La 6.3.2010

(Klo 18.21): Dääm. Kävin äsken lähikaupassa hakemassa evästä. Kassalta lähtiessäni tarkoitukseni oli heittää kassakuitti roskiin, mutta jotenkin ajatuksissani (suuurprise! 😉 heitin vahingossa VAIHTORAHAT roskiin kuitin sijaan. No ei siinä mitään, tungin sitten käteni sinne roskikseen ja yritin kaivaa sieltä rahojani. Ensin osuin yhteen purkkaan, sitten banaaninkuoreen (yöh!!) ja lopulta käytettyyn huumeneulaan. Joo, kiva. En kuitenkaan onneksi tökännyt kättäni siihen neulaan, vaan osuin siihen muoviosaan. Mutta aika läheltä liippasi. Vähänkö olisi ottanut päähän, jos olisi osunut siihen neulaan, ja olisi saanut siitä jonkun HIV:n. Päivän opetus on siis tämä: 1) EI kannata heittää vaihtorahojaan roskiin kuitin sijaan. 2) Jos niin sattuisi joskus tekemään, niin EI kannata työntää kättään sinne perässä (ainakaan Kalliossa). 

Ke 3.3.2010

Päätin viime viikolla ryhtyä World Vision -kummiksi. Täytin kaavakkeen netissä, ja minusta tuli 8-vuotiaan srilankalaisen Nirupadsha-pojan kummi. Tällä viikolla sain World Visionilta kummipaketin, jossa oli kuva ja lisätietoa lapsesta. Hän asuu Kalpitiyassa Sri Lankan luoteisosassa, noin 165 kilometriä maan pääkaupungista, Colombosta, pohjoiseen. Nirupadsha pitää pallopeleistä, ja hänen lempiaineensa koulussa on matematiikka. Hän asuu vanhempiensa kanssa, ja hänellä on yksi veli.

World Visionin ohjeissa sanottiin, että lapsen kuvaa ei saa julkaista missään, joten en ikävä kyllä voi laittaa sitä tähän blogiin. Luonnollisestikin hän on tumma, ja hänellä on ruskeat silmät. Olemus on urheilullinen, mikä ei tietenkään ole yllättävää, kun poika kerran pitää pallopeleistä.

Käytännössä homma toimii niin, että maksan World Visionille joka kuukausi 25 € (ensimmäinen kuukausi maksoi 35 €). Summa menee alueen kehityshankkeelle, jolla parannetaan yhteisön elinoloja (lasten koulutus, terveys, puhtaus, ravinto, jne.). Kummilapsi saa tiedon minusta, ja voimme olla yhteydessä toisiimme kirjeitse. Kerran vuodessa minulle lähetetään raportti hänen kehityksestään.

Suuria lahjoja ei voi lähettää, mutta pieniä kyllä: rajana on se, että lahjojen täytyy mahtua tavalliseen kirjekuoreen, jonka paksuus ei saa olla yli 3 cm. Hmm…. Finn-Aikin T-paita, Tung Bui -postikortteja, ranskan oppikirja, suomenkielinen Aku Ankka… Joo!!! Tämä on kivaa!!! Ja jatkossa voin sitten aina lähettää hänelle postikortin kaikilta reissuiltani. Ja jonakin päivänä voisin vaikka käydä katsomassa häntä Sri Lankassa. Tulisi varmaan kiva reissu! Kummilapsen tapaaminen on nimittäin ihan mahdollista, mutta hänet saa kuulemma tavata vain World Visionin valvonnassa. (Se aikidon yksityistunneista siis… Pahus… 😉

Ti 2.3.2010

Olin taas tänä aamuna Tungin akrobatiatreeneissä Kisiksessä ja tajusin siinä samalla, kuinka aliarvostettuja kokemuksia epäonnistumiset ovatkaan. Treenasimme nimittäin tänään puolivolttia (ei mitään sellaista "räkäpuolivolttia", jota treenasin pentuna välitunnilla koulun pihalla – siis sellaista, jossa jalat ovat koukussa ja ylävartalo repäistään takaa vauhdilla – vaan sellaista ihan oikeaoppista voimistelupuolivolttia, jossa vartalo on koko ajan ihan suorana). Yritimme myös keskittyä siihen, että saamme liikkeeseen riittävästi vauhtia. Kuten Tung totesi: vartaloon ei saa nopeutta, jos ei treenaa nopeasti. Se on totta. ("Ookooo… Täältä tullaaaan…!!!" 😉  Lisäksi tärkeää puolivoltissa on mm. oikea ajoitus: juuri tietyllä hetkellä täytyy osata työntää voimakkaasti kummallakin kädellä. Ja jos ajoitus epäonnistuu, käy juuri niin kuin minulle kävi tänään: näen vieläkin mielessäni itseni ottamassa vauhtia, nousemassa käsilläseisontaan ja sen jälkeen *KA-JYSKIS!!!* Suoraan hanuri edellä alas. ("AI!")

Mutta se oli itse asiassa IHAN SAIRAAN viihdyttävää!!! Siis se oli NIIN huvittavaa, että olisin voinut delata nauruun! Tung ja Pekka eivät kehdanneet pahemmin nauraa, mutta oikeastaan minua ei olisi haitannut yhtään, vaikka he olisivat kierineet pitkin permantoa, hakanneet maata ja hekottaneet oikein antaumuksella minulle. Jaettu ilo on nimittäin moninkertainen ilo!! =) Vielä treenien jälkeenkin suihkussa hirnuin sille niin, että vedin suihkusaippuaa sieraimiin (en suosittele…). Ja ratikassa hekottelin sille itsekseni melkein vedet silmissä. (Porukka vähän tsiigas…) En ole varmaan IKINÄ saanut mistään ONNISTUNEESTA yrityksestä näin hyvää mieltä!!! (Prosentuaalinen todennäköisyys, hmm…. lasketaanpa… 😉 Mutta siis TÄMÄ oli IHAN SAIRAAN viihdyttävää!!! Naurakaamme siis kaikki yhdessä epäonnistuneille yrityksille! Ne ovat KIVOJA! Ne ovat KAVEREITAMME! Olemme kaikki yhtä! 

Japanissa ihmiset ovat tosi edistyneitä tässä. Siellähän kaikki alkavat aina hekottaa, kun joku mokaa jotakin. Muistan esim. kerran, kun yhdessä ruokapaikassa Tokiossa pruittasin vahingossa (sentään) salaattikastikkeet vieressä istuvan asiakkaan takin hihaan ("Oho…"). Yritin pyyhkiä sitä pois, jolloin se vain levisi laajemmallle alueelle ja imeytyi paremmin hänen takkiinsa. Olin ihan varma, että "ookoo, nyt tulee turpiin…", mutta se kaveri alkoikin vain nauraa makeasti ("ooh, the guru…"), ja myös kaikki muut siinä ympärillä alkoivat nauraa. Sekin oli lopulta vain tosi piristävä kokemus. Ja sama periaate toteutui silloin pari kesää sitten Tissier'n leirillä Roquebrunessä, kun treenasin sen Japanin suurlähettilään kanssa ja heitin hänet kerran vahingossa (sentään) pää edellä yhden italialaisen hanuriin. Hänkin alkoi vain nauraa ("ooh, the guru…"). Se oli tosi vaikuttavaa.

Su 21.2.2010

(Klo 18.34 työhuoneella): Kolmosperiodin kuudes viikko on alkamassa. Eli toisin sanottuna enää kaksi viikkoa kolmosperiodia jäljellä. JIHUUU!!! Aiemmin tämän periodin aikana olin niin stressaantunut, että arkielämääni kuvaava teksti olisi varmaankin ollut pääasiassa painokelvotonta. Nyt fiilikset alkavat jo olla sen verran vapautuneemmat, että uskallan taas jatkaa tätä "viikko elämästäni" -sarjaa.

Päivä meni lähinnä kämppää siivotessa ja pyykkiä pestessä. Luin myös huolellisesti päivän Hesarin, kun siihen kerrankin oli aikaa. (Tunne vapaapäivästä syntyy pienistä asioista…) Nyt olen siis taas työhuoneella. Pitäisi kirjoittaa yhtä artikkelia eteenpäin. Siitä puuttuu vielä muutama sivu, ja deadline on viikon päästä. Lisäksi täytyy vielä hieman valmistella huomista opetusta.

