Tässä on Your Move -suurtapahtumassa esitetty Aikidopromo-video (2011) musiikin kanssa. Alkujaan videossa ei siis ollut musiikkia, koska se esitettiin tapahtumassa suurella screenillä äänettömänä. Taustalla soiva biisi on Kettleblackin “Dog Shit and Puppy Love“.

Ke 30.5.2012

Naisten Kymppi viime sunnuntaina oli niin hauska tapahtuma, että ilmoittauduin tänään Midnight Run -juoksutapahtumaan. Se järjestetään 1.9. Helsingissä. Lähtö on Senaatintorilta. Se on ihan oikea juoksukilpailu (toisin kuin Naisten Kymppi, joka on vain kuntoilutapahtuma)! 😎 Kuitenkin olen ymmärtänyt niin, että tämänkin olisi tarkoitus olla sellainen hauska häppeninki eikä mikään kovin tiukkapipoinen kilpailu. Mutta varmaan siellä ainakin eliittisarjassa juostaan ihan tosissaan. Itse tähtään siihen, että saisin Naisten Kympin aikaani parannettua muutamalla minuutilla ja että en saapuisi maaliin IHAN viimeisenä niistä 6000 osallistujasta. Tärkeintä on osallistuminen sekä se, että saan tästä tapahtumasta sopivan tavoitteen motivoimaan kesän lenkkeilyä.

Pe 25.5.2012

Osallistun sunnuntaina Naisten Kymppi -tapahtumaan! Olin siellä myös viime vuonna, ja siellä oli silloin tosi hauskaa. En ole kyllä harjoitellut yhtään. Olen nimittäin käynyt vuoden 2012 puolella lenkillä vain kerran… Mutta en ollut harjoitellut viime vuonnakaan, ja ihan hyvin se meni silloinkin. Jos ei peruskunto riitä juoksemaan kymppiä kylmiltään, niin sitten on vaan niin p***a kondis, että silloin ei mitkään selitykset auta! Tänä iltana on hillittömät bileet. Täytyy yrittää toipua niistä sunnuntaihin mennessä… Toivotaan myös, että on hyvä keli. Mutta kuten sanottu, mitkään selitykset ei auta, jos ei jaksa juosta…

Sain vähän aikaa sitten postissa tämän vuoden Kymppi -kamppeet. Viime vuonna saimme sellaisen tosi hauskan vihreän paidan. Tällä kertaa paidan väri on tylsä valkoinen. Plääh. Mutta kyseessä on kuitenkin aito Adidaksen juoksupaita, joten laadun pitäisi olla hyvä.

Su 27.5.2012

Naisten Kymppi meni ihan kivasti. Lähdin tällä kertaa ykköslähdössä eli juoksijoissa. Lähdin kuitenkin liikkeelle ehkä turhankin rauhallisesti, koska lähdin tarkoituksella liikkeelle juoksijoiden loppupäässä, jossa vauhti oli jo pelkän ryysiksenkin takia melko rauhallinen. Menin vain virran mukana, ja lenkki tuntui rattoisalta ajanvietteeltä. Katselin samalla maisemia ja reitin verrella olevaa ohjelmaa. Ilma oli mitä mainioin. Neljän kilsan kohdalla aikaa oli kuitenkin mennyt jo melkein puoli tuntia. Tajusin siinä vaiheessa ottaneeni alun turhankin leppoisasti. En ollut vielä yhtään väsynyt, joten olisin voinut vetää alun selvästi reippaamminkin. On kuitenkin hieman hankalaa arvioida sopivaa vauhtia, kun ei harrasta lenkkeilyä säännöllisesti. Lähdin sitten siitä lähtien vetämään lenkkiä hieman reippaammin. Jossain vaiheessa jouduimme seisomaan liikennevaloissa, kun poliisi päästi autoja kulkemaan (#%£¥?x…). Ihan sairaan ärsyttävää. Jouduimme pysähtymään, ja siihen kohtaan syntyi hirveä tukos. Yhdeksän kilsan kohdalla otin loppukirin. Aikani oli lopulta 1h 5min eli ihan ok siihen nähden, että en ole käynyt kuin kerran lenkillä tämän vuoden puolella. Anyway, hieman harmitti se, että en tullut lähteneeksi liikkeelle vähän reippaampaa tahtia ja että jouduimme yhdessä vaiheessa seisomaan liikennevaloissa. Ne hidastivat tahtia. Kondis olisi riittänyt vetämään lenkin alle tunnissa, mutta tällä kertaa näin. Ihan ok meni kuitenkin. Sain taas motivaatiota alkaa lenkkeillä säännöllisesti! Pitää yrittää käyttää hyväksi kesää ja kesäkauden väljempää treeniaikataulua.

Axel oli odottamassa minua maalissa, mutta jotenkin onnistuimme kuitenkin missaamaa toisemme. Porukkaa oli niin paljon. Löysimme kuitenkin lopulta toisemme ja asetuimme Kisiksen edessä olevalle nurtsille syömään osallistujille tarjottuja eväitä. Saimme heti maaliin savuttuamme kassin, jossa oli vaikka mitä kaikkea syötävää! 😎 Tämän vuoden juoksupaidan väriin en ollut ihan tyytyväinen: valkoinen tuntui jotenkin vähän tylsältä. Lisäksi siitä näkyi rintsikat läpi (ihan saletisti jonkun miehen suunnittelema…) Viime vuoden vihreä paita oli jotenkin pirtsakampi ja erikoisempi. Valkoisen paidan hyvä puoli on tietysti se, että sitä voisi ehkä käyttää treenipaitana aikidotakin alla. Anyway, oli tosi mukava ja inspiroiva tapahtuma! Kannatti todellakin osallistua. Luulen, että tästä tulee minulle jokavuotinen perinne.

Lähdin Axelin kanssa Kisikseltä suoraan Keravalle, jossa vietettiin tänään Lohikosken Pian ja Jusan tyttären, Matildan, nimiäisiä. Olimme ostaneet Matildalle eilen Korkeasaaresta lahjaksi melko suuren pehmoleluleijonan. Olimme Kympin takia jonkin verran myöhässä nimiäisjuhlista, mutta ehdimme silti juoda siellä rauhassa kahvit ja jutella jonkin aikaa Elizabethin ja Maxin kanssa. He ovat tällä hetkellä käymässä Suomessa pienen Coco-tyttärensä kanssa. Elizabeth ja Pia ovat kummatkin vanhoja koulukavereitani muinaisilta peruskouluajoilta. Pia on muuttanut perheineen takaisin Keravalle, mistä kaikki kolme olemme kotoisin. Elizabeth puolestaan on asunut jo pitkään Lontoossa. Lisäksi tyttöporukkaamme kuuluvat Reetta, Tiina ja Jonna, jotka eivät tänään päässeet paikalle. Emme enää nykyään näe toisiamme kovin usein, mutta olemme kuitenkin yhteyksissä melko säännöllisesti. On hienoa, että peruskouluajoilta on jäänyt tällainen kaveriporukka! =) Olen joskus miettinyt, mikä meitä tyttöjä yhdisti, kun nimenomaan meistä muodostui tiivis kaveriporukka. En ole keksinyt oikein muuta kuin että olimme kaikki tavalla tai toisella valtavirrasta poikkeavia. Koimme ehkä itsemme jotenkin erilaisiksi nuoriksi ja siksi myös hyväksyimme erilaisuutta. Saimme toisistamme sekä tukea, seuraa että hyväksyntää. Minun erilaisuuteni ilmeni lähinnä intohimoisena suhtautumisena kamppailulajien (etenkin aikidon) harjoitteluun, tiettyinä sopeutumisvaikeuksina sekä omissa maailmoissa elämisenä. Muilla leimaavat kiinnostuksen kohteet saattoivat liittyä esimerkiksi eläimiin, politiikkaan, kouluun tai uskontoon.

Pe 25.5.2012

Tervetuloa uuteen blogiin! Piti muuttaa uuteen osoitteeseen siitä vanhasta Lokari-blogista, koska Lokari lopetetaan kuulemma kokonaan kesäkuussa 2012. Olisi tietysti voinut siirtyä yliopiston Word Press -blogiin, mutta en erityisemmin pidä siitä. Se on jotenkin niin rajoitettu ja kömpelö, että oli kätevämpää (ja siistimpää…) muuttaa kokonaan omaan osoitteeseen! =) Suurkiitokset Axelille kaikesta IT-tukiavusta sekä tämän sivuston että Finn-Aikin sivuston suhteen! Axel onkin nykyään seuramme virallinen IT-vastaava.

Ke 16.5.2012

(Klo 5.42): Olen juuri lähdössä kohti Länsisatamaa. Matkustan tänään Tallinnaan, missä osallistun Kielitieteen päiville (The Annual Finnish and Estonian Conference of Linguistics). Pidän siellä tänään esitelmän prosodisten piirteiden ja kirjoitustulkkeen välisestä suhteesta. Esitelmä liittyy siis kirjoitustulkkausprojektiin, jossa tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina.

