisäksi kunkin osallistujan puhe nauhoitettiin sankamikrofonilla omaksi äänitteekseen. Paikalla oli äänittäjä, joka tarkkaili koko ajan äänenlaatua. Hän ja minä olimme peililasin takana olevassa erillisessä henkilökunnan huoneessa. Me näimme lasin takaa hyvin, mitä salissa tapahtui, mutta meitä ei juurikaan näkynyt saliin.

Sessio oli erittäin kiinnostava. Aluksi kukin poika kertoi vuorollaan omia kuulumisiaan. Muiden osallistujien piti ensin kuunnella toisen kertomat kuulumiset ja sitten esittää hänelle kaksi kysymystä siitä, mitä tämä juuri kertoi. Se oli yllättävän hankalaa… Kaikilla oli kyllä paljon kerrottavaa, mutta kysymysten esittäminen oli työlästä. Kuului sellaisia kommentteja kuin: "EMMÄ KEKSI MITÄÄN!" Ja kommenttia seurasi silmin havaittava onnistumisen elämys, kun jokin pieni kysymys lopultakin tuli mieleen. Kysymys laukaistiin silloin toiselle innostuneena kuin tykin suusta. Siinä vaiheessa usein (mutta ei aina) muistettiin katsoa puhekumppania kohti. Muuten katse suuntautui usein jonnekin kaukaisuuteen sellaiseen kohtaan salia, jossa ei istunut ketään. Yksi pojista pystyi selvästikin näkemään minut ja äänittäjän peililasin läpi sen väärältäkin puolelta, ja hän tuijotti meitä koko keskustelun ajan kiinteästi ja herkeämättömän intensiivisellä mielenkiinnolla. Opettaja kehotti häntä jatkuvasti katsomaan muita osallistujia, joiden kanssa hän oli keskustelemassa, mutta kehotuksella oli vaikutusta vain parin sekunnin ajan. Sen jälkeen katse palasi jälleen automaattisesti peililasiin.

Yleinen tunnelma oli sellainen, että älykkäiltä vaikuttavat asialliset nuoret miehet istuivat pöydän ympärillä kukin enemmän tai vähemmän omissa maailmoissaan. Vaikka kaikki tuntuivat suhtautuvan tilanteeseen positiivisesti, heidän silmistään näki, että yrityksestä huolimatta mielessä pyöri ensisijaisesti joitakin aivan muita asioita kuin toisen kuulumiset. He jaksoivat vain vaivoin omistaa osan huomiostaan triviaalille kuulumiskeskustelulle, jonka informatiivinen arvo oli vähäinen. Saattoi seurata pitkä monologi, jonka aikana puhuja katsoi jonnekin aivan muualle kuin muita osallistujia päin. Toisaalta myös kuulijat (ohjaajia lukuunottamatta tietenkin) katsoivat suurimman osan aikaa jonnekin muualle. Yksi näpräsi hermostuksissaan sormeaan niin pitkään ja voimakkaasti, että siitä alkoi vuotaa verta. Sen jälkeen hän huiski verisellä paperilla ympäriinsä huomaamatta, että se saattoi olla epämiellyttävää muiden kannalta. Kuitenkaan ilmapiiri ei ollut välinpitämätön vaan pikemminkin lämmin ja toverillinen. Vuorovaikutus vain oli sellaista, että kukin muodosti oman saarekkeensa, joita ohjaajat yrittivät kiskoa yhteen erilaisin ohjein ("muista, että me olemme täällä päin!", "voisitko katsoa välillä tänne päin?", "olisiko sinulla nyt jotakin kysyttävää häneltä?", jne.).