(Klo 23.30 työhuoneella): Kai sitä voisi vähitellen lähteä kotiin. Opetuksen osalta kaikki on valmista huomista ajatellen, mutta sitä yhtä artikkeliani en saanut etenemään ihan niin pitkälle kuin olin ajatellut (jumituin yhteen #¤%&:n käyrään ihan sikapitkäksi aikaa). No, eteni se kuitenkin jonkin verran.

Ma 22.2.2010 

(Klo 0.40 kotona): Pääsin kätevästi kotiin. Ratikka sattui kerrankin tulemaan sopivasti (usein yöaikaan joutuu venaamaan julkisia sikapitkään, tai niitä ei enää kulje; siksi usein kävelen). Jääkaapissa sattui kerrankin olemaan riittävästi sapuskaa pieneen iltapalaan, koska olin käynyt juuri tänään päivällä kaupassa.

Tylsää. Ei nukuta vielä yhtään.

Pyykit kuivuvat yön yli pesutuvassa. Täytyy toivoa, että ne ovat siellä vielä aamullakin. Pesutupaan oli nimittäin murtauduttu pari yötä sitten ikkunan kautta. Sitä kautta varkaat pääsivät kellariin. Naapurini kellarikoppi oli kokonaan myllätty (about sadannen kerran). Hänen tavaroitaan on levällään pitkin kellarikerrosta. Minunkin koppini lukkoa oli yritetty viilata auki. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan oltu (tällä kertaa) saatu auki. Eikä siellä kyllä olisi ollut juuri mitään pöllittävääkään. Viimeksi kellariimme murtauduttiin joskus syksyllä. Että näin meillä täällä Kalliossa.

(Klo 8.12 kotona): Yö oli ihan jees. Heräsin ensimmäisen kerran jo puoli kolmelta. Se on normaalia. En kuitenkaan noussut ylös sängystä, mikä oli ehkä ihan viisasta. Lopulta nukahdin uudestaan ja heräsin klo 7.30. Ei huvittanut nousta heti ylös, joten jäin vielä sänkyyn löhöilemään. Nyt täytynee lähteä liikkeelle.

(Klo 8.48): Kävin suihkussa, hain pyykit pesutuvasta, jne. Nyt lähden töihin. 

(Klo 9.16 työhuoneella): Kävin matkalla kaupassa hakemassa pientä aamupalaa sekä välipalaa luentojen väliajalle. Yleensä en syö aamupalaa, mutta näin maanantaisin, kun minulla on neljä tuntia putkeen opetusta, yritän yleensä vetää jotakin aamulla. Bussi tuli sopivasti (niitähän kulkeekin aamuisin Hämeentietä pitkin melkein jonossa.) Saavuin työhuoneelle muutama minuutti sitten. Pistin heti ensimmäiseksi kahvit kiehumaan. Nyt SUURI kuppi kahvia höyryää vieressäni. (/antaumuksellinen *nuuuuuh!!!*/)

Rappukäytäväämme on juuri muuttanut aivan IHANA vaaleanruskea collien pentu. Se on vielä niin pieni, että se ei osaa vielä kulkea rappusiakaan. Iiiiiiih! Söpöä!  

(Klo 9.50): Nyt täytyy kai lähteä opettamaan. Fonetiikan ja fonologian luento alkaa klo 10.15 Fabianinkatu 24:ssä. Tämä on viimeinen kerta ennen loppukuulustelua, joten ohjelmassa on kertausta.

(Klo 12.06 päärakennuksen auditoriossa II): Fonetiikan kertaustunti meni ihan kivasti. Ehdimme käydä läpi laatimani kertaustehtävät yllättävän nopeasti, joten lopetin tunnin hieman etuajassa. Nyt on alkamassa Kielioppi-kurssin toiseksi viimeinen kaksari. Aiheena on subjunktiivi.

Pahus, taisin kiireessä unohtaa Tung Bui -kaulaliinani sinne edelliseen luokkaan.

(Klo 13.50 päärakennuksen auditoriossa II): Kielioppitunti meni ihan ok. Alkaa aina vähän mennä keskittyminen viimeisen tunnin aikana näin maanantaisin, kun on niin pitkä opetusrupeama yhteen menoon.Tämä subjunktiiviaihe on vielä aika raskas, ja tänään tuli paljon teoriaa. Bongasin slaideilta yhden pienen kämmin yhdestä tehtävästä, mutta ehdin onneksi huomata sen ennen kuin edes näytin sen kohdan opiskelijoille.

Nyt voisin tästä lähteä syömään. Olen pahasti fakkiintunut Liisankadun Espresso Edgeen. Täytyy varmaan mennä sinne tänäänkin. 

(Klo 15.23 työhuoneella): Kävin siis taas Espresso Edgessä vetämässä päivän keiton ja tonnikalaleivän. Se on rutiini, josta en kohta varmaan enää pääse eroon. Laitoin tämän päivän luentojen slaidit nettiin ja hoidin joitakin muita juoksevia asioita. Ai niin, dääm, unohdin käydä etsimässä sitä Tung Bui -kaulaliinaa sieltä fonetiikan luokasta. Täytyykin mennä heti, ennen kuin joku ehtii pölliä sen.

Jihuu! Mä sain mun Tung Bui -kaulaliinan takaisin! Se oli tosiaan jäänyt sinne fonetiikkamestaan.

(Klo 18.43): Ehdin tässä jo vähän aloitella Tekstinymmärtäminen II -kurssin arvioitavien kotikäännösten korjaamista. Nyt täytyy tästä kiiruhtaa kohti Myllypuroa. Vedän ensin tunnin treenit, ja sen jälkeen on seuran sääntömääräinen vuosikokous.

(Klo 22.52 kotona): Treenit menivät kivasti. Tuntui kivalta päästä liikkumaan. Teimme pääasiassa tekniikoita hanmihandachiwazasta. Treenien jälkeen oli seuran sääntömääräinen vuosikokous. Onneksi ne kaikki vuosikertomukset, toimintasuunnitelmat, tulo- ja menoarviot sun muut on nyt tehty, ja kaupungin avustushakemuksenkin yritän saada postiin huomenna. Sitten koittaa taas kevyempi aika seuran hallinnossa. Huh.

Anyway, kokouskin sujui ihan mukavissa merkeissä. Porukkaa oli paikalla ihan kivasti, ja virallisen osuuden jälkeen jatkoimme vielä keskustelua mm. mahdollisista seuran 10-vuotisjuhlallisuuksista. Finn-Aikihan perustettiin vuonna 2000, joten se täyttää tänä vuonna jo kymmenen vuotta (meneepäs aika nopeasti…). Vähän mietimme, että jos kutsuisimme vaikka Bénézin syksyllä vetämään Finn-Aikiin leiriä! =) Se olisi ihan hieno kymmenvuotisjuhlallisuus. Mutta täytyy vielä vähän miettiä sitä.

Jatkan edelleen seuran hallituksen puheenjohtajana. Varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka ja sihteeriksi Antti. Tilintarkastajana jatkaa Aino ja varatilintarkastajana Dima.

Kokouksen jälkeen kävin ruokakaupassa. Onneksi ainakin t&au
ml;ällä päin Helsinkiä on useita kauppoja, jotka ovat iltaisin auki yhteentoista asti. Ilman niitä kuolisin nälkään. (Olen uusavuton ja ylpeä siitä!)

Ti 23.2.2010 

(Klo 0.30): Ei väsytä yhtään. Ei niinku yhtään. Täytyy kuitenkin yrittää alkaa nukkua vähitellen, koska aamulla täytyy herätä jo kuuden aikaan. Luultavasti menee kyllä vielä aika pitkään, ennen kuin saan unta.

(Klo 6.33): Yö meni ihan ok. Heräsin taas ihan pirteänä tunnin sen jälkeen, kun olin nukahtanut. Sain pidettyä itseni sängyssä ja nukahdin lopulta uudelleen. Naapurit alkoivat möykätä joskus aamuyöllä, mutta ei se hirveästi haitannut, koska jouduin joka tapauksessa heräämään niin aikaisin. Nyt olen valmiina treenikamppeissa ja lähdössä kohti Töölön Kisahallia, missä Tung vetää meille Acrobatic Body Control -treenit klo 7.15-8.30.

