La 3.7.2010
(Klo 14.21): Olenkin jo tässä ehtinyt olla muutaman päivän Suomessa, joten täytyykin tästä taas lähteä vähän kiertelemään muoailmoo… Lähden tänään kolmeksi viikoksi Quitoon, ECUADORIIN!!! Osallistun siellä intensiiviselle espanjan kielen kurssille. En olekaan koskaan aiemmin tullut käyneeksi Etelä-Amerikassa. Ou jee!! =)))
(Klo 22.55): Olen tällä hetkellä Madridin lentokentällä venaamassa jatkolentoa. Lento tänne lähti tunnin verran myöhässä, mutta eipä se juuri haitannut, koska vaihtoaika on turhankin pitkä. Lento Quitoon lähtee klo 00.35 täkäläistä aikaa. Vielä siis noin tunti aikaa boardingiin. Boooring!! Onneksi on kaikenlaista luettavaa mukana. Ostin eilen Stockalta mm. Ecuadorin matkaoppaan. Siinä on kerrottu aika tarkasti maan historiasta, nähtävyyksistä, luonnosta, jne. Ecuadorissahan on hyvin poikkeuksellinen luonto (yhdessä hehtaarissa Amazonia on enemmän puulajeja kuin koko Pohjois-Amerikassa), ja lisäksi siellä on ikivanha kulttuuri (Andeilla on asunut porukkaa jo ainakin 15000 vuotta, ehkä paljon pitempäänkin). Quitossa pitäisi olla ainakin kuuluisa vanha kaupunki, joka on yksi suurimpia koko Amerikan alueella (sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa) ja lisäksi parhaiten säilynyt koko Latinalaisessa Amerikassa. Se kuuluu Unescon maailman perintökohteiden listalle. Tietysti olisi kiva käydä myös Galápagossaarilla ja Amazonissa, mutta saa nähdä, mihin kaikkeen tarjoutuu mahdollisuus.
Idea tähän reissuun syntyi alun perin siitä, että tahdoin päästä tänä kesänä jonnekin TOSI KAUAS!!! Tahdoin myös johonkin sellaiseen kolkkaan, jossa en ole aiemmin käynyt. Ensin ajattelin lähteä pullasorsalomalle Malediiveille, Fijille tai jonnekin muualle, missä ei olisi mitään erityistä tekemistä eikä nähtävää. Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että lähden mieluummin johonkin sellaiseen mestaan, jossa minulla on jotakin kiinnostavaa ohjelmaa, koska muuten luultavasti sekoaisin parin päivän jälkeen ja lähtisin uimaan kotiin, tai jotain. Kielikurssit ovat aika hyvä tapa yhdistää huvi ja hyöty. Kesällä 2006 olin Roomassa kielikurssilla, ja siellä oli minusta ihan kivaa.
Su 4.7.2010
(Klo 10.40 Quitossa, Ecuadorissa): Saavuin majoituspaikkaani pari tuntia sitten. Täällä on vasta aamupäivä, mikä tuntuu oudolta, koska Suomessa on jo ilta. Aikaero Suomeen nähden onkin peräti kahdeksan tuntia. Mutta tähän suuntaan sen kanssa on helpompi diilata kuin toiseen suuntaan (nimim. “Juuri Singaporesta palannut”). Lento meni ihan hyvin. Aikaisin aamulla oli välilasku Guayaquilissa, joka on maan suurin kaupunki, vaikka Quito on pääkaupunki. Majoitun eräänlaiseen opiskelija-asuntolaan. Käytännössä tämä on jonkun yksityisen perheen omistama talo, josta vuokrataan huoneita kielikurssin osallistujille. Talo näyttää ulkoa päin ihan kivalta, ja myös yhteiset tilat ovat ihan ok, mutta pakko sanoa, että tämä huone, jossa majoitun, ei todellakaan ole mitään luksustasoa (to say the least…). Jostain syystä sain ilmeisesti kaikkein surkeimman huoneen (“Miks aina just MÄ?!”). Talo on nimittäin toistaiseksi vielä melkein tyhjä (meitä on täällä vasta kaksi), ja pystyin siksi kurkistamaan sisälle muihin huoneisiin. Muissa huoneissa EI nimittäin näyttänyt olevan ikivanhoja kerrossänkyjä eikä reikää lattiassa. Tässä huoneessa todellakin on joku ihmeen hole lattiassa yhdessä kohtaa. (Ei siitä nyt läpi putoa, mutta ei siihen voi astuakaan, koska lattialaatat uppoavat siitä sisään.) Lisäksi pöytälamppu ja yöpöydän lamppu ovat kummatkin rikki. Ikkunan edessä on verhot, jotka peittävät koko ikkunan. Yritin äsken nostaa niitä ylös sillä seurauksella, että naru, josta kiskaisin, jäi käteeni, ja verhot jäivät paikoilleen. No joo. Mutta oman kannettavani ja iPodini saan täällä onneksi toimimaan, ja täällä on myös langaton netti. On minulla myös oma kylppäri. Ei sekään nyt ihan vastaa suomalaisia standardeja, mutta kyllä siellä nyt suihkussa kuitenkin pystyi käymään.
Majoituksen hintaan sisältyy aamupala, mikä on tosi jees, koska meinasin (yllättäen…) delata nälkään saapuessani kentältä. Annos oli kuitenkin valitettavan pieni: kaksi juustolla yhteen liimattua paahtoleipää, joku pirtelömäinen marjajuoma ja kahvi. Santsausmahdollisuutta ei ollut. (“Täh?!”)
Taloa muuten vahtii vanha bernhardilainen. IIIIIIIIIIIIIIHHHHH!!!!! Se on niin söpö!!! =))) Lisäksi näin terassilla kivan kissan. Täytyy vain toivoa, että se ei tule sisään taloon, koska olen TOSI allerginen kissoille, enkä tullut ottaneeksi allergialääkkeitä mukaan.
Minulla ei vielä ole avaimia tänne. Saan ne kuulemma vasta huomenna, koska niitä ollaan vasta teettämässä. Vähän kummallista. Olisi nimittäin kiva lähteä jo tänään vähän katselemaan maisemia, mutta en oikein uskalla lähteä, jos ei ole tähän kämppään avaimia. Ilmeisesti ei siis ainakaan ihan vielä ole ajankohtaista haaveilla Amazonista ja Galápagossaarista, kun olen jumissa tässä yhdessä tönössä (#¤%&x!). No, mutta toisaalta tämä päivä voi mennä vielä ihan vain lepäillessäkin. On kieltämättä aika väsynyt olo.
(Klo 14.45): Siis ei oo totta!! Otin äsken päivätorkut ja tulin siinä samalla tutustuneeksi tarkemmin tuohon huoneeni kerrossänkyyn… Ensin kokeilin patjoja ja totesin, että yläpedin patja on tosi paljon pehmeämpi kuin alapedin. Kapusin siksi ylös. Patja todellakin oli mukavan pehmeä, MUTTA: 1) Rakennelma on ihan ÄLYTTÖMÄN hutera. Jos kiipeää ylös, koko hökötys alkaa huojua, ja kuuluu ihan järjetön natina. Ou jee. Ei siellä mitenkään voisi nukkua. Saisi koko ajan pelätä, että koko hökötys romahtaa. Ja varmasti romahtaisikin ennemmin tai myöhemmin. 2) Tyynyn alla oli PURKKAA!!! Yööööööööööhhh!!!!! Ällöä!!!! Siis hyi VVVVVVITSI!!! Huomattuani sen pakenin saman tien alapetiin. Siellä patja on todellakin ihan kivikova (melkein kuin tatamilla nukkuisi), mutta ainakin sänky tuntuu stabiililta. Lakanat vaikuttavat hieman nihkeiltä. Aloin katua, että en ollut roudannut varmuuden vuoksi omia lakanoita mukaan. Onneksi yläsänkyyn ei tule ketään, koska alasängyssä ei kyllä uskaltaisi nukkua, jos ylhäällä olisi joku. Saisi koko ajan pelätä, että yläpedistä tulee yhtäkkiä jonkun perse läpi. Luultavasti juuri siitä syystä minä sain tämän huoneen: on nimittäin mahdollista, että olen ainoa, joka on maksanut lisämaksun yhden hengen huoneesta. Tähän rotankoloon ei voisi mitenkään majoittaa kahta ihmistä samaan aikaan ilman, että vähintään toinen delaisi murskauduttuaan romahtaneen kerrossängyn raunioihin. Ou jee.
