Ma 8.7.2013
(Klo 22.31, Dublinissa): Saavuimme Axelin kanssa tänne Dubliniin viime perjantaina. En ole bloggaillut aiemmin, koska netti toimii hotellissa huonosti. Saan sen toimimaan ihan hyvin puhelimella mutta en tietokoneella. Aika kummallista. Axelin koneella se toimii, koska hänellä on Linux. Täten pystyn kuitenkin julkaisemaan tämän blogimerkinnän, jonka kirjoitin ensin omalla koneellani Word-tiedostoon.
Anyway, tulimme Dubliniin, koska osallistuin täällä eilen ESCAP 2013 -kongressiin. Kyse on suuresta kansainvälisestä European Society for Child and Adolescent Psychiatry -järjestön tapahtumasta, joka pidetään joka toinen vuosi. Edellisen kerran se järjestettiin Finlandia-talolla, Helsingissä, ja olin silloin sielläkin mukana. Pidin tapahtumaa silloin erittäin antoisana, joten päätin hakeutua mukaan tälläkin kertaa. Minulla oli kongressissa eilen posteriesitelmä Asperger-hankkeeseeni liittyen. Tarkemmin sanottuna esitelmä käsitteli puheen prosodisen prominenssin asteen suhdetta puheen ymmärrettävyyteen. Eli toisin sanottuna sitä, missä määrin ja mitkä prosodiset piirteet (rytmi, tauotus, sävelkulku, voimakkuus, nopeus) vaikuttavat puheeseen siten, että ymmärrettävyys vaikeutuu. Käytin tutkimuksessa kokeellista ja instrumentaalista fonetiikkaa. Se on siis vahvasti kvantitatiivinen toisin kuin esim. se keskustelunanalyyttinen tutkimus, jota esittelin Sheffieldissä.
Valtaosa kongressin osallistujista vaikutti olevan psykiatreja, mutta kyseessä oli kuitenkin poikkitieteellinen tapahtuma, jossa oli porukkaa monilta eri tieteenaloilta. Suomalaisia oli mukana useita. En tuntenut ennestään ketään, mutta tutustuin paikan päällä pariin osallistujaan. Tapahtuma pidettiin Dublinin Convention Centressä, Liffey-joen varrella. Sain kongressista tälläkin kertaa paljon irti. Avajaisissa esiintyi nuoria steppaajia. Osa heistä oli lapsia. Tosi hienoja esityksiä. Aikataulu tosin meni jotenkin pieleen, koska sektioesitelmät alkoivat avajaisten takia selvästi myöhässä. Aamupäivällä olin kuuntelemassa sektiota, joka käsitteli nuorten masennusta Euroopan eri maissa. Iltapäivällä oli erittäin kiinnostava sektio autismiin liittyen. Siinä oli esitelmä mm. skitsofrenian ja autismin suhteesta. Skitsofreniahan ei ole autisteilla sen yleisempää kuin muillakaan. Siltikin niiden oireet muistuttavat joiltakin osin toisiaan, mistä syystä välillä voi olla vaikeaa määritellä, kummasta on kyse. Itse pidän niitä kyllä täysin eri asioina. Skitsofrenia on sairaus, kun taas autismi on neurologinen tila. Ei niissä ole mitään muuta samaa kuin se, miltä jotkut oireet saattavat jossain vaiheessa henkilön kehitystä näyttää päältä päin. Esim. sosiaalinen eristäytyminen, joka on tyypillistä kummallekin, saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmissä samalta oireelta, vaikka se johtuu skitsofrenian ja autismin tapauksissa aivan eri asioista. Mutta sen uskon kyllä, että niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa henkilö on autistinen ja hänellä on lisäksi skitsofrenia, saattaa olla vaikeaa sanoa, kummasta mikäkin oire johtuu. Saattaa olla, että tämä oli koko esitelmän pointti. Luultavasti skitsofrenia myös tulee autistisilla henkilöillä hieman eri tavalla esille kuin neurotyypillisillä. Tämä vaikuttaa minusta suorastaan loogiselta. Jos aivot toimivat jo valmiiksi hieman eri tavalla, on loogista, että mielenterveysongelmatkin ilmenevät hieman eri tavalla kuin muilla. Itse asiassa eräs toinen esitelmä samassa sektiossa käsittelikin sitä, miten kokonaisvaltaisesti autismi vaikuttaa aivoihin. Lisäksi nousi esille taas kerran mm. se, että oireet ovat erilaisia tytöillä ja pojilla. Pojilla monet perinteiset autismioireet ovat usein vahvempia. Luulen kuitenkin, että on myös oireita, jotka ovat tyypillisesti tytöillä vahvempia kuin pojilla. Niitä ei vain olla totuttu mieltämään autismin oireiksi. Ja loppujen lopuksi oireet ovat kuitenkin hirveän yksilöllisiä. Niiden ilmeneminen riippuu pitkälti henkilön persoonallisuudesta. Pitäisikin tutkia enemmän autismin suhdetta eri persoonallisuustyyppeihin. Uskon, että persoonallisuustyyppi määrittelee oireiden ilmenemistä selvästi enemmän kuin sukupuoli.