(Klo 9.32 työhuoneella): Tungin treeneissä tehtiin tänään perinteisempää akrobatiaa (joo, aina Tungin treenit eivät ole IHAN perinteistä akrobatiaa ;-). Oli tosi hauskaa, mutta ei se päältä päin varmaankaan ollut mitään kovin häikäisevää katseltavaa… (Se meikäläisen tekeminen siis.) Kropassa oli jotenkin tosi raskas ja jäykkä fiilis (what else is new?! 😉 No joo, siis VIELÄ raskaampi ja jäykempi fiilis kuin keskimäärin. Saattaa johtua siitä, että olen nyt III periodin aikana treenannut vähemmän kuin yleensä, ja lisäksi on ollut flunssaa sun muuta, mikä aina kuitenkin jotenkin vetää paikat tukkoon. Anyway, pääasia, että on mukavaa ja että koko ajan kuitenkin kehittää omia ominaisuuksiaan. Tung pystyy tekemään kaikki liikkeet niin, että kroppa on koko ajan täysin hallinnassa, ja kaikki tapahtuu sulavasti. Itsellä hallinta aina katosi jossain vaiheessa (useimmiten jo tosi varhaisessa vaiheessa…), ja sen jälkeen liike meni vähän miten sattuu. Ja vaikka liikkeen olisikin saanut menemään vähän sinne päin, niin vähintäänkin siitä puuttui sulavuus. Vähän kuin olisi yrittänyt neliötä vierittää pitkin permantoa. Mutta ei se mitään. Tungin treeneissä on aina tosi positiivinen ilmapiiri. Tänäänkin hän korosti sitä, että kun liike menee pieleen, niin täytyy yrittää vain keskittyä siihen, MITÄ siinä meni pieleen, jotta pystyy korjaamaan asian seuraavassa suorituksessa. Sen jälkeen täytyy sitten vain ravistella epäonnistunut suoritus pois kropasta, jotta ei jää kiinni negatiiviseen kierteeseen. 

(Klo 11.24): Aamupäivä meni niiden arvioitavien kotikäännösten parissa. En ole edes vielä päässyt käsiksi varsinaiseen arviointiin. Olen vasta käynyt läpi yleisiä ongelmakohtia ja miettinyt arviointikriteereitä. Nyt voisin joka tapauksessa lähteä syömään, ennen kuin kaikki lounaspaikat ovat tukossa. Ehkä tänään voisi vaihteeksi käydä vetämässä sushia Kaisiksen thai-buffetissa.

(Klo 12.01): I'm back!! Se oli pikainen sushi-lounas. Yritin melko hyvällä menestyksellä olla mättämättä liikaa, jotta pysyisin hereillä vielä iltapäivälläkin. Se oli siis toimenpide 1 (syö kevyt lounas aamutreenipäivinä). Nyt toimenpide 2 (juo sairaasti kahvia joka päivä).

(Klo 13.51): Valmistelin lounaan jälkeen hieman tämän päivän opetusta sekä huomista puheenvuoroani Langnet-kurssilla. Nyt siirryn tästä varmaankin Snellmania-rakennukseen. Tieteellisen kirjoittamisen kurssi alkaa siellä klo 14.15.

(Klo 16.48): Luento meni ihan hyvin. Tuota tieteellisen kirjoittamisen kurssia on tosi kiva pitää. Siellä on jotenkin tosi mukava ilmapiiri. (Ainoastaan se, että siellä puhutaan ranskaa, jäykistää hieman tunnelmaa.) Käsittelimme tänään mm. opinnäytteen Conclusion-osaa sekä oikeinkirjoitusnormeja.

Täytyy lähteä käymään postissa hoitamassa seuran asioita. Just nyt nukuttaa ihan sairaasti, mutta kyllä se varmaan menee ohi. Jos yrittäisin ottaa nokoset, se ei kuitenkaan onnistuisi. Alkaisi vain ottaa päähän ja menisi aikaa hukkaan. 

(Klo 17.47): I'm back!! Kävin postissa ja sen jälkeen kahvilassa haukkaamassa pientä välipalaa. Väsyttää itse asiassa aika paljon. Yritän silti tehdä vielä jonkin aikaa töitä. Aloitan vaikka valmistelemalla huomista Langnet-kurssin puheenvuoroani. Se on vielä pahasti vaiheessa.

(Klo 18.50): Sain sen puheenvuoron valmisteltua alustavasti. En tosin ole testannut vielä ollenkaan, kauanko sen esittäminen kestää. Mutta alustavasti se siis on nyt kasassa, joten ei ole hätää huomista ajatellen. NYT mua nukuttaa niin paljon, että päässä tuntuu olevan pelkkä läpinäkyvä hyytelö aivojen sijaan. Se on hieman ongelmallista, jos yrittää esim. korjata käännöksiä tai kirjoittaa artikkelia. Taidan siis tehdä kokeilun: lähden kotiin ja kokeilen, saisinko edes joksikin aikaa unta. Samalla saan vietyä treenikamat kotiin.

(Klo 20.50): I'm back!! Kävin kotona ja sain kuin sainkin pienen odottelun jälkeen unen päästä kiinni. Nukuin ehkä puolisen tuntia ja heräsin sitten pirteänä kuin peipponen. Kävin samalla kaupassa hakemassa pientä välipalaa. Tunnen taas olevani täydessä iskussa. Täytyy siis käyttää tilaisuus hyväksi ja tehdä vielä pieni "yövuoro".

(Klo 21.47): No nyt on Langnet-puheenvuoro valmisteltu. Neeeeext! Ehkäpä voisin nyt kirjoittaa vähän aikaa sitä yhtä artikkeliani eteenpäin. Jihuu!!!

Ke 24.2.2010 

(Klo 0.47): Kaipa sitä voisi vähitellen alkaa lähteä kotiin. Ei kyllä suoranaisesti väsytä vielä, mutta on ehkä parempi lähteä nyt, kun busseja varmaankin vielä kulkee. Sää ei oikein suosi yökävelyä. Sain sitä artikkelia jonkin verran eteenpäin. En ihan valmiiksi kuitenkaan vielä, mutta on se nyt sen verran pitkällä jo, että tiedän saavani sen valmiiksi deadlineen mennessä. Ei siis hätää.

(Klo 1.42): Pääsin kotiin ihan kätevästi bussilla. Kotona odotti peräti iltapalaa, koska olin (poikkeuksellisesti) käynyt aiemmin illalla kaupassa. Rentouduin lueskelemalla Hesaria ja seuraamalla siinä samalla naisten ski crossia Vancouverista. Näyttää aika hauskalta touhulta! Pitäisi varmaan kokeilla joskus. Nyt voisi ehkä mennä nukkumaan. Alkaa jo vähitellen hieman ryydyttää.

(Klo 9.25 työhuoneella): Taas täällä. Heräilin yön aikana muutaman kerran ja joskus kuuden aikaan olisin jo voinut nousta ylös. Yritin kuitenkin vielä kääntää kylkeä ja saada vähän lisää unta, koska täm&a
uml;kin päivä venyy väkisinkin aika pitkäksi. Nyt tuntuu siltä, että ei ole pahemmin univelkoja. Ihan virkeä olo. Ihan kiva kuitenkin, että tänään ei ole opetusta, ja se Langnet-tilaisuuskin on vasta iltapäivällä. Alan nyt korjata niitä arvioitavia kotikäännöksiä.

(Klo 12.38): Pääsin jo käännösten korjaamisessa ihan hyvään vauhtiin. Hemmetti, kun se ryhmä on tällä kertaa ihan ylisuuri (17 opiskelijaa, vaikka periaatteessa saisi olla vain 12). Muuten olisin jo saanut ne kaikki korjattua. Nyt aion joka tapauksessa lähteä syömään. Varmaankin tulee taas mentyä Espresso Edgeen.

(Klo 13.29): I'm back!! Tuli taas vedettyä vakiosatsi. Ullakin sattui tulemaan samaan paikkaan syömään, joten oli lounasseuraakin tänään. Nyt voisin taas jatkaa niiden käännösten korjaamista.