Pe 18.5.2012

(Klo 14.37 Tallink Super Star): Olen jo paluumatkalla Helsinkiin. Aika Tallinnassa meni nopeasti. Menomatkan vietin aamiaisbuffet’ssa. Tallinnan satamassa tapasin joukon tuttuja tutkijoita, joiden seurassa kävelin yliopistolle. Yliopisto sijaitsikin kätevästi ihan sataman lähellä, vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Oma esitelmäni oli jo keskiviikkona, heti lounaan jälkeen. Esitelmä meni mielestäni ihan ok. Sen otsikko oli “The Relationship between Prosodic Features of Speech and the Written Target Text in Finnish Print Interpreting Data“. Minulla oli siinä ehkä hieman liikaa asiaa, koska en ollut osannut valita kahden eri prosodisen ilmiön välillä, ja lisäksi tahdoin esitellä niiden näkymistä kirjoitustulkkeessa. Aika riitti kuitenkin juuri ja juuri. Kuulijoita oli paikalla ihan kivasti. Varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kun olen pitänyt esitelmää Kielitieteen päivillä. (Se johtui varmaan vain siitä, että esitelmäaikani sattui olemaan niin hyvä tällä kertaa.) Sain myös joitakin hyödyllisiä kommentteja. Tekniikka toimi hyvin, mutta salissa ei ollut valmiina kovaäänisiä. Onneksi olin kuitenkin paikalla ajoissa, joten ehdin pyytää järjestäjiä tuomaan saliin sellaiset. Pitäisi AINA muistaa ottaa mukaan omat kajarit, jos pitää esitelmää prosodia-aiheesta Helsingin yliopiston ulkopuolella eikä kyseessä ole prosodiatutkijoiden tapahtuma… En tajua, miten taas kerran unohdin sen. No, onneksi asia kuitenkin järjestyi.

Keskiviikkoiltana olin tosi väsynyt aikaisen aamuherätyksen aiheuttamien univelkojen takia. (Lisäksi olin edellisenäkin aamuna herännyt aikaisin, koska vedän tiistaiaamuisin treenit klo 7.15. Olin tietysti treenannut aikidoa myös ma-iltana ja savate formea ti-iltana… Olisi ehkä kannattanut jättää tiistaina jommatkummat treenit väliin.) Nukuin hotellissa melkein koko illan. Jossain välissä lähdin kävelemään joksikin aikaa vanhaan kaupunkiin. Torsaiaamuna olin huonovointinen. Siis TODELLA huonovointinen. Vatsaan sattui ihan järjettömästi. Kävin aamiaisella, mutta sen jälkeen vatsaan sattui niin paljon, että oli pakko jäädä vain hotellihuoneeseen makaamaan, vaikka tiesin, että missaisin sen takia mm. aamun plenaarin. Kiemurtelin sängyssä kylmä hiki otsalla jonkin aikaa. Sitten nukahdin. Heräsin pari tuntia myöhemmin. Voin hetkellisesti vähän paremmin, joten lähdin yliopistolle. Siellä olikin sopivasti silloin eräs Aspergerin oireyhtymään liittyvä esitelmä. Siinä todettiin mm. että AS-lasten on muita vaikeampaa hahmottaa tapahtumien loogisia järjestyksiä (esim. asetella oikeaan järjestykseen kuvasarjaa, jossa esitellään tavanomaisia aamutoimia). Lisäksi he eivät välttämättä ymmärrä jonkin tarinan olennaisia pointteja vaan keskittyvät irrelevantteihin yksityiskohtiin. He myös käyttävät puheessaan muita enemmän epäselviä viittauksia, kuten pronomineja, joiden viittauskohde on epäselvä. (Noita epäselviä pronominiviittauksiahan löytyy runsaasti myös minun AS-aineistostani.) Olin hieman yllättynyt tuosta kuvasarjan järjestämistä koskevasta tuloksesta. Yleensähän AS-henkilöillä on pikemminkin poikkeuksellisen hyvä visuaalinen hahmottamiskyky, mistä syystä he omaksuvat helposti mm. tietotekniikkaan liittyviä asioita. Luulen, että ongelma johtuu siitä, että oikea vastaus ei näy suoraan kuvista vaan se pitää osata yhdistää reaalimaailmaan. Jos kuvissa esitetyt asiat eivät vastaa omaa kokemusmaailmaa, yhteyttä saattaa olla vaikeaa hahmottaa, koska tietyntyyppinen pragmaattinen intuitio puuttuu tai on vähintäänkin vajavainen.

Anyway, missasin suuren osan torstain esitelmistä vatsakipuni takia. Illalla voin kuitenkin taas paremmin ja seurasin silloin SKY:n paneelikeskustelua, jossa puhuttiin tutkijoista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Keskustelussa päädyttiin siihen, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen olisi tärkeää, mutta että varsinaisen työn ohella siihen ei välttämättä tahdo jäädä aikaa. Ja toisaalta jo opetus ja tutkimus sinänsä ovat yhteiskunnallista vaikuttamista.

Torstai-iltanakin kävin hieman kävelemässä vanhassa kaupungissa, mutta en viipynyt pitkään, koska tunsin oloni heikoksi. Nukuin pitkän yön ja aamulla voin jo ihan hyvin. Aamun plenaari kohdistui virolaisten nuorten asenteisiin englannin kieltä kohtaan. Se oli ihan kiinnostavaa. Varakkaista ja korkeasti koulutetuista perheistä tulevat nuoret suhtautuvat kuulemma positiivisemmin englantiin ja käyttävät sitä enemmän kuin vähävaraisista ja kouluttamattomista perheistä tulevat nuoret. Lisäksi nuorten positiivinen asennoituminen englantia kohtaan oli tutkimuksen mukaan selvästi lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tänään oli toki muitakin kiinnostavia esitelmiä. Yksi esitelmöitsijä oli tutkimut Virittäjän vieraskielisiä artikkelilyhennelmiä saadaakseen selville, mitä kieltä niissä oli milläkin aikakaudella käytetty eniten. Viime vuosikymmeninä englanti on ollut ylivoimaisesti käytetyin kieli lyhennelmissä, mutta yllättävää oli se, että 1940-luvulta 1960-luvun puoliväliin saakka ranska oli huomattavasti yleisempi kuin englanti. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä (1930-luvun loppuun saakka) saksa oli käytetyin vieras kieli lyhennelmissä. Saksaa käytettiin vielä jonkin verran ranskan rinnalla myöhemminkin, mutta viime vuosikymmeninä sekin on joutunut väistymään englannin tieltä.

Konferenssin päätöstilaisuudessa jaettiin palkinto parhaalle jatko-opiskelijan pitämälle esitelmälle. Kaikki konferenssin osallistujat olivat saaneet osallistua äänestykseen. Palkinnon voitti Pekka Posio, jota itsekin olin äänestänyt. Onnittelut Pekalle!!! =) Hienoa, että palkinto tuli CoCoLaC-tutkijayhteisöön ja vieläpä romaanisia kieliä (espanjaa ja portugalia) käsittelevästä esitelmästä. =) Jatko-opiskelijoita oli tässä tapahtumassa mukana paljon, joten palkinnon voittaminen ei ollut ollenkaan helppoa.

Anyway, nyt olen siis jo kotimatkalla. Onneksi olen jo toipunut siitä vatsakivusta. Ei kuitenkaan vieläkään tehnyt mieli mennä ahmimaan lounasbuffet’hen, mikä on vähän huolestuttavaa… Ostin satamasta mm. tyylikkään savimökin Paris-kilpparin terraarioon. 😎 Lisäksi ostin terraarioon kaksi lammasta (mustan ja valkoisen). 8-))) Toivottavasti Parisuli ei yritä safkata niitä lampaita… Se on nimittäin aikamoinen ahmatti. (“Tulee äitiinsä”, kuten Axel asian ilmaisee… 😉 Löysin myös kivan Tallinna-magneetin jääkaapin oveen. En ollut vielä koskaan aikaisemmin tullut ostaneeksi sellaista, vaikka olen tietenkin käynyt Tallinnassa monta kertaa.

La 19.5.2012

(Klo 15.53 kotona): Pieni Parisuli on rakastunut uuteen mökkiinsä. Se kököttää siellä koko ajan. <3 Hyvä tuliainen siis. Kieltämättä mökki näyttää tosi kodikkaalta. Täytyyhän kaikilla kilppareilla olla pieni talo, jossa on ikkunoita, savupiippu ja harjakatto!

Pe 11.5.2012

(Klo 13.23): Olen tässä parhaillaan junassa matkalla Helsingistä Seinäjoelle. Olen menossa täksi viikonlopuksi Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle, vetämään aikidoleiriä. Tapahtuman järjestää Alajärven Aikidoseura Yawara Nage ry. En ole koskaan aikaisemmin ollut siellä vetämässä leiriä, joten ihan kiinnostavaa nähdä, millaisia treenajia siellä on, ja millaista tekniikkaa siellä on totuttu tekemään. Lisäksi tämä on tietenkin avartavaa Suomen maaseutumatkailua. Paikka sijaitsee 377 kilsan päässä Helsingistä, noin 70 kilsaa Seinäjoesta koilliseen… Matkustan ensin junalla Seinäjoelle. Sieltä minua tullaan hakemaan autolla.

