Ti 20.9.2011

(Klo 0.18): Maanantaina oli Suomalaisen Tiedeakatemian Nuorten Akatemiaklubin karonkka. Olin mukana Akatemiaklubissa sen toisella toimikaudella eli viime lukuvuonna. Kokoonnuimme kerran kuussa kuuntelemaan toistemme esitelmiä ja menimme sen jälkeen yleensä jonnekin jatkoille. Klubi oli todella hyvä kanava tieteiden väliselle vuorovaikutukselle. Yleistieto muista tieteenaloista karttui ja samalla tutustui uusiin ihmisiin. Sain klubin toiminnasta todella paljon irti. Viimeinen varsinainen kokoontumiskertamme oli jo toukokuussa. Tänään oli kuitenkin vielä karonkka uusien klubilaisten kanssa. Hengailimme ensin jonkin aikaa Tiedeakatemian tiloissa. Siellä oli ruoka- ja juomatarjoilu sekä pääsihteerin esitelmä Tiedeakatemian toiminnasta.

Jossain vaiheessa iltaa siirryimme Belgeen. Keskustelut olivat hetkittäin hyvinkin syvällisiä (pohdittiin erilaisia maailmankuvamalleja, mielen toimintaa, jne.). Välillä sitten puhuttiin käytännöllisemmistä asioista kuten rahoituksen hakemisesta. Oli oikein mukava ilta. (Piti kyllä vielä Belgen jälkeenkin mennä pariksi tunniksi töihin. On taas niin kiire, että varsinainen työpäivä olisi muuten jäänyt liian lyhyeksi.) Virallisia tapaamisia meidän Akatemiaklubillamme ei enää ole, mutta suunnittelimme jo alustavasti jotain epävirallisia tapaamisia. Yritämme luultavasti tavata vähintään pari kertaa vuodessa lasillisen ääressä Belgessä tai jossakin muualla.

Su 18.9.2011

(Klo 15.02): Lähdin Axelin kanssa eilen illalla miniristeilylle Tallinnaan. Olimme nimittäin saaneet risteilylahjakortin, jolla saimme reissun muistaakseni kympillä. Pitihän se käyttää hyväksi. Laiva lähti eilen illalla klo 21.30 ja oli perillä tänä aamuna klo 10.30. Emme päässeet nousemaan ollenkaan maihin. Laiva seisoi yön Tallinnan satamassa ja palasi sieltä tänä aamuna Helsinkiin. Ajattelimme kuitenkin, että se olisi ihan kivaa vaihtelua. Ja olihan se!

Lähinnä minua kiinnosti, millainen tunnelma tuollaisilla risteilyillä olisi. Mielikuvani oli sellainen, että porukka alkaisi kitata viinaa jo satamassa, ja laivassa olisi päällä hirveä örvellys läpi yön. Olin jossain määrin oikeassa, mutta totesin kuitenkin olleeni turhan ennakkoluuloinen. Jotkut alkoivat kyllä dokata jo satamassa ja kiljua toisilleen. Lisäksi satamarakennuksessa soitettiin jotakin ihan järkyttävän kamalaa Kaikki laivaan -biisiä. 88888-/ Kun samalla mainostettiin laivan karaokebaaria (aaaaaaargh!!! 8-/ ), ajattelin jo tulleeni ihan väärään paikkaan.

Päästyämme laivan buffet-illalliselle fiilikseni kuitenkin parani. Siellä oli pääasiassa ihan rauhallista ja asiallista porukkaa, ja ruokavalikoima oli tietysti erinomainen. Viereisessä pöydässä tosin istui seurue, jossa yksi suuririntainen nainen oli pukeutunut ihan liian pieneen T-paitaan: paita oli niin pieni, että rinnat pursusivat ulos. Ihan oikeasti näkyi puolet nänneistä! 88888-/ Yöh! Ei mitenkään parantanut ainakaan mun ruokahalua.

Anyway, olimme päättäneet, että rikkoisimme Atkinsia ensimmäisen kerran tämän risteilyn aikana. Tuli todellakin rikottua… Tuntui suorastaan taivaalliselta syödä leipää. Jälkiruoaksi vedin pari suurta annosta jätskiä. 8-P

Olimme A-luokan hytissä, jossa oli ikkuna. Maisemia ei kyllä kovin paljon ehtinyt katsella näin lyhyellä reissulla. Käytävältä kuului jonkin verran meteliä läpi yön. En siksi nukkunut kovin hyvin. Muutenkin yö jäi melko lyhyeksi, koska valvoimme aika myöhään, ja tänä aamuna alkoi aamupalakattaus jo klo 7.45. Vielä aamupalallakin päätimme pitää breikkiä Atkinsista. Siten pystyimme syömään leipää ja jogurttia. Aamupalapöydässä vieressämme istui pariskunta, joka oli nähtävästi illalla vaihtanut viihteen puolelle oikein kunnolla. Mies sammui pöydän ääreen, vaikka nainen karjui hänelle kurkku suorana. X-) Aitoa Tallinnan-risteilytunnelmaa! 😎

Ennen paluuta kerkesimme vielä käydä vähän shoppailemassa sekä katsella merimaisemia hytin ikkunasta. Ihan virkistävä pieni reissu, vaikka siitä hieman univelkoja jäikin. Luulen, että jatkossakin rikon dieettiä yhtenä iltana viikossa. Muuten se alkaa käydä liikaa hermoilleni, eikä dieetti muutenkaan ole tehonnut minuun niin hyvin, että minulla olisi kovin paljon hävittävää.

La 17.9.2011

(Klo 0.42): Pitäisi varmaan jo mennä nukkumaan, jotta jaksaisi aamulla herätä paremmin, mutta menen taas sen verran ylikierroksilla, että en kuitenkaan pystyisi millään vielä nukahtamaan. Tänään alkoi Christian Tissier’n leiri Kaapelitehtaalla. Tulin sinne kiireessä suoraan Tampereelta duuniseminaarista. En ehtinyt edes käymään kotona. Onneksi olin tajunnut jättää treenikamat säilytykseen työhuoneeseen. (Sinne on rautatieasemalta selvästi lyhyempi matka kuin kotiini.) Olin syönyt hyvin kevyen lounaan, koska en pystynyt itse valitsemaan ateriaa ja jouduin siksi jättämään siitä noin puolet syömättä hiilareiden takia. Junasta ei tietenkään saanut mitään hiilihydraatitonta. Meinasin siksi delata nälkään jo ennen treenejä. Pelkäsin, että sippaisin totaalisesti tatamille, mutta loppujen lopuksi treenit menivät ihan hyvin. On parempi olla treeneissä vähän nälissään kuin ihan täydellä vatsalla.

Christian sanoi minulle heti, että olen laihtunut. En itse huomaa, että se näkyisi vielä päälle päin. Paino on pudonnut vasta sen verran vähän. Christian kuitenkin huomaa tällaiset asiat helposti. Kuten kaiken muunkin. Toivoin kyllä pikemminkin, että hän olisi huomannut uuden hakamani. Olin nimittäin juuri tätä leiriä varten tilannut uuden hakaman. Muuten olisin ihan saletisti kuullut kuittailua liian kuluneesta hakamasta. Christianin mielestä olen jo niin korkea vyöarvo, että en saisi käyttää liian kuluneita tai halpalaatuisia kamppeita treeneissä. Pas terrible pour ton image, tai jotain. (Hän oli kyllä sitä mieltä jo silloin, kun olin 3. dan.) Aikaisemmin hän oli myös sitä mieltä, että puhuin ranskaa liian paljon esikaupunkilaistyyliin. (“Jaa. No älä MUA siitä syytä…” Christian käyttää kyllä itse pääasiassa hyvin huoliteltua kieltä. Hän lukee niin paljon ja tahtoo pitää yllä tiettyä sivistyneen ihmisen imagoa. Mutta dojolla monet nuoret käyttivät aikoinaan huolittelematonta esikaupunkilaiskieltä. Se oli tietysti ensimmäinen ranskan muoto, jota opin puhumaan. Christian aukoi siitä minulle päätä ihan jatkuvasti. Hänestä artikuloin huolimattomasti ja käytin sellaisia sanoja, joita ei pitäisi käyttää. Vieläkin hän korjaa heti, jos käytän jotakin sanaa väärin, tms.) Lisäksi hän urputti minulle sitkeästi ainakin kymmenen vuotta tavasta, jolla juoksin ihmisten eteen silloin, kun hän kutsui minut ukekseen eteen. Minusta se tuntui naurettavalta, mutta hänestä liikkumiseni rivistä ihmisten eteen oli niin paljon kömpelömpää kuin liikkumiseni aikidotekniikoissa. Liian iso tasoero muun liikkumisen ja aikidoliikkumisen välillä siis. Ei hyväksi imagolle. Jaa. (Ihan kuin välittäisin.) Lopulta kyllästyin urputukseen ja päätin opetella juoksemaan rivistä eteen sellaisella tyylillä, joka on hänestä riittävän neutraali. Silloin tällöin aina unohdan asian ja kuulen heti kuittailua (kuten myös siitä, jos treenipukuni on liian kulunut tai halpa tai jos hakamassa on reikä jossakin kohdassa, tms.).