Suurin anti päivässä oli ehkä kuitenkin se, että sain tietää DSM-V:stä. Olin toki kuullut, että se on tulossa, mutta en tiennyt, että se on jo julkaistu. DSM-V eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disordersin viides painos on APA:n eli American Psychiatric Associationin julkaisema arvovaltainen diagnoosimanuaali, jossa määritellään esim. autismin kirjon poikkeamien diagnoosikriteerit. Merkittävää tässä viidennessä painoksessa on se, että siinä Aspergerin oireyhtymä katoaa kokonaan erillisenä diagnoosina. Enää puhutaan vain autismin kirjosta, jossa on eri asteita. Oireet jaotellaan kahteen kategoriaan: 1) sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin sekä 2) rajoittuneisiin kiinnostuksen kohteisiin ja toistuviin käyttäytymismalleihin. Kummassakin kategoriassa oireiden vakavuudessa on kolme tasoa, joista lievin on ”vaatii tukea” ja korkein ”vaatii erittäin paljon tukea”. Kielellistä kehitystä ja älykkyyttä ei siis enää pidetä kriteereinä. (Kielellinen kehitys sisältyy tietysti sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin. Älykkyys ei mielestäni alun perinkään ole ollut järkevä kriteeri, koska se ei ole mikään ”oire”.) Ostin kongressipaikalta kiinnostavan kirjan, jossa käsitellään Aspergerin oireyhtymää mm. DSM-V:n näkökulmasta.
Lauantaina kävin Axelin kanssa kävelemässä keskustassa Liffey-joen varrella. Monet paikat ovat meille jo tuttuja, koska kävimme Dublinissa viime kesänäkin. Pidämme kaupungin tunnelmasta, mistä syystä tulimme tänne mielellämme uudestaan. Lauantai-iltana osallistuimme kansanperinneiltaan The Brazen Head -nimisessä pubissa. Se on Irlannin vanhin pubi – perustettu jo vuonna 1198. Tarjolla oli perinteistä irlantilaista ruokaa ja ohjelmaan kuului tarinankerrontaa ja kansanmusiikkia. Oli oikein mukava ilta.
Tänään olimme bussiretkellä, joka suuntautui etelärannikolle. Retken pääkohde oli Powerscourtin puutarha Wicklow’ssa. Kyse oli suuresta puutarha-alueesta, joka ympäröi vanhaa rakennusta. Rakennus periytyy alun perin 1200-luvun linnasta, mutta se rakennettiin uudestaan 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Puutarhassa oli erilaisia osia, mm. japanilainen ja italialainen puutarha sekä lemmikkieläinhautausmaa. Patsaita oli paljon. Lisäksi mm. suihkulähde, torni, siltoja, jne. Itse pidin tietysti lemmikkieläinhautausmaata erityisen vaikuttavana. Siellä oli mm. koirien ja ponien hautoja, joista vanhin oli vuodelta 1901. Kaikkein hienoin oli vuodelta 1912 peräisin oleva obeliskimainen hautakivi, jossa luki ”Sting. Died May 21st 1912. Aged 12 years. Faithful beyond human fidelity.” Mielestäni KAIKILLA koirilla pitäisi olla sellainen hautakivi. (Paitsi että esim. Pedro, Amy ja Bizzette ovat tietysti kuolemattomia.) Lisäksi oli mm. Tommy-nimisen shetlanninponin sekä hänen vaimonsa, Magicin, hauta vuodelta 1936. Myös bernhardilaissisarukset, tyttö ja poika, oli haudattu sinne joskus 30-luvulla, ja Jack-niminen cockerspanieli muistaakseni joskus 10- tai 20-luvulla. Koirien ja ponien lisäksi sinne oli haudattu ainakin pari lehmää.
Powerscourtin puutarhassa
Powerscourtin puutarhassa
Sting-koiran hauta Powerscourtin lemmikkieläinhautausmaalla
Powerscourtissa oli myös erilaisia myymälöitä. Menin tietysti heti lelukauppaan ja ostin sieltä ihanan harmaan pupun, jolla on päässä rusetti ja päällä violetti mekko sekä jakku. <3 Minusta se on tosi söpö. Eräänlainen pehmolelun ja nuken yhdistelmä. Luulen, että olisin itse ainakin pitänyt siitä pienenä enemmän kuin ihmistä muistuttavasta vauvanukesta.