Paikan päällä on tiedossa tiukka aikataulu, koska ohjaan harjoituksia sekä aikusille että junnuille. Tänä iltana ohjelmassa näyttäisi olevan  pitkähkö repeama ukemeita ja kehonhallintaa… Ensin tunti junnuille ja sitten vajaat kaksi tuntia aikuisille. Tästä taitaakin tulla aika rankka ilta. (Ainakin muille… **kjäh-kjäh** 😉  

La 12.5.2012

(Klo 0.18, Hotelli Alvariini, Alajärvi): Leirin ensimmäinen ilta meni ihan hyvin. Matkakaan ei tuntunut ihan niin pitkältä kuin olin etukäteen ajatellut. Juna tosin oli ihan täynnä porukkaa. Vedin ensin junnuille tunnin ukemeita ja kehonhallintaa. Käytännössä ne linkittyivät yhteen niin, että teimme erilaisia ukemi-harjoitteita ja sitten joitakin yksinkertaisia tekniikoita, joissa niitä pystyi harjoittelemaan lisää. Aluksi vedin nykyisen vakioalkulämmittelymme, jossa juostaan salia ympäri, tehdään melko tiukka lihaskuntoliikesetti ja sitten venytellään. Tuntia myöhemmin vedin saman alkulämmittelyn aikuisille (ja tein koko ajan kaiken itsekin). Toisella kerralla se alkoi jo tuntua melko rankalta. Myös aikuisten treeneissä teimme erilaisia ukemeita (eteen, taakse, esteen yli, ukemi heitosta, leimasin-ukemi, jne.). Teimme sekä erillisiä ukemi-harjoitteita että ukemeita sopivista tekniikoista. Teimme tekniikoina mm. taiataria (sekä bokkenin kanssa että ilman; siitä lähtee nimittäin kivasti ushiro ukemi "ranskalaisella tyylillä" tehtynä), ikkyo uraa ja sankyo omotea (leimasin-ukemia varten) sekä lopuksi kotegaeshia ja siitä tietysti kovaa ukemia.

Kolmen tunnin rupeama oli melko pitkä, mutta aika meni yllättävän nopeasti, vaikka tunsin itseni hieman väsyneeksi matkan jälkeen. Junnutreeneissä väkeä ei ollut kovin paljon, koska paikalla oli vain oman seuran junnuja, joita ei tietenkään näin pienellä paikkakunnalla voi olla kovin paljon, ja osa seuran edistyneimmistä junnuista sattui kuulemma olemaan juuri nyt jossakin luokkaretkellä, tms. Ihan hyvin saatiin kuitenkin treeni pyörimään. Aikuisten treeneissä porukkaa oli sitten paikalla yllättävänkin kivasti. Valtaosa oli paikallisia, mutta yksittäisiä osallistujia oli tullut paikalle myös ainakin Kauhajoelta, Seinäjoelta ja jopa Raahesta asti. =) Treenaajat ovat hyvässä kunnossa ja halukkaita treenaamaan intensiivisesti. Oli sellainen fiilis, että kaikki yrittivät koko ajan ihan täysiä (ainakin aikuisten treeneissä; junnutreeneissä ilmapiiri ei ollut aivan yhtä hyvä, koska kaikki eivät oikein jaksaneet keskittyä).

Treenisali sijaitsee jonkun rakennuksen kellarikerroksessa. Tatami koostuu neliömatoista, joita käytetään pääasiassa karatessa ja turvallisuusalan koulutuksissa. Aikidoon ne ovat hieman kovat, ja pinta on vähän nihkeä, mutta ei se minua pahemmin häirinnyt. Totuin sellaisiin mattoihin silloin, kun Finn-Aikilla oli muutama vuosi sitten toinen treenipaikka Hämeentiellä erään turvallisuusalan yrityksen tiloissa. Ihan hyvin siellä pystyi treenaamaan. Sali on melko pieni mutta sinänsä ihan kodikas verrattuna esim. Liikuntamyllyn meluisaan urheiluhallitunnelmaan. Majoitun Alajärven ainoaan hotelliin, Alvariiniin. Hotellin yhteydessä on myös keilahalli ja ravintola. Kävin heti treenien jälkeen kiskaisemassa hotellin ravintolassa havaijinleikkeen, valkosipuliperunat ja jälkkäriksi palan suklaakakkua (**röyh**). Oli ihan järjetön nälkä. Hotellihuone on suuri ja siisti. Hotelli on rakennettu vasta äskettäin, joten kaikki huoneessa on uutta. Myös langaton netti toimii hyvin, joten ei valittamista.

(Klo 21.16): Olen junassa matkalla Seinäjoelta Helsinkiin. Leiri sujui tänäänkin ihan hyvin. Hotellissa oli rauhallista, joten sain yöllä hyvin nukuttua. Aamulla vedin tukevan aamiaisen, ennen kuin Jarmo tuli hakemaan minua dojolle. Jarmo (Alajärven pääohjaaja) satutti eilen toisen pikkuvarpaansa treeneissä sen verran pahasti, että se on varmaankin murtunut (näytti ainakin juuri samalta kuin minun varpaani aina murtuneena ollessaan). Siltikin hän oli vielä tänäänkin aamupäivällä mukana treeneissä kolmen tunnin ajan. Aamulla vedin ensin tunnin junnuille itsepuolustustekniikkaa. Vedin niitä "aïkido défense" -tekniikoita, joita jossain vaiheessa värkkäilin. He pärjäsivät ihan hyvin. Tänään junnutreeneissä oli huomattavasti rauhallisempi ja ahkerampi tunnelma kuin eilen. Ei ollut ollenkaan samanlaista härdelliä kuin eilen hetkittäin. Porukkaakin oli tosin hieman vähemmän.

Aikuisten treeneissä teimme aamupäivätreeneissä tunnin jowazaa (hyökkääjä tarttuu puolustautujan kädessä olevaan jo-keppiin kiinni yrittääkseen estää tätä käyttämästä sitä / ottaakseen sen itselleen). En ollut vetänyt jowazaa aikoihin, joten oli ihan kivaa ja hyödyllistä käydä läpi niitä juttuja taas. Jo-treenin jälkeen teimme tunnin tantodoria eli puukkotekniikoita. Vedin siinä chudan tsuki kotegaeshia ja iriminagea, ja sen jälkeen yokomenuchi sankyota, koshinagea ja kaitennagea. Viimeksi mainittua en ollut tullut tehneeksi aikoihin. Tosi hyvä, että tuli kerrattua sekin. Lyhyehkön tauon jälkeen treenit jatkuivat taas. Iltapäivällä teimme aseetonta tekniikkaa. Vedin hyökkäysmuotona yokomenuchia. Ensimmäinen tunti tehtiin perustekniikkaa ja toinen tunti sovelluksia. Treenifiilis oli tänäänkin tosi innokas ja intensiivinen. Porukka oli pääasiassa sama kuin eilenkin. Sain tietää, että yksi osallistujista oli tullut leirille Kajaanista asti. Osallistujia oli siis Alajärven lisäksi Kauhajoelta, Seinäjoelta, Raahesta ja Kajaanista. Mukava yllätys, että paikallisten lisäksi leirille raahautui väkeä kauempaakin. =)

Vesa (Jarmon pikkuveli, joka myös ohjaa treenejä Alajärvellä) heitti minut treenien jälkeen autolla Seinäjoelle. Kävimme ensin raflassa syömässä ja odottelimme sitten hetken aikaa rautatieaseman kahv
ilassa. Oli kiinnostavaa kuulla, millaista aikidotoiminta on pienellä paikkakunnalla. Pojat olivat pistäneet seuran pystyyn muutama vuosi sitten. Sitä ennen veljekset olivat harjoitelleet takapihallaan. Isoveli, Jarmo, oli aloittanut aikidon Seinäjoella ja opetti innokkaasti tekniikoita kotona pikkuveljelleen. Nyt Jarmo on 24 ja Vesa 18, ja he pyörittävät seuraa verotoimiston kellarissa. Lisäksi Jarmo pitää samoissa tiloissa turvallisuusalan koulutuksia. Seurassa harjoittelee pääasiassa parikymppisiä nuoria miehiä. Taso on yllättävän hyvä, vaikka mustia vöitä ei ole kuin yksi (Jarmo). Treenitapa on suoraviivainen ja fyysinen, mistä syystä porukka vaikutti olevan hyvässä kunnossa. Järjestäjät kehuivat treenieni fyysisyyttä ja teknistä luovuutta. Hauska kuulla, että treeneistä oli iloa ja hyötyä. Niitä oli myös mukava vetää. 

Tuntui muuten vähän hassulta, kun jotkut leiriläiset (parikymppiset nuorukaiset) teitittelivät minua keskustellessaan kanssani treenien väliajalla. X-) Ehkä se on jotenkin tavallisempaa Pohjanmaalla kuin Helsingissä. En osaa sanoa.  

Ti 1.5.2012

(Klo 20.20): Joo, on ollut niin paljon häppeninkiä tässä, että en ole oikein ehtinyt bloggailemaan. Loppuaika Pariisissa meni ihan hyvin. Perjantaina oli leirin viimeinen päivä. Treenasin aamulla bokkenia Ninon kanssa, mikä oli tietenkin ihan loistavaa. Nino opettaa aikidoa Torinossa ja on bokkenissa aivan erityisen pitkälle edennyt. Teimme sovelluksia, joissa tori pyyhkäisee uken hyökkäyksen gyakukesa-liikkeellä ja tulee sitten sisään kesagirillä, tai vaihtoehtoisesti tori uhkaa ukea gyakukesalla siten, että tämä joutuu peräntymään ja hyökkää vasta pienellä viiveellä, jolloin tori kerkeää väistämään sivuun ja tekemään ukea kohti yokomen-liikkeen. Aseettomissa treeneissä teimme jonkin verran ikkyota (taas) ja lisäksi jonkin verran erilaista tekniikkakikkailua, mikä on tyypillistä pitkien leirien viimeisinä päivinä. Kikkaillessa ei saa treenaamiseen yhtä hyvää fiilistä kuin selkeitä perustekniikoita ja tuttuja muotoja tehdessä, mutta pidän sitä silti kiinnostavana ja hyödyllisenä, koska siitä saa hauskoja ideoita omiin tuleviin treeneihin. Jossain vaiheessa treenasin Pascalin kanssa ja sain häneltä joitain tosi hyviä vinkkejä. Leiri oli kokonaisuutena erittäin antoisa. Pääsin tosi kivasti itse treenaamaan ja sain todella paljon ideoita omiin treeneihimme. Viimeisenä päivänä aloin kuitenkin tuntea itseni hieman väsyneeksi. Etenkin henkisesti. Alkoi tuntua siltä, että voisi tehdä muutakin kuin vain treenata aikidoa. Olikin taas tosi hauskaa palata duuniin seuraavalla viikolla.