Anyway, treenaasimme tänään paljon shihonagea gyakuhanmi katatedorista. Tajusin, että olen pysähtynyt sellaiseen kohtaan, jossa ei pitäisi pysähtyä. Sain jotenkuten liikkeen tehtyä niin, että en pysähtynyt lainkaan. Tasapainoni oli kuitenkin hieman horjuva. Täytyy treenata lisää. Christian teki minulle muutaman sikanopean heiton vasempaan käteeni, joka on siis se kolme kertaa leikattu puoli. Irtosi taas kiinnikkeitä niin, että rutina vaan kävi (oman hitauteni takia siis). Ajattelinkin, että itse asiassa on tosi hyvä, että tulee käytyä tällaisilla leireillä säännöllisesti; muuten leikattuun olkapäähän pääsisi muodostumaan liikerataa rajoittavia kiinnikkeitä. Nyt ne aina irtoavat säännöllisin väliajoin. Eräänlainen ilmainen olkapään puhdistus siis. Kätsyä! =) (Sattuu vaan aika hemmetisti, mutta kaikkea ei voi saada.)

Toisen tunnin aikana teimme sotokaitennagea ja sitten erilaisia leikkauskokyonageja yokomenuchista, ryokatadorista ja katadorista. Niistä tuli joitakin uusia pointteja ja jopa yksi uusi muoto, jossa uke heitettiin yokomenuchi-hyökkäyksestä takaisin tulosuuntaan. En kyllä saanut sitä kovinkaan hyvin onnistumaan, mutta kiinnostava muoto. Täytyy pitää mielessä. Aika kului nopeasti ja oli koko ajan tosi mukava treenifiilis. Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja sekä Suomesta että ulkomailta ja päästä treenaamaan heidän kanssaan. Tunsin itseni melko virkeäksi, vaikka päivä olikin ollut pitkä.

Treenien jälkeen menimme pienellä porukalla syömään erääseen keskustan raflaan. Vedin siellä pihvin ja salaattia. Christian söi pitsaa vasemmalla kädellä rullaten. Oikean käden olkapäästä on nimittäin jänne kokonaan poikki, eikä hänellä ole aikaa leikkauttaa sitä. Pitsan leikkaaminenkin oli sen takia vaikeaa. Lisäksi oikeassa kainalossa on kuulemma nyrkin kokoinen pahkura, joka on tulehtunut ja täynnä nestettä. Just joo… Tyypillistä Christiania taas.

(Klo 8.36): Valvoin viime yönä ties kuinka pitkään. Yö jäi siksi hieman liian lyhyeksi. Mut kyl tää tästä taas lähtee. Treenit alkavat klo 9.30, joten täytyykin tästä jo lähteä.

(Klo 18.16): Leiri on jo päättynyt ja Christian lähtenyt takaisin Ranskaan. Nämä Christianin Suomen-leirit ovat nykyään tällaisia minileirejä, koska hänellä ei ole aikaa olla täällä vuorokautta pidempään. Mutta tosi kiva tietysti, että hän tulee edes vuorokaudeksi.

Aamun ensimmäinen tunti oli bokkenia. Treenasin koko ajan Antin kanssa. Teimme samoja gyakukesa-pyyhkäisyliikkeitä, joita hän on vetänyt muuallakin viime aikoina. En kuitenkaan ollut aikaisemmin tehnyt sitä niin, että pyyhkäisyvaiheessa astutaan taaksepäin. Se oli kiinnostava sovellus. Taas vähän jotakin uutta.

Bokken-treenin jälkeen oli 2,5 tunnin aseettomat aikidotreenit. Vaikka treenasimme siis yhteen menoon 3,5 tuntia, aika meni yllättävän nopeasti. Se johtui varmaan ainakin osittain siitä, että teimme 1,5 tuntia pelkkää muurahaistanssia ja ikkyota. Tekemämme ikkyo-harjoitteet eivät olleet lainkaan helppoja (piti pysäyttää uken shomenuchi-hyökkäys yhdellä kädellä ja päästä siitä heti sisään ura-muotoon, jne.), mutta fyysisesti se ei ollut rankkaa. Harjoitteet vaativat paljon keskittymistä, joten aika kului nopeasti. Viimeinen tunti oli sitten vauhdikkaampi. Teimme paljon erilaisia kokyonageja katateryotedorista. Lisäksi mm. udekimenagea. Siinä pääsi ihan kivasti liikkumaan, mutta edelleenkin tahti oli suhteellisen rauhallinen. Tällaisilla lyhyillä leireillä Christian puhuu paljon, joten treeneistä ei yleensä tule kovin rankkoja. Pitkät kesä- ja pääsiäisleirit sekä normitreenit Vincennesissä ovat sitten asia erikseen… 8-/

Etenkin shomenuchi ikkyossa huomasi, että Christianin olkapää on todella kipeä. Hänen pitäisi tietysti mennä leikkaukseen, mutta se edellyttäisi vuoden treenitaukoa. Sellainen tauko olisi varmaankin aika mahdoton niin tiukkaan viritetylle tyypille kuin Christian. Etenkin, kun hän on treenannut aikidoa yhteen menoon jo 50 vuotta. Joku normaali 60-vuotias voisi ehkä vain tyytyväisenä viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ja lueskella kirjoja vuoden verran, mutta Christianista sitä olisi vaikea kuvitella. Hän keksisi jonkun tavan treenata silti. Luultavasti hän opettelisi tekemään kaikki tekniikat vain yhdellä kädellä. (Ja onnistuisi siinä erinomaisesti ja saisi kaikki muutkin innostumaan tekniikoiden tekemisestä vain yhdellä kädellä.) Kuten Mira mielestäni osuvasti sanoi tänään, Christianilla on LIIAN voimakas mieli. Useimmilla ihmisillähän mieli antaa periksi paljon ennen kehoa, mutta Christianilla on niin voimakas mieli, että hän ei anna koskaan periksi missään olosuhteissa. Edes silloin, kun se olisi hänen oman etunsa kannalta järkevää. Hän on päättänyt omistaa elämänsä aikidolle, eikä sitä päätöstä horjuta mikään. Ei niin mikään.

Su 4.9.2011

(Klo 19.36): Olin tänään Axelin kanssa zen-meditaatiokurssilla. Kiinnostuin zenistä joskus kesällä miettiessäni, olisiko joku keino saada omia ajatuksia ja tunteita järjestykseen. Etsin jonkinlaista mielen tasapainoa. Ajattelin, että zen voisi tarjota keinoja siihen. Zenin periaatteisiinhan kuuluu itsensä unohtaminen ja sitä kautta itsensä näkeminen kaikkialla. Pyritään siis saavuttamaan valpas ja hereillä oleva mielentila, joka mahdollistaa elämisen tietoisesti juuri siinä hetkessä, joka on meneillään. Vietän usein paljonkin aikaa omissa maailmoissani ja ajattelin, että zenin kautta voisin tulla tietoisemmaksi reaalimaailmasta. Ehkä sillä tavalla voisi jotenkin elää jokaisen hetken entistä täysinäisemmin. Zenissähän pyritään tavallaan tulemaan eläväksi, harmoniseksi ja tiedostavaksi osaksi ympäristöä sen sijaan, että nopeasti ohikiitäviä maisemia vain katsellaan lasi-ikkunan takaa.

Kurssi pidettiin Helsingin keskustassa sijaitsevissa hienoissa tiloissa. Vaikutuin heti harmonisesta tunnelmasta, joka keskukseen oli onnistuttu luomaan. Kun astuimme sisään saliin, näin pitkään ruskeaan kaapuun pukeutuneen siilitukkaisen miehen istuvan mustalla tyynyllä ja tarkkailevan valppaana paikalle saapuvia ihmisiä. Hänen olemuksensa oli harvinaisen valpas ja hereillä oleva, mutta kuitenkin samalla totaalisen rento ja rauhallinen. Hänestä sai ystävällisen mutta kuitenkin arvokkaan vaikutelman. Samanlainen vaikutelma syntyi naisesta, joka hetken päästä tuli saliin ja asettui toiselle ohjaajan paikalle saliin etuosaan. Pidin heti tunnelmasta.

Valitsin lattialta itselleni alustan ja asetuin sen päällä olevalle tyynylle aikidostakin tuttuun seiza-asentoon (eli polvi-istuntaan). Ensin vain odotimme tilaisuuden alkua. Jo siinä tuli minulle ensimmäinen oppitunti. Jouduin oikeasti hieman pinnistelemään, että pystyin odottamaan paikoillani muutaman minuutin tekemättä mitään ja puhumatta mitään. Salissa vallitsi niin rauhallinen tunnelma, että oli aivan itsestään selvää, että siellä ei voinut alkaa pälpättää kenenkään kanssa eikä tehdä mitään muutakaan. Piti vain istua ja odottaa.

Kurssi alkoi pienellä teorialuennolla zenin taustasta. Zenin juuret ulottuvat noin 4000 vuoden taakse. Nykyinen zen-muotokin on vähintään tuhat vuotta vanha. Harjoitettu seremonia ei ole yksityiskohdissaankaan muuttunut lainkaan moneen sataan vuoteen. Siistii!! 😎 Teoriajohdannon jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen. Tyynyjen väliin kannettiin säkkikankaiset sermit. Oli mahdollista istua joko seiza-asennossa tai lootusta muistuttavassa risti-istunnassa. Katse kiinnitettiin säkkikangassermin alaosaan. Seurasi pieni valmistautumisaika, jonka aikana sai vielä etsiä oikeaa asentoa. Ensin kuului palikoiden kolahdus. Sen jälkeen kolme kellon kilahdusta. Harjoitus alkoi kolmannesta kilahduksesta. 