(Klo 15.02): Jihuu! Sain ne käännökset jo oikeastaan korjattua. Täytyy enää oikeastaan vain arvioida ne. Nyt alkaa olla aika vähitellen siirtyä Metsätalon saliin 2, jossa pidetään tällä viikolla se Langnet-kurssi aiheesta "Väitöskirja kansiin ja tohtori töihin!". Minulla on siellä tänään pieni puheenvuoro aiheesta "Äskettäin väitelleen näkökulmia".

(Klo 17.16): Olipas mukava tilaisuus. Se meni jotenkin tosi sujuvasti. Meitä oli paikalla kaksi äskettäin väitellyttä, Päivi Pasanen ja minä, ja meidän pääohjaajamme, Inkeri Vehmas-Lehto ja Juhani Härmä. Ensin esittäydyimme, ja sen jälkeen kukin piti lyhyen, noin 7 minuuttia pitkän puheenvuoron. Kerroin itse väitöskirjaprosessini loppuvaiheista sekä siitä, mikä prosessissa kokonaisuutena meni hyvin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Lopuksi puhuin lyhyesti jotakin ohjaussuhteesta, elämästä väitöksen jälkeen (ai mikä elämä?? 😉 ja joitakin vinkkejä niille, joilla loppurutistus on vielä edessä. Kysymyksiä tuli aika paljon, ja ilmapiiri oli mielestäni tosi positiivinen. Minun jälkeeni Juhani piti puheenvuoron, sitten Päivi Pasanen ja tämän jälkeen Inkeri Vehmas-Lehto. Lopuksi oli vapaata keskustelua tutkijaopiskelijoiden esittämien kysymysten pohjalta. Keskustelu oli vilkasta, ja sitä olisi varmaankin voitu vielä jatkaa vaikka kuinka pitkään. 

Omalta osaltani totesin, että tuollaiset vapaamuotoisetkaan esiintymistilanteet eivät enää kuumota minua juurikaan. Esiintymispuoli meni miljoona kertaa paremmin kuin joskus aiemmin. Opettaminen on tuonut runsaasti esiintymiskokemusta. En tiedä, näkyykö se ulospäin, mutta itse eron ainakin tuntee. Tilaisuuden jälkeen tarjottiin vielä kahvit (siis sieltä sai SEKÄ sämpylän ETTÄ leivoksen!!! =))) 

(Klo 19.30): Sain ne kotikäännökset arvioitua ja muutenkin valmisteltua huomisen opetuksen. Äsken kirjoitin vielä pikaisesti Finn-Aikin vuosikokouksen pöytäkirjan puhtaaksi. Nyt täytyykin tästä jo lähteä kohti Liikuntamyllyä. Treenit alkavat klo 20.30.

(Klo 23.02 kotona): Olipa taas tosi virkistävää päästä treenaamaan. Porukkaa oli paikalla hieman normaalia vähemmän, ehkä hiihtoloman takia. Teimme taas jonkin verran hanmihandachiwazaa ja lisäksi tachiwazasta mm. sumiotoshia ja koshinagea. Asetreenissä teimme jo:ta (vaihteeksi). Treenit loppuivat klo 22.00, sen jälkeen suihkuun ja takaisin Kallioon. Ehdin vielä käydä ennen yhtätoista ruokakaupassakin.

To 25.2.2010 

(Klo 0.45): Ehkäpä sitä voisi vähitellen mennä nukkumaan. Ei kyllä kovin paljon väsytä, mutta periaatteessa nukkuminen on ihan kivaa, joten ehkäpä sitä voisi kuitenkin yrittää. 

(Klo 9.26 työhuoneella): Yö oli katkonainen. Heräsin suunnilleen tunnin välein. Tämä aamu olikin ensimmäinen tällä viikolla, jolloin tunsin itseni oikeasti väsyneeksi. Toisaalta olen huomannut, että alan usein olla väsynyt joskus torstain paikkeilla. Olen kuitenkin ihan ok, ei tässä mitään. 

(Klo 10.10 päärakennuksen salissa 19): Tekstinymmärtäminen II -kurssin kuudes opetuskerta on alkamassa. Tänään käydään läpi se arvioitava kotikäännös. 

(Klo 13.38 työhuoneella): Tunti meni ihan hyvin. Usein palautustunnit ovat hieman piinallisia, mutta tällä kertaa ei mitenkään erityisemmin. Kotitehtäviä tarkastettaessa nousi esille mielenkiintoisia construction détachée ja dislocation -tapauksia. Luulen, että niihin on vielä syytä palata uudestaankin, kunhan vähän mietin niitä ensin.

Kävin tänään lounaalla Kaisiksen Picnicissä. Se mesta sijaitsee nykyään jotenkin tosi tuulisella paikalla, vaikka se on sisätiloissa. Paljon huonompi sijainti kuin se aiempi. Näin metroasemalla yhden tosi söpön snautserin, jolla oli musta fleecepuku päällä. Se oli sellainen kokohaalari, jossa oli vetoketju selässä. =)))

Täytyykin tästä jo kohta raahautua Porthanian 7. kerrokseen, jossa alkaa varttia yli kaksi tieteellisen kirjoittamisen kurssin kuudes istunto. Kyseessä on sen tiistairyhmän rinnakkaisryhmä.

(Klo 17.48 työhuoneella): Tieteellinen kirjoittaminen meni ihan hyvin. Tämä torstain tunti tuntuu aina menevän jotenkin vaivattomasti sen takia, että on juuri vetänyt samat asiat läpi tiistaina. Tunnin jälkeen kävin pikaisesti kahvilla Kaisiksen metroasemalla ja tulin sitten työhuoneelle hoitamaan lähinnä opetukseen liittyviä juoksevia asioita. Kohta alkaa UFY:n vuosikokous, jonka jälkeen on Liisa Tiittulan esitelmä aiheesta "Puhutun kielen variaatio ja varieteetit romaanikäännöksissä".

(Klo 19.58): Esitelmä oli oikein kiinnostava ja inspiroiva. Porukkaa oli paikalla harvinaisen paljon. 

Väsyttää jostain syystä ihan tautisesti. Yritän silti vielä kirjoittaa sitä artikkeliani eteenpäin hetken aikaa.

(Klo 21.25): Sain sen artikkelin jo alustavasti jollain tavalla kasaan. Täytyy vielä laatia lähdeluettelo ja viimeistellä teksti. Anyway, aika hyvältä näyttää aikataulullisesti, koska deadline on vasta sunnuntaina. Ehkäpä sitä voisi nyt lähteä kotiin, vaikka onkin vielä melko aikaista.

(Klo 23.58): Loppuilta meni leppoisasti. Kävin kaupassa, luin Hesaria ja seurasin siinä samalla toisella silmällä Vancouverin kisoja. Nyt pitäisi varmaankin vähitellen mennä nukkumaan, koska huomenna täytyy taas herätä kuuden aikaan.

Pe 26.2.2010

(Klo 6.30): Väsyttää!! Olisin todellakin voinut nukkua vielä ainakin pari tuntia. Aloin sekoilla jotain keskellä yötä: luulin, että oli aamu, laitoin valon päälle, jne. En missään vaiheessa oikeastaan tajunnut, että EI vielä ollut aamu, ja ainakin puolet yöstä meni sen takia ihan päin mäntyä. Ja kun lopulta O
LI aamu, väsytti ihan sairaasti. Mutta tämä on ihan normaalia perjantaisin, jolloin viikko alkaa jo painaa.

Nyt olen treenikamppeissa ja lähdössä kohti Liikuntamyllyä. Treenit alkavat klo 7.15.

(Klo 9.04 Metsätalon salissa 28): Treenit menivät kivasti. Teimme pari kierrosta kuntopiiriä (ensin aerobinen ja sitten anaerobinen) ja aloimme sen jälkeen tehdä tekniikoita aihanmi katatedorista (todellakin!). Teimme mm. koshinagea ja pari erilaista kokyonagea, ja sitten vielä sen yhden Ki-Aikidosta matkitun iriminage-muodon, josta lähtee kuolleen lehden ukemi tosi kivasti. Oli siis aika fyysiset treenit… Minun piti lähteä tasan kahdeksalta, jotta ehdin ajoissa tänne. Pekka veti loppuajan.