Jäin Pariisiin vielä viikonlopuksi, koska Axel saapui sinne vasta torstaina. Majoituimme erääseen pieneen hotelliin, joka sijaitsi Pernetyn metroaseman lähellä Pariisin 14. kaupunginosassa. Hotelli oli ihan ok, joskin hieman ahdas, ja netti toimi siellä vain ala-aulassa. Kävimme viikonlopun aikana pitkillä kävelyretkillä keskustassa. Näytin Axelille itselleni tärkeitä paikkoja, kuten Foyer la Vigie -asuntolan, jossa asuin opiskellessani (ja treenatessani aikidoa…) Pariisissa heti lukion jälkeen. Muutin sieltä 1,5 vuoden jälkeen ystäväni Catherinen kämppäkaveriksi. Siinä vaiheessa elämään tuli aika paljon vapauksia suhteessa tiukkaan asuntolaelämään (ei saanut olla vieraita, ateriat oli aina tiettyihin aikoihin, radio oli ainoa sallittu sähkölaite huoneissa, hiljaisuus alkoi klo 22, alkoholi oli kiellettyä, kämppätarkastuksia oli säännöllisesti, jne. **niisk, muistoja**…). Kävin Axelin kanssa myös moikkaamassa Catherinea, ennen kuin tämä ehti lähteä takaisin nykyiseen kotiinsa Etelä-Ranskaan. Näimme samalla Dominiquen, joka on yksi Catherinen lukuisista kavereista ja minunkin mielestäni tosi hauska tyyppi. Catherine ja Dominique ovat kumpikin poliittisesti aktiivisia, mistä syystä keskusteleminen heidän kanssaan juuri ennen Ranskan presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta oli varsin kiehtovaa… He olisivat kumpikin povanneet vasemmiston Jean-Luc Mélenchonille huomattavasti parempaa menestystä kuin hän lopulta saavutti.

Merkittävin nähtävyysvierailumme oli käynti Orsayn museossa. Olen tietysti käynyt siellä aiemminkin, mutta onhan se aina hieno paikka. Louvressa olisi tietysi paljon laajemmat kokoelmat, mutta päätimme mennä tällä kertaa mieluummin Orsayn museoon, koska siellä on meneillään kaikkien aikojen laajin Akseli Gallén-Kallelan näyttely. Sinne oli koottu Gallén-Kallelan teoksia eri paikoista Suomesta, mutta myös myös ulkomailta. Hänhän teki osan teoksistaan Afrikassa. Oli kiinnostavaa nähdä myös niitä töitä. Jotenkin näyttelyyn oli saatu tosi hyvä tunnelma, ja toisin kuin museon muissa osissa, Gallén-Kallela-näyttelyssä ei ollut kovinkaan paljon porukkaa, vaikka sinne ei edes vaadittu mitään lisämaksua. Sen sijaan Edgar Degas'n näyttelyssä oli järjetön ryysis, vaikka sinne oli erillinen lisämaksu. Luultavasti se johtui siitä, että näyttelyn teema oli alastomuus. Kaikenlaisia alastonkuvia eri tekniikoita ja materiaaleja käyttäen. Boooring!!! Minusta se ei ollut kovinkaan kummoinen näyttely. Gallén-Kallela oli paljon parempi. En tajua, miksi siellä oli niin vähän väkeä. Varmaan sinnekin olisi pitänyt olla joku lisämaksu ja esitteissä olisi pitänyt vilauttaa jotain alastonkuvaa, tai jotain.

Lisäksi kävimme tutustumassa ohimennen mm. Latinalaiskortteliin, Notre Dameen, Concorde-aukioon, Pont Neufin siltaan, Seinen rantoihin, Les Hallesin alueeseen sekä tietysti Champs-Élysées'hen. Lauantai-iltana kävimme Champs-Élysées'llä katsomassa Koti eläintarhassa -elokuvan. Se oli ihan leppoisaa katseltavaa. Ennen kaikkea siinä oli tosi paljon kivoja eläimiä! 😎 Muutenkin eläimet olivat keskeinen teema viikonlopussamme. Ravasimme jatkuvasti katsomassa Seinen rannalla sijaitsevia eläinkauppoja. Olen viettänyt niissä merkittävän määrän aikaa vuosien varrella… Niissä oli AIVAN IHANIA hauvoja ja kaikkia mahdollisia muita eläimiä! 😎 En millään pystynyt lähteämään sieltä pois ilman jotain eläintä, joten ostin kilpikonnavauvan. Sen nimi on Paris. Paris on alle yksivuotias kreikankilpikonna, jonka sukupuolesta ei vielä ole tietoa. Se on todellakin IHAN PIENI VIELÄ! Iiiiiih!!!! 8888-) Ihan vauva vasta. Sen sukupuoli selviää vasta noin 5-7 vuoden päästä. =D Tosi hassua. Olen jo pitkään harkinnut kilpparin hankkimista. Nyt sain lopultakin toteutettua suunnitelmani! =) Parisilla on suuri, 100 cm x 60 cm lasiterraario, jossa se kököttää tälläkin hetkellä tässä vieressäni. Terraariota on tosi hauskaa sisustaa: siellä on pakollisten varusteiden (eli lämpölampun, UV-lampun, vesialtaan ja ruokakupin) lisäksi mm. valkoinen "antiikin ajan" pylväikkö, pari koristekasvia, lämpömatto, kallioluola sekä kiipeilypuu ja rikkinäinen tynnyri piiloleikkejä varten. 😎 Pohjamateriaali on sellaista ruskeaa kaarnasilppua, johon kilppari voi helposti kaivautua. Pohjamateriaalia voi kostuttaa suihkupullolla mukavan kosteaksi viidakkomaastoksi. Kilppari saattaa elää jopa 100-vuotiaaksi, joten täytyyhän sillä olla riittävästi tekemistä ja viihtyisä kämppä! Olemme myös Axelin kanssa suunnitelleet Parisin terraarioon jonkinlaista hiekkarantaa, jossa olisi palmuja sun muita biitsitunnelmaa luovia koristeita. 😎

Heti palattuani Pariisista pidin seurassamme graduoinnin. Seuraamme tuli graduoinnissa yksi uusi 1. kyu ja yksi uusi 3. kyu, mikä on tietysti hienoa. Duunissa aloin työstää yhtä uutta tutkimusta, joka liittyy sivulauseiden ja päälauseiden välisen suhteen ilmaisemiseen prosodisin keinoin sekä
näiden vihjeiden tunnistamiseen havaintokokeissa. Analysoin sitä varten uutta havaintokoemateriaalia, mikä on tietysti ollut tosi jännää. Lisäksi tällainen jossain määrin lauseopillinen aihe avaa minulle kokonaan uusia näköaloja. Lauantaina vedin Antin kanssa junnuleirin Myllyssä. Osallistujia oli 25, mikä oli ihan kiva määrä. Valtaosa oli meidän seurasta, mutta joitakin osallistujia oli tullut myös Meido-kanista (Helsingistä) ja Sandokaista (Keravalta). Leiri meni mielestäni tosi hyvin. Olemme Antin kanssa tottuneita vetämään leirejä yhdessä, joten homma sujui jossain määrin rutiinilla. Lisäksi ohjaamista tietenkin helpotti se, että paikalla oli peräti neljä apuohjaajaa (Aino, Elsa ja Pekka meidän seurasta sekä Arto Meido-kanista). En enää oikeastaan ollut edes yllättynyt siitä, että junnut pärjäsivät niin hyvin, vaikka vedimme melko vaikeita tekniikoita shomen uchista ja chudan tsukista. Pikemminkin alan vakuuttua siitä, että junioriaikidon taso on nousemassa. Ainakin meidän seuramme junnuryhmässä on tällä hetkellä aiempaan nähden yllättävän korkea taso. Pekka ja Aino ovat apuohjaajineen tehneet todella hyvää työtä junnuryhmän eteen. Hienoa! Ryhmässä on monta todella lupaavaa junnua. Maltan tuskin odottaa, että ensi syksynä jotkut 13-vuotiaat siirtyvät aikuisten ja nuorten ryhmään, jota itse ohjaan. 😎 

Niin joo, lauantaina tapahtui kyllä muutakin merkittävää. Makasin lauantai-iltana autuaasti sohvalla koiraa halaillen uuden kilpparikullanmuruni vieressä, kun Axel yhtäkkiä polvistui sohvan viereen ja lykkäsi minulle kihlasormuksen käteen! ("Täh?! Mitä sä ny?!" 8-/ ) Se on sellainen hieno käsityönä tehty kultasormus, johon on upotettu kolme timanttia. ("Jess! Sopii just hyvin yhteen mun Adidas-tuulihousujen ja lenkkareiden kanssa!" 😎 Tuli aika tavalla puskasta tämä, mutta pitihän se sormeen pistää. Hetken päässä Facebookissa olikin jo status-päivitys, joka kertoi meidän olevan kihloissa. Onnitteluja alkoi sadella joka suunnasta. Joten nyt me olemme kihloissa. Just siistii!!! ("Mä oon kihloissa! Mä oon kihloissa!" 😎 Jo lauantai-iltana joimme kihlauksen kunniaksi ensimmäiset kuoharit. Sunnuntai-iltana juhliminen sitten jatkui ravintola Elitessä, Töölössä. Samassa yhteydessä juhlittiin tosin myös Axelin 27-vuotispäivää, joka oli oikeasti jo perjantaina. Paikalla ravintolassa olivat Axelin ja minun lisäksi Axelin vanhemmat, Ulla ja Tom, sekä Axelin vanhempi pikkusisko, Jenny, ja tämän poikaystävä, Christoffer (eli "Toffe"). 