Kuulumisten vaihdon jälkeen alettiin keskustella istunnon teemasta, joka oli koulukiusaaminen. AS-nuoret joutuvat usein koulukiusaamisen uhriksi, mistä syystä teema on tärkeä. Keskustelussa käytettiin apuna kuvakortteja, joissa esitettiin erilaisia tilanteita. Tarkkailtiin kuvissa esiintyvien henkilöiden ilmeitä: oliko jokin ilme ilkeä vai iloinen, jne. Mietittiin myös, voiko hymyillä ja näyttää silti samalla ilkeältä. Päädyttiin siihen, että on mahdollista myös hymyillä ilkeästi (kuvassa koulukiusaajat hymyilivät ilkeästi). Puhuttiin myös siitä, miten paljon itseään saa puolustaa: saa rimpuilla irti, mutta toista ei esimerkiksi saa lyödä millään esineellä, vaikka puolustaisi itseään tai kaveria. Hyökkääjää ei esim. saa lyödä jääkiekkomailalla päähän, vaikka puolustaisi kaveriaan. Pojat kertoivat omia kokemuksiian tappeluista ja kiusaamistilanteista. Joidenkin melko hurjien kertomusten jälkeen opettaja totesi lempeästi: "Meidän täytyy varmaankin vielä palata siihen, kuinka paljon voimakeinoja saa käyttää puolustautuessaan…" Väkivallattomuutta painotettiin kovasti.

Keskusteluosuuden jälkeen olikin jo kulunut puolet ajasta. Sen jälkeen seurasi noin 20 minuutin tauko, jonka ajaksi pojat ja ohjaajat poistuivat istuntosalista johonkin toiseen tilaan välipalalle, ja nauhoitus keskeytettiin. Minä jäin saliin kuvaajan ja äänittäjän kanssa keskustelemaan tilanteesta ja suunnittelemaan jatkoa. Tauon jälkeen istunto jatkui vielä noin 30 minuuttia. Silloin ohjelmassa oli vapaa pelihetki. Silloin pojat pelasivat keskenään Afrikan tähteä. Ideana oli se, että heidän piti pystyä tekemään jotakin keskenään (vertaiskontaktit ovat usein vaikeita AS-nuorille). Useimmiten pelistä ei kuulemma tule mitään, jos siinä ei ole yhtä aikuista mukana. Tällä kertaa he onnistuivat siinä kuitenkin ihan hyvin (joskin kaksi ohjaajaa olivat koko ajan taustatukena ja pitivät huolta siitä, että yhteisiä sääntöjä noudatettiin). V&
auml;lillä tilanne saattaa kuulemma riistäytyä käsistä, ja siihen saatetaan joutua puuttumaan vahvastikin. Tänään mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut.

Oli kiinnostavaa huomata, kuinka kaikilla pojilla oli jonkin verran samankaltaisia piirteitä, mutta kuitenkin eri puolet painottuivat eri henkilöillä. Kuvailen alla lyhyesti kutakin osallistujaa (identifioimatta tietenkään henkilöitä):