Olen yksin tässä talossa tällä hetkellä. Tänne on jo saapunut yksi toinenkin kielikurssilainen, mutta hän häipyi jonnekin heti aamusta. Siitä lähtien olen ollut täällä yksin. Kun saavuin, paikalla oli paikan omistavan perheen rouva, mutta en ole nähnyt häntä enää aamupalan jälkeen. Vähän aikaa sitten ilmeisesti perheen tytär kävi herättämässä minut syömään. Viikonloppuisin majoituksen hintaan sisältyy nimittäin myös lounas ja päivällinen. Kun pääsin alakertaan, löysin pöydältä lautasellisen pastaa, pari siivua tomaattia ja lasillisen kokista. Ketään muita ei ollut paikalla. Oli vähän outo fiilis. Ilmeisesti se perhe asuu jossakin tässä lähellä, mutta ei kuitenkaan tässä samassa talossa. Sapuska oli ihan jees, mutta ainakin juotavaa olisi voinut olla enemmänkin. Ihan törkeä jano, mutta en voi juoda mitään, koska täällä ei ole mitään juoma-automaatteja missään, eikä vesijohtovettä voi juoda (luin juuri netistä, että joku oli saanut Ecuadorissa vesijohtovedestä ameeban suolistoonsa moneksi kuukaudeksi). Voi pahus. Enkä voi lähteä etsimään ulkoa kioskia, koska EN PÄÄSE ULOS täältä. Talon ovi on auki, joten pääsen sentään pihalle, mutta pihaa pitemmälle en pääse. Pihan ja kadun välissä on nimittäin korkea teräsportti, jota en ilman avaimia saa auki edes sisältä päin. Ei hemmetti. En välttämättä olisi tänään tahtonutkaan lähteä minnekään kovin pitkälle, mutta ainakin nyt olisin tahtonut käydä vähän kävelemässä ulkona, jotta pystyisin hahmottamaan, missä oikein olen. Olen siis todellakin JUMISSA täällä. AAAAAAAARGH!!!! Ja olen kaiken lisäksi ihan yksin täällä. AAAAAAAAAARGH!!!! Enkä saa juotavaa mistään. AAAAAAAARGH!!!! Enkä saa keitettyä päiväkahvia. AAAAAAAAARGH!!!!! Onpa lupaava alku. Se söpö bernhardilainenkin on kadonnut jonnekin. (*niisk*)
Ulkona on viileää ja sataa vähän. Täällä onkin tänään vain 14 astetta lämmintä. Minulla ei ole kovin paljon lämpimiä vaatteita mukana, koska kassiini ei oikein mahtunut. Ja jotenkin kuitenkin lähdin reissuun kesäfiiliksissä, kun Suomessakin oli niin kuuma. Pakkasin lähinnä T-paitoja ja muita kesävaatteita. Täytyy varmaan ostaa täältä joku uusi huppari. Ensi viikolle on luvattu 16-21 astetta, eli mikään helle täällä ei varmaan tule olemaan missään vaiheessa. Lisäksi koko ensi viikko tulee ennusteen mukaan olemaan melko sateista. Sisälläkin on viileää. Lattiat ovat kylmät ja likaiset. Pidänkin koko ajan kenkiä jalassa. Harmi, että en tullut ajatelleeksi ottaa mukaan sisätossuja. Olisin voinut ottaa mukaan vaikka zorit. (Zorit ovat japanilaismalliset sandaalit, joita käytetään budolajeissa siirtymiseen pukuhuoneesta tatamille).
Quito on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista pääkaupungeista. Se sijaitsee Andeilla 2 850 metrin korkeudella merenpinnasta. Asukkaita Quitossa on noin 1,4 miljoonaa.
(Klo 16.15): Nyt se yksi belgialainen tyttö, Aurélie, tuli takaisin. Hänellä on jo avaimet, mutta minulla ei. Hän sanoi, että portista ei todellakaan pääse sisään (eikä ilmeisesti edes ulos) ilman avaimia. Ja minä saan siis avaimet vasta huomenna. Tämä on kyllä tosi selkeä puute, josta täytyy muistaa valittaa kurssin järjestäjille. Olen siis koko ensimmäisen vuorokauden oleskelustani jumissa tässä helkkarin asuntolassa, koska ei ole avaimia. Kyllä nyt normaalisti voisi olettaa saavansa majoituspaikkansa avaimet heti ekana päivänä. Majoituksen tarjoajien olisi pitänyt tavalla tai toisella järjestää asia niin, että minulla olisi ollut avaimet käytössä jo tänään, tai sitten sen portin pitäisi olla auki. Tämä ensimmäinen päivä oleskelustani menee tavallaan ihan hukkaan, kun en pääse ollenkaan tutustumaan ympäristöön. Ja jo ihan vain periaatteen vuoksi on tosi veemäistä olla tällä tavalla jumissa koko päivä. Kun on kaiken lisäksi vielä lomalla. Ottaa päähän.
No, täytyy varmaankin käyttää aika hyväksi vaikka siten, että alan tehdä töitä. Minun pitäisi nimittäin saada tässä heinäkuun aikana kirjoitettua yksi tieteellinen artikkeli, jota en ole vielä aloittanutkaan. Teen sen AS-aineistoni pohjalta mutta kokonaan uudesta aiheesta, josta minun täytyy tässä vielä ensin lukea taustakirjallisuuttakin (otin mukaan yhden kirjan ja muutaman artikkelin siihen liittyen). Olen kyllä hyvin kiinnostunut siitä taustakirjallisuudesta, ja kun pistän vielä iPodin täysille soimaan, niin eiköhän tämä ilta tässä kulu.
(Klo 21.08): Pistin äsken wiki-sivustolleni tänään napsimiani kuvia. Ei voi sanoa, että tämä ensimmäinen päivä olisi ollut erityisen antoisa, mutta ainakin siis saavuin turvallisesti perille ja olen voinut tänään kerätä voimia tulevaa viikkoa varten. Äsken oli tarjolla päivällinen. Olin taas jostain syystä ainoa, joka söi, vaikka se belgialainen Auréliekin oli paikalla. Tarjolla oli (hyvin) pieni annos lasagnea sekä suolalla ja yrteillä maustettuja tomaatti- ja kurkkusiivuja.
Ruoka oli taas ihan hyvää, mutta ainakin minulle nämä annokset ovat tosi pieniä, vaikka en edes ole tänään harrastanut lainkaan liikuntaa. No, hyvä puoli on ainakin se, että tällä menolla paino ei ainakaan pääse nousemaan täällä. Ja oikeastaan sen olisi hyvä vähän laskeakin tämän reissun aikana. Painoni ei nimittäin ole tippunut yhtään kahteen viikkoon. Olin tänne lähtiessäni edelleen -5,5 kilossa. Hyvä sentään, että paino ei noussut siellä Singaporessa, vaikka vedin siellä niitä järjettömän suuria aamupaloja, ja kongresseissahan on aina muutenkin jatkuvasti tarjolla kaikenlaista hyvää syötävää. Aikaero varmaankin rasitti sen verran kroppaa, että paino ei kuitenkaan noussut. Ja kävinhän siellä ollessani kuitenkin muutaman kerran kuntosalillakin. Täytyy yrittää päästä täälläkin jotenkin liikkumaan. Otin lenkkeilykamppeet mukaan. Täytyisi vaan löytää jostakin joku riittävän suuri puisto, tms.
Taidan vielä lueskella vähän aikaa. Sen jälkeen menen varmaan jo nukkumaan. On aika väsynyt olo, vaikka en olekaan tehnyt tänään paljon mitään. Suomessa kello on nyt jo yli viisi aamulla.