Käytännössä kyse oli omien hengitysten laskemisesta. Laskettiin sekä sisäänhengitykset että uloshengitykset yhdestä kymmeneen. Jos sekosi laskuissa, piti aloittaa taas ykkösestä. Kuulostaa helpolta, mutta itse asiassa se ei ollut ollenkaan helppoa. Ekassa setissä pystyin laskemaan kolme kertaa kymmeneen täysin keskittyneenä. Sen jälkeen ajatukseni alkoivat temppuilla. Erilaisia pieniä ja suuria ajatuksia alkoi pilkistää esiin jokaisesta säkkikankaan rakosesta: "Ajattele nyt MUA! MÄHÄN oon tärkee" "Eku MÄ!" "Eikun MEILLÄHÄN on just tällä hetkellään tää proggis meneillään! Ajattele MUA!" Sekosin laskuissa. Onneksi sisälläni oli vielä yksi rauhallinen ajatus, joka yritti tarmokkaasti pistää muita kuriin: "Senkin urpot! Me ollaan nyt ZENISSÄ, ei MEITÄ ajatella! Meiän pitää vaan laulaa kuorossa numeroita ykkösestä kymppiin ja olla täysin zenejä!!" Koko ensimmäinen setti meni oikeastaan vain siihen, että vedin omia ajatuksiani turpiin. Selässäni ja oikeassa hartiassani tuntui todella epämukavaa jumitusta, ja jalat alkoivat puutua. Kuitenkin kamppailu oli ennen kaikkea henkinen. Oli ihan hiljaista ja piti vain olla täysin liikkumatta ja saada oma ajatukset kuriin. TODELLA vaikeaa minulle! 8-/

Pienen tauon jälkeen seurasi jonkin aikaa keskustelua ja sitten kaksi uutta settiä meditaatiota. Tällä kertaa salissa leijui myös miellyttävä tuoksu. Siellä poltettiin jonkinlaista suitsuketta. Opettaja kulki salissa kepin kanssa ja löi sillä kaikkia halukkaita kaksi kertaa kummallekin olkapäälle. Halukkuus kepin iskuihin piti ilmaista nostamalla kädet ylös kämmenet yhteen painettuina. Tietenkin sitäkin piti kokeilla, joten nostin rohkeasti käteni ylös. Ja se oli ihan hyvä idea. Iskut tuntuivat nimittäin jotenkin virkistävän mieltä ja vähentävän hartiajumitusta. Toinen meditaatiosetti sujui jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Sain hengitykseni laskettua melko sujuvasti. Kuitenkin loppuajasta aloin tuntea sisälläni ahdistusta. Jalat alkoivat puutua pahasti ja tunsin oloni kaikin puolin epämukavaksi. Se oli oikeasti rankkaa treeniä, vaikka istuimme täysin liikkumatta paikoillamme.

Ensimmäisen setin jälkeen nousimme ylös ja lähdimme kävelemään jonossa ympäri salia siten, että kädet olivat vatsan päällä. Sitä kesti muutama minuutti. Sitten istuimme takaisin alas. Seurasi kolmas meditaatiosetti. Se oli rankkaa. Ajatukseni eivät jättäneet minua hetkeksikään rauhaan. Tuntui siltä, että ne poukkoilivat mielessäni ihan holtittomasti. Normaalisti pystyy kuitenkin kohdistamaan ajatuksensa johonkin tiettyy asiaan ja jättämään muut ajatukset sillä hetkellä taka-alalle, mutta meditaatiota yrittäessäni annoin ajatuksilleni ihan vapaan leikkikentän, jota ne käyttivät hyväkseen maksimaalisesti. Hetkittäin tuli niin ahdistunut olo, että teki mieli nousta ylös ja häipyä kiireesti paikalta. Kuitenkin tuli myös lyhyitä "valoisia hetkiä", jolloin mieli vaikutti hetken aikaa täysin kirkkaalta ja rauhalliselta. Ne hetket eivät minulla kestäneet pitkään, mutta ne olivat todella vapauttavia. Olisin valmis näkemään jonkin verran vaivaa tavoitellakseni enemmän sellaisia hetkiä. Zenissähän ei pyritä tulemaan miksikään erityiseksi vaan pyritään löytämään itsensä sellaisena kuin todella on. Ehkä minussakin on vielä sisällä jokin sellainen "todellinen minä", jota en vielä ole löytänyt, mutta jonka voisin löytää meditaation avulla.

Lopuksi oli vielä lyhyt resitaatiosessio. Sen aikana lausuimme kuorossa monotonisella intonaatiolla Neljä valaa -resitaation:

"Vannon, että vapautan
lukemattomat olennot.
Vannon, että hävitän
loputtomat sokeat halut.
Vannon, että läpäisen
rajattomat dharma-portit.
Vannon, että saavutan
Buddhan suuren tien."

Resitointi tunt
ui jotenkin kulttimaiselta ja oudolta, mutta toisaalta myös jännittävältä ja rauhoittavalta. Opettaja täsmensi, että kukaan ei tässä vanno mitään kenellekään muulle kuin itselleen. Kyse on vain omasta mielen harjoituksesta. (Se oli hyvä täsmennys.)

Resitoinnin jälkeen nousimme seisomaan ja laskeuduimme seisoma-asennosta kolme kertaa polvillemme kumartaaksemme alttaria kohti. Siinäkään ei kuitenkaan palvottu mitään jumalia. Alttarilla oleva patsas symbolisoi vain tuntemusta omasta "hereillä olosta". Sitä tavallaan kunnioitettiin kumartamalla ja samalla tietenkin noudatettiin muodon vuoksi ikivanhaa seremoniaa. Minusta se oli ihan hienoa. Opettaja myös totesti osuvasti, että kumartaminen tekee todella hyvää sekä egolle että selälle. Se on totta.

Mielestäni kurssi oli oikein kiinnostava kokemus. Luulen, että alan harrastaa zeniä säännöllisesti ainakin kotonani. Saa nähdä, ehdinkö käydä keskuksessa ohjatuissa meditaatiosessioissa. Olisi tietysti hyvä, jos ehtisi käydä siellä vaikka kerran viikossa. Voisi se olla mahdollista esimerkiksi jonakin sellaisena aamuna, jolloin meillä ei ole aamutreenejä.

Ma 5.9.2011

(Klo 8.30): Kokeilin jo tänä aamuna meditointia kotona. Vedin 15 minuuttia pitkän setin heti herättyäni. Tuntuu siltä, että meni ihan hyvin. Aluksi uniset ajatukset sekoilivat numeroissa, mutta vähitellen homma alkoi sujumaan. Session jälkeen oli tosi virkeä olo.

Ke 24.8.2011

(Klo 10.26): Olen juuri lähdössä Lempäälään. Vietän siellä perjantaihin saakka kirjoitustulkkausprojektin porukan kanssa "kirjoituspäiviä" jossakin vanhassa rintamamiestalossa (käsittääkseni). Mukaan lähtee lisäkseni projektin johtaja (Liisa) sekä kaksi jatko-opiskelijaa (Anukaisa ja Maija) Tampereelta. Ideana on se, että kukin työstää omaa tutkimustaan kaikessa rauhassa. Välillä sitten kokoonnumme juttelemaan ja syömään (Atkinsin dieetti tulee hieman hankaloittamaan asiaa minun osaltani…) Siellä ei kuulemma ole nettiyhteyttä lainkaan, mutta yritän luultavasti luoda jonkinlaisen yhteyden puhelimeni kautta.

(Klo 19.34 Lempäälässä): Päivä on sujunut ihan mukavasti. Tulin tänne autolla Liisan kyydissä. Tapasimme Anukaisan ja Maijan Lempäälän keskustassa. Teimme ruokaostoksia ja tulimme sitten talolle. Tämä on vanha maalaistalo, joka sijaitsee noin seitsemän kilsan päässä Lempäälän keskustasta. Tilaa on paljon, ja taloa ympäröi miellyttävä maalaismaisema. Juttelimme ensin jonkin aikaa (ensin vähän niitä näitä ja sen jälkeen vähän vakavammin tulevien päivien tavoitteista). Sitten ryhdyimme töihin kukin tahollamme. Kohta ryhdymme syömään.

Sain luotua iPhonen kautta langattoman nettiyhteyden kannettavalleni, joten pääsen täällä nettiinkin. Harmi vain, että tämän illan treenit jäävät väliin. Täytyy katsoa, jos jossain vaiheessa ehtisi lähtemään lenkille. Otin juoksukengät mukaan.  

To 25.8.2011

(Klo 8.40): Olen tässä juuri aloittelemassa töitä. On yllättävän pirteä olo, vaikka onkin aamu. Johtuu varmaan siitä, että menin nukkumaan jo puolenyön aikaan. Istuimme eilen ruokapöydän ääressä koko illan. Muut joivat viiniä, minä kevytkokista. (Aaaargh, mitkä vatsavaivat… #¤%&x…) Liisalla oli mukana kortteja, joista piti valita pari: yksi, joka kuvaa itseä tutkijana ja toinen, joka kuvaa omaa tutkimusta. Valitsin tutkimustani kuvaavaksi kortiksi Picasson Le baiser'n, koska siinä yhdistyy selvästi kaksi asiaa: prosodiantutkimus ja kirjoitustulkkauksen tutkimus. Lisäksi on monenlaisia muita näkökulmia eri suuntiin. Itseäni tutkijana kuvasi jonkinlainen robotti, jolla oli käsissään erilaisia aseita; täytyy tuntea tekniikkaa ja käyttää erilaisia apuvälineitä. Juttelimme niiden korttien pohjalta tosi pitkään.