• Yksi kaveri oli jatkuvasti silmin nähden innostunut. Hän oli kuulemma jo etukäteen ollut hyvin innostunut tästä aineistonkeruukerrasta. Hänestä oli jännittävää, että ohjelmaan tuli tällaista toimintaa! Hän oli koko ajan ääneessä ja esitelmöi antaumuksella omista kiinnostuksenkohteistaan. Hän oli juuri se, joka myös näki minut ja äänittäjän peililasin takaa ja tuijotti meitä herkeämättä. Siltikin myös suu kävi koko ajan. Hän puhui huomattavan voimakkaalla äänellä ja innostui vähän väliä pitämään lyhyitä yhden miehen show-hetkiä. Hän kertoi ronskisti tappelukokemuksistaan, teki todella omaperäisiä huomioita ja päätyi yllättäviin mielleyhtymiin, jotka hän tahtoi välittömästi jakaa muiden kanssa tavattomalla innostuksella. Hänen puhettaan oli hetkittäin vaikeaa seurata. Ohjaajat joutuivat välillä hillitsemään hänen innostunutta (mutta kaikin puolin hyväntahtoista) käyttäytymistään, ja häntä kehotettiin siis toistuvasti (huonolla menestyksellä) katsomaan muita. Peliä pelatessa hänen innostuksensa oli suorastaan fyysistä. Hän ei malttanut pysyä paikoillaan vaan lähti innoissaan kiertämään pöytää. Hän olisi varmaankin innoissaan noussut vaikka pöydälle hyppimään, jos häntä ei olisi kehotettu istumaan takaisin paikoilleen.
• Toista kaveria luonnehti tunnollisuus ja tarkkuus. Tämä vaikutelma syntyi heti, kun pojat tulivat sisään saliin, ja heitä pyydettiin esittäytymään meille. Muut sanoivat nimensä hieman kiusaantuneina ympärilleen vilkuillen, mutta tämä kaveri seisoi tiukassa asennossa kuin sotilas ja kajautti kuuluvasti kaikki kolme etunimeään täsmällisessä jonossa ja niiden perään tietenkin vielä sukunimen selkeästi artikuloituna. Hän oli ollut hyvissä ajoin paikalla odotussalissa valmistautumassa istuntoon. Hän vaikutti hieman jännittyneeltä, ja hänellä oli useita näkyviä tic-oireita (kuten silmien pöyräytysliikkeitä, irvistyksiä, jne.). Istunnon aikana hän oli pojista hiljaisin. Hänen oli kaikkein vaikeinta keksiä kysymyksiä muille. Tuntui siltä, että hän pyrki koko ajan tekemään asiat juuri niin kuin toivottiin, eikä hänellä ollut tarvetta tuoda itseään sen kummemmin esille. Kuitenkin session loppupuolella kävi ilmi, että hän tietää hyvin paljon asioita. Hän käyttäytyi koko ajan moitteettomasti. Pelin aikana hän tuntui yrittävän pelata koko ajan sääntöjen mukaan ja malttoi odottaa omaa vuoroaan, jne. Hän istui rauhassa paikoillaan ja hymyili hyväntahtoisesti.
• Kolmas kaveri oli porukan nuorin, mutta sosiaalisesti taitavin. Normaalisti hän on kuulemma kuitenkin porukan hankalin, koska hän ilmeisesti hieman turhautuu ryhmässä. Ryhmä ei ilmeisesti tarjoa hänelle riittävästi haastetta, joten hän ei viitsi vaivautua lainkaan. Hän kuulemma kiukuttelee usein lapsellisesti eikä viitsi osallistua kunnolla esim. kuulumisten vaihtoon. Ohjaajat totesivat kuitenkin tunnin jälkeen, että TÄNÄÄN suurin ero normaaliin nähden oli se, että tämä kaveri kerrankin oli kunnolla mukana. Hän kuulemma selvästikin esiintyi kameralle. Minä sainkin hänestä etenkin istunnon alkupuolella hyvin asiallisen ja fiksun kuvan. Hän kertoi hyvin täsmällisesti ja jäsentyneesti kuulumisistaan ja osasi myös esittää kysymyksiä muille. Hän toi esille olevansa koulun oppilaskunnan puheenjohtaja ja saaneensa juuri jostakin kokeesta arvosanan 10-. Hän osasi kertoa hyvin informatiivisesti ja selkeästi todella monimutkaisista asioista, ja nuoresta iästään huolimatta hänessä oli tiettyä karismaa. Opettaja kertoi tunnin jälkeen, että tämä kaveri on luontainen johtaja, joka ottaa aina heti johtajan aseman (jopa aikuisilta), jos suinkin mahdollista. Hän vaikutti hyvin lahjakkaalta ja älykkäältä, mutta liiallisen perfektionistilta. Pelin aikana hän ei enää muistanut esiintyä vaan kiroili toistuvasti, kun peli ei sujunut hänen toiveidensa mukaan. Käyttäytymisestä alkoi huokua uhmaa sääntöjä ja auktoriteetteja kohtaan. Opettaja joutui komentamaan häntä monta kertaa.