Ma 5.7.2010
(Klo 7.27): Ei hemmetti! Mä vihaan kaasuliesiä!!! Mun pitäisi olla tunnin päästä siellä koululla, joten ajattelin keittää aamukahvit. Aamupalan pitäisi sisältyä majoituksen hintaan, mutta ei sitä kyllä vielä näy missään. Täällä ei ole kahvinkeitintä, mutta on kaasuliesi, teepannu ja instant-kahvia. Eilen illalla onnistuin käyttämään sitä kaasuliettä ilman ongelmia, mutta tänä aamuna mokasin pahasti. Laitoin sen jotenkin sellaiseen asentoon, että ulos tuli vain kaasua, mutta tulta ei syttynyt. Aloin ihmetellä muutaman minsan päästä, kun keittiössä alkoi olla hirveä kaasun haju, mutta vesi ei siltikään kiehunut. Katsoin pannun alle ja huomasin, että tulta ei ollut. No ilmankos. Nousin (LUOJAN KIITOS!) suoraksi ja painoin sitä yhtä juttua uudestaan. Sillä hetkellä lehahti ihan HILLITÖN liekki sieltä pannun alta!!!! Siis ihan MIELETTÖMÄN suuri liekki, joka kävi TOSI LÄHELLÄ sekä vaatteitani että kasvojani. Ei helvetti. Se kärtsäsi ihan vähän hupparini hihaa, mutta mitään muuta ei käynyt. JOS olisin vielä ollut kumarassa kurkkimassa sinne sen pannun alle, kasvot olisivat nyt luultavasti tosi pahasti palaneet, ja luultavasti myös hupparini olisi syttynyt kokonaan tuleen. Että näin. Olen AINA vähän vältellyt kaasuliesiä, koska ne ovat minusta tuntuneet jotenkin vähän vaarallisilta (minun käsissäni siis). Catherinen luona Pariisissa on sellainen tosi vanha kaasuliesi (ja myös kuuma vesi lämmitetään siellä kaasulla), ja olen aina yrittänyt välttää sitä, koska aina kun joku vieras käyttää sitä, koko kämppä haisee kaasulta ja käy juuri jotakin tällaista.
Anyway, nukuin viime yönä melko hyvin. Aikaero ei häirinnyt nukkumista mutta kylmyys häiritsi. Heräsin monta kertaa siihen, etä olin ihan umpijäässä. Täytyy ottaa ensi yöksi toinen peitto sieltä yläsängystä.
(Klo 20.35): Jouduin vaihtamaan huonetta sen lattiassa olevan reiän takia. Uusi huoneeni on talon alakerrassa, ja se on kyllä paljon viihtyisämpi kuin se edellinen. Jos olisin saanut sen heti, ensivaikutelmani tästä paikasta olisi ollut paljon parempi. Se on paljon tilavampi, ja siinä ei ole kerrossänkyä vaan kaksi ihan tavallista sänkyä, joissa on kummassakin tavallinen pehmeä patja. Lisäksi työpöytä on paljon parempi. Mutta on siinä uudessa huoneessa huonojakin puolia: esimerkiksi se, että langaton netti ei toimi siellä. Joudun siirtymään sieltä tänne yhteiseen olohuoneeseen, jossa on ainakin tällä hetkellä hirveä meteli. Meitä majoittuu tänne tällä hetkellä neljä: italialainen Serena, belgialainen Aurélie ja kanadalainen Gabriel. Kaikki vaikuttavat tosi mukavilta tyypeiltä. Lisäksi täällä hengailee parhaillaan jotain muita ihmisiä, jotka eivät majoitu täällä. Anyway, ainakin on seuraa. Ei tarvitse olla yksin.
Kurssi alkoi aamulla. Tänään oli vain yksi 1h 20min pitkä oppitunti. Sen jälkeen oli pitkä orientaatiotilaisuus, jossa saimme monenlaista käytännön tietoa kurssista, retkistä ym. vapaa-ajan aktiviteeteista sekä siitä, miten Quitossa voi ja kannattaa liikkua. Aseelliset ryöstöt ovat täällä tavallisia, joten meitä kehotettiin liikkumaan kaupungilla ilman kassia ja mahdollisimman vähän rahaa ja arvoesineitä mukana. Rahoja kannattaa lisäksi säilyttää eri taskuissa, koska taskuvarkaita on paljon. Ulkona ei kuulemma kannata liikkua pimeällä muuten kuin ryhmän mukana, eikä silloinkaan kannata liikkua julkisilla kulkuneuvoilla eikä kävelleen vaan ainoastaan taksilla. Täytyy myös varoa, että ei mene laittomaan taksiin. Kun liikkuu keskustassa päiväsaikaan, tavarat kannattaa jättää säilytykseen koululle, jotta ei houkuttele ryöstäjiä. Koulu sijaitsee keskeisellä paikalla keskustan tuntumassa. Asuntolasta sinne on parin kilsan matka. Koulu on tosi siisti, ja siellä on runsaasti opiskelijoiden vapaassa käytössä olevia tietokoneita. Ainakin tänään olin hyvin tyytyväinen myös siihen yhteen oppituntiin, joka meillä oli.
Orientaatiotilaisuuden jälkeen oli vuorossa kaupunkikierros. Kävelimme porukalla ympäri keskustaa, kävimme syömässä ecuadorilaisessa ruokapaikassa ja lopuksi menimme vielä vähäksi aikaa yhteen baariin. Mukana oli koko ajan kaksi opasta, jotka kertoivat meille kaikenlaista Quitosta ja Ecuadorista yleisesti.
Yksi tosi hyvä puoli Ecuadorissa on se, että tällä on TODELLA halpaa: ateria ecuadorilaisessa raflassa maksoi vain 2,30 USD (rahayksikkö on täällä USD), DVD-levyt maksavat vain dollarin, bussilippu maksaa vain 0,25 dollaria, jne. Eli ei täällä kyllä kovin paljon saa rahaa kulumaan millään. Täytyy vain varoa, että ei tule ryöstetyksi.
Yksi huono puoli täällä on sää. Se vaihtelee jatkuvasti ihan laidasta laitaan. Enimmäkseen on viileää ja pilvistä, mutta välillä on myös aurinkoista. Keskipäivällä aurinko paistoi niin voimakkaasti, että kasvojani alkoi kuumottaa, ja olisi pitänyt olla aurinkolasit. Hetkeä myöhemmin alkoi sataa ihan kaatamalla.
Palattuamme takaisin asuntolaan lähdin saman tien lenkille. Lenkkeilin katuja pitkin noin 40 minuuttia. Oli mukavaa päästä liikkumaan, mutta kadulla juokseminen ei täällä ole kovin rentouttavaa: liikenne on vilkasta, ja kaduilla on paljon pakokaasuja. Siellä seassa on sekä hieman vaarallista että epämiellyttävää hölkätä. Lisäksi katu oli joistakin kohdista melko huonossa kunnossa. Kengät olivat ihan liejussa sen jälkeen. No, ainakin tuli tutustuttua lähiympäristöön. Lopuksi vedin vielä meidän tavanomaisen mäkitreenin asuntolan pihalla olevassa pienessä mäessä. Mäki on hieman liian loiva ja lyhyt, jotta siinä pystyisi vetämään kunnollisia mäkivetoja, mutta loikat ja pomput siinä pystyi vetämään ihan hyvin.
Sain mäkitreeniä vetäessäni seuraa: se söpö bernhardilainen ryntäsi iloisesti paikalle valkoisen villakoiran kanssa. Ne olivat tosi hellyydenkipeitä. Etenkin se bernhardilainen. Se painautui minuun kiinni ja odotti taputtelua ja rapsutusta. Silittelin sitä siinä tyytyväisenä jonkin aikaa. Kun lopulta yritin siirtyä pois jatkaakseni treeniäni, se siirtyi mukana ja katsoi minua niin hellyyttävästi, että oli pakko jatkaa. Lenkkikamppeeni ovat nyt ihan bernhardilaisen karvoissa. Se villakoirakin oli tosi ihana. Se oli kuin valkoinen versio Pedrosta, ja sillä oli kaulassa kiva sininen huivi. Näytti jotenkin huvittavalta, kun se iso bernhardilainen ja pieni villakoira hengailivat koko ajan yhdessä. Ne olivat selvästikin bestiksiä.