Kuulin muuten, että treenimme Liikuntamyllyssä jouduttiin eilen perumaan, koska koko halli suljettiin päämuuntamon rikkoutumisen takia. Dääm. Toivottavasti saavat vian korjattua mahdollisimman pian.

(Klo 0.00): Aamupäivällä oli aikaa tehdä vapaasti töitä. Oli jotenkin tosi virkeä olo, ja sainkin hommat siinä ihan kivasti etenemään. Ennen lounasta kerkesin vielä käydä muutaman kilsan lenkillä kauniissa maalaismaisemissa. Teki hyvää päästä vähän liikkumaan. Lounaan jälkeen oli pitkä keskustelutuokio. Sen jälkeen kerkesi vielä vähän aikaa tehdä omaa tutkimusta. Sitten olikin jo aika mennä saunaan. Saunan jälkeen sitten syötiin ja keskusteltiin taas tosi pitkään. Päivä meni nopeasti, ja oli koko ajan tosi hyvä fiilis. Pidän tästä paikasta, ja ihmisetkin ovat tietysti tosi mukavia. Jos jotain olisi kaivannut lisää, niin ehkä VÄHÄN enemmän aikaa pelkkään tutkimuksen tekemiseen. Varsinaista "raakaa työtä" vähän lisää siis. Vähemmän puhetta ja enemmän tekemistä siis. Vähän sama ilmiö kuin aikidoleireillä törmää toisinaan siihen, että valmentajat puhuvat liikaa (minun makuuni siis). Asia voi olla vaikka kuinka kiinnostavaa, mutta siltikin jossain vaiheessa tulee sellainen fiilis, että tahtoisi vain päästä treenaamaan. Ylipäänsä minua alkaa AINA pitkästyttää, jos joudun jumittamaan paikoillaan kovin pitkään ilman, että voin räpeltää samalla jotain omia juttujani (tai vähintäänkin puhua jonkun kanssa JUST NIISTÄ jutuista). Luonnekysymys. Ei mahda mitään.

Anyway, päivä kului siis tosi mukavasti. Olen viihtynyt täällä hyvin. Huomenna onkin jo vika päivä. Lähdemme täältä pois jo joskus iltapäivällä.

Pe 26.8.2011

(Klo 14.10 junassa): Aamupäivällä oli vielä aikaa tehdä tutkimusta. Sitten oli loppukeskustelu ja lounas. Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä tähän retkeen. Sanoin kyllä, että varsinaista aktiivista työaikaa olisi minun puolestani voinut olla enemmänkin. Keskustelu oli mukavaa ja hyödyllistä, mutta siihen meni mielestäni hieman liikaa aikaa. Mutta tämä on tietysti yksilöllistä. Muut pitivät niitä pitkiä keskusteluhetkiä aivan erityisen antoisina. Anyway, nyt olen jo kotimatkalla. Liisa lähti viikonlopuksi mökille, joten palaan Helsinkiin junalla.  

(Klo 16.33 kotona): Bäkissä! Jess! Tässähän ehtii vielä hyvin mennä hillumaan Taiteiden yöhön… 😉 Täytyy kyllä hoitaa muutama asia ensin.

Ma 15.8.2011

Olemme päättäneet Axelin kanssa ryhtyä laihikselle. Tarkemmin sanottuna alamme noudattaa Atkinsin dieettiä, joka on yksi versio vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ostin Havaijilta aihetta käsittelevän kirjan. Tiivistettynä kyse on siitä, että rasvaa ei tarvitse välttää lainkaan. Sen sijaan hiilareita ei saa ensimmäisten kahden viikon aikana vetää kuin 20 g päivässä. Käytännössä pystyy syömään lihaa, kalaa ja kananmunia. Myös salaattia ja vihanneksia voi syödä, mutta niidenkin määrä on tiukkaan rajoitettu, koska niissäkin on jonkin verran hiilareita. Alkoholia ei voi juoda ensimmäisten kahden viikon aikana lainkaan, eikä myöskään tavallista kahvia. Ainoastaan kofeiinitonta kahvia saa juoda. Kevytkokis on sallittua (koska siinähän on 0 g hiilareita), joten sitä tulee varmaankin vedettyä aika paljon…

Seuraan tässä blogimerkinnässä laihiksen etenemistä siten, että tämän aamun painoni on 0,0 kg, ja muutokset suhteutetaan siihen. Suluissa oleva luku ilmaisee muutosta suhteessa lähtöpainoon, ja sulkujen edellä oleva luku muutosta suhteessa edelliseen päivään.