Istunto oli siis tavattoman mielenkiintoinen. Aluksi tuntui epätodelliselta, että kehittelemäni hanke oli lopultakin päässyt etenemään tähän pisteeseen kaikkien niiden hakemusten ja suunnitelmien jälkeen. Mutta kun pääsin sisään tilanteeseen, olin kuin vangittu siihen ja suorastaan ahmin erilaisia havaintoja. Tuntui jotenkin siltä, että olin juuri oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä tekemässä juuri sitä, mitä juuri minun piti tehdä.

Ti 17.11.2009

(Klo 2.47): Ei nukuta taas yhtään. Ei niinku yhtään. En ole nukkunut tänä yönä vielä hetkeäkään. Aloin miettiä, missähän välissä ehdin tehdä SKY Journalin taittoa, kun sekin homma kuuluu edelleen meille journaalin toimittajille. Ei hemmetti… Ei vain tunnu olevan aikaa. Järjetön stressi. Kunhan ensi kesä lopultakin koittaa (ja pääsykoeruljanssikin on ohi), muutan varmaan jollekin autiolle saarelle, rakennan sinne majan ja ryhdyn erakoksi. Elätän itseni vaikka simpukoita keräämällä, tai jotain, ja alan harrastaa kuviokelluntaa.

Satuin tässä törmäämään netissä Tungin Demoreel '04 -videoon. Ihan sairaan siisti!! =)) Luulen, että en ollut koskaan aiemmin nähnyt tuota.

Ja tässä vielä uudempi demo, Globond Tung Bui, jonka olen kyllä aiemminkin jo linkittnyt tähän blogiin. Katsoin myös uudestaan Rooster Fight -pätkän, joka oli sekin hauskempi kuin muistinkaan.

Tung on muuten avannut fanituoteshopin netissä. Se löytyy osoitteesta: http://shop.tungbui.com/

Ja vielä tämmönen Tungin Kungfu D Reel '03. En ollut tullut katsoneeksi tuotakaan aiemmin. Ihan hillittömän viihdyttävä!! Että sulla Tung sitä virtaa piisaa… =DDD

Jee! Saatiin juuri Tungin kanssa sovittua, että hän ohjaa meillä Finn-Aikissa sarjan akrobatiatreenejä vielä tänä syksynä. Kivaa! Edellisistä Tungin treeneistä onkin jo jonkin verran aikaa (taisi olla viime joulukuussa viimeksi).  

Ke 11.11.2009

(Klo 18.00): Olen kipeänä. Eilen illalla alkoi jo tuntua keuhkoissa siltä, että olen tulossa kipeäksi. En siksi uskaltanut mennä nyrkkeilemään vaan vietin illan työpaikalla yrittäen sinnikkäästi saada töitä tehtyä eteenpäin mahdollisimman paljon. Arvasin, että tänään en enää olisi työkunnossa. Niin kävi. Jouduin eilen illalla kävelemään laitokselta kotiin, koska jostain ihmeen syystä kutosen ratikka ei pysähtynyt, vaikka olin pysäyttävinäni sen. En jaksanut enää odottaa kylmässä seuraavaa, joten lähdin kävelemään kohti Kalliota. Vaikka matka ei ole montaa kilometriä, se tuntui todella pitkältä. Keuhkoissa krohisi ihan älyttömästi, ja oli kaikin puolin kaamea olo. Parin kilsan kävely tuntui melkein maratonilta ja aloin epäillä, pääsenkö perille. Kun lopulta pääsin kotiin, menin saman tien nukkumaan, ja nousin ylös vasta tänään puolenpäivän aikaan, kun oli pakko mennä vessaan. Hoidin muutaman asian sähköpostitse ja palasin sitten taas sänkyyn. Kuume nousee koko ajan.