Ti 6.7.2010
(Klo 8.07): Aikaero ei tosiaankaan tunnu tänne länteen päin tullessa ollenkaan yhtä pahalta kuin itään päin mennessä. Singaporessahan minulla oli tosi paljon ongelmia aikaeron kanssa, mutta täällä se ei ole ollut minkäänlainen issue. Nukuin viime yönäkin tosi hyvin. Minulla oli kolme peittoa päällä, joten ei ollut kylmäkään. Sen sijaan aamulla herätessäni minulla oli ihan JÄRJETÖN hedari. Siis IHAN järjetön. Se johtuu varmaankin tästä korkeudesta. Otin päänsärkylääkkeen. Nyt olen ihan ok.
(Klo 10.25): Ou jee!! Ihan SAIRAAN hyva oppitunti oli just! Se kesti 1h 20 min, ja aiheena oli espanjan suullinen tuottaminen. Meita oli ryhmassa vain KAKSI opiskelijaa: mina ja eras turkkilainen kundi, Burak. Se oli siis melkein yksityisopetusta. Opin tosi paljon, ja oli tosi mukavaa. JEEEE!!! Nyt on lyhyt breikki. Kohta alkaa toinen 1h 20 min pitka oppitunti, jonka aiheena on kielioppi.
(Klo 12.04): Vitsit, etta oli taas hyva oppitunti! Jeeee!! Kavimme lapi kielioppia ja sanastoa. Edelleenkin ryhmassa oli vain kaksi opiskelijaa: mina ja Burak. Opettaja ei ollut sama kuin aamun ensimmaisella tunnilla, mutta tamakin opettaja oli tosi hyva. Opetus on tosi yksilollista. On tosi katevaa, kun on jatkuvasti natiivi opettaja korjaamassa virheita ja kertomassa uusia sanoja. Kieliopillisesti espanja on niin lahella ranskaa ja italiaa, etta sen omaksuminen tuntuu melko helpolta. Tietysti monet sanatkin muistuttavaa ranskaa tai italiaa (etenkin italiaa). Nyt on taas meneillaan pieni breikki. Paivan viimeinen tunti alkaa muutaman minsan paasta. Se kestaa taas 1h 20 min. En muista, mika on tunnin aihe, mutta kohtahan se selviaa. Ou jee!!! Oon ihan fiiliksissa!! Kylla kannatti todellakin tulla tanne asti opiskelemaan espanjaa!! Jossain Madridissa tai Barcelonassa ryhmat olisivat varmasti olleet paljon suuremmat.
(Klo 13.32): Paivan viimeinen oppitunti on takana. Aika meni tosi nopeasti. Vasta viimeiset puoli tuntia alkoivat tuntua vahan ryydyttavilta. Tama 3 x 1h 20 min on juuri sopiva maara yhdelle paivalle. Sen jaksoi hyvin, mutta toisaalta paljon enempaa ei valttamatta olisi enaa yhdelle paivalle kaivannut. Oli myos hyva, etta valilla ei ollut pitkia taukoja, niin ei ehtinyt lassahtaa (oli vain yksi 20 minsan tauko ja yksi 10 minsan tauko). Taytyy viela illalla vahan kerrata niita taman paivan asioita. Nyt yritan loytaa sopivan lounaspaikan jostakin. Taytyy myos kayda kaupassa. Ohjeiden mukaisesti jatan kassini koululle sailytykseen ja otan vain muutaman dollarin taskuun. Saimme koulun infotilaisuudessa tällaisen ohjeen: “Pitäkää mukananne kaupungilla vain muutamaa dollaria, ja ripotelkaa nekin eri taskuihin. Jos joku tulee uhkaamaan teitä aseen kanssa, niin älkää yrittäkö juosta karkuun. Antakaa vain kiltisti hänelle kaikki rahat. Ainakin yhdestä taskusta.” (“Ookoo, tämä selvä…”)
(Klo 20.27): Vietin tänään aika rauhallisen iltapäivän. Kävin italialaisen Serenan kanssa lounaalla. Sitten kävin kaupassa ja kävelin keskustasta takaisin asuntolalle. Keskustasta kävelee tänne noin puoli tuntia. Bussi tulee muutamassa minuutissa. Bussilla matkustaminen on sinänsä ihan kiinnostava kulttuurikokemus. Mitään bussinumeroita ei näy missään, ja bussipysäkki voi olla käytännössä missä tahansa. Ohikulkevan bussin voi pysäyttää kuin taksin missä tahansa kohtaa tietä; se sitten pysähtyy, jos on pysähtyäkseen. Matka maksetaan suoraan ovella puoliksi ajoneuvon ulkopuolella roikkuvan tyypin käteen. Mitään lippuja ei ole. Bussi on aina IHAN tupaten täynnä jengiä, ja välillä porukkaa roikkuu osittain bussin ulkopuolellakin. Kuskit kaahaavat ainakin suomalaisen mittapuun mukaan ihan järjetöntä ylinopeutta (täällä ei varmaan edes ole sellaista käsitettä kuin ‘ylinopeus’, tai ainakaan kukaan ei ota sitä vakavasti). Kaikkein hurjinta on se, että bussin ovi aukeaa ihan täydessä vauhdissa viimeistään 50 metriä ennen kuin joku on jäämässä pois. Usein ovi on ainakin puolittain auki koko matkan ajan. En myöskään ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miten bussi pysäytetään sisältä päin. Mitään nappuloita ei nimittäin ole missään. Ilmeisesti pitää vain alkaa tunkea ovea kohti ja ölistä jotain sille ovenraossa roikkuvalle kaverille. (Samalla täytyy kuitenkin varoa, että ei horjahda ulos siitä avonaisesta ovesta jostain 100 kilsan tuntivauhdista.)
En käynyt tänään ollenkaan lenkillä tai muuten treenaamassa, koska minulla on ollut koko päivän päänsärkyä. Se johtuu varmaankin tästä korkeudesta (Quito sijaitsee vuoristossa 2 850 metrin korkeudessa). Alkuillasta lueskelin lähdekirjallisuutta sitä yhtä artikkeliani varten. Jossain vaiheessa siirryin tänne olkkariin ja liityin kämppiksieni seuraan. Meillä on täällä asuntolassa tosi hyvä porukka: lähdin yksin tälle matkalle, mutta täällä perillä en ole ollut yksin kuin sen ekan päivän. Menemme samaa matkaa koululle ja iltaisin hengaamme yhdessä täällä asuntolan olkkarissa. Tutustuminen tuntui luonnolliselta, koska olemme kaikki lähteneet reissuun yksin, mutta kukaan tuskin tahtoisi viettää täällä kaikkea aikaansa yksin.
Yksi kämppiksistäni, Gabriel, on valmistunut äskettäin maisteriksi ja tarvitsee espanjaa uudessa työssään. Hän aikoo olla täällä peräti kymmenen viikkoa. Hän on kanadanranskalainen. Hän puhuu ranskaa niin voimakkaalla Kanadan ranskan aksentilla, että sitä on välillä vaikeaa ymmärtää. Myös Aurélien äidinkieli on ranska. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Kongosta, joten hänelläkin on hieman erilainen tapa puhua kuin esim. pariisilaisilla. Hänen ranskansa on jonkinlainen yhdistelmä Belgian ja Kongon ranskaa. Sitä on kuitenkin melko helppoa ymmärtää, koska se ei eroa niin kovin paljon siitä, mihin olen tottunut. (Etenkin, kun asuin aikoinani siinä HOASin solukämpässä ranskankielisen afrikkalaiskommuunin keskellä. Hänen puhumansa kielimuoto on kuitenkin mielestäni pikemminkin Belgian ranskaa kuin Kongon ranskaa.) Serena puolestaan on Italiasta. Hän suorittaa tällä hetkellä parin kuukauden työharjoittelua siinä kielikoulussa. Hän osaa jo tosi hyvin espanjaa. Aurélie ja Serena ovat perustutkinto-opiskelijoita yliopistossa. Aurélie opiskelee kääntämistä ja Serena muistaakseni viestintää, tai jotain. Kävi tosi hyvä mäihä kämppisten kanssa. Uskon, että tämän porukan kanssa tulee olemaan tosi hauskaa.