• Ma 15.8: 0,0 kg
• Ti 16.8: -0,4 kg
  • Söin eilen muistaakseni kahdeksan kananmunaa ja kaksi pihviä. Siltkin paino laski. Saattoi tosin johtua osittain myös treeneistä, jotka vedin eilen illalla. En ollut kongressimatkan takia treenannut viikkoon, joten nesteitä oli varmaankin kertynyt jonkin verran.
  • Hyvä puoli tässä dieetissä on ainakin se, että LIHAKSET eivät lähde… Proteiinia saa kyllä riittävästi.
• Ke 17.8: -0,6 kg (-1,0 kg)
  • Ihan hyvältä näyttää tähän asti. Eilen aamuna oli kyllä tosi rankat treenit taas. Juostiin Eltsun purtsaa, hypittiin tasajalkaa mäkeä ylös (etu- ja takaperin), jne. Olin ihan poikki jo ekan mäen jälkeen. Pudotus johtuu varmaan osittain myös niistä treeneistä (viime viikon tauon jälkeen). Dieetti piti kyllä hyvin myös.
• To 18.8: -0,8 kg (-1,8 kg)
  • Ihan kiva pudotus taas, mutta pakko sanoa, että eilen tämä dieetti tuntui tosi rankalta. Oli jotenkin voimaton olo koko päivän. Lisäksi oli vähän päänsärkyä. Kofeiiniton kahvi ei piristä ollenkaan, joten en meinannut saada pidettyä itseäni hereillä. Tuntui myös siltä, että lihakseni eivät saaneet riittävästi energiaa. Jalat olivat ihan jumissa tiistaiaamun treenien jäljiltä. Kävin lihasteni kanssa lyhyen keskustelun eilen illalla kiivetessäni portaita ylös Myllypuron metroasemalla. Ne uikuttivat minulle alahuuli väpättäen: "Mistä me muka ny saadaan energiaa tähän treeniin, ku ei oo yhtään hiilareita??" "Polttakaa rasvaa, pösilöt!" Se oli lyhyt keskustelu.
  • Joku kysyi, mikä on motiivini tämän dieetin aloittamiseen. No se on tietysti se, että saisi lihakset paremmin näkyviin. On kivempi pullistella muskeleita, jos saa kaiken ylimääräisen poltettua niiden päältä. 😉 ERITTÄIN naisellista! 😉
• Pe 19.8: +0,5 kg (-1,3 kg)
  • No höh. Näköjään tälläkin dieetillä paino voi välillä pompata ylöspäinkin. Dieetti kyllä piti tosi hyvin koko eilisen, mutta en treenannut eilen ollenkaan. Johtuu varmaan siitä. Nesteiden heittelyä siis. No, nyt olen juuri lähdössä Eltsuun aamutreeneihin. Lähtee taas taatusti nesteet liikkeelle…
• La 20.8: -0,5 kg (-1,8 kg)
  • Jess! Takaisin alaspäin.
• Ma 22.8: +0,5 kg (-1,3 kg)
  • Dääm… Takaisin ylöspäin. (#¤%&x…)
• Ti 23.8: -0,5 kg (-1,8 kg)
  • Ja taas alespäin.
• Ke 24.8: 0,0 kg (-1,8 kg)
• La 27.8: 0,0 kg (-1,8 kg)
  • Hemmetti. Nyt sit näköjään on jämähdetty tähän kohtaan. Ihan hirvee vaiva siellä Lempäälässä, kun piti syödä eri juttuja kuin kaikki muut, ja siltikin paino on pysynyt vain SAMANA! (#¤%&x…)
  • Toisaalta hyvä uutinen on se, että nyt kyse ei voi millään olla nesteiden heilahtelusta, koska en treenannut eilen ollenkaan ja olen ylipäänsä treenannut todella poikkeuksellisen vähän tällä viikolla. Oikeastaan ihan jees tulos, jos on parissa viikossa kuitenkin lähtenyt melkein kaksi kiloa "ihan oikeasti" (eikä pelkästään nesteistä, eikä varsinkaan lihaksista).
• Su 28.8: -0,1 kg (-1,9 kg)
  • Jihuu.
• Ma 29.8: +0,1 kg (-1,8 kg)
  • No just joo… Kävin eilen lenkillä ja söin tosi vähän, mut näköjään tää menee jotenkin epäjohdonmukaisesti.
• Ti 30.8: -0,0 kg (-1,8 kg)
  • No höh. Jostain syystä tämä on näköjään se paino, johon keho tahtoo jämähtää.
• Ke 31.8: -0,4 kg (-2,2 kg)
  • Jihuu! Treenasin eilen kaksi kertaa: aamulla aikidoa ja illalla savatea. Kummatkin treenit olivat tosi rankat. Jo aamutreeneissä olin ihan poikki, kun teimme vauhdikkaaseen tahtiin paljon kovia heittoja. Illalla savaten tehotreeneissä karisivat sitten taas kaikki turhat luulot muka hyvästä kondiksesta… Siis se oli NIIN rankkaa, että meinasi taju lähteä. (Rankkuutta tietysti lisäsi se, että en ollut ehtinyt palautua aamutreeneistämme, jotka olivat nekin rankat.) No, mut paino putos lopultakin. =)
• To 1.9: +0,4 kg (-1,8 kg)
  • [Kommentti sensuroitu.]
• Pe 2.9: 0,0 kg (-1,8 kg)
• Ma 5.9: +1,1 kg (-0,7 kg)
  • No just joo. Viikonloppuna tuli näköjään noin paljon lisää painoa, vaikka treenasin lauantaina kaksi tuntia ja pidin dieetistä kiinni koko ajan. En ole rikkonut sitä ollenkaan. Täytyy varmaan alkaa  syödä vähemmän. Dieetti ei enää tässä vaiheessa kiellä viiniä, koska siinä ei ole juurikaan hiilareita. Luulen, että käytännössä sitä kannattaa kuitenkin välttää, koska alkoholi hidastaa kaiken muun energian palamista. Viikonloppuna tuli otettua vähän viiniä, ja se saattoi olla virhe.
• Ti 6.9: 0,0 kg (-0,7 kg)
  • Tämän taustalla on pakko olla jotakin sellaista, että kun keho saa paljon proteiinia ja kun liikun niin paljon, niin lihaksisto kasvaa. En tajua, miten muuten tämä paino voisi selittyä. Axel on nimittäin ollut täsmälleen yhtä kauan samalla dieetillä, ja häneltä on pudonnut jo viisi kiloa!
• Ke 7.9: -1,3 kg (-2,0 kg)
  • No niin! Asiaa! Treenasin taas eilen kaksi kertaa. Näköjään silloin lähtee nesteet liikkeelle.
• To 8.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • Jess! Ei noussut ylöspäin! Safkaamisen määrä karkasi eilen illalla totaalisesti lapasesta, joten olin varma, että tulisi vähintään puoli kiloa taas takaisin.
• Pe 9.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • Jämähdys. Mut ei se mitään. Pääasia, ettei ole vieläkään noussut ylöspäin. Viikonlopun aikana varmaan taas nousee.
• La 10.9: +0,3 k
  g (-1,7 kg)
  • Näköjään viini vaikuttaa niin, että heti nousee. Aamulla oli ihan sikarankat treenit, enkä syönyt mitenkään erityisen paljon eilen, mutta heti näköjään nousee, kun ottaa pari lasia viiniä. Ilta-ateria tuli syötyä aika myöhään. Saattaa tietysti johtua osittain siitäkin.
• Ma 12.9: -0,3 kg (-2,0 kg)
  • Yllättävää kyllä paino on näköjään taas pudonnut ennalleen, vaikka pidin eilen välipäivän treenaamisesta.
• Ti 13.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • (Klo 5.53): Hemmetin huonosti nukuttu yö. Kauhee stressi päällä. On taas NIIN paljon kaikkee, ja lisää pukkaa. Päivät sirpaleisia. Samoin yöt. No, mut kohta on aamutreenit ja sen jälkeen urheiluhieronta. Ehkä sitä siinä taas vähän rentoutuu, ainakin hetkeksi.
• Ke 14.9: +0,5 kg (-1,5 kg)
  • No just joo… Eilen illalla en ehtinyt savateen, koska vietimme Axelin mutsin synttäreitä Töölönrannassa. Nousu johtuu varmaan taas viinistä. Heti nousee paino, jos vähänkään juo alkoholia, vaikka olisi ollut kuinka rankat treenit samana aamuna.
  • Axelilta oli eiliseen mennessä pudonnut paino jo 5,6 kg. Öpistä!!
  • #¤%&x… Axelilta oli kuulemma pudonnut paino tänä aamuna 0,5 kg eiliseen nähden. Joo kiva. Joimme illalla täsmälleen saman verran, eikä syömisessäkään ollut ainakaan merkittävää eroa. Ja MÄ olin treenannut eilen aamuna lonkkaheittoa kiertopotkusta ym. sikarankkaa (ilman aamupalaa tietysti), eikä Axel ollut harrastanut ollenkaan liikuntaa. Jostain syystä tää dieetti vaikuttaa sopivan Axelille tosi hyvin, mutta mulle siitä ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Aion kuitenkin jatkaa vielä jonkin aikaa.
• To 15.9: 0,0 kg (1,5 kg)
  • Joo kiva. Tähän sit jämähdetään.
  • Tuli mieleen, että jotkut ovat sitä mieltä, että Atkinsin dieetin teho tulee jossain määrin myös sen ruokahalua vähentävästä vaikutuksesta. Mulla kyseinen vaikutus on ollut vähäinen (surprise!!), kun taas Axel on syönyt viime aikoina selvästi vähemmän kuin ennen.
• Pe 16.9: Olen tällä hetkellä Tampereella kirjoitustulkkausprojektin seminaarissa, joten en pysty tänä aamuna punnitsemaan itseäni. Olimme eilen illalla raflassa, mutta söin tällä kertaa niin kevyesti, että en usko painoni nousseen sen takia. Oli nimittäin ihan järjetön nälkä jo pari tuntia sen jälkeen, mutta en voinut syödä mitään, koska tässä hotellissa ei ole iltaisin tarjolla mitään hiilihydraatitonta. Täytyy toivoa, että aamupalalla sentään on! 8-/ Muuten mä delaan nälkään.
  • Jess! Tämäpä hyvä uutinen: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Kaikki+liikunta+pident%C3%A4%C3%A4+ik%C3%A4%C3%A4/1135269389300 
  • Meitsin pitäisi tuon laskutavan mukaan delata joskus about 150-vuotiaana, tai jotain. =)
• La 17.9: -0,9 kg (2,4 kg)
  • Jess!
• Ma 19.9: +0,9 kg (-1,5 kg)
  • Niinpä niin…
• Ti 20.9: 0,0 kg (-1,5 kg)
  • No ihan jees, että paino ei sentään noussut, vaikka eilen illalla oli se Akatemiaklubin karonkka, jossa tuli kuitenkin juotua jonkin verran viiniä. Enkä siksi ehtinyt eilen treenaamaankaan ollenkaan. Nukuin muuten viime yönä äärimmäisen huonosti. Tai oikeastaan en nukkunut juurikaan. Siihen nähden olo on nyt yllättävän pirteä.
• Ke 21.9: -0,5 kg (-2,0 kg)