Pupulelu vauvalle <3
Illalla kävimme syömässä The Old Mill -nimisessä ravintolassa Temple Bar -alueella. Huomenna on vuorossa retki pohjoisrannikolle.
Matkan aikana on tullut käveltyä aika paljon. Etenkin tänään Powerscourtissa kävelimme paljon, ja maasto oli mäkistä. Lisäksi olen käynyt kerran kuntosalilla. Liikkuminen alkaa tietysti tässä vaiheessa tuntua melko raskaalta. Kohtuni on suuri, ja se on laajentunut runsaasti. Vatsa alkaa siksi olla jo todella kookas. Joku kuitenkin sanoi, että suuri kohtu on hedelmällisyyden merkki, joten siitä pitäisi olla ylpeä. Ja vauvan kannalta on tietysti tosi hyvä, että on tilaa liikkua. ”Meidän vauvalla on luksuskämppä”, kuten Axel sanoo. 😀
Ti 9.7.2013
(Klo 22.49): Tulimme juuri Gaiety-teatterista, jossa olimme katsomassa Riverdance-tanssiesitystä. Oli kyllä huikea! Esityksessä kerrotaan Irlannin historiasta erilaisen symboliikan avulla. Itse en malttanut niin paljon symboliikkaan kiinnittää huomiota, koska esitys oli muutenkin niin mahtava. Tanssi oli aivan huikean hienoa, musiikki mukaansa tempaavaa ja esiintyjät kauniita. Saimme Axelin kanssa kumpikin siitä lisää motivaatiota painonpudotukseen… 😀
Tämä raskaus kyllä aika paljon rajoittaa laihduttamista, mutta voihan sitä vähän yrittää tsempata liikkumalla mahdollisuuksien mukaan ja syömällä aiempaa kevyemmin. Ja heti synnytyksen jälkeen aion kyllä pistää tehodieetin päälle. On pakko. Raskaus alkaa olla henkisesti aika rankkaa tässä vaiheessa, kun se näkyy ulospäin niin selvästi ja vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Onneksi ihmiset suhtautuvat kuitenkin pääsääntöisesti hyvin ymmärtäväisesti raskaana oleviin naisiin. Se on erittäin tärkeää. Eihän kukaan meistä olisi syntynyt, jos maailman naiset eivät kehtaisi olla raskaana niiden muutosten takia, joita raskaus saa aikaan heidän kehossaan.
Päivällä olimme retkellä pohjoisrannikolla. Retken pääkohde oli Malahiden linna, joka on peräisin 1100-luvulta. Linna kuului Talbotin suvulle lähes 800 vuoden ajan. Kävimme linnan sisällä opastetulla kierroksella. Se oli ihan kiva, mutta ei meidän kummankaan mielestä mitenkään ihan hirveän erikoinen. Kannatti siellä kuitenkin käydä.
KUVIA MALAHIDESTA
Viime yönä näin jotakin pahaa painajaista. Aloin kirkua tosi kovaa ja hyppäsin ylös sängystä. Olin kuulemma ihan paniikissa ja peloissani. Se oli niin ahdistavaa, että tärisin herättyäni. Onneksi Axel oli paikalla rauhoittelemassa minua. Olin painajaisen takia vielä aamullakin hermostunut. Täytyy toivoa, että ensi yönä nukun rauhallisemmin.