Oli tosi hyvä idea lähteä viettämään lomaa kielikurssille. Täällä on juuri sopivasti tekemistä, koko ajan oppii uutta ja kaiken lisäksi on mukavaa seuraakin. Ja jos sattuu olemaan mitä tahansa käytännön ongelmia tai kysymyksiä, niin kaikesta voi kysyä koululta. He auttavati siellä ihan kaikessa.
Ke 7.7.2010
(Klo 10.26): Vahanko oli siistii: olin tanaan YKSIN silla ekalla tunnilla! =) Se turkkilainen kundi ei ollut paikalla, joten sain yksityisopetusta. Kaytiin lapi kielioppia ja sanastoa. Opettaja kiinnostui myos kovasti suomalaisista oppikirjoista, joita minulla on mukana (olin jattanyt ne poydalle, ja han alkoi selailla niita). Hanesta ne vaikuttavat tosi hyvilta. Han sanoi, etta ensi viikolla voimme ehka kayttaa niitakin hyvaksi tunneilla. Ou jee!! Tama opetus on ainakin tahan asti todellakin ylittanyt odotukseni. Kohta alkaa joku sanasto-oppitunti. Siella on monen eri tason opiskelijoita samaan aikaan.
To 8.7.2010
(Klo 21.50): Vähänks oli siistii! Kävimme tänään PÄIVÄNTASAAJALLA! Jee!! Aamupäivällä oli oppitunteja normaalisti. Sen jälkeen lähdimme minibussilla Quiton lähellä sijaitsevaan kylään, jonka läpi kulkee päiväntasaaja. Siellä oli sellainen tosi kiva Inti Nan -niminen museo, jossa oli esillä kaikenlaista jännää Ecuadorin sademetsistä ja vuoristosta. Opas kertoi meille alkuperäiskansojen tavoista ja historiasta. Maassa elää vieläkin joitakin alkuperäiskansoja, jotka eivät ole juurikaan kontaktissa muuhun maailmaan. Museoalueen läpi kulki päiväntasaaja. Se oli pelkkä punainen viiva maassa. Päältä päin se näytti siis melko vähäpätöiseltä. Oli kuitenkin tosi vaikuttavaa, kun opas näytti meille, kuinka vesi valuu päiväntasaajan päällä suoraan alaspäin viemäriaukosta. Se ei siis tee pienintäkään kierrettä vaan valuu ihan suoraan alaspäin. Jo muutaman metrin päässä päiväntasaajaviivasta veteen syntyi pieni kierre. Vau! Ja kun kokeilimme kävellä silmät kiinni suoraan viivan päällä, totesimme, että se oli ristikkäisten magneettivoimien vuoksi TODELLA vaikeaa. Viivan päällä ei todellakaan meinannut pysyä pystyssä. Sain siitä paikasta joitakin ihan siistejä kuvia, jotka pistin wiki-sivulleni.
Oppitunnit ovat edelleenkin olleet tosi hyviä. Tänäänkään se turkkilainen kundi ei ollut paikalla, joten sain yksityisopetusta. Asuntolassa meillä on ihan kivaa. Ateriat ovat muuten parantuneet siitä sunnuntaisesta. Etenkin aamupalat ovat arkisin olleet ihan jees. Päivällinen vaihtelee: välillä ruoka saattaa olla aika pahaa ja/tai sitä on liian vähän. Anyway, kokonaisuutena tämä paikka on minusta ihan ok. Kuulin tosin tänään, että joudun huomenna muuttamaan takaisin sinne yläkerran huoneeseen, jossa olin ensimmäisen päivän. Äh! Silloin elintasoni laskee selvästi, koska se huone on tosi paljon huonompi kuin tämänhetkinen huoneeni.
Kävin tänä iltana kuntosalilla keskustassa. Siellä on ihan ok kuntosali, jossa on pari juoksumattoa ja kaikki peruslaitteet. Sain siellä vedettyä ihan kunnollisen treenin. Eilen kävin lenkkeilemässä lähiympäristössä, eikä se ollut kovin miellyttävää (liikaa autoja ja pakokaasua sekä liian kapeat ja huonokuntoiset jalkakäytävät). Taidan jatkossa mieluummin käydä kuntosalilla. Siellä on helpompaa keskittyä treeniin ja rentoutua.
On tosi hassua, kun tänne tulee pimeää jo niin aikaisin: kun lähdin kuntosalilta joskus seitsemän aikaan, oli jo ihan pilkkopimeää. Keskustassa näytti tosi kivalta pimeältä. Paljon värikkäitä valoja ja monenlaista elämänmenoa. Meille kyllä sanottiin, että ei pitäisi kulkea yksin kaupungilla eikä kulkea bussilla pimeän tulon jälkeen. Tein tänään kummatkin, mutta olin urheilushortseissa ja T-paidassa, joten en varmaankaan kummemmin houkutellut ryöstäjiä.
Yritin tehdä sovinnon sen kaasulieden kanssa, mutta meinasin taas polttaa itseni. Tällä kertaa osasin kuitenkin seisoa jo valmiiksi tulilinjan ulkopuolella, joten meinasin kärtsätä vain käteni. Edistystä!
On edelleenkin vähän päänsärkyä. Toivottavasti se ei kestä enää kovin montaa päivää.
Pe 9.7.2010
(Klo 22.34): Tänään oli aika tavallinen päivä. Ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Kävin aamulla kuntosalilla ennen oppituntien alkua. Olen tosi tyytyväinen, että löysin sen kuntosalin. Muuten turhautuisin fyysisesti, eikä siitä hyvää seuraisi… Kuntosalin palvelu on erinomaista: siellä on töissä pari atleettista latinourosta, jotka kulkevat ympäriinsä hihattomissa paidoissa itseään peilaillen ja tulevat oikein mielellään antamaan harjoitteluvinkkejä -etenkin kaikille naispuolisille asiakkaille. 😉 Vähän erilainen meininki kuin suomalaisilla kuntosaleilla, mutta se on minusta vain ihan piristävää. Ne kundit ovat kuitenkin tosi asiallisia.
Espanjan tunnit olivat tänäänkin tosi jees. Aamupäivällä oli ns. iLab-tunti. Se tarkoittaa sitä, että olemme melko suuren ryhmän kanssa tietokoneluokassa ja teemme siellä kukin omaan tahtiin erilaisia harjoituksia. Se oli tosi kivaa ja tehokasta. Siinä tuli harjoiteltua sekä sanastoa, oikeinkirjoitusta, kielioppia että kuullunymmärtämistä. Loppuajasta niihin tehtäviin alkoi jo vähän kyllästyä, mutta sitten olikin jo pian aika siirtyä takaisin pienryhmiin, joissa harjoiteltiin puhumista (ja siinä samalla tietysti myös sanastoa ja kielioppia). Se turkkilainen kundi on kadonnut jonnekin, joten meidän pienryhmämme on tosi pieni: vain minä ja opettaja. Viikonlopuksi tuli aika paljon kotitehtäviä. Useimmiten kotitehtävät on tehnyt noin puolessa tunnissa, mutta näihin viikonlopputehtäviin menee luultavasti vähän enemmän aikaa.
Iltapäivällä kävin syömässä ecuadorilaisessa ravintolassa: alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja juoma maksoivat yhteensä 2,20 USD. Sen jälkeen kävin ostamassa kaksi pitkähihaista paitaa ja collegehousut. Täällä on niin hemmetin kylmä: tälläkin hetkellä vain noin +10 astetta. Olin pakannut mukaani melkein pelkkiä kesävaatteita, mikä ei ollut ollenkaan hyvä idea, sillä shortseja ja T-paitoja pystyy täällä käyttämään vain kuntosalilla.