Nyt on viikon viimeinen opetuskerta alkamassa: kieliopin yksöistunti.

(Klo 10.14): Tuo perjantain kielioppitunti menee aina mukavan nopeasti, kun se kestää vain 45 minuuttia. On myös kätevää, kun se on salissa 28, joka on ihan tässä työhuoneeni vieressä (eikä jossain hanurissa, niin kuin kaikki muut tuntini). Ehdimme käydä subjunktiiviasian loppuun, mikä oli ihan kiva asia. Olin ajatellut, että ehkä emme ehtisi vielä käydä sitä loppuun tänään. Nyt alan varmaankin hoidella erilaisia opetukseen liittyviä juoksevia asioita ja valmistelen sitten ensi maanantaina pidettävän fonetiikan kurssin loppukuulustelun.

(Klo 11.00): Mä DELAAN nälkään!! Pakko lähteä syömään. On toisaalta hyväkin mennä jo näin aikaisin, kun lounaspaikat eivät vielä ole tukossa.

(Klo 11.49): Kävin taas vaihteeksi Espresso Edgessä. Jonkin verran väsyttää, mutta ei mitenkään ihan sairaasti (vielä) kuitenkaan. Nyt täytyy tästä taas alkaa jatkaa opetukseen liittyviä valmisteluja.

(Klo 18.59 työhuoneella): Sain sen maanantain tentin suunniteltua iltapäivällä. Nyt olen viimeistelemässä sitä yhtä artikkeliani. Siihen meneekin vähän enemmän aikaa kuin olin ajatellut. (Hemmetin lähdeluettelo… #¤%&x!) Mutta nyt delaan taas nälkään. Täytyy käydä syömässä välillä. Sen jälkeen tulen luultavasti vielä vähäksi aikaa takaisin tänne, koska huominen menee leirillä, enkä tahdo jättää kaikkea sunnuntaille.

(Klo 19.35 takaisin työhuoneella): I'm back!! Kävin syömässä Kaisiksen thai-buffet'ssa (ainakin määrä oli riittävä… /*röyh*/). Nyt päätän, että teen sitä hemmetin lähdeluetteloa vielä TUNNIN. Sitten lähden menemään täältä. Luultavasti saan sen jo tunnissa pitkälti valmiiksi. Kuuntelen samalla nettiradiota, niin on rennompaa.

(Klo 20.38): No NYT mä aion häipyä täältä. Lähdeluettelon editointi on ihan kamalaa hommaa. (Vietin äsken varmaan 20 minsaa penkoen netistä yksien kongressiaktojen toimittajien etunimiä… #¤%&x No, sentään löysin ne lopulta.)

La 27.2.2010 

(Klo 0.44): Olipas masentava lätkämatsi… Voi itkujen itku! Siis IHAN järkyttävä se eka erä. Ei meinannut uskoa todeksi. Mutta sellaista se urheilu on.

Yritän vähitellen mennä nukkumaan. Aamulla alkaa leiri Kaapelitehtaalla klo 10.00.

(Klo 9.03): Yö oli hieman katkonainen, mutta ei aivan pahimmasta päästä kuitenkaan. On joka tapauksessa hieman väsynyt ja raskas olo. Pitää tästä jo kohta lähteä kohti Kaapelitehdasta. Olisi varmaan hyvä syödä jotain, koska edessä on monen tunnin rupeama tatamilla, mutta kotona ei ole mitään ruokaa, eikä toisaalta tekisi yhtään mieli syödäkään mitään.

Su 28.2.2010

(Klo 19.10 työhuoneella): Jessus, että olin väsynyt eilen illalla. Kaapelitehtaalla oli siis "hiihtolomaleiri", jonka ohjaajina toimimme minä, Antti, Harri ja Markku. Ohjasimme kukin 1h15min treenit ja olimme mukana myös toistemme ohjaamissa treeneissä. Lisäksi väliverhon toisella puolella pidettiin samaan aikaan junnuleiri. Omat junnutreenini sattuivat osittain tauon päälle, joten aikatauluni oli sellainen, että ensin 2,5 h aikuisten treenejä (joista itse vedin jälkimmäiset 1h15min), sen jälkeen vain tunnin tauko, sitten tunnin junnutreenit, ja vielä heti perään pari tuntia aikuisten treenejä treenaajan asemassa. Se oli hemmetin pitkä rupeama, mutta treenaamisen kannalta päivä oli erinomainen. Paikalla oli ihan kivasti porukkaa, ja myös taso oli korkea. Hyviä treenikumppaneita oli paljon. Eniten treenasin Antin kanssa, kuten tavallista. Ongelma tällaisilla monen ohjaajan leireillä on ehkä se, että kaikki tahtovat vetää lähinnä heittoja (ainakin, jos vetäjät ovat nimenomaan nuo neljä…). Loppujen lopuksi teimme siis viisi tuntia melkein pelkästään heittoja. Se oli rankkaa, mutta kieltämättä kivaa. Eniten minua väsytti kuitenkin se, kun omien ohjausvuorojen jälkeen piti yrittää saada heti treenivire päälle. Välissä ei päässyt juurikaan latautumaan, ja etenkin junnutreenien vetäminen on tosi ryydyttävää touhua.

Anyway, olin oikein tyytyväinen päivän antiin. Teki hyvää päästä taas kunnolla treenaamaan. Huomasin kuitenkin, että itse asiassa polveni ovat tällä hetkellä varsin huonossa kunnossa. En tiedä, mistä se johtuu (koska EN ole viime viikkoina treenannut kovinkaan paljon normaaliin nähden), mutta todellakin kumpaankin polveen sattuu heti, kun niiden päälle laittaa painoa (eli melkein koko ajan treenatessa; sen sijaan treenien ulkopuolella ne eivät vaivaa minua lainkaan).

Olin todellakin IHAN poikki eilen illalla. Nuokuin vain sohvalla ja odotin, että saisin pyykkini kuivumaan, jotta pääsisin nukkumaan. Nukuinkin noin 10 tunnin yöunet. Aloin heräillä vasta aamulla. Myös tämä päivä on mennyt lähinnä lepäillessä. Katsoin sitä Suomi-Slovakia lätkämatsia tallennettuna (JEEEEEEEEEEEEE!!! Hyvä Suomi!!!), otin päiväunet, jne. Pelkkää löysäilyä siis. Nyt olen kuitenkin työhuoneellani. Täytyy vielä tehdä pieniä valmisteluja huomista opetusta silmällä pitäen sekä yrittää saada se yksi artikkeli valmiiksi. (Se on jo onneksi muuten valmis, mutta lähdeluettelo vaatii vielä jonkin verran töitä.)

(Klo 21.53): Jihuu!! Sain sen artikkelin valmiiksi ja lähetetin sen kirjan toimittajille. Siistiä! Ei siinä lähdeluettelossakaan enää niin hirveästi tekemistä onneksi ollut. Sain muutenkin jo tehtyä kaiken, mitä olin kaavaillut tekeväni tänään. Ehkäpä siis nyt voisi lähteä kotiin. Ehdin vielä käydä ruokakaupassa ja rentoutua jonkin aikaa, ennen kuin menen nukkumaan.

Tämä viikko alkaa siis olla paketissa. Aika normaali viikko. Ei tapahtunut mitään ihmeempää. Beisiksettiä. 

Su 14.2.2010

Siskonpoikani Roope täyttää huomenna 12 v. Onneksi olkoon, Moopis! Synttäreitä juhlittiin jo tänään Keravalla. Lisäksi vien hänet tiistaina Stadiin elokuviin. Käymme katsomassa Avatarin 3D:nä. Odotan sitä innolla, koska en ole koskaan aiemmin käynyt missään 3D-leffassa.

Roope on mm. tietokonenero, I keltaisen natsan aikidoka (ooh, the guru… 😉 ja kympin oppilas matematiikassa. Minulle hän on tietysti ennen kaikkea oma rakas siskonpoikani. Muistan, kun hän syntyi, ja nyt jo noin iso poika… (*niisk!*)

Ti 16.2.2010

(Klo 20.39): Avatar oli mielestäni ihan jees, ainakin 3D:nä. Puhuin leffasta tänä aamuna Ainon kanssa treenien jälkeen, ja oikeastaan olen siitä hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä: se oli visuaalisesti vaikuttava, mutta juoni oli melko kliseinen ja ennalta arvattava (etenkin loppua kohti). Joka tapauksessa leffa oli mielestäni katsomisen arvoinen.