Vappuaattona olin normaalisti töissä. Menin kuudeksi savaten tehotreeneihin Sörkkään. Axel tuli mukaan. Hän aloitti savaten tammikuussa ja läpäisi vähän aikaa sitten ensimmäisen hanskakokeen. Nämä olivat Axelin ensimmäiset tehotreenit. Hän meinasi pyörtyä kaksi kertaa ja joutui menemään hetkeksi sivuun istumaan. X-) Hän kuitenkin palasi kummallakin kerralla sisukkaasti takaisin ja jatkoi treenaamista. ("Hei kato Mari, kyl mä jaksan, kyl mä jaksan!" X-) Treeneissä oli normaaliin nähden tosi vähän porukkaa. Minusta tehotreenit olivat loistava aloitus vapun vietolle. Lähdimme savatetreeneistä Kappeliin, josta olimme varanneet itsellemme pöydän jo pari kuukautta sitten, koska ajattelimme, että se olisi erityisen tunnelmallinen paikka viettää vappuaattoa. Ja olihan se. Ainakin valkolakkista porukkaa vilisi ravintolan lasiseinien ulkopuolella vaikka kuinka paljon, mutta itse ravintolassa oli suhteellisen rauhallista (joskin paikka oli tietenkin ihan täyteen buukattu; onneksi olimme tehneet oman varauksemme hyvissä ajoin). Tänään kävimme vielä kävelemässä ylioppilashatut päässä Kauppatorilla ja Espalla. Siltä reissulta sain kotiin muistoksi Ihaa-ilmapallon! 😎 Just siistii!! Ihaa-aasi on ehdoton feivöritsini Nalle Puh -hahmoista. 😎

Että tällaista tällä suunnalla tällä hetkellä. 

Su 15.4.2012

(Klo 16.11): Olen kohta lähdössä lentokentälle. Matkustan pitkästä aikaa Pariisiin ja osallistun siellä Christian Tissier shihanin ohjaamalle leirille. Mukavaa päästä treenaamaan ja nähdä vanhoja tuttuja! Majoitun tuttuun tapaan kaverini Catherinen luo. Hän asuu Pariisin 12. kaupunginosassa, Nationin ja Gare de Lyonin välissä. Hän ei kyllä ole tänään itse kotona, mutta saan kämpän avaimet hänen kaveriltaan, joka asuu samassa talossa. Leiri pidetään Institut du judo -nimisessä paikassa 14. kaupunginosassa. En ole koskaan aiemmin käynyt siellä, koska yleensä leiri on pidetty Vincennesissä, Pariisin itäpuolella. Nyt halli on kuulemma remontissa, joten leiri joudutaan pitämään muualla. Ihan piristävää toisaalta, mutta Institut du judo on kyllä Catherinen kämpästä paljon kauempana kuin Vincennes.

Ma 16.4.2012

(Klo 18.04 nettikahvilassa Pariisin keskustassa): Saavuin eilen illalla Catherinen luokse vasta vähän ennen puoltayötä. Kone oli hieman myöhässä, ja junamatka lentokentältä kesti sikapitkään joidenkin ratatöiden takia. Lisäksi Catherine oli vahingossa antanut minulle hieman virheellistä tietoa kaverinsa, Alainin, asuinpaikasta, joten soitin ensin väärän kämpän ovikelloa, kun olin hakemassa Alainilta Catherinen kämpän avainta… (#%§?*x…) Onneksi minulla oli Alainin puhelinnumero, joten sain asian selvitettyä. Catherine on itse ollut pitkään poissa Pariisista. Käsittääkseni hän on ollut töissä jossain toisella puolella Ranskaa. Siitä syystä kämpässä ei ainakaan eilen eikä tänä aamuna toiminut vesi eikä netti. Aika hankalaa käydä vessassa, kun huuhtelu ei toimi. Kahvin keittämisestä ja peseytymisestä puhumattakaan. Suihkuun pääsee kyllä onneksi treenisalilla (joskin ainakin naisten pukuhuoneen suikuista tuli tänään lämmintä vettä tosi nihkeästi; no, kaikkea ei voi saada). Anyway, tuntui nostalgiselta olla taas kämpässä, jossa olen viettänyt niin paljon aikaa vuosien varrella. Tänä iltana Catherinen pitäisi tulla kotiin. Toivon mukaan hän saa veden taas toimimaan.

Leiripaikka sijaitsee tosi kaukana Catherinen kämpästä. Aluksi minulla oli hieman vaikeuksia löytää sitä. Myohästyin siksi muutaman minuutin aamun bokken-treenistä. Lähin metroasema on Porte d'Orléans. Sieltä pitää vielä kävella jonkin aikaa. Rakennuksen omistaa Ranskan Judoliitto. Tatami on tosi iso ja hyväkuntoinen. Jostain syystä se tuntuu kuitenkin kovalta. Voi olla, että sitä käytetään kilpamattona eikä treenimattona. Silloin kovuus ei niin haittaa. Olen tottunut Liikuntamyllyn pehmeään tatamiin ja sain siksi päänsärkyä tästä kovasta matosta. Muutama ukemi tärähti hieman ikävästi. Treenit sujuivat kuitenkin pääasiassa mukavasti. Bokkenissa sain aluksi sellaisen parin, joka ei osannut paljon mitään. Onneksi paria kuitenkin vaihdettiin pian, ja sitten sain tosi hyvän parin. Bokken-treeni olikin lopulta tosi antoisa: teimme ensin ykkössarjan kakkosta ja sitten sen pohjalta sitä yhtä nelossarjan sovellusta, jossa uke "pääsee karkuun" ja nostaa miekkansa hasso-asentoon, tori seuraa perässä kuraidachissa, uke pyyhkäisee torin miekan, tori ottaa sen pois alta ja suorittaa loppuhallinnan kuraidachi-asennossa.

Olin tosi nälkäinen jo bokken-treenin aikana, koska en ollut syönyt mitään aamulla enkä myöskään eilen illalla. Lentsikassa oli pahaa ruokaa (Finnair…), eikä Catherinen luona tietenkään ollut mitään syötävää, koska hän on ollut pitkään poissa kotoa. Lähikauppa aukesi aamulla vasta yhdeksältä, joten en ehtinyt käydä sielläkään. Aseettoman aikidotreenin aikana en aamupäivällä miettinyt juuri muuta kuin ruokaa. Olin IHAN sairas nälkä. Teimme paljon erästä kokyonagea, jossa uke kontrolloidaan ensin kämmensyrjällä kaulan kohdalta, ja hänet heitetään sitten käsivarresta taaksepäin. En saanut siihen kämmensyrjävaiheeseen vielä mitään erityisen hyvää fiilistä. Täytyy vielä hakea sitä. Lisäksi teimme paljon gyakuhanmi katatedori ikkyota. Lopuksi vielä aika pitkään sotokaitennagea. Parini hyytyi siinä vaiheessa ihan totaalisesti. Hän joutui lepäämään monta kertaa. Itse olin muuten ihan ok, mutta oli järjetön nälkä.

Tauolla kävin muiden suomalaisten kanssa syömässä läheisessä kahvilassa. Se oli tosi hyvä paikka: tosi edulliset hinnat, ja valikoima oli varsin monipuolinen. Suomalaisia onkin tällä kertaa aika paljon. Minun lisäkseni tällä hetkellä Kustaa, Jarkko ja Ulla Lahdesta, Juhani Joensuusta ja Miro Awasesta (Kaapelitehtaalta). Porukkaa on muutenkin paljon, mutta tatamilla ei ole mitenkään ahdasta. Sali on niin suuri.

Iltapäivätreeneissä teimme chudan tsukia (lyönti nyrkillä vatsaan). Välillä tosin tehtiin aihanmi iriminagea ja gyakuhanmi kokyonagea. En oikein tajunnut, miten ne liittyivät yhteen. Ehkä niiden ei ollut tarkoituskaan liittyä. Chudan tsuki oli joka tapauksessa ihan kivaa. Siitä tehtiin eri tekniikoita siten, että alussa lyönti väistettiin tenkanilla tai henkalla uken selän puolelle. Siitä sitten sokumen iriminage, ikkyo ja sankyo. Yhdessä vaiheessa treenasin yhden ylimielisen maccho-urpon kanssa (asenteen peruslähtökohdat: "aikidossa kaikki miehet ovat kategorisesti paljon parempia kuin kaikki naiset" ja "sinulla on suuri kunnia päästä treenaamaan hetki minunkaltaiseni suuruuden kanssa"). Alkoi ärsyttää ihan sairaasti, mutta yritin ottaa sen mielenhallintatreeninä. Kaikenlaisia potentiaalisesti itseä haavoittavia nuolia lentelee koko ajan joka suunnasta. Sellaista on elämä. Mutta jos niille nuolille ei anna minkäänlaista maalitaulua omasta mielestään, eivät ne myöskään pysty haavoittamaan. ("Lentää ohi, lentää ohi, ei tähdännyt muhun, tai ei ainakaan osunut…")

Jaksoin treeneissä fyysisesti ihan hyvin, ja aikakin kului yllättävän nopeasti. Treenejä oli yhteensä neljä tuntia. Huomenna on yksi tunti enemmän. Pitäisi kohta varmaan lähteä Catherinen kämpälle katsomaan, onko hän jo tullut kotiin. Pitäisi tänään vielä käydä kaupassa ja tehdä vähän aikaan duunia.