Illan vietin Gabrielin ja Aurélien kanssa asuntolan olkkarissa. Meille on jo muotoutunut sellainen iltarutiini, että kaikki istuvat sohvalla ja näpräävät omaa kannettavaansa, ja telkkarissa pyörii joku leffa, jota vilkuilemme aina välillä. Silloin tällöin joku aloittaa jonkun puheenaiheen, josta juttelemme vähän aikaa. Jossain vaiheessa meille tuodaan päivällinen. Silloin siirrymme ruokapöydän ääreen. Sitten siirrymme taas takaisin sohvalle. Välillä joku keksii tarjota muille jotakin pientä purtavaa, tms. Muuten jokainen tekee omia juttujaan. Mutta kuitenkin pidämme samalla jollakin tasolla seuraa toisillemme. Minulle juuri tällainen sopii erittäin hyvin. Olisi ahdistavaa, jos minun oletettaisiin olevan koko ajan sataprosenttisesti läsnä ilman, että voisin tehdä samalla omia juttujani. Toisaalta on kuitenkin tosi mukavaa, että on seuraa. Jollain tavalla saan jopa lisää virtaa muiden läsnäolosta: tänäkin iltana sain itse asiassa tehtyä harvinaisen paljon tutkimusta (ja vieläpä itselleni aivan uudesta aiheesta) tässä sohvalla telkkarin ääressä istuskellessani. Valmistelen tällä hetkellä yhteen kirjaan artikkelia suomenkielisessä AS-aineistossani esiintyvistä ymmärrysongelmatilanteista. Aihe on minusta todella kiinnostava. Siihen liittyy niin paljon kaikenlaisia näkökulmia, ja itselle uuden aiheen tutkiminen on tietysti aina jännittävää.
On muuten aika huvittavaa, kun emme aina oikein tiedä täällä asuntolassa, mitä kieltä puhuisimme keskenämme. Välillä puhumme ranskaa, englantia ja espanjaa sekaisin. Esim. aamulla, kun istumme kaikki kohmeessa aamiaispöydän ääressä, joku saattaa todeta jotakin tyyliin: “Il fait muy fucking frío ici !” =D
La 10.7.2010
(Klo 9.27): Vapaa viikonloppu edessä. Ihan kivaa. Ilmakin näyttää toistaiseksi hyvältä, mutta se voi kyllä muuttua millä hetkellä hyvänsä. Tänään minun täytyy muuttaa takaisin siihen vanhaan huoneeseeni, asuntolan yläkertaan. Teen sen aamupalan jälkeen. Olemme tässä odotelleet puolisen tuntia aamupalaa. Se on aina myöhässä. Ensin kukaan ei sanonut mitään. Sitten minä totesin: “Mul on NÄLKÄ!” Hetken päästä Aurélie vastasi siihen: “Sul on AINA nälkä.” (“Hmm, terävä havainto…” 😉
(Klo 9.55): Kuulin juuri Gabrielilta, että pari kielikurssin opiskelijaa oli ryöstetty kadulla aseen kanssa illalla joskus kahdeksan aikaan. Se tapahtui ihan keskustan tuntumassa. Heiltä oli viety vaatteetkin päältä. Voi vitsi! Täytyy ilmeisesti todellakin välttää ulkona liikkumista pimeän aikaan.
Su 11.7.2010
(Klo 15.13): Ulkona sataa kaatamalla. Olen parhaillaan tekemässä digikameran suursiivousta. Löysin sieltä mm. yhden ihan ok kuvan Café Brutal -leffaporukasta sekä minusta ja Johannasta:
Café Brutal -porukka
Minä ja Johanna Isosävi
(Klo 16.15): Lisäsin äsken wiki-sivulleni kuvia Quiton vanhasta kaupungissa. Kävin siellä eilen ja tänään. Se on todella kaunis paikka. Nyt taidan lähteä lenkille. Sade lakkasi juuri, ja päivän valoisaa aikaa on jäljellä vielä pari tuntia.
(Klo 19.11): Kävin juuri lenkillä Parque Carolinassa Quiton keskustassa. Puiston ympäri kiertää muutaman kilsan mittainen kuntoilurata. Lenkkeilyilma oli mitä mainioin, koska ulkona oli juuri satanut. Itse puistossa oli mielestäni viihtyisää, ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin, joten lenkkeily ei tuntunut mitenkään vaaralliselta. Sen sijaan matkat sinne ja takaisin tuntuivat hieman kuumottavilta, koska kadut ovat näin sunnuntaisin melko tyhjät. Eipä minulla kyllä olisi ollut juuri mitään varastettavaa mukana, mutta olisi tietysti ollut vähän kiusallista, jos olisi joutunut palaamaan takaisin toiselta puolelta kaupunkia alkkareissa. Oli minulla kyllä iPod mukana, mutta piilotin sen hupun alle. Hupun kanssa näytän myös vähemmän ilmiselvästi ulkomaalaiselta naiselta (koska fleda ei näy), mikä on varmaankin myös ihan hyvä asia turvallisuuden kannalta.
Mietin lenkiltä palatessani, että siihen nähden, miten paljon ja miten varomattomasti olen matkustellut yksinäni maailmalla, minulla on ollut hyvin vähän turvallisuusongelmia. Luulen, että se johtuu pitkälti siitä, että olen näyttänyt niin persaukiselta. Esim. Pariisissa olen usein hiihdellyt ympäri kaupunkia keskellä yötä kuluneissa reisitaskuhousuissa, jotka roikkuvat puolessa perseessä. Enpä ole pahemmin houkutellut rosvoja. Harmittelinkin tässä juuri, että en tullut ottaneeksi niitä klassikkohousuja mukaani. Vaatekaappini olisi muutenkin pullollaan rähjäisiä kledjuja, jotka olisivat olleet täällä tosi hyviä. Jostain syystä kuitenkin pakkasin mukaani kamppeita lähinnä vaatevarastoni siisteimmästä päästä.
Anyway, kävin eilen aamupäivällä vanhassa kaupungissa kävelemässä Gabrielin kanssa. Vanha kaupunki on ehdottomasti Quiton kaunein osa. Siellä oli todella viihtyisää. Kiersimme läpi kaikki keskeisimmät aukiot ja puistot. Kävimme sisällä kuuluisassa barokkityylisessä La Compañía de Jesús -kirkossa, joka on rakennettu 1605-1765. Se on sisältä kokonaan kullattu aidolla kullalla, ja sitä pidetään ainakin matkaoppaani mukaan latinalaisen Amerikan kauneimpana kirkkona. Se on kieltämättä tosi hieno sisältä. Kävimme myös valtavassa La Basílica -kirkossa, joka puolestaan on latinalaisen Amerikan suurin goottityylinen basilika. Sen rakentaminen aloitettiin 1800-luvun puolivälissä, ja se valmistui sata vuotta myöhemmin. Se näyttää kaukaa katsottuna kiehtovalta kummituslinnalta, mutta sisältä se ei mielestäni ollut kovin erikoinen.
Tänään palasimme vanhaan kaupunkiin. Kävimme kahdessa museossa: Centro Cultural Metropolitanossa ja Museo de la Ciudadissa eli kaupungin museossa. Metropolitano oli melko tylsä. Siellä oli pääasiassa moderneja maalauksia ja valokuvia 1900-luvulta. Jotkut niistä olivat ihan jees (kuten yksi suuri hämähäkkimaalaus, jonka hämähäkit näyttivät tosi aidoilta), mutta kokonaisuutena paikka ei mielestämme ollut kovin erikoinen. Kaupungin museossa esiteltiin Quiton historiaa muinaisista ajoista nykypäivään. Siellä oli joitakin ihan hauskoja näyttelyitä vanhoista esineistä ja vaatteista. Siihen päiväntasaajan Inti Nan -museoon verrattuna kaupungin museo oli kuitenkin mielestämme melko lattea. Mutta kyllä siellä kannatti käydä.
Löysimme vanhasta kaupungista myös yhden tosi kivan DVD-kaupan, josta sai dollarilla DVD-levyjä. Kaiken lisäksi yhdellä levyllä saattaa olla jopa seitsemän leffaa. Ostin yhdeksän levyä, joissa on yhteensä kymmeniä Bruce Leen, Jean-Claude Van Dammen, Brad Pittin ja Arnold Schwarzeneggerin leffoja sekä Disneyn piirrettyjä ja tietysti Simpsoneita (Los Simpsons). Ostokset maksoivat yhteensä 9 USD. Kaikki on kylläkin dubattu espanjaksi, eikä tekstityksiä ole. Katsoimme juuri Van Dammen Bloodsportin. Se on klassikko! Katsoin sen leffan varmaan 50 kertaa joskus 12-vuotiaana (nimenomaan pätkimättömän version, jota ei saanut Suomesta; ostin sen lomamatkalta ulkomailta).