  • Ihan kiva pudotus, vaikka en ollut eilen illalla savatessa. Oli niin väsynyt olo illalla, että oli pakko nukkua univelkoja pois. Aamutreeneissäkin tuli treenattua huomattavasti normaalia rauhallisemmin, koska olin huonovointinen. Mutta näköjään paino siis kuitenkin putosi.
• To 22.9: 0,0 kg (-2,0 kg)
  • Tähän taas jämähdetään näemmä. Olin eilen illalla treeneissä, mutta otin ihan kevyesti: paikalla oli paljon aloittelijoita, joita neuvoessa aika kului niin, että ei itse oikeastaan ehtinyt treenata. Mutta se sopi minulle ihan hyvin, koska olen ollut tällä viikolla hieman huonovointinen. Olisi kiva mennä tänään savateen, mutta täytyy vähän tarkkailla vointia. Saattaa olla, että en jaksa tällä hetkellä niin rankkoja treenejä.
• Pe 23.9: 0,0 kg (-2,0  kg)
  • Jämähdys todellakin. En treenannut eilen ollenkaan, koska oli heikko olo. Nyt olen lähdössä aamutreeneihin. Saa nähdä, miten menee. Juuri nyt olo on hyvä.
• Ma 26.9: -0,8 kg (-2,8 kg)
  • Jihuu!! En harrastanut viikonloppuna ollenkaan liikuntaa, ja lauantaina tuli rikottua dieettiä oikein olan takaa. Olin Sulkavalla Mummon muistoseuroissa (nyt on kulunut vuosi hänen kuolemastaan), ja siellä tuli syötyä vaikka mitä. Siltikin paino on näköjään pudonnut yllättävän paljon. Ei pysty tajuumaan.
• Ti 27.9: +0,5 kg (-2,3 kg)
  • No höh. =(
• Ke 28.9: 0,0 kg (-2,3 kg)
  • Jämähdys näemmä, vaikka treenasin eilen kaksi kertaa. Aamulla aikidoa ja illalla savatea taas pienen tauon jälkeen.
• To 29.9: 0.0 kg (-2,3 kg)
  • Jämähdys todellakin.
• Pe 30.9: 0,0 kg (-2,3 kg)
• Ma 3.10: -0,5 kg (-2,8 kg)
  • Jiihaaa!!! Tää on kyl ihan epäloogista. Olen nimittäin treenannut viimeksi perjantaiaamuna, ja lauantaina oli taas se päivä, jolloin rikoin dieettiä. Söin Fredrikin karonkassa ja väitöskahveilla ihan normaalisti. Siltikin paino on yhtäkkiä PUDONNUT. Ei pysty tajuumaan.
• Ti 4.10: -0,3 kg (-3,1 kg)
  • No oho. Nyt syynä on kyllä varmasti se, että en pystynyt eilen illalla syömään mitään. Olin jostain syystä treenien jälkeen hemmetin huonovointinen. Pyysin Pekkaa vetämään aamutreenit tänään, ja se oli varmaankin järkevää, koska olo on edelleen aika kaamea. Olen varmaan tulossa kipeäksi.
• Ke 5.10: -1,1 kg (-4,2 kg)
  • Oho! Onpas suuri pudotus yhtäkkiä, vaikka en treenannut eilen ollenkaan. Nyt se johtuu kyllä siitä, että olen ollut huonovointinen enkä ole siksi voinut syödä juurikaan. Viime yö oli levoton. Nyt vointi on kuitenkin melko hyvä, joten kai tämä alkaa tästä mennä ohi.
  • Tämä on taas osoitus siitä, että paino ei putoa treenaamalla vaan syömättömyydellä. Treenaaminen tuntuu vain nostavan painoa, koska se kasvattaa lihaksia.
• To 6.10: -1,1 kg (-5,3 kg)
  • No hitsi! 😎 Yhtäkkiä lähtenyt NOIN paljon painoa! Vedin eilen illalla treenit, mutta otin huomattavasti tavallista kevyemmin. Ruokahalut ovat olleet todella surkeat viime päivinä. Johtuu varmaan siitä. Yllättävän suuri äkkipudotus silti.
• Pe 7.10: 0,0 kg (-5,3 kg)
  • Just näin, et heti, kun ryhtyy taas treenaamaan, niin paino jämähtää. Olin eilen savatessa tehotreeneissä. Oli ihan sikaran
    kkaa.
• La 8.10: Yöh!!! 8-/ Pidimme tänä iltana Axelin kanssa breikkiä dieetistä. Olemme nimittäin päättäneet niin, että yhtenä päivänä viikossa voi rikkoa Atkinsia niin paljon kuin lystää. Siispä kävimme tänä iltana Mäkissä vetämässä hirveät mätöt ja ostimme lisäksi järjettömän karkkivuoren. Yöh, mikä olo!!! 8-/ Mä en enää KOSKAAN syö karkkia!!! NEVER!
• Ma 10.10: +0,6 kg (-4,7 kg)
  • Oli odotettavissakin, että viikonlopun aikana paino nousee, koska lauantai-ilta meni ihan överiksi, ja muutenkin tuli syötyä selvästi enemmän kuin muuten viime viikolla. Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinen siihen, että nousu ei ole tuon suurempi. Olin odottanut vähintään kilon nousua.
• Ti 11.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
• Ke 12.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
• To 13.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
• Pe 14.10: 0,0 kg (-4,7 kg)
  • Jämähdys.
• Ma 17.10: +0,5 kg (-4,2 kg)
  • Pieni nousu näköjään viikonlopun aikana. Se oli kyllä ihan odotettavissakin. Lauantai-iltana pidimme taas "hiilari-illan". Kävimme ensin raflassa vetämässä pitsat ja menimme sen jälkeen leffaan karkkipussit kourassa. Muutenkin viikonlopun aikana tuli safkattua aika paljon, ja eilen oli välipäivä treeneistä.
  • Axelilta on tippunut samassa ajassa jo 9 kiloa… (#¤%&x…)
• Ti 18.10: -0,8 kg (-5,0 kg)
  • Jess!!!
• Ke 19.10: -0,3 kg (-5,3 kg)
• To 20.10: +1,0 kg (-4,3 kg)
  • Tosi suurta tää vaihtelu. Innostuin varmaan eilen illalla treenien jälkeen safkaamaan vähän liikaa.
• Pe 21.10: -0,4 kg (-4,7 kg)
• Ma 24.10: -0,6 kg (-5,3 kg)
  • Täh?! Ihan uskomatonta! Lauantai-iltana tuli taas safkattua ihan älyttömästi: pitsaa, jätskiä, karkkia, suklaakeksejä,… Siltikin paino on pudonnut viikonlopun aikana! Ehkä hyöty loppuviikon liikunnasta tulee jotenkin jälkikäteen, tai jotain.
• Ti 25.10: 0,0 kg (-5.3 kg)
• Ke 26.10: -0,4 kg (-5,7 kg)
  • Jess!
• To 27.10: -0,8 kg (-6,5 kg)
  • Ou jee!! Nythän tää alkaa sujua tosi hyvin tää laihis!!! =))) Paino on tällä hetkellä niin alhaalla, että siitä on kyllä TOSI kauan aikaa, kun viimeksi painoin tämän verran. Tajusin itse asiassa juuri, että vaikka tämän Atkins-dieetin aikana olen tiputtanut "vain" 6,5 kg, niin painoni on tällä hetkellä 10 kg alhaisempi kuin keväällä 2010, ennen kuin aloin pudottaa painoa Pekingin Combat Games -suurtapahtumaa varten. Veitugou!!! =)))
• Pe 28.10: -0,5 kg (-7,0 kg)
  • Jiihaa!!! Vähänks mä oon kova! Seittemän kiloa jo! =)))
• Ma 31.10: 0,0 kg (-7,0 kg)
  • Jämähdys, vaikka viikonloppuna tuli treenattua tosi paljon, enkä lauantai-iltaa lukuunottamatta syönyt erityisen paljon. Mutta olen aiemminkin huomannut, että leiriviikonloput eivät ainakaan välittömästi vaikuta painooni pudottavasti. Välillä paino on jopa noussut. Ehkä lihaksiin kerääntyy rasituksen takia hetkellisesti nestettä, tai jotain, ja paino saattaa sen takia jopa nousta väliaikaisesti.
• Ti 1.11: -0,2 kg (-7,2 kg)
  • Ei oo kyl kondiksessa kovin paljon hurraamista tällä hetkellä… Meinasin taas delata aamutreeneihin tänään, vaikka itse vedin… =D
• Ke 2.11: -0,3 kg (-7,5 kg)
  • Jihuu!!! Tavoite on 10 kiloa, joten maali häämöttää jo!
• To 3.11: +0,3 kg (-7,2 kg)
  • Dääm… Olisi pitänyt jättää eilinen iltapala väliin.
• Pe 4.11: +0,2 kg (-7,0 kg)
  • #¤%&x… Varmaan se iltapala taas. Tuntui vaan savatetreenien jälkeen siltä, että on pakko syödä jotakin. Etenkin, kun tänään oli taas aamutreenit. Vitsit, että on muuten niskat jumissa tällä hetkellä. En tajuu, mistä johtuu. Onneksi tänään sattui olemaan aika urheiluhierojalle aamutreenien jälkeen. Jonkin verran auttoi. Esim. iriminagea treenatessa tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun niskat ei taivu ollenkaan. 8-/
• Ma 7.11: -1,0 kg (-8,0 kg)
  • Täh?! Nyt en kyl tajuu ollenkaan! La-iltana tuli safkattua ihan sairaasti hiilareita ja kaiken lisäksi juotua alkoholia, ja siltikin paino on pudonnut. Vähänks siistii!! KAHDEKSAN kiloa jo!!! =))))
• Ti 8.11: 0,0 kg (-8,0 kg)
• Ke 9.11: -0,3 kg (-8,3 kg)
  • By the way, olin tänään hammaslääkärissä viiden vuoden tauon jälkeen. Hemmetti… Tuli sellainen fiilis hammaslääkärin tuomiosta, että menee suunnilleen koko kalusto uusiksi. Ensiksikin mulla on NELJÄ reikää, jotka pitää paikata. Voikohan se johtua light limujen liiallisesta juonnista? (Vedän nykyään ainakin pari litraa päivässä.) Lisäksi on hammaskiveä, joka pitää poistaa. Karseeta!!! Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että mulla on niin tiukat hammasvälit, että hampaat pitäisi ehkä oikoa. Mut sit mä saisin RAUDAT!!! 888888888-/ Näyttäisin ihan teiniltä! EI KÄY! NEVER!!!!! Kunnon shokkihoito tämä aamu. (Eikä hammaslääkärin lasku tästä tuomiosta mitenkään nostanut tunnelmaa… #¤%&x…)
  • Joo siis, ei hemmetti, toi hammasrautajuttu ei kyl käy. 8-/ Enhän mä kehtais enää näyttäytyä julkisilla paikoilla päiväsaikaan. Ja täytyy vähän ajatella mun kavereitakin: nehän kuolis kaikki nauruun välittömästi, ja on ne kuitenkin vähän liian nuoria delaamaan. Joten ei se hammasrautajuttu kyl käy. Näin on näreet.
• Pe 11.11: Vaa'assani on jotakin häikkää tällä hetkellä. Se näyttää ihan random-arvoja. Kun nousen vaa'an päälle viisi kertaa peräkkäin, saan viisi eri painoa. Sama ongelma oli jo eilen. Patterit on ehkä lopussa, tai sitten vaaka on kastunut ja vaurioitunut. Hyppään nimittäin usein sen päälle suoraan suihkusta. Anyway, harmillista.