Ti 17.4.2012

(Klo 18.37): Eilen illalla Catherine tuli kotiin vasta myöhään. Hän oli ajanut yhdessä päivässä yksinään 900 kilsaa autolla. Hän on nimittäin asunut jo vuoden verran pääasiassa Etelä-Ranskassa, lähellä Espanjan rajaa, mutta on toistaiseksi pitänyt myös Pariisin-kämppänsä. Veden päähana oli kiinni ("Voi hitsi, enks mä muistanut mainita siitä sulle?!" "Et…"). Nyt vesi toimii siis taas. Jämähdimme melko pitkäksi aikaa sohvalle vaih
tamaan kuulumisia. Vaikka emme olleet nähneet toisiamme 1,5 vuoteen, olimme heti samalla aaltopituudella. Tunnemme toisemme niin hyvin. Catherinella on musta vyö sekä aikidossa että karatessa. Lisäksi hän on treenennut muutamia muita lajeja ja opettanut aikidon lisäksi mm. voimistelua ja venyttelyä. Todellinen sporttimimmi! =) Hän kuitenkin teloi polvensa kolmisen vuotta sitten ja joutui suureen leikkaukseen. Hän ei ole vieläkään kunnolla toipunut siitä ja harrastaa nykyään enemmän kaikenlaista luontoon liittyvää kuin urheilua.  Hänellä on kavereita joka paikassa. Seuraavaksi hän aikookin muuttaa joksikin aikaa Bretagneen, jotta pääsee ihailemaan sikäläistä luontoa ja tapaamaan useammin Bretagnessa asuvia kavereitaan.   

Anyway, leiri sujui tänäänkin hyvin. Aamulla treenasin koko bokken-treenin Silvian kanssa. Se oli ihan mielettömän antoisaa. Bokkenissa Silvia on mielestäni maailmankaikkeuden paras treenipari. Meillä synkkaa jotenkin ihan mielettömän hyvin bokkenissa. Fiilis on hänen kanssaan todella intensiivinen ja voimakas, mutta samalla kuitenkin myös toista kunnioittava, uteliaan etsivä ja herkkä. Treenissä tehtiin ykkössarjaa. Pidän kaikkein eniten nimenomaan ykkössarjasta, jos sitä pääsee tekemään hyvän parin kanssa. Muuten teimme tänään aamupäivällä mm. "muurahaistanssia" ja siitä yhtä ikkyo-sovellusta, jossa kumpikin nostaa aluksi käden suoraksi ylös. Lisäksi tehtiin aika pitkään iriminagea. Treenasin tänään koko päivän tosi hyvien ja kivojen parien kanssa. Oli koko ajan tosi hyvä fiilis. Tauolla kävimme taas suomalaisporukalla siinä samassa kahvilassa, jossa olimme eilenkin. Meitä kohdeltiin jo kuin kanta-asiakkaita. X-) Iltapäivätreenissä tehtiin vauhdikkaita tekniikoita pääasiassa hijidorista (ote takaa kyynärpäiden kohdalta). Yhdessä vaiheessa tein pitkään kotegaeshia kovana, eikä tatami enää tuntunutkaan yhtään liian kovalta. Se on tosi hyvä oikeastaan. Mukavan napakka ja pysyy hyvin kasassa. Iltapäivätreenin päätteeksi oli vielä tunnin jo-treeni, mikä oli tosi piristävää, koska jo:ta tulee yleensä tehtyä ihan liian vähän. Treenasin koko ajan Francescon kanssa, mikä oli tosi siistiä ja kruunasi muutenkin onnistuneen treenipäivän.

Tänä iltana pitäisi vielä saada treenikamppeet pestyä. Toivottavasti Catherinen pyykkikone toimii.  

Ke 18.4.2012

(Klo 17.20): Olen taas tutussa nettikahvilassa Hallien lähellä. Catherinen kämpässä ei toimi netti. Sen sijaan pesukone onneksi toimii, joten sain treenikamppeeni eilen pyykättyä. Katselin samalla Catherinen kanssa jotain japanilaista leffaa, joka oli hänen mielestään ironisella tavalla tosi hauska ja ajatuksia herättävä. Luulen, että missasin siitä jotain tosi olennaista, koska minusta se oli ihan hanurista. Tajusin kyllä, että kyse oli surrealismin keinoin välitettävästä ironisesta yhteiskuntakritiikistä, mutta esitystapa oli mielestäni lähinnä ärsyttävä. Olen kyllä aikaisemminkin huomannut, että meillä on varsin erilainen maku leffojen suhteen. Hän raahaa minut aina silloin tällöin katsomaan johonkin laitakaupungin pikkuteatteriin jotain tosi kummallista egyptiläistä pienen budjetin amatöörileffaa, jota itse pitää tosi  suurena taidonnäytteenä tai vähintäänkin viihdyttävänä. Minusta ne leffat ovat useimmiten lähinnä pitkästyttäviä. Ilta oli kuitenkin ihan ok, koska juttelin siinä samalla Catherinen kanssa.

Treenit sujuivat tänään ihan hyvin. Aika tuntui kuitenkin kuluvan hitaammin kuin aiempina päivinä. Etenkin aamupäivätreenien viimeinen tunti meni tosi hitaasti. Oli jotenkin väsynyt olo. Teimme aamupäivällä bokkenissa (taas) ykkössarjaa ja sen jälkeen aseettomassa treenissä pääasiassa yokomenuchi ikkyota. Tauolla kävimme suomalaisporukalla läheisessä kahvilassa. Harri ja Markkukin (Awasesta) saapuivat tänään paikalle. Lisäksi Micheline Tissier ilmestyi tänään iltapäivätreeneihin. Kävin moikkaamassa häntä ja kutsuin samalla Suomeen vetämään leiriä. Alustavasti oli puhetta ensi vuoden toukokuusta. Iltapäivätreeneissä tehtiin enemmän heittotekniikoita. Teimme mm. yokomenuchi tenchinagea, mikä oli aika kiinnostavaa. Lopussa tehtiin pitkään nikyota sekä pystystä että polviltaan. Parini väsähti jossain vaiheessa ihan totaalisesti. Hän joutui keskeyttämään treenin ja menemään sivuun istumaan. 8-/ Eihän se ollut edes kovin rankkaa. Joillain on yllättävän heikko kondis. Anyway, tämäkin treenipäivä oli antoisa. Olen tähän asti välttynyt loukkaantumisilta. Yksi tosi iso mustelma tuli eilen kotegaeshissa, kun parini törmäsi täysiä kantapää edellä sääriluuhuni ("AUTS!!" 888-/ ). Mutta sekin on pientä (häiritsee tosin vähän ukemeissa koko ajan). Lisäksi saan aina tällaisesta hikoilusta pientä ihottumaa, kun iho jotenkin hautuu, ja kamppeet ehkä huomaamatta hiertävät. Mut eiköhän tää tästä. Hyvä leiri on kyllä.     

To 19.4.2012

(Klo 23.22): Yksi ruotsalainen oli kysynyt minulta jo maanantaina, voisinko treenata hänen kanssaan bokkenia torstaiaamuna. (Meitsillä on kato niin pitkä jonotuslista… 😉 Sanoin, että sopii. Tänä aamuna yritin sitten etsiä häntä tatamilta ennen treeniä, mutta en löytänyt häntä mistään. Hän oli jäänyt jumiin liikenneruuhkaan ja myöhästyi siksi treeneistä kymmenen minuuttia. Emme tehneet lainkaan peruslyöntejä vaan menimme heti paritekniikoihin. Jouduin siksi väkisinkin ottamaan jonkun toisen parin. Onneksi sattumalta istuin Manun viereen, eikä hän ollut sopinut etukäteen mitään kenenkään kanssa. Sain siis kuitenkin ihan ok parin. Vähän ärsyttävää kuitenkin. Mutta tietysti sellaista voi sattua etenkin tällaisessa suurkaupungissa, että jää ruuhkaan jumiin. Bokken-treeni ei myöskään ollut sisällöltään kovin ihmeellinen. Teimme lähinnä perus-Aikiken-liikkeitä. Yksi vähän erikoisempi gyakukesa-liike oli kyllä. En ollut tehnyt sitä pitkään aikaan.

Aseettomissa treeneissä teimme tänään paljon menuchi-ikkyota. Leirin yksi pääteema onkin se yksi ikkyo-sovellus, jossa kumpikin nostaa käden suoraksi ylös, ja tori tekee siitä sitten ikkyo omoten viemällä kummatkin kädet uken kyynärpäähän ja leikkaamalla sitten siitä ukea kohti. Lisäksi tehtiin mm. shihonagea ja erilaisia kokyonageja. Iltapäivätreeneissä tehtiin lisäksi jonkin verran lukkotekniikoita (nikyota, sankyota ja yonkyota). Treenasin pitkään Silvian kanssa ja totesin taas, että hän on todellakin maailmankaikkeuden paras treenikumppani. Pidän hänen asenteestaan ja fi
iliksestään. Hän on jotenkin sekä vahva että pehmeä, sekä herkkä että ohjaava. Hänen tekniikkansa on sekä tehokasta että miellyttävää. Samalla hän on ilmeettömällä tavalla hauska. Hän suhtautuu kaikkiin eteen tuleviin ongelmatilanteisiin samanlaisella simppelillä t'as qu'à faire avec -asenteella. Eteen tulee pieni probleema. T'as qu'à faire avec. Ja taas mentiin. Hän kulkee eteenpäin tasaisesti ja väsymättömästi kuin juna. 