Eilen illalla asuntolassa oli IHAN HILLITTÖMÄT BILEET! Me asuntolan asukkaat emme kuitenkaan järjestäneet niitä, vaan pari ulkopuolista kundia. Toinen heistä on kai asuntolan omistavan perheen poika (joka on 23-vuotias ja on jo käynyt pari kertaa linnassa jostain pikkurötöksistä), ja toinen on kielikoulun entinen oppilas, joka on täällä käymässä. He aloittivat dokaamisen ja grillaamisen jo neljän aikaa iltapäivällä, ja sitä jatkui läpi yön. Heidän kavereitaan tulvi taloon sisään, ja meteli oli ihan järjetön. Me asuntolan asukkaatkin olimme bileissä illalla mukana, mutta hyydyimme kaikki jo ennen puolta yötä. Jossain vaiheessa ilmeisesti enää ne kaksi bileisäntää olivat jäljellä. He kyllästyivät ja lähtivät hakemaan seuraa baarista. Hetken päästä ne jätkät tulivat takaisin parin tytön kanssa. Kaikki olivat ihan umpikännissä, ja meteli oli niin kauhea, että me kaikki asuntolan asukkaat heräsimme. Lopulta kaikki neljä bilettäjää menivät nukkumaan yhteen vapaana olevaan huoneeseen (siihen, jossa minä olin viime viikolla), vaikka eihän heistä kukaan edes asu tässä asuntolassa. Emme edes heti aamulla huomanneet, että he olivat vielä täällä. Asia selvisi vasta aamupalan aikaan, kun asuntolaan saapui uusi asukas: hollantilainen Erika. Se tyhjänä ollut huone on nimittäin HÄNEN ja hänen tulevan kämppiksensä huone. Oli tosi viihdyttävää seurata, kun asuntolan omistavan perheen rouva avasi aamulla uuden asukkaan huoneen oven, ja siellä olikin hänen poikansa toisen kundin ja kahden tytön kanssa nukkumassa!!! =DDDDDDD Kaiken lisäksi se huone oli ihan hirveässä kunnossa. Tuli ihan vanhat opiskelija-asuntolamuistot mieleen. (*niisk!*)
Ma 12.7.2010
(Klo 18.43): Wohou, mikä treeni kuntosalilla! Ulkona satoi kaatamalla jättiläispisaroita, joten kuntosalilla ei ollut juuri ketään. Melkein kaikki laitteet olivat vapaina, ja olin jotenkin tosi hyvässä vedossa. Ensin juoksin 40 minsaa matolla kovempaa kuin koskaan, sitten laitteita, staattinen lihaskuntopiiri ja loppuverryttelyksi vielä kymmenen minsaa crosstraineria ja venyttely. Yhteensä about 90 minsaa tosi fyysistä treeniä. On ihan SAIRAAN rento olo nyt. Ou jee. Onneksi löysin sen kuntosalin.
Oppitunnitkin olivat tosi jees tänään. Minut on siirretty osittain edistyneempään ryhmään, jossa on muutama opiskelija. Olen siinä ryhmässä ilmeisesti noin 2/3 ajasta. Noin kerran päivässä on kuitenkin edelleen niitä oman ryhmäni tunteja, joissa on vain kaksi opiskelijaa: minä ja se turkkilainen kundi (tänään hän oli taas paikalla pitkästä aikaa). Tänään kouluun saapui myös muutama uusi opiskelija. Sen kunniaksi kävimme yhdessä syömässä läheisessä ruokapaikassa. Alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja juoma maksoivat vain hieman yli 2 dollaria. Alkuruoaksi täällä on yleensä jotakin keittoa, pääruoaksi useimmiten riisiä ja jotakin lihaa (useimmiten kanaa), jälkiruoka oli tänään siivu ananasta, mutta joskus se voi myös olla jotakin hedelmäistä hyytelöä, suklaakakkua, tms. Juoma on aina jotakin hedelmämehua. Tänään se taisi olla jotain melonimehua. Papaijamehu ja banaanimehu ovat myös tyypillisiä ruokajuomia täällä. Suklaa, kahvi ja hedelmät ovat Ecuadorin erikoisuuksia. Niitä on kaupassa myynnissä tosi montaa eri sorttia. Hedelmäosastolla on paljon kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä, joita en ole koskaan aimmin nähnytkään. Siellä myydään myös mm. kaktusta. En edes tiennyt, että sitäkin voi syödä. Ensimmäisenä päivänä meille pidettiin oppitunti hedelmistä, koska osa täkäläisistä hedelmistä voi olla väärin valmistettuina myrkyllisiä.
Vitsit, että on nälkä… Toivottavasti päivällinen ei tänään tule ihan hirveän paljon myöhässä.
Ti 13.7.2010
(Klo 10.29): Tanaan oli vain yksi tavallinen oppitunti. Nyt olemme juuri lahdossa retkelle Quito Telefericoon.
(Klo 21.22): Tänään oli tosi kiva päivä. Lähdimme siis aamupäivällä ekan oppitunnin jälkeen retkelle kohti Pichincha-tulivuorta. Sen lähistölle on rakennettu Quito Teleferico -niminen köysirata, jonka yhteydessä on myös monia muita aktiviteetteja. Nousimme ensin köysiradalla noin 4050 metrin korkeuteen, Cruz Loma -vuoren huipulle. Sieltä alkoi sitten patikkaretki. En tiedä, kuinka monta metriä nousimme ylöspäin, mutta kiipesimme vielä aika monta kukkulaa: ensin pari tuntia ylöspäin ja sitten huomattavasti vähemmän aikaa alaspäin takaisin köysiradalle. Maisemat olivat huikeita, ja se oli myös TOSI tehokasta kuntoilua. Mäet olivat jyrkkiä, ja korkeus teki tietenkin tarpomisesta vielä rankempaa. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin. Jotkut väsyivät heti alussa niin paljon, että joutuivat keskeyttämään. Pistin tältäkin retkeltä joitakin kuvia wikiin.
Palattuamme retkeltä lähdin vielä kuntosalille. Kämppikseni jäivät tyytyväisinä sohvalle kittaamaan kaljaa eivätkä voineet uskoa todeksi, että tahdoin vielä lähteä kuntosalille. Oli jotenkin niin virkeä olo. Raikas vuoristoilma piristää, ja toisaalta olen myös huomannut, että tällainen säännöllinen päivärytmi edistää hyvinvointia: herään joka päivä suunnilleen samaan aikaan, syön aamupalan, olen tunneilla, syön lounaan, lähden kuntosalille, jne. Kotona ollessani nukun ja syön tosi epäsäännöllisesti. Se ei varmaankaan ole kovin terveellistä, mutta toisaalta tällainen säännöllinen rytmikin tuntuisi jotenkin vaikealta toteuttaa kotioloissa.
Ke 14.7.2010
(Klo 22.28): Tänään oli aika tavallinen päivä. Ei tapahtunut mitään kovin erikoista. On ollut vähän päänsärkyä, bussissa oli hirveä ryysis, oppitunnit tuntuivat jotenkin vähän pitkiltä. Tällä viikolla ryhmäkoko on vaihdellut 3-6 opiskelijan välillä. Ei siis enää yksityistunteja. Vietän yhden oppitunnin päivässä siinä samassa ryhmässä, jossa alun perin olin viime viikolla. Siihen on tosin tullut yksi opiskelija lisää tällä viikolla: hollantilainen Erika, joka on myös yksi nykyisistä kämppiksistäni. Muut tunnit olen edistyneemmässä ryhmässä, jossa on yleensä kuusi opiskelijaa. Mm. Gabriel on siinä ryhmässä, mikä on tosi jees. Kotitehtävien määrä on jotenkin lisääntynyt, tai sitten ne vain ovat sen verran vaativampia nyt, että niiden tekemiseen menee hieman enemmän aikaa. Tänäänkin tein niitä ainakin tunnin.
Turvallisuus on muuten täällä Quitossa sen verran suuri issue, että koulualuekin on aidattu korkealla betonimuurilla. Portilla päivystää jatkuvasti aseistettu vartija. Sisään alueelle pääsee vain koulun ID-kortilla. Koulun tilat ovat tosi siistit ja nykyaikaiset. Ne ovat aivan samaa tasoa kuin suomalaisissa oppilaitoksissa.