Hieman liikaa popcorneja, karkkia ja limua… (*örgh!!*) Kaiken lisäksi kävin ennen leffaa Roopen kanssa Forumin katutason mäkissä, jossa olin itse yhden kesän duunissa joskus ajat sitten. En käy mäkissä juuri koskaan, mutta Roope tahtoi päästä mäkkiin, joten valitsin tuon mestan, jossa olen ollut duunissa. Olihan se nostalgista… ("NOI raput mä olen mopannut ties kuinka monta kertaa… NOISTA vessoista mä olen siivonnut yrjöt ties kuinka monena perjantai-iltana… TON pallomeren pallot mä jouduin pesemään, kun joku oli kussut sinne…" *niisk!* muistoja…) 

No, itse asiassa tuo pallomeriepisodi taisi tapahtua Keravan mäkissä, jossa olen myös ollut duunissa. Anyway, ne olivat kumpikin tosi hyödyllisiä työkokemuksia. Aivoja ei kovin paljon tarvinnut (ne olivat pikemminkin tiellä), mutta ainakin oppi tietämään, mitä tarkoittaa 'tehdä työtä'. Lyhyessä ajassa piti saada tosi paljon aikaiseksi, eikä hetkeäkään saanut levätä. Siinä oppi tekemään töitä paineen alla ja suunnattomassa v***tuksessa. Palkka oli tietysti surkea. Keravalla olin pääasiassa keittiössä kääntämässä pihviä ja täyttämässä purilaisia, Forumissa puolestaan olin enimmäkseen kassalla. Keittiössä oli mielestäni selvästi kivempaa kuin kassalla. Lisäksi kummassakin paikassa tuli aika paljon eteen noita erilaisia siivousnakkeja. Perussiivous (kuten pöytien pyyhkiminen ja lattian moppaaminen) oli mielestäni ihan kivaa. Kaikkein kivointa oikeastaan.

Su 7.2.2010

Mielestäni tuo yllä oleva Einon ottama kuva on tosi hyvä. Siinä Pascal Guillemin opettaa koshinagea eli lonkkaheittoa leirillään Lahdessa tammikuussa 2010. Ukena kuvassa on Kustaa Ylitalo (Lahti Yuko Aikikaista).

Ja tässä vielä toinen kuva, jossa Pascal opettaa tekniikkaa katadori-menuchi -hyökkäysmuodosta, ukenaan Rautiaisen Juhani (Joensuu Aikikaista):

Katadori-menuchi

”J’ai ma vie à vivre. Il faut que ça se passe bien.” (Pascal Guillemin, 2010)

Pe 29.1.2010

(Klo 17.08): Pascal ohjaa tänä viikonloppuna leirin Lahdessa ja Helsingissä. Eino on juuri hakenut hänet lentokentältä ja on tulossa Helsinkiin päin, mutta tiellä on kuulemma ruuhkaa. Tarkoitus on tsekata hänet sisään hotelliin ja lähteä sen jälkeen kohti Lahtea. Harjoitukset Lahdessa alkavat seitsemältä, joten meillä alkaa kohta olla hieman kiire. On tosi mukavaa nähdä taas Pascalia ja päästä osallistumaan hänen treeneihinsä. Varmasti taas opin paljon tulevana viikonloppuna ja saan paljon uusia ideoita omiin treeneihimme. Tunnen vain itseni väsyneeksi jo nyt, ja nämä tällaiset viikonloputhan ovat minulle aivan erityisen rankkoja, jos toimin tulkkina. Nykyisten työviikkojeni päälle se on tosi rankka nakki. No, ehkä mä tästä piristyn. Tänään treenit kestävät onneksi vain 1,5 tuntia.

La 30.1.2010

(Klo 0.06): Lopulta saavuimme Lahteen siten, että olimme tatamilla vasta noin klo 19.30. Kustaa oli aloittanut treenit seitsemän aikaan, joten kaikilla muilla oli jo ihan lämmin siinä vaiheessa, kun itse tulin mukaan varpaat jäässä. Pascal veti hieman yliaikaa, joten minäkin ehdin lopulta treenata kuiten noin 70 minuuttia. Positiivinen yllätys oli se, että Pascalin englannin kielen taito on kehittynyt huimasti, joten hän puhuikin itse asiassa pääasiassa englantia. Se johtuu varmaan siitä, että hän on vetänyt niin paljon leirejä ulkomailla viime aikoina, että hän on tottunut käyttämään englantia. Tulkkasin vain silloin tällöin jonkun yksittäisen tekniikan selityksen, mikä oli tietysti ihan ok. En kokenut sitä mitenkään kuormittavana. On aivan eri asia tulkata vain välillä joku pätkä kuin koko ajan. Uskon, että myös treenaajien kannalta on parempi, että hän puhuu englantia aina kuin mahdollista, koska tulkkaushan tulee aina väkisinkin pienellä viiveellä. Eli on tässä kuitenkin toiveita, että jonkin ajan päästä kaikki ranskalaiset opettajamme osaavat niin hyvin englantia, että tulkkia ei enää tarvita näillä leireillä! =)

Treeni oli kokonaisuutena hyvin antoisa: teimme mm. kokyonagea, kotegaeshia, nikyota ja koshinagea. Päälimmäisenä jäi TODELLAKIN mieleen koshinage eli lonkkaheitto. Ei hemmettiläinen… Ensiksi teimme perusmuotoa koshinagesta, mikä oli vielä ok. Mutta SITTEN teimme pitkästä aikaa sitä yhtä samperin vaikeaa muotoa, jossa on se pyyhkäisy. Edes Pascalin tekemänä se muoto ei mielestäni ollut mitenkään erityisen miellyttävä, koska siinä venytetään kättä hieman epämiellyttävästi (saa vähän pelätä, että lähtee olkapää paikoiltaan, jos on olkapäävaivainen kuten minä), ja sen jälkeen uken pää väkisinkin käy hyvin lähellä mattoa ennen ukemia. Kun sitten yritimme treenata sitä, lensin kerran suoraan olkapää edellä alas, kerran suoraan niskoilleni ja kerran suoraan päälleni. Ja kaikki nämä kolme peräkkäin. Itse asiassa silloin, kun lensin päälleni, kävi taas pitkästä aikaa niin, että sammui ihan lyhyeksi hetkeksi valot vintiltä. Näkyi pelkkää mustaa ihan pienen hetken. Tosi jees. Sen jälkeen sanoin parilleni, että ei kannata tehdä niin, että kiskoo uken käden muutaman sentin päähän matosta ja pyyhkäisee sitten tältä jalat alta… Se on väkisinkin ihan sikavaarallista. Sitä treenatessa tuli tosiaankin mieleen taas aika pitkästä aikaa, että silloin joskus, kun aikido on vaarallista, niin se on TODELLA vaarallista. Ihan oikeasti pelkäsin sen jälkeen, kun olin tullut kerran niskoilleni, että seuraavassa heitossa halvaantuisin kaulasta alaspäin. Lahden tatami ei edes ole sellainen, että se antaisi kovin paljon periksi (onneksi Myllyn tatami antaa enemmän periksi, koska tod.näk. treenaamme tuota samaa liikettä huomennakin).

Kerran yhdellä kesäleirillä vuosia sitten Christian otti tuon koshinage-muodon teemaksi. Teimme sitä IHAN sikana silloin. Se oli varmaankin vaarallisin leiri, missä olen ikinä ollut. Teloin silloin itseni jopa Silvian kanssa, vaikka hän on suunnilleen paras mahdollinen treenikumppani. Muistan vain, että oli pää niin hemmetin kipeä pari viikkoa putkeen, kun tuli koko ajan pää edellä heitoista alas tai vaihtoehtoisesti rojahti suoraan selälleen niin, että pää retkahti taakse. Noita tuollaisia juttuja on kiva treenata lähinnä vain tosi tuttujen parien kanssa, koska heille voi surutta laukoa kaikki mahdolliset kommentit, joita mieleen tulee. Jos vähänkään joutuu rajoittamaan kommentointia, ehtii todennäköisesti tulla vähintään kerran päälleen alas.