Tänään oli treenipäivän päätteeksi vielä myös tunnin jo-treeni. Treenejä oli siis yhteensä viisi tuntia. Jo-treenissä teimme täkäläisiä kumi jo -tekniikoita. Se oli ihan hauskaa. Olen aina silloin tällöin vetänyt niitä omissa treeneissämme, mutta teki hyvää taas kerrata niitä. Treenasin saksalaisen Ulin kanssa. Uli on aikidon ammattilainen Berliinissä, mutta ammattilaisuudestaan huolimatta hänellä on mukavan rento asenne. Tykkään tosi paljon treenata hänen kanssaan.

Treenien jälkeen jouduinkin jo kiirehtimään lentokentälle. Axel saapui nimittäin tänään seurakseni Pariisiin. Menin häntä lentokentälle vastaan, koska hän on ollut Pariisissa vain kerran, ja siitäkin on jo monta vuotta aikaa. Lentokentälle on hemmetin pitkä matka Institut du judosta. Lisäksi menin sinne päin pahimaan ruuhka-aikaan. RER-juna oli ihan tupaten täynnä, ja jouduin itse asiassa odottamaan laiturilla jonkin aikaa, ennen kuin tuli sellainen juna, johon ylipäänsä mahtui sisään. Tulimme lentokentältä takaisin tänne Pariisin etelälaidalle, jossa treenipaikkakin sijaitsee. Muutin Catherinen luota Axelin seuraksi hotelliin. Valitsimme hotellin, joka ei sijaitse kovin kaukana treenipaikasta, mutta josta pääsee myös kätevästi kaupungin keskustaan. Koko ilta meni oikeastaan lentokenttämatkaan. Ehdimme lisäksi käydä vain syömässä läheisessä aasialaisessa pikaruokapaikassa. Tunsin itseni tosi väsyneeksi koko illan. Leiriväsymys alkaa vähitellen isekä. Hotelli on pieni mutta ihan viihtyisä ja sijaitsee näppärästi ihan metroaseman vieressä. Netti toimii jostain syystä vain ala-aulassa, mikä on vähän epäkäytännöllistä. Mutta hyvä tietysti, että netti ylipäänsä toimii hotellissa, niin ei tarvitse enää raahautua nettikahvilaan.   

To 5.4.2012

Olin tällä viikolla maanantaista keskiviikkoon Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla tutkijatapaamisessa, joka liittyi kirjoitustulkkausprojektiin. Hyytiälä sijaitsee Juupajoen kunnassa, 210 kilsan päässä Helsingistä ja 63 kilsan päässä Tampereelta. Paikka sijaitsee kirjaimellisesti keskellä skugea. Alue on todella harvaan asuttua, ja lähin kauppa sijaitsee 10 kilsan päässä Juupajoen Korkeakoskella. Hyytiälään menee silloin tällöin busseja Helsingistäkin, mutta helpoiten sinne pääsee tietysti autolla. Pääsin sinne itse projektin johtajan, Liisan, kyydissä autolla. Matka kesti noin 2,5 tuntia. Muut osallistujat (Anukaisa, Maija ja Marika) tulivat bussilla Tampereelta, koska he asuvat kaikki sillä suunnalla. Projektimme on Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteishanke, joka saa rahoituksensa Suomen Akatemialta. Hankkeessa on mukana sekä kielentutkijoita että tietojenkäsittelytieteen tutkijoita. Tässä tapaamisessa oli mukana vain kielentutkijoita. Ensi viikolla meillä on yhden päivän tapaaminen Tampereella, ja silloin mukana ovat myös tietojenkäsittelytieteen ihmiset (Kari, Selina ja Oleg).

Tarkoituksemme oli kokoontua yhteen ja keskittyä kaikessa rauhassa tutkimukseen siten, että ei ole mitään muita asioita häiritsemässä. Tämä tavoite ainakin toteutui helposti, koska siinä skugemestassa ei todellakaan ollut mitään muita asioita, jotka olisivat voineet häiritä. Ulkona oli varmaan puoli metriä lunta, joten ulkonakaan ei olisi voinut tehdä juuri muuta kuin kävellä (booooooooring!!). Pakkastakin oli jonkin verran, eikä minulla tietenkään ollut mitään talvivaatteita mukana. Ajattelin, että ei kai nyt huhtikuussa enää mitään talvivaatteita tarvitse… Säätiedotuksethan ovat  vain epäluuloisille ja pessimisteille. Kuka nyt sellaisia jaksaisi katsoa?? (Ainakaan etukäteen.) Siispä pysyttelin koko ajan sisällä. En käynyt kertaakaan ulkona yli kahteen vuorokauteen. =D Kun tarkoitus kerran oli viettää pari vuorokautta mahdollisimman tiiviisti tietokoneen ääressä, niin tehdään sitten niin. 😉 Se onnistuu kyllä. Ei tuota meitsille juurikaan ongelmia. (Joskin parin päivän treenaamattomuus alkoi vähitellen aiheuttaa minulle pientä sisäistä ahdistusta. Olen selvästikin AIKIholisti! 8-/ )

Asuimme kaikki samassa soluasunnossa. Kaikilla oli oma huone. Solussa oli lisäksi keittiö ja iso kokoontumistila. Käytännössä homma toimi niin, että kävimme aamiaisella klo 7-8 välisenä aikana, sitten työskentelimme kukin tahollamme lounaaseen (klo 11) asti. Lounaan jälkeen oli ryhmätapaaminen, jossa kukin kertoi omasta meneillään olevasta tutkimuksestaan. Välillä kävimme läpi aineistoja ja tarkastelimme yksittäisiä keissejä. Se oli ehkä kaikkein kiinnostavinta. Sain Maijan aineistosta paljon ideoita. Hän tutkii näkövammaisille tarkoitettua elokuvien kuvailutulkkausta sekä käännöstieteen että elokuvatutkimuksen näkökulmasta. Prosodia on tietenkin keskeisessä roolissa kuvailutulkkauksessa, koska siinähän kyse on käytännössä siitä, että joku kertoja selittää elokuvan taustalla, mitä siinä tapahtuu. Prosodian avulla voidaan ilmaista mm. eri yksiköiden liittymistä toisiinsa sekä erilaisia informaatioarvoja, emotionaalisia latauksia ja muita sävyjä. Tästä syystä saattaa olla, että teemme jossain vaiheessa Maijan kanssa jonkun yhteisartikkelinkin. Jess!! 😎 Ryhmätapaamisen jälkeen oli päiväkahvi (klo 13.30) ja sitten taas vapaata työskentelyaikaa päivälliseen (klo 17) asti. Illalla kokoonnuimme vielä yhteen keskustelemaan sekä tutkimuksesta että kaikesta muusta. Ohjelma oli siis varsin intensiivinen, mutta kuitenkin vapaatakin aikaa oli käytettävissä, jos sellaista kaipasi. Itse en oikeastaan käyttänyt vapaa-aikaa muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen. Muuten vain istuin koneen ääressä, kun kerran siellä oltiin, eikä treeneihinkään päässyt. Onneksi sentään keskiviikkoiltana ehdin Myllyyn vetämään iltatreenit. Tuntui tosi kivalta päästä taas "pitkästä aikaa" treenaamaan.

Harmillista oli se, että en tullut ottaneeksi Hyytiälään mukaan limupulloja. Olen tottunut siihen, että duunia tehdessäni minulla on koko ajan suuri laittilimupuollo vieressä. En myöskään saanut ihan riittävästi kahvia, koska sieltä sai kahvia vain ruoka- ja päiväkahviaikoihin. (Itsekin olisi voinut keittää, jos olisi tullut ajatelleeksi ottaa kahvia ja suodatinpusseja mukaan, mutta ei meillä tietenkään ollut.) Tällaiset pienet asiat voivat häiritä hieman keskittymistä, ainakin minulla. Kun totun johonkin, tottumusta on vaikea muuttaa ilman, että keskittyminen häiriintyy. Lisäksi vieras ja ehkä "liiankin rauhallinen" ympäristö vaikeuttivat hieman keskittymistäni. Minun on helpointa tehdä duunia siinä paikassa, jossa olen tottunut työskentelemään. Olen myös tottunut siihen, että ympärillä on koko ajan jonkin verran härdelliä. Kun härdelliä ei yhtäkkiä olekaan, se tuntuu yllättävän häiritsevältä. Mutta nämä nyt olivat vain tällaisia pieniä asioita. Hyvä työskentelypaikkahan se sinänsä oli.

Ruokapöytäkeskusteluissamme opin myös mm. sellaisen yllättävän asian, että autistisen lapsen vanhemmat voivat saada oikeuden INVA-paikkaan autojen parkkipaikoilla. Se oli kyllä yllättävää minusta, koska helpostihan ajattelee niin, että INVA-paikat ovat vain liikuntaesteisille. Kuulemma autistisen lapsen vanhemmat voivat käyttää INVA-paikkaa siksi, että lasta ei välttämättä voi jättää hetkeksikään vahtimatta, koska tämä saattaa saada päähänsä ihan mitä tahansa ja häipyä ties minne. Jaa. Kiinnostavaa. Oli myös monia muita kiinnostavia keskusteluja. Anyway, kiva olla taas takaisin Stadissa. =)

Hyvää pääsiäistä kaikille!