Ti 9.8.2011

(Klo 22.14): Heräsin tänä aamuna joskus neljän jälkeen lähteäkseni tänne Göteborgiin. Täällä järjestetään tällä viikolla XVIIIe Congrès des romanistes scandinaves eli XVIII Skandinaavinen Romanistikongressi. Osallistun tapahtumaan kolmatta kertaa. Kolme vuotta sitten vastaava tapahtuma järjestettiin Tampereella ja kuusi vuotta sitten Kööpenhaminassa ja Roskildessa. Göteborg on Ruotsin toiseksi suurin kaupunki. Täällä on yli 500 000 asukasta, ja jos ympäristökin lasketaan mukaan, asukkaita on lähes miljoona.

Viime yö jäi todella lyhyeksi. Vedin illalla treenit. Olin kotona vasta joskus kymmenen jälkeen. Sen jälkeen oli kaikenlaista proggista, joten aloin pakata vasta joskus yhdentoista jälkeen. Sen jälkeen menin jotenkin niin ylikierroksilla, että en saanut unta. Kerkesin lopulta nukkua vain pari tuntia. Sen kyllä huomasi koko päivän. Olin ihan puolinukuksissa. Kahvin voimalla pysyin juuri ja juuri hereillä.

Lento meni harvinaisen hyvin, koska matkustin ylimääräisillä Finnair Plus -pisteilläni bisnesluokassa. Eipä siitä paljon muuta iloa ollut, kuin että oli ihan siistiä sinänsä, kun istumapaikka oli rivillä 1. 😎 Niin joo, ja sapuskatarjoilu oli tietysti ihan eri luokkaa kuin turistiluokassa olisi ollut. (Olin tosin jo vetänyt ennen sitä yhden aamupalan lentokentällä. *röyh!*).

Perillä Göteborgissa onnistuin lähtemään ihan väärään suuntaan bussilta. Kiersin suunnilleen puoli kaupunkia kaikkine kamoineni, vaikka bussipysäkki oli ihan lähellä yliopistoa. Jotenkin yliopistorakennukset olivat niin pahasti jemmassa muiden rakennusten takana, että en meinannut löytää niitä. No, en kuitenkaan myöhästynyt kovinkaan paljon avajaisplenaarista ja ehdin sen jälkeen kuunnella koko päivän esitelmiä. Aiheet vaihtelivat laidasta laitaan, mutta siltikin on kannustavaa huomata, että nykyään melkein kaikkia aihepiirejä pystyy ainakin jotenkuten  seuraamaan. Oli monta inspiroivaa esitelmää sekä kiinnostavia keskusteluja kahvi- ja ruokataukojen aikana. Illalla oli vastaanotto kaupungintalolla. Siellä kävin yhden kollegan kanssa tosi pitkän fonetiikka-aiheisen keskustelun. Yhdessä välissä kaupunginjohtaja tuli pöytäämme juttelemaan niitä näitä. En meinannut saada mitään selvää hänen puhumastaan ruotsista, mutta yritin silti vastata jotain.

Anyway, päivä oli tosi pitkä mutta antoisa. Ensi yönä varmasti nukun kuin tukki.

La  13.8.2011

(Klo 18.46 kotona): Viikko on suorastaan karannut käsistä. Oli niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, että en edes ehtinyt päivittää blogia. Tieteellistä ohjelmaa oli joka päivä klo 18.30 asti. Sen jälkeen ilta kului raflapäivällisillä, joiden aikana kävin kollegoideni kanssa monta kiinnostavaa keskustelua. Olin yleensä takaisin hotellissa vasta myöhään illalla.

Oma esitelmäni oli vasta perjantaiaamuna, mikä oli sikäli harmillista, että jouduin kantamaan asiaa mielessäni koko viikon. Vaikka olen jo pitänyt niin paljon esitelmiä, että en enää jännitä niiden pitämistä kovinkaan paljon, on oma esitelmä kuitenkin aina pieni painolasti mielessä niin kauan kuin se on vielä pitämättä. Torstai-iltana alkoi todellakin olla jo sellainen fiilis, että olisi ollut kiva ottaa ihan rennosti. Mutta en jotenkin vain voinut. Oma esitelmä pyöri koko ajan jollakin tasolla mielessä.

Lopultakin perjantaiaamu tuli. Esitelmäni otsikko oli La prosodie et les signes de ponctuation – une approche expérimentale. Se pohjautui väitöskirjaani sisältyvään tutkimukseen, joka kohdistui välimerkkien prosodiseen tulkintaan. Aineistona oli Albert Camus’n L’étranger (1942) sekä vuodelta 1954 peräisin oleva radiolähetys, jossa Camus itse lukee teoksensa ääneen. Määrittelin silloin pisteen ja pilkun “suulliset prototyypit” eli tilastolliseen yleisyyteen perustuvat neutraalit tulkintatavat. Tässä kongressissa esittelin myöhemmin tekemääni tutkimusta, jossa pyrin selvittämään, koskevatko suulliset prototyypit myös välimerkkien havaitsemista. Tein viime joulukuussa havaintokokeita, joiden tuloksia olen sittemmin analysoinut. Foneettisissa analyyseissä käytin ensimmäistä kertaa Mertensin kehittämää intonaatioteoriaa sekä prosogramme-ohjelmaa. Niihin perehtyminen vaati melko paljon aikaa ja energiaa, mutta se kannatti. Tuntuu siltä, että olen nyt löytänyt (yleisesti hyväksytyn) metodin, jolla tahdon tutkia ranskan prosodiaa. Uskon myös, että siitä pystyy siirtämään elementtejä suomen prosodian tutkimukseen.

Esitelmä meni mielestäni ihan hyvin. Tekniikka toimi (vaihteeksi) tosi hyvin, eikä muitakaan kommelluksia sattunut. Aluksi olin jännittynyt, mutta vähitellen jännitys alkoi laueta. Kysymysvaiheessa olin jo täysin rento ja suorastaan nautin tilanteesta. Esitelmä herätti paljon kysymyksiä ja kommentteja. Jostain syystä tunsin oloni hyvin innostuneeksi. Ilmapiiri oli jotenkin niin positiivinen. Olisin voinut seisoa siinä luennoimassa vaikka koko loppupäivän.

Kaikkein antoisinta eilisessä oli  kuitenkin noin puolen tunnin keskustelu, jonka kävin sektioni puheenjohtajan kanssa ennen esitelmäni alkua. Kyseessä on Lundin yliopiston proffa, joka on foneetikko ja sattumalta nimenomaan prosodiatutkija. Hän on ohjannut useita prosodia-aiheisia väitöskirjoja, joista minäkin tunnen joitakin. Kävimme hetkessä läpi intonaatioteorioita laidasta laitaan vertaillen niiden vahvuuksia ja heikkouksia, ylistimme kuolemattomia guruja (kuten Malmbergiä; “Ooh, the guru!”), pohdimme prosodiatutkimukseen suhdetta keskustelunanalyysiin, jne. Se oli TODELLA antoisa keskustelu. Luultavasti jatkossa tulen tekemään yhteistyötä Lundin prosodistien kanssa. Tuntuu todella hienolta löytää prosodiatutkijakollegoita täältä päin maailmaa. Ja kaiken lisäksi he tutkivat nimenomaan ranskaa! 😎 Esitelmän jälkeen leijuin ihan pilvissä. Oli jotenkin niin sairaan inspiroitunut fiilis.

Tieteellinen ohjelma päättyi eilen jo puolenpäivän aikaan. Sen jälkeen oli ensin lounas ja sitten retki jonnekin hemmetin Tjörniin, joka sijaitsi jossain ihan hanurissa. Alku oli ihan jees, paitsi että bussimatka sinne retkipaikkaan kesti tunnin, mikä tuntui minusta aika pitkältä (“Booooring!!”). Anyway, ensimmäisenä vuorossa oli Pilanen veistospuisto. Se oli retken kohokohta. Kallioiseen maalaismaisemaan oli pystytetty nykytaidetta. Luulen, että en välttämättä käsittänyt niiden veistosten syvintä olemusta, mutta olivat ne minusta silti hienoja. Veistosten muotojen lisäksi kiinnostavaa oli niiden surrealistinen suhde ympäristöön. Eniten pidin kuitenkin mustaharmaista lampaista, joita siellä kuljeskeli ympäriinsä. =))) Ne olivat niin lupsakoita ja keskittyneitä safkaamiseen, että niitä pystyi taputtelemaan kaikessa rauhassa. Niiden turkki tuntui ihan samalta kuin villakoiran turkki. 😎 Tosi söpöjä! Jos siellä olisi ollut joku eksynyt karitsareppana jossakin, olisin varmaan ottanut sen kainaloon ja vienyt kotiin. Kivaa puistossa oli myös kallioilla kiipeileminen. Siellä sai nimittäin ihan vapaasti kiipeillä kallioilla, joista oli hieno näköala merelle ja muualle ympäristöön. Jakkupuku ei vain sopinut kiipeilyyn ihan parhaalla mahdollisella tavalla, eikä aikaa vaatteiden vaihtamiseen olisi ollut.

Pilane-puiston jälkeen menimme hetkeksi johonkin kahvilaan hengailemaan. Jo silloin aika alkoi tuntua hieman pitkältä. Ja vielä pahempaa oli tulossa: sen jälkeen piti nimittäin hengailla ties kuinka pitkään Skärhamnin ranta-alueella. Siel ei ollu niinku mitään tekemistä!! Mul oli ihan sairaan tylsää!!! Kymmenen minuutin päästä alkoi jo ottaa päähän, että en ollut ottanut mukaan kannettavaa tietokonetta enkä edes mitään luettavaa. Yritin mennä iPhonella nettiin, mutta en onnistunut. BYÄÄÄÄÄHHHH!!!! Netin kautta olisin voinut vaikka päivittää seuran nettisivuja, lukea Hesaria, tms. Mut ei. Oli vain pakko hengata auringossa musta jakkupuku päällä. Oli niinku niin tylsää.