Että näin, mutta joo, täytyy sanoa, että viimeistään siinä koshinage-vaiheessa työasiat kyllä unohtuivat hetkeksi täysin, mikä on aika harvinaista minulla nykyään.

(Klo 23.35): JESS!!! Pascal puhui melkein koko ajan englantia tänäänkin! Oikeastaan sovimme keskenämme aamupalalla, että hän yrittäisi puhua englantia ja että tulkkaan vain silloin, kun hänella on jokin erityisen hankala / tärkeä asia, jonka hän tahtoo sanoa ranskaksi. Se meni tosi hyvin niin. Hän puhuu ihan riittävän hyvin englantia pystyäkseen vetämään leiriä englanniksi, ja täten nämä viikonloput ovat minun kannaltani ihan HIRVEÄN paljon kevyempiä kuin silloin, kun toimin tulkkina. Pystyn keskittymään treenaamiseen ja muihin leirin järjestämiseen liittyviin käytännön asioihin paljon paremmin, enkä ole illalla ihan hermot riekaleina. Tämä on selvää edistystä. Loistavaa.

Treenit olivat tänäänkin varsin vauhdikkaat. Teimme erilaisia muotoja koshinagesta (ainakin kolme eri muotoa tulee äkkiseltään mieleen) ja paljon muita heittoja. Mutta en lentänyt kertaakaan päälleni, tms. Porukkaa oli sen verran paljon, että salissa oli hieman ahdasta, mutta mahduimme kuitenkin heittelemään. Hyökkäysmuotoina teimme ainakin katadori-menuchia, yodan tsukia ja katatedoria. Päivän vika tunti oli tantoa (puukkoa). Se oli mielestäni tosi kiinnostavaa. Teimme mm. yhden sellaisen tosi kiinnostavan kombinaation, jossa hyökätään ensin yokomenuchilla (viilto ohimoon) ja sitten heti perään gyaku-yokomen (eli käytännössä pistotyyppinen lyönti toiseen ohimoon). Tori torjui ensin ekan yokomenin ja meni sitten toisen lyönnin ali. Sen jälkeen puukko irroitettiin kyynärpäälukolla (jota en ollut ihan sellaisessa muodossa tehnyt varmaankaan koskaan aiemmin) ja sitten tehtiin vielä perään koshinage! Tosi kiinnostavia treenejä siis. Sain paljon uusia ideoita, ja oli mukavaa päästä treenaamaan. Osallistujia oli ainakin Helsingin eri seuroista, Lahdesta, Turusta, Joensuusta, Virosta ja Ranskasta (pari kaveria Tissier'n dojolta; toinen heistä tosin asuu puolittain Suomessa).

Ikävä ylläri päivässä oli se, että Elsalta (eräältä nuorelta oppilaaltani) pöllittiin pukuhuoneesta kengät! Tosi huono tsäkä. Onneksi Pekka pystyi heittämään hänet kotiin. Ilman kenkiä olisi ollut vaikeaa matkustaa julkisilla kotiin. Tosi harmillinen juttu. Täytyy yrittää muistaa varoittaa ihmisiä siitä, että eivät jätä pukuhuoneisiin mitään tavaroita treenien ajaksi. Varkaille kelpaa näköjään kaikki. 

Treenien jälkeen kävin Pascalin kanssa tämän hotellilla saunassa. Pascal sai sen neuvoteltua meille ilmaiseksi hotellin vastaanotossa: "Sauna maksaa 6 € per henki." "Aha joo. Mutta kun mun huoneessa ei telkkari toimi…" "Saunan hinta on 6 € per henki." "Niin mutta kun mun huoneessa ei telkkari toimi…" "No, ei se sauna maksa mitään!!" =DDD Sen jälkeen menimme Ravintola Ainoon syömään. Se oli hyvä paikka muuten, mutta palvelu oli ärsyttävän hidasta.

Su 31.1.2010

(Klo 18.34): Olen tässä aloittelemassa pientä "iltavuoroa" töissä. Täytyisi vielä vähän valmistella opetusta ja myös kirjoittaa yhtä artikkelia vähän eteenpäin. Muuten en saa sitä koskaan valmiiksi, ja deadline lähestyy… Anyway, vaikka olen ollut koko viikonlopun leirillä, tunnen itseni ihan virkeäksi. Treenien jälkeen hengasimme jonkin aikaa Myllyn kahvilassa, ja aloin siinä tuntea itseni hieman väsyneeksi. Kotiin päästyäni otin pienet torkut ja pesin pari koneellista pyykkiä. Sen jälkeen olin taas ihan jees.

Treenit olivat tänäänkin tosi vauhdikkaat. Teimme melkein pelkkiä heittoja, ja koshinage oli jälleen keskeisessä roolissa. Ja teimme tietysi PELKÄSTÄÄN sitä pyyhkäisy-koshinagea. Parini olivat tosi hyviä, joten se ei tuntunut yhtä vaaralliselta kuin silloin perjantaina. Mutta oli se hieman vaarallista silti… Teimme sitä sen verran pitkään, että jossain vaiheessa väkisinkin alkoi vähän kiihdyttää liikaa, ja kun keskittyminen kaiken lisäksi alkoi herpaantua, väkisinkin missasi jonkun sisäänmenon, ja uke rojahti alas kuin säkki. Onneksi Myllyssä on nykyään se pehmeä tatami… Jouduin myös näyttämään sen tekniikan kaikkien edessä Tapsa ukenani. Pascal sanoi, että mehän voimme näyttää sen, koska teemme sen joka tapauksessa paremmin kuin hän, ja että se oli ihan "PERFECT"! (No just joo… TOSI kaukana perfectistä kyllä…;-) No, onneksi minulla oli Tapsa ukena… 😉 (Muutenhan se olisi mennyt ihan päin haitaria, ja olisin vain nolannut itseni.) Sen jälkeen treenasimme sitä heittoa vielä jonkin aikaa, ja mätkähtelin muutaman kerran alas vähän miten sattuu. Se alkoi tuntua tosi ryydyttävältä, ja oli suuri helpotus, kun sessio lopulta päättyi. On siinä tekniikassa kuitenkin aika suuri loukkaantumisriski, jos sitä tehdään pitkään, vaikka olisi kuinka hyvä pari. Yhdeltä tytöltä meninkin nimenomaan siinä tekniikassa tänään kyynärpää sijoiltaan. Ikävä kyllä leiri ei siis sujunut ilman loukkaantumisia.

Yokomenuchista teimme yhtä taiatarin muotoa, jota en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Lisäksi teimme mm. hanmihandachiwaza ryokatadori kotegaeshia, mikä oli tosi kiinnostavaa. Sen olin joskus tehnyt aiemminkin, mutta hieman eri tavalla, ja siitä on jo aikaa. Pascalin tekniikka on todella vaikuttavaa. Hän on todella tarkka ja nopea. Hänen tekniikkansa on hyvin toimivaa, mutta ei kuitenkaan väärällä tavalla kovaa mielestäni. Hän on aloittanut aikidon nuorena ja pääsi heti alusta lähtien Christian Tissier'n oppiin, mikä oli hirveä mäihä hänelle. Hän oli omien sanojensa mukaan ylivilkas, koulu meni kai vähän miten meni (ymmärtääkseni tosi surkeasti), ja aloittaessaan aikidon hän kai melkein eli kadulla. Mutta hän oli tavattoman lahjakas aikidossa (ja kai liikunnassa yleensäkin), ja Christian huomasi sen. Siitä alkoi sitten yli kymmenen vuoden tiukka prässi. Pelkkiä treenejä treenien perään, ja erittäin kurinalaista elämää. Lopputuloksen tiedämme, ja se on vaikuttavaa. Varjopuolena vuosien varrella kertyneet lukuisat loukkaantumiset ja rasitusvammat, joista joutuu kuulemma iän myötä maksamaan yhä kovemman hinnan. Kuten Pascal sanoi: "Eihän Christiankaan ole treenannut enää 25 vuoteen, mutta siltikin hän on koko ajan ihan hajalla!" Vanhemmiten joutuu siis maksamaan kropallaan siitä, miten on nuorempana treenannut. (Huomattu on…) Nytkin Pascalilla on olkapää niin hajalla, että hän saatta joutua leikkaukseen. Hän teloi sen YKSINÄÄN BOKKENISSA! =D Ilmeisesti siis joku vanha vamma painoi vähän taustalla.