To 29.3.2012

Olen lähdössä huomenna Tarttoon vetämään leiriä. Leirin järjestää Tartu Aikidoklubi. Ensimmäinen kerta Tartossa. Ihan siistiä!! Odotan viikonloppua innolla.

Pe 30.3.2012

(Klo 12.02 Tallink M/S Superstar): Olen tässä jo matkalla Tallinnaan. Järjestävän seuran pääohjaaja, Raido, tulee hakemaan minut autolla satamasta. Kuulemma automatka Tallinnasta Tarttoon kestää pari tuntia. Ehdin siellä sitten varmaan hengailla jonkin aikaa hotellissa, ennen kuin treenit alkavat klo 19.30. Se sopii minulle ihan hyvin, koska pitäisi vielä vähän suunnitella leirin sisältöä ja myös viimeistellä yhtä duunijuttua, jonka deadline on sunnuntaina.

On vähän vaikeaa suunnitella leiriä, kun ei tiedä tarkkaan, millainen taso siellä on. Minulla on sellainen mielikuva, että Tartossa on tosi hyvä taso nykyään. Ainakin Raido itse on tosi taitava. Treenasin hänen kanssaan Christianin leirillä viime syksynä, ja mielestäni hän teki tosi hyvin. En oikein tiedä, pitäisikö vetää perustekniikkaa vai sovelluksia. Raido sanoi, että tämä eka leiri voi olla sellainen, että vähän vain tsekkailen tasoa, jne., ja tulevilla leireillä voidaan sitten edetä suunnitelmallisemmin. Luultavasti tänään lähdemme liikkeelle ihan perustekniikoista ja huomenna sitten tehdään niiden pohjalta sovelluksia. Tänään paikalla on luultavasti pääasiassa Tarton omaa väkeä, mutta Raidon mukaan huomenna pitäisi tulla joku ryhmä myös Tallinnasta. Anyway, nyt lautta taitaakin jo saapua satamaan, joten täytyy tästä mennä.

(Klo 23.10, Dorpat Hotel, Tartto): Päivä sujui kivasti. Raido tuli tyttöystävänsä kanssa minua vastaan Tallinnan satamaan ja ajelimme sitten sieltä rauhassa autolla Tarttoon. Puhuimme koko ajan aikidosta. Se oli tosi kiinnostavaa. Nyt tiedän paljon enemmän aikidosta Virossa. Täällä on kuulemma noin kymmenen seuraa, joista suurin on Taikikai Tallinnassa. Viron korkeimmat vyöarvot ovat 4. daneja. Heitä on kaksi, ja he ovat saaneet vyöarvonsa äskettäin. Tartossa oli ennen kaksi seuraa, mutta viime syksynä seurat yhdistyivät. Tämä leiri on kuulemma ensimmäinen Tallinnan ulkopuolella järjestetty ulkomaisen ohjaajan vetämä leiri Virossa. Raido on aloittanut aikidon Tartossa, mutta hän asui välissä monta vuotta Irlannissa ja treenasi siellä erään ranskalaisen ohjaajan johdolla. Hän on myös käynyt paljon leireillä Suomessa ja Ranskassa. Hän on entinen kansainvälisen tason kilpapainija.

Saavuttuamme Tarttoon kävimme raflassa syömässä. Tartto on yksi Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja (ensimmäiset maininnat siitä ovat 1000-luvulta). Täällä sijaitsee myös tunnettu ja perinteikäs yliopisto sekä Viron kansallismuseo. Keskustassa on vanhan kaupungin tunnelma, vaikka siellä on tietysti paljon myös moderneja rakennuksia. Tämä hotelli on tosi iso ja hyvätasoinen. Myös treenisali on tosi kiva. Tilaa on riittävästi, tatami on kovuudeltaan juuri sopiva, ja pukuhuoneessa on saunakin.

Treeneissä oli paikalla jo tänään yllättävän kivasti porukkaa. Raido oli saanut värvättyä melkein kaikki omat oppilaansa paikalle. Lisäksi paikalla oli kolme ihmistä Tallinnasta ja yksi Viljandista. Huomenna tulee kuulemma vielä lisää väkeä Tallinnasta ja Narvasta. Minusta jo tänään oli kyllä ihan riittävästi väkeä. Anyway, vedin tänään yokomenuchista pääasiassa ihan perustekniikoita (udekimenage, kotegaeshi, shihonage, iriminage, sankyo). Painotin matalia asentoja ja painon pitämistä päkiöillä liikkumisen aikana. Oli ihan hyvä lähteä liikkeellä perustekniikasta, koska taso on sen verran kirjava: on joitakin tosi edistyneitä mutta myös jonkin verran ihan aloittelijoita. Huomenna vedän varmaankin myös sovelluksia. Raido toivoi myös yhtä bokken-treeniä. Tämä päivä meni siis tosi kivasti. Odotan innolla huomista.

La 31.3.2012

(Klo 21.03 Tallink M/S Superstar): Jess!!! =)))))) Loistava päivä!!! Oli ihan sairaan siistiä!!!! =)))))))) Leiri meni tosi kivasti, tai siltä minusta ainakin tuntui. Porukkaa oli tosi paljon. Tämä oli ehdottomasti suurin aikuisten leiri, jonka olen koskaan ohjannut yksin. Usean ohjaajan yhteisleireillä ja junnuleireillä on ollut joskus vielä enemmän porukkaa, mutta aikuisten leireistä tämä oli suurin tähän mennessä. Se tietenkin nosti fiilistä, vaikka huomasinkin, että minulla ei ole rutiinia näin suuren leirien ohjaamiseen. Eilen pystyin vielä juuri ja juuri käyttämään normaalia rutiiniani eli toimin niin, että näytin ensin tekniikan edessä ja lähdin sen jälkeen kiertelemään salissa siten, että samalla treenasin itse. Tänään tuntui siltä, että en voi itse treenata samalla, koska porukkaa oli niin paljon. Jos olisin jumittunut johonkin kohtaan treenaamaan, en olisi nähnyt kokonaisuutta. Lisäksi porukka kysyi minulta niin innoissaan kaikenlaisia kysymyksiä, että en oikein edes olisi ehtinyt jäädä mihinkään kohtaan treenailemaan. Jos tällaisia tilaisuuksia tulee enemmänkin, täytyy yrittää kehittää jokin toimiva strategia. Nyt tuntui siltä, että vain ryntäilin tekniikoiden välillä ympäri salia kuin päätön kana. Salissa vallitsi tosi innostunut ilmapiiri, ja porukka tuntui yrittävän koko ajan ihan täysiä. Paikalla oli tänään porukkaa ainakin neljästä eri kaupungista: Tartosta, Tallinnasta, Narvasta ja Viljandista. Myös Rein Ausmees (Viron Aikidoliiton päävalmentaja, 4. dan) oli paikalla leirin viimeisissä treeneissä ja treenasi siellä muiden mukana itseään 20 vuotta nuoremman naisohjaajan ohjaamalla leirillä. Hyvä asenne!! =D (Hän kutsui minut Tallinnaankin ohjaamaan leiriä, mutta emme vielä sopineet ajankohtaa.)

Aamun ensimmäisissä treeneissä vedin ensin "aika" rankan alkujumpan (*'kjäh-kjäh**)… Sen jälkeen teimme ukemi-harjoituksia. Sitten jatkoimme yokomenuchin perustekniikoita. Ensimmäinen tunti oli rauhallisempi. Teimme paljon lukkotekniikoita suwariwazasta. Toisen tunnin aikana teimme sitten heittotekniikoita (mm. iriminagea ja shihonage uraa). Treenien väliajalla kävimme läheisessä raflassa syömässä. Iltapäivätreeneissä teimme ensin tunnin bokkenia. Vedin kashiman ykkössarjan ykköstä ja kakkkosta. Ne olivat lähes kaikille melko vieraita, joten piti lähteä liikkeelle ihan perusasioista. Mutta ei se mitään. Oli ihan mukavaa. Viimeinen tunti tehtiin sitten sovelluksia. Vedin ensin sitä Endolta opittua etukäden yokomen – gyakuyokomen -yhdistelmää. Teimme siitä kotegaeshia ja iriminagea (lyhyt muoto 90 asteen kulmassa). Lopuksi teimme sitten samalla idealla tekniikoita siten, että uke hyökkäsi ensin kiertopotkulla (mawashigerilla) polveen ja sitten urakenuchilla (käsi nyrkissä rystyset ulospäin
käännettyinä) ohimoon. Teimme siitä ikkyonagea ja lopuksi vapaatekniikkaa (jiywazaa). Aika tuntui menevän kuin siivillä. Yhtäkkiä leiri olikin jo loppu! =(

Heti vikojen treenien jälkeen pitikin lähteä autolla kohti Tallinnaa. Nukuin ainakin puolet matkasta. Lauttaan päästyäni suunnistin heti kohti buffet-ravintolaa. Söin saman tien neljä lautasellista sapuskaa ja olin sen jälkeen IHAN täynnä! 8-/ En siis todellakaan pystynyt enää syömään yhtään enempää! BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH!!!!!! Musta ei ole enää mihinkään!!!!! Joskus kymmenen vuotta sitten, kun tulimme kavereiden kanssa laivalla Ruotsista leiriltä pystyin vetämään ainakin 6 tai 7 lautasellista. Nyt olin todellakin IHAN TÄYNNÄ jo NELJÄN lautasellisen jälkeen!!!???? 8-( Mikä luuuuuuuuuseri. **niisk**