Lopultakin pääsimme syömään. Olin kuitenkin jo siinä vaiheessa niin tylsistynyt, että olisin tahtonut lähteä takaisin Göteborgiin vaikka taksilla. Matka oli kuitenkin vähän turhan pitkä taksilla matkustettavaksi. Ruoka oli ihan ok (vaikka sitä olikin liian vähän), eikä seurassa tietenkään ollut mitään vikaa. Sehän on selvä. Ei vain ollut enää oikein fiilistä. Ja kaikki eteni niin hemmetin hitaasti. Pahinta oli kuitenkin raflassa järjestetty ohjelma! 8-/ Oh God!! Mä haluun pois! 8-/ Ainoa hyvä juttu oli taikuriesitys (korttitemppuja, katoilevia kananmunia, jne.). Muuten ohjelma oli kuolettavan tylsää. Kymmenen samankaltaista puhetta putkeen. Ja ainakin yksi tyyppi puhui ihan liian pitkään. (“Pidä nyt jo se pääs kiinni!”) Ja vielä pahempaa oli tulossa: YHTEISLAULUA! 8-/// (“AAAAAARGH!!!!”) Alkoi ottaa ihan sairaasti päähän. Kaiken lisäksi jossain vaiheessa joku oopperalaulaja tuli kiljumaan suoraan mun korvaan. 888888-////// Melkein kuulo meni… (#¤%&x…) Mietin, paljonko taksimatka takaisin hotellin maksaisi… Ehkä sen voisi yrittää vähentää verotuksessa, tai jotain. Se retki kesti yhteensä KAHDEKSAN tuntia! Mul olis ollu niinku NIIN paljon kaikkee muuta tekemistä… #¤%&x… Kun lopultakin pääsin takaisin hotelliin, olin ihan uupunut. Tunteet päivästä olivat ristiriitaiset: aamu yliopistolla oli ihan huippu, mutta iltapäivällä fiilis laski kuin lehmän häntä. Olisi vain pitänyt skipata se koko retki. Ei se ollut mitenkään pakollinen. Olisin voinut mennä sen sijaan kuntosalille, tai jotain, ja tehdä sen jälkeen loppupäivän tutkimusta, tai jotain. (Korostan kuitenkin taas kerran, että kyseessä on vain oman subjektiivisen mielentilani kuvaus. Joku muu saattoi tietysti pitää siitä retkestä paljonkin. Minä vain koin sen jotenkin puuduttavana. Jostain syystä. Saattoi tietysti olla osittain ihan vain väsymystäkin.)

Tänään lensin sitten takaisin Suomeen. Kotimatka meni ihan hyvin. Ja ylipäänsä olin kongressin antiin kokonaisuutena hyvin tyytyväinen. Tosi hyviä tapahtumia nämä romanistikongressit! =)

Ti 2.8.2011

(Klo 12.43): Vähänks oli siistit treenit tänä aamuna… Elokuussa meillä on aamutreenit ulkona, Eltsussa. Aloitamme klo 7.15. Juoksimme ensin yleisurheilukenttää ympäri ja teimme vähän peruskuntoharjoitteita, kuten pyrähdyksiä, loikkia, hyppyjä ja lihaskuntoliikkeitä. Sen jälkeen oli aika siirtyä fudiskentälle treenaamaan lajitekniikkaa. Otimme kengät ja sukat pois ja siirryimme paljain jaloin nurtsille. Yöh! Jo siinä vaiheessa alkoi vähän epäilyttää. Se nurtsi oli nimittäin IHAN MÄRKÄ! Siis todellakin niin läpeensä märkä kuin vain voi olla. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä, koska kun on treenit, niin silloinhan treenataan.

Aloimme tehdä heti alkuun kovia ukemeita kotegaeshista. Tuntui siltä kuin olisi laskeutunut pesusienen päälle! Jo muutaman heiton jälkeen olimme IHAN läpimärkiä. (Lisäksi nurtsikenttä on jonkin verran kovempi alusta kuin tatami, joten jysäytin siihen lonkkaluuni heti alkuun. Auh… No, oma moka, jos ei osaa ukemia. Ei ole olemassa liian kovia alustoja. On vain liian huonoja ukemeita.) Treeniaikaa oli kuitenkin vielä rutkasti jäljellä, joten jatkoimme shihonagella. Teimme siitä takaperin ukemeita, jolloin selkä suunnilleen upposi märkään nurtsiin. Kuten Aino asian osuvasti ilmaisi, jokainen ukemi tuntui siltä kuin olisi ottanut kylmän suihkun vaatteet päällä. Shihonagen jälkeen tehtiin udekimenagea. Jalkapohjat ihan jäässä… Läpimärät vaatteet roikkuivat raskaina päällä… Märän nurtsin löyhkä leijui kaikkialla. Kello ei tuntunut liikkuvan. Mutta loppuun asti treenattiin! Ehdimme vielä tehdä loppuun "muurahaistanssin" kautta tehtävää ikkyo-harjoitetta. Siinä ei sentään tarvinnut enää kaatua. (Huono puoli siinä harjoitteessa sen sijaan on se, että se näyttää hölmöltä. Siksi päätimmekin, että jos joku muista urheilijoista sattuisi juuri sillä hetkellä kysymään, mitä lajia oikein treenaamme, kertoisimme varmuuden vuoksi jonkun toisen lajin nimen… 😉

LOPULTAKIN treeniaika loppui ja pääsimme hipsimään läpimärkinä, nurtsilta löyhkäävinä ja umpijäässä kentän laidalle pukuhuoneisiin. Lämmin suihku tuntui suorastaan taivaalliselta. Onneksi minulla sentään oli vaihtovaatteet mukana. (Ainolla sen sijaan EI ollut. Dääm… =D Varmaan tosi miellyttävä bussimatka kotiin.)

Hyvät treenit oli! Christianhan näytti meille viime viikolla Ranskassa mallia siitä, kuinka aina voi treenata, olivat olosuhteet sitten mitkä hyvänsä. Hänhän tuli treeneihin suoraan leikkauspöydältä. Lähti tekemään tekniikkaa, pyörtyi maahan, nousi ylös ja teki tekniikan loppuun. =D

Asiahan on niin, että jos nurtsi on kuiva, niin silloin treenataan kuivalla nurtsilla. Jos nurtsi on märkä, niin silloin treenataan märällä nurtsilla. Jos paistaa aurinko, niin treenataan aurinkoisessa säässä. Ja jos sataa, niin sitten treenataan sateessa. Olosuhteita ei voi aina valita. Il faut faire avec, kuten kuin ranskaksi sanotaan.

Ke 3.8.2011

(Klo 15.12): Vältän kaikenlaista kaupallista mainontaa tässä blogissa (mukaan luettuna oman aikidoseuran mainonta), mutta Pekka on tehnyt seurallemme niin hienon uuden esitteen, että en millään malta olla linkittämättä sitä tähän. Kyllä näkee, että esitteen on suunnitellut taiteen maisteri eikä kuka tahansa amatööriräpeltäjä. =)

Pe 5.8.2011

(Klo 9.27): Tänäkin aamuna treenasimme Eltsussa. Nurtsi oli edelleen märkä, mutta ei ehkä ihan yhtä perinpohjaisesti märkä kuin tiistaina. Kamppeet kastuivat kuitenkin ihan läpimäriksi, mutta se ei tuntunut ihan yhtä epämukavalta kuin tiistaina, koska ulkona oli tosi lämmintä. Olimme alkulämmittelyksi juosseet yleisurheilukentällä 1600 m, vetäneet muutaman pyrähdyksen, tehneet loikkia ja hyppyjä, lihaskuntopiirin sekä venytysliikkeitä. Aurinko paistoi kentälle voimakkaasti, ja siellä oli alusta lähtien niin lämmintä, että olimme T-paidoissa.

Lajitekniikkavaiheessa oli jo niin kuuma, että tuntui suorastaan virkistävältä pulahtaa märkään nurtsiin jokaisen heiton jälkeen! 😎 Yksi yleisurheilija katsoi silmät pyöreinä, kun teimme kentällä kovia ukemeita kotegaeshista. =D Se saattoi tietysti ulkopuolisen silmissä näyttää aika extremeltä, vaikka ei se meidän mielestä niin kovin erikoiselta tuntunut. Vähän tömähti lonkkaluissa, mutta ei mitään sen kummempaa. Teimme tekniikoita shomenuchista. Aurinko paistoi kentälle niin voimakkaasti, että hetkittäin toisen hyökkäystä ei oikeastaan nähnyt. Mut ei se mitään. Jos ajoitus on oikea, ei hyökkäystä tarvitse kunnolla nähdäkään. Hyökkäysvaiheessa uken kädestä lenteli aina ruohonpätkiä ympäriinsä. X-) Se oli huvittavaa. Ulkotreeneissä hyvä puoli onkin nimenomaan se, että niissä joutuu harjoittelemaan muuttuviin ympäristötekijöihin sopeutumista. 

Treenien loputtua olimme ihan märkiä ja ruohoisia, mutta ei ollut yhtään kylmä. Treenikamppeet roikkuvat parhaillaan työhuoneeni kaapissa ja levittelevät märän nurtsin löyhkää ympäri toimistoa… Yöh! 8-/ Ainokin muisti tänään ottaa vaihtovaatteet mukaan. Siperia opettaa. 😉