Illalla viiden aikaan tajusin, että on pakko lähteä sen verran liikkeelle, että käyn kaupassa hakemassa jotakin syötävää. Jääkaapissani ei nimittäin taaskaan ollut muuta kuin valo, joten en ollut syönyt mitään koko päivänä. Nyt olen työpaikalla. Lähdin samalla hakemaan täältä töitä mukaan kotiin, jos sattuisin jaksamaan jossain välissä tehdä jotakin. Nyt kuume nimittäin nousee sillä vauhdilla, että huomenna en varmasti pysty lähtemään mihinkään, joten jos en olisi nyt lähtenyt hakemaan töitäni luokseni kotiin, olisimme jääneet jumiin eri paikkoihin: ne tänne ja minä kotiin. En olisi valmis niin suureen etäisyyteen ja erillisyyden tunteeseen. Ja uskon, että myös töilläni on mukavampaa minun luonani kuin yksinään täällä. 

Pe 13.11.2009

(Klo 12.00): Keskiviikko ja torstai olivat yhtä nukkumista. Nukuin melkein vuorokauden ympäri. Joitakin asioita tosin piti hoitaa sähköpostitse, ja eilen illalla piristyin sen verran, että valmistelin maanantain fonetiikan luennon loppuun. Maanantain kielioppiluento on vielä kokonaan valmistelematta. Yritän alkaa työstää sitä tässä kohta. Ei ole aikaa olla pitkään sairaana, tai kaikki kaatuu päälle… Sovin eilen Kristiina P:n kanssa, että hän pitäisi tänään yksin kielioppikurssin ohjelmaan sisältyvän Blackboard-koulutuksen ryhmälleni (minun oli tietenkin alun perin tarkoitus olla siellä itsekin paikalla). Kaikki näytti jo olevan kunnossa, mutta tänä aamuna sain sitten Kristiinalta viestin, että HÄNKIN on nyt korkeassa kuumeessa. Tämän päivän Blackboard-koulutus jouduttiin siis perumaan. Harmillista. Tilaisuutta jouduttiin siirtämään eteenpäin.

Tänään minulla ei ole enää ollut kuumetta, mutta voihan se tietysti vielä nousta iltaa kohden. Kurkku on kuitenkin tosi kipeä tänään, ja lisäksi vatsaan sattuu ja niveliä särkee. Nuo ovat uusia oireita, koska tähän asti oli vain keuhkoissa jotain häikkää (limaa vaikka muille jakaa ja kummaa vinkumista, kutinaa sun muuta epäilyttävää). Huomenna pitäisi vetää junnuleiri Myllyssä. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä sen kanssa. Kai minun täytyy mennnä. Voinhan yrittää ottaa itse ihan kevyesti, vaikka se onkin minun ohjaustyylissäni hieman hankalaa (yleensähän itsekin juoksen ympäri salia ja hypin ja pompin muiden mukana).

(Klo 17.22): Kuume tuntuu taas nousevan iltaa kohti. En usko, että se nousee enää korkealle, mutta nousee kuitenkin. Eli ei tämä vielä ole ohi, mutta ehkä kohta. Pyysin Anttia vetämään huomisen junnuleirini, koska ei varmaankaan olisi ollut järkevää itse vetää sitä tässä kondiksessa. Ja toisaalta Anttikin on kokenut junnuohjaaja. Hän oli pitkään seuramme junnuvastaava, ja olemme vetäneet junnuleirejä yhdessä. Hän vetää varmasti tosi hyvän leirin huomenna. Itse olisin vain joutunut puolikuntoisena räpeltämään jotakin ja olisin samalla varmaankin huonontanut omaa terveydentilaani ja ehkä myös tartuttanut taudin muihin. Sikainfluenssahan tämä selvästikin on.