Iltapäivällä kävin taas kuntosalilla. Ilta kului asuntolan sohvalla läppärin ja telkkarin ääressä. Minä sain tänään valita, mitä leffoja katsotaan, joten katsoimme Disneyn piirrettyjä. Katsoimme jo Topin ja Tessun sekä Kaunottaren ja Kulkurin. Nyt on joku marsuleffa menossa. En muistanutkaan, kuinka liikuttava Topi ja Tessu on (*niisk!*), ja kuinka söpöjä Topi, Tessu ja Kaunotar ovat pentuina (iiiiiiiiih!!!). Samalla tein vähän tutkimusta sekä huomisen kotitehtävät.
To 15.7.2010
(Klo 17.51): Ryhmäkoot ovat tosiaankin kasvaneet tällä viikolla: siinä alkuperäisessä ryhmässäni on viisi opiskelijaa tällä hetkellä, ja siinä edistyneemmässä ryhmässä on peräti kahdeksan. Ei se mitään. Kun on enemmän porukkaa, on myös enemmän tunnelmaa. Toisaalta intensiivisyys ja yksilöllisyys tietysti kärsivät. Tasoerot ovat kummassakin ryhmässä aika suuria. Välillä se on häiritsevää (kun joku ei tajua jotain ihan yksinkertaista asiaa, vaikka sitä jauhetaan jo kolmatta kertaa, tms.). Jotkut myös tulevat tunneille ilman, että ovat tehneet kotitehtäviä. Sekin on välillä ärsyttävää (koska sitten he ovat ihan pihalla, ja kaikki joutuvat odottamaan). Anyway, olen edelleenkin tosi tyytyväinen opetuksen tasoon ja koulun ilmapiiriin.
Iltapäivällä kävimme retkellä Ecuadorin kansallismuseossa. Se oli ihan jees. Oli tosin hieman harmillista, että vain puolet museosta oli auki. Toinen puoli oli suljettu kunnostustöiden takia. Pääsimme tutustumaan kahteen galleriaan, joissa oli esillä aika paljon kaikenlaista siistiä Ecuadorin historiaan liittyen esihistoriallisista ajoista keskiaikaan.
Tietysti kävin myös kuntosalilla tänään. Kuntosalista tuli mieleen, että siellä on pukuhuoneissa mielestäni suomalaisesta näkökulmasta katsottuna vähän erikoinen systeemi. Naisten pukuhuoneen sisällä on nimittäin vielä oma erillinen kopperonsa vaatteiden vaihtamista varten. Sinne mahtuu vain yksi ihminen kerrallaan. Täh?! En edelleenkään tajua ollenkaan sen funktiota. Minulle kyllä selitettiin ekana päivänä, että siinä kopperossa voi vaihtaa vaatteet, mutta kuvittelin, että se oli tarkoitettu vain erityisen estoisille tyypeille. Siispä tulin sisään pukkariin tavanomaiseen tyyliini (eli aloin heitellä vaatteita pois päältä heti päästyäni ovesta sisään). Keräsin aika tavalla katseita. Ensin ajattelin, että se johtui lihaksikkaasta vartalostani (“Hei, haluutteks te mun kuvan???!”). Sitten huomasin, että kaikki muut jonottivat vaihtamaan vaatteita siihen kopperoon. Olen kuitenkin edelleenkin esittänyt tyhmää ulkomaalaista (sikäli kuin sitä nyt tarvitsee sen kummemmin esittää…) ja vaihtanut vaatteet pukuhuoneen avoimessa tilassa. Ei pal’ kiinnosta! Jos joku täkäläinen nainen ei ole vielä nähnyt toista naista alasti, niin on mielestäni jo korkea aika nähdä.
Pe 16.7.2010
(Klo 21.13): Tänään oli oppitunneilla jotenkin tosi erikoista. Opettajilla oli jotenkin pipo tosi kireällä. Aamun kielioppitunnilla oli heti alkuun tosi tiukka sanelu. Jokainen joutui menemään vuorotellen kirjoittamaan taululle. Itse en tehnyt yhtään virhettä (mäihä), mutta jotkut jumittuivat ihan totaalisesti johonkin kohtaan ja joutuivat siksi hengailemaan siellä kaikkien edessä ties kuinka pitkään ja korjaamaan yhä uudestaan jotakin samaa kohtaa, kunnes saivat sen menemään oikein. En pitänyt siitä. Opettajan olisi mielestäni pitänyt tulla aiemmin apuun. Se oli melkein ihmisten nöyryyttämistä. Muutenkin sillä tunnilla oli jotenkin tosi kummallinen ilmapiiri. Se opettaja on tosi hyvä, mutta tänään hänellä oli jostain syystä pipo tosi kireällä. Opin kyllä paljon sillä tunnilla.
Kieliopin jälkeen meillä piti olla kaikkien tasojen yhteinen iLab-tunti, mutta tietokoneluokka oli epäkunnossa. Siispä tunti pidettiin tavallisessa luokassa, ja opettaja joutui ilmeisesti tempaisemaan tunnin ohjelman ihan hatusta… Ohjelma oli nimittäin sellainen, että jokainen joutui tekemään omasta kotimaastaan julisteen, joka piti sitten esitellä koko ryhmälle. Saimme käyttöömme värikyniä, joilla sai piirtää maansa kartan ja lipun, jne. =DDDDDD Tunnelma luokassa oli ihan kaoottinen. Se tuntui jotenkin NIIN hölmöltä. Ihan kuin jossain ala-asteella. Ensin ajattelin: “Voi että tää on vammasta! Tää on NIIN vammasta!!” Mutta hetken päästä värittelin jo ihan fiiliksissä Suomen lippua ja yritin sijoittaa karttaani Ahvenanmaata. Huomasin myös oppivani siinä esitelmääni valmistellessa ihan kivasti uusia sanoja. Olisin siis ottanut sen touhun ihan vakavissani, mutta kun NE MUUT alkoivat pelleillä… Muutama ranskankielinen kundi, jotka sattuivat istumaan samassa päässä luokkaa kuin minä, pistivät sen homman ihan ranttaliksi. He vain hirnuivat toistensa piirustuksille ja heittivät kaikkea ihan hysteeristä läppää. Jossain vaiheessa joku heitti minua jollain paperipallolla päähän. Ajattelin ensin: “Okei, mä EN mee tohon hölmöilyyn mukaan… Mä EN TODELLAKAAN mee tohon mukaan… Mä olen jo ollut duunissa yliopistonlehtorina, sun muuta. Mä en VOI enää mennä mukaan tollaseen hölmöilyyn…” Hetken päästä kuitenkin hekotin jo ihan katketakseni muiden mukana yhdelle Pierrelle, joka yritti esitellä luokan edessä Ranskaa. Siis ne hänen piirustuksensa olivat NIIN huonoja, ja hänen espanjassaan oli NIIN voimakas ranskalaisperäinen korostus, että ei vain MILLÄÄN pystynyt olemaan nauramatta. Lisäksi hänen esiintymisensä oli jotenkin tosi koomista. Koko “ranskankielinen pääty” luokkaa hirnui ihan hysteerisesti vedet silmissä. Meinasin suunnilleen pudota tuolilta ja tukehtua. Emme suoranaisesti nauraneet hänelle, mutta se tilanne vain oli jotenkin niin huvittava. Sen opettajan olisi pitänyt heittää meidät ulos luokasta. Se oli ihan kaoottinen tunti. (Mut MÄ en ollu se, joka alotti…)
Iltapäivällä kävimme tänään opintokäynnillä Quiton kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli niin hienoa, että otin tosi paljon kuvia. Laitoin niistä mielestäni onnistuneimmat wikiin. Siellä oli tosi paljon kaikkia tosi eksoottisia kasveja, kuten nyt saattoi odottaakin. Sen jälkeen kävin luonnollisestikin vielä kuntosalilla. Olen jäänyt siihen koukkuun, ja tietysti on syytäkin yrittää pitää kondista edes jollain tavalla yllä.
Ti 20.7.2010
(Klo 20.16 Galápagossaarilla): Pistin nuo kaikki Quiton kuvani Facebookiin. Ne löytyvät tästä.