Pe 22.1.2010 

FM Johanna Isosävi väittelee 22.1.2010 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Les formes d’adresse dans un corpus de films français et leur traduction en finnois " (Puhuttelumuodot ranskalaisissa elokuvissa ja niiden kääntäminen suomeksi). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorium XII, Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä on professori emerita Catherine Kerbrat-Orecchioni, Université Lumière Lyon 2, ja kustoksena on professori Juhani Härmä.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

————————————————————-

(Klo 10.33): Vitsit! Tosi hienoa! =) Mäkin olen jo tässä ihan hermona Johannan puolesta. Olen ollut niin paljon yhteyksissä Johannan kanssa, että melkein tuntuu siltä kuin olisi oma väitöstilaisuus tänään. Toisaalta tässä myös tulee mieleen oma väitöstilaisuus vuoden takaa ja tulee melkein liikuttunut olo, kun muistaa ne fiilikset silloin. /*niisk!*/ Oli se niin hieno päivä. Tuntuu siltä kuin tänään pääsisin tavallaan elämään sen uudelleen, vaikka tietenkin tämä on nyt Johannan päivä.  

(Klo 15.32): Oikein hienosti meni Johannan väitös. Vastaväittäjä kehui kovasti työtä. Tilaisuus kesti 2,5 tuntia eli hieman pidempään kuin minulla. Aluksi vastaväittäjä piti pitkän monologin. Loppuajasta Johanna joutui vastaamaan enemmän, ja tuli joitakin aika kiperiäkin kysymyksiä. Anyway, Johanna selvisi mielestäni tilanteesta erittäin hyvin. Hän pystyi vastaamaan oikein selkeästi ja sujuvasti melkein kaikkeen. Se oli oikein kiinnostavaa, ja ilmapiiri oli kutkuttavan intensiivinen. Sain itsekin vastaväittäjän kommenteista joitakin hyödyllisiä ideoita jatkoa ajatellen.

Väitöstilaisuuden jälkeen oli vielä kahvitilaisuus. Siellä tapasi tietenkin paljon tuttuja. Nyt olen takaisin työhuoneella. Yritän tässä vielä tehdä vähän aikaa töitä, ennen kuin täytyy lähteä kotiin valmistautumaan karonkkaan.

La 23.1.2010  

(Klo 3.51): Karonkka pidettiin Linnan kellariravintolassa. Oikein onnistunut paikkavalinta. Siellä oli mielestäni oikein viihtyisä tunnelma, ja kaikki toimi hyvin. Aika kului yllättävän nopeasti. Varsinaisen karonkan jälkeen oli vielä jatkot A21:ssä. Tosi rentouttava ilta, pitkästä aikaa.

Kiitos Johanna!!! Tämä oli hieno päivä. =)

Ainoa epämiellyttävä asia päivässä (tai pikemminkin yössä) oli se, että olin niin taukki, että päätin tavan ja periaatteen vuoksi lähteä sieltä A21:stä kävellen kotiin keskellä yötä. Annankadulta nyt on kumminkin jonkin verran matkaa Pengerkadulle… Ja ulkona oli HEMMETIN kylmä (etenkin juhlakengissä ja iltapuvussa). Olin loppumatkasta kauttaaltaan IHAN umpijäässä, ja varpaani olivat pääosin tunnottomat. Mutta kun taksillahan EI voi Lehtinen kulkea, prkl. ;;;-) 

(Klo 12.10): Jostain syystä menin niin ylikierroksilla viime yönä niiden bileiden jälkeen, että sain unta vasta joskus kuuden aikaan aamulla. Heräsin kymmeneltä ihan pirteänä. Elimistöni on ilmeisesti tällä hetkellä tottunut siihen, että nukun vain noin neljä tuntia yössä. Varpaani olivat kohmeessa vielä silloin kuuden aikaankin, joten oli todellakin ehkä vähän typerää lähteä kävelemään sieltä Annakadulta niissä juhlakengissä. Kai se päähänpisto johtui siitä, että kävelin myös vuosi sitten omasta karonkastani Bottalta kotiin keskellä yötä, ja sekin oli siis tammikuuta (vielä hieman aikaisemmin tammikuussa itse asiassa). Mutta silloin minulla taisi kyllä olla vaihtokengät mukana, kun taas nyt ei ollut.

Anyway, en malta olla mainitsematta, että ostimme (me = Anton, Anne, Eeva S., Begoña ja minä) Johannalle lahjaksi LEHMÄN! Ajattelimme, että joka tapauksessa hän saa niin monta kirjaa, että me ostamme sitten vaikka lehmän. 😉 Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, että ostimme netin kautta ihan oikean lehmän, joka lähetetään jonnekin köyhään perheeseen Afrikkaan. Johannahan asuu tällä hetkellä Etelä-Afrikassa, joten ajattelimme, että tämä lahja liittyisi täten kivasti Afrikka-aiheeseen. Ja onhan se nyt kuitenkin aika omaperäinen väitöslahja, vai mitä?! 😉 Ikävä kyllä emme voineet raahata mansikkia sinne kellariravintolaan, joten piti tyytyä lehmäaiheiseen korttiin.

Ke 20.1.2010

Pidimme tänä iltana yhteistreenit Ki-Aikidon kanssa Liikuntamyllyssä. Ki-Aikido -osuuden ohjasi Rainer Varis ja Aikikai-osuuden minä. Se oli tosi kiinnostaa! Ki-Aikido ei loppujen lopuksi ole teknisesti niin kovin erilaista Aikikaista (eli aikidon päälinjan aikidosta). Ainakin Rainerin opettamana se on teknisesti hyvin rikasta ja toimivaa. Sain todella paljon kiinnostavia ja hyödyllisiä ideoita häneltä tuleviin omiin treeneihimme. Hänellä oli kaikkiin tekniikoihin jokin pieni kikka, joka lisäsi selvästi sen toimivuutta. Tekniikat olivat hyvin toimivia mutta silti pehmeitä. Periaatteet olivat mielestäni hyvin samankaltaisia kuin Aikikaissa. Oikeastaan suurin ero oli harjoittelutavassa: vaikutelmani oli se, että Ki-Aikidossa harjoitellaan paljon staattisemmin kuin meillä. Se vaikuttaa siis olevan huomattavasti vähemmän liikunnallista kuin Aikikain aikido, jossa (ainakin meidän seurassamme) liikkeet tehdään pääsääntöisesti varsin vauhdikkaasti. Ki-Aikidossa ei ilmeisesti tehdä lainkaan kovia heittoja, kun taas meillä niitä tehdään jatkuvasti. Harjoitusten rytmi oli siis hyvin erilainen, mutta teknisesti yhtymäkohtia oli yllättävänkin paljon. Erot eivät loppujen lopuksi olleet paljonkaan suuremmat kuin kahden Aikikain sisällä toimivan eri opettajalinjan välillä. Oikein rikastuttava kokemus siis.

Lisään vielä tuohon yllä olevaan, että Rainerilla oli esim. yksi sellainen tosi hyvä harjoite, jossa käytettiin samaa periaatetta kuin vauhdittoman pikajuoksun lähdössä! =) Siinä polkaistiin etujalka taakse ja pinkaistiin siitä vauhtiin. Kun samaa periaatetta käytti shihonagen sisäänmenossa, siitä tuli paljon kevyempi ja elävämpi kuin tavallisesti. Ja siinä oli ihan sairaan hauska fiilis! Tänään teki mieli kadullakin kävellessä polkaista etujalka taakse ja pinkaista vauhtiin.

Ja sitten oli mm. yksi sellainen toinen tosi hyvä pointti shihonagesta: jotta saa uken alas, täytyy pyrkiä saamaan uken tukijalan polvi taipumaan. Eli ukea tulee horjuttaa sellaiseen suuntaan, että polvi taipuu. Sen jälkeen hän kaatuu kevyesti mutta varmasti. Se oli todella kiinnostavaa.

Treeneissä oli siis todellakin hyvin monta erittäin kiinnostavaa pointtia! Jee! Kiitti Rainer!!! =)