La 14.11.2009 

(Klo 14.14 työpaikalla): Tänään oli jo pakko lähteä vähän ihmisten ilmoille. Piti käydä ruokakaupassa ja lähteä hakemaan täältä työpaikalta pari failia, jotka olin unohtanut. Tarvitsen niitä välttämättä maanantain luentojen valmisteluun. Varsinaiset työt aion kuitenkin tehdä vielä tänä viikonloppuna kotona, jotta pystyn välillä lepäämään ja jotta levitän minimimäärän nöfnöf-virusta tänne laitoksen tiloihin. Aion kuitenkin pitää maanantain luentoni, koska neljän tunnin peruminen olisi ikävää ja hankalaa. Luulen myös, että olen jo maanantaina ihan ok kunnossa. Tähtään siihen, että ensi viikko tulee olemaan normaali työviikko. Treenien osalta en osaa vielä sanoa. Vähintäänkin minun täytyy varmaankin ottaa vähän kevyemmin kuin normaalisti, jotta ei tule jälkitauteja. Harmi, koska Mira vetää ylihuomenna Finn-Aikissa "ystävyystreenit", ja olisi ollut kiva treenata silloin kunnolla. Mutta ei voi mitään.

Ottaa myös päähän aika megalomaanisesti se, että en pystynyt tänään vetämään sitä junnuleiriä (#¤%&x!). Olisin tosi mielelläni vetänyt sen. Se olisi ollut ihan piristävää tähän väliin. Tein kuitenkin varmasti oikean ratkaisun, kun pyysin Anttia tuuraamaan. Toivottavasti leiri meni hyvin. Täytyy soittaa Antille tänään ja kysyä.

En tahdo edes ajatella sitä, kuinka kauan taas menee, ennen kuin tämä tauti ei enää vaikuta treenikondikseen. Siihen menee ihan varmasti ainakin kaksi viikkoa tai enemmän. Tänä aamuna oli nimittäin ihan järjetön jäykkyys ja nivelsärky joka paikassa, eikä voisi edes kuvitella, että hengästyttäisi itsensä (tukehtuisi heti muutaman juoksuaskeleen jälkeen). Vitsit, että ärsyttää. (#¤%&x!)

Su 15.11.2009

(Klo 11.47): On kyllä edelleen melko kipeä olo, joskin nyt tämä olotila alkaa jo olla lähellä normaalia flunssaa: nenä vuotaa jatkuvasti, kurkku on vähän kipeä, aivastuttaa jatkuvasti, joka paikkaa särkee, jne. Heräsin viime yönä siihen, että selkääni särki IHAN järjettömästi. Kuumetta ei kuitenkaan ole ollut enää tänään eikä eilen, joten pystyn huomenna pitämään opetukseni. Täytyy vain toivoa, että ääneni kestää. Käytännössä minun täytyy myös tehdä k
oko päivä duunia tänään, mutta ei se mitään. Täytyy vain toivoa, että en ole enää unohtanut mitään olennaisia faileja tai lähdekirjoja laitokselle, jotta ei tarvitse tänäänkin lähteä ravaamaan sinne.

Mutta nyt näyttäisi siis siltä, että olen selvinnyt tästä nöfnöf-taudista hengissä (en tosin missään vaiheessa ajatellutkaan, ettenkö selviäisi, koska tapanani ei ole ollut delata).

(Klo 17.52): Tuntuu taas siltä, että lämpö alkaa nousta. Aaargh. On tosi flunssainen olo. Nenä vuotaa IHAN hanana. Sain juuri huomisen opetukseni valmisteltua (jess!). Pitää saman tien aloittaa jo seuraavia tunteja, koska ensi viikko on taas ihan täynnä kaikenlaista (menen HUSiin keräämään aineistoa, täytyy tehdä SKY Journalin taittoa, jne.).

Ti 10.11.2009

Nyrkkeilyseuramme, HNS:n, johtohahmot Kirsi Tuohioja ja Vesa Korpaeus (seuran päävalmentaja) saivat tänään toisen tyttären. Lainaan tähän suoraan Kirsiltä saamani tekstiviestin: "Lumen tänne saavuttua meille tuli lähtö. Synnyttämään, ponnistamaan. Meille syntyi tyttö hento, pituutta 51 cm ja painoa 3260 g, ajalla 13.28 näki tämä maailman. Niin voi hyvin äiti kuin lapsikin." 

Lämpimät onnittelut Kirsille ja Vesalle! Kohta tuokin tyttö jo varmaan nähdän nyrkkeilykehän laidalla! 😉