Ke 10.7.2013
(Klo 23.00): Tänään vietimme koko päivän Dublinissa. Viime yönä nukuin melko huonosti. En meinannut millään saada unta ja aamulla heräsin aikaisin. Kävin kuntosalilla ennen kuin Axel heräsi ja menimme yhdessä aamiaiselle. Tunsin oloni hieman ahdistuneeksi sekä yöllä että aamulla. Päivällä olin kuitenkin taas ihan hyvissä fiiliksissä, kun kiertelimme Axelin kanssa katsomassa nähtävyyksiä. Ensin kävimme opastetulla kierroksella Jeanie Johnston -siirtolaislaivamuseossa. Laiva rakennettiin vuonna 1848, jolloin Irlannissa oli meneillään suuri nälänhätä. Noin miljoona ihmistä muutti silloin Pohjois-Amerikkaan, ja Jeanie Johnston oli yksi siirtolaisia kuljettaneista laivoista. Erityistä laivassa oli se, että kukaan ei koskaan kuollut siellä. Tämä oli ilmeisesti pitkälti laivan lääkärin ansiota. Monilla muilla siirtolaislaivoilla saattoi menehtyä jopa neljäsosa matkustajista. Museo ei kuitenkaan ollut alkuperäinen laiva vaan kopio siitä. Alkuperäinen upposi vuonna 1858. Edes silloin kukaan ei kuollut.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Trinity Collegea. Se on korkeatasoinen yliopisto, joka on perustettu jo vuonna 1592. Alun perin se perustettiin irlanninenglantilaisten protestanttien opiskelupaikaksi. Sieltä on valmistunut paljon tunnettuja hahmoja, mm. Oscar Wilde ja Samuel Beckett. Yliopisto houkuttelee edelleen paljon opiskelijoita myös ulkomailta. Kävimme opastetulla kierroksella, joka oli oikein kiinnostava. Yliopiston kirjastossa säilytetään mm. Kellsin kirjaa, joka on peräisin 800-luvulta. Se on hyvin koristeellinen, ja sitä pidetäänkin kuulemma maailman hienoimpana keskiaikaisena käsikirjoituksena. Vanha kirjasto on avattu jo vuonna 1732. Siellä säilytetään Trinityn vanhimpia kirjoja. Siinä paikassa oli jännä tunnelma. Muutenkin kampusalue oli mielestämme viehättävä. Minulle tuli siitä mieleen Sorbonnen päärakennus Pariisissa.
Trinity Collegen läheltä hyppäsimme kaksikerroksiseen turistibussiin, jolla pääsimme opastetulle kierrokselle kaupungin ympäri. Olimme kyllä vastaavalla kiertoajelulla jo viime vuonna, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta. Lisäksi jokainen opas kertoo asiat hieman omalla tavallaan, mikä on kiinnostavaa. Jäimme pois Kilmainhamin vankilamuseon kohdalla. Se oli jännä ja erikoinen nähtävyys, jossa emme olleet ehtineet käymään viime kesän reissullamme. Jotkut vankilan osat ovat peräisin 1700-luvulta. Viimeinen vanki teljettiin sinne 1920-luvulla. Opastetulla kierroksella sai tietoa myös monista historiallisista tapahtumista, joiden seurauksena porukkaa oli vangittu Kilmainhamiin. Mm. pääsiäiskapinan johtajat vangittiin sinne vuonna 1916, ja heidät myös teloitettiin siellä. Suuren nälänhädän aikaan paikkaan kuitenkin saatettiin vangita myös lapsia, jotka olivat varastaneet leipää tai perunoita. Nuorin vanki oli vain 5-vuotias. Opas oli aivan erinomainen, ja kuten sanottu, kierros sisälsi myös paljon historiallisesti kiinnostavaa tietoa. Kuitenkin pidin paikan tunnelmaa hieman epämiellyttävänä.
KUVIA PÄIVÄN NÄHTÄVYYKSISTÄ
Illalla kävimme syömässä Arlington-nimisessä paikassa Liffey-joen varrella. Siellä oli irlantilaista live-musiikkia. Ihan kiva, paitsi että musiikki kuului niin kovaa, että keskusteleminen oli vähän hankalaa. Mukava paikka joka tapauksessa.
To 11.7.2013
(Klo 22.36 Quinta do Lagossa, Algarvessa, Portugalissa): Tänään matkustimme Irlannista Portugaliin. Aamulla meidän oli tarkoitus käydä vielä jokiristeilyllä Liffeyllä, mutta emme saaneet enää lippuja. Ainoa vuoro, johon olisimme ehtineet, oli jo täyteen buukattu. Dääm. Olisi pitänyt varata liput etukäteen. No, ainakin ehdimme ajoissa lentokentälle. Lentokenttäbussi lähtikin kätevästi suoraan hotellimme edestä.
Lensimme Dublinista Faroon Ryanairilla. Se oli ihan kiinnostava kokemus, koska kumpikaan meistä ei ollut koskaan aiemmin lentänyt Ryanairilla. Lento sujui hyvin, ja pienellä lisämaksulla olimme saaneet paikatkin varattua etukäteen. Myös ruumaan menevistä matkatavaroista olimme maksaneet lisämaksun etukäteen, ja kaikki tarjoilu koneessa oli tietysti maksullista. Mutta eihän nykyään Euroopan sisäisillä lennoilla muutenkaan ole juuri mitään ilmaistarjoilua. Ihan hyvä lentoyhtiö minusta. Ei mitään valittamista. Lennolla oli ehkä harvinaisen paljon lapsiperheitä, mistä syystä koneessa oli hirveä meteli, mutta niinhän olisi etenkin näin loma-aikaan voinut olla millä tahansa muullakin lennolla.
Axelin vanhemmat tulivat hakemaan meidät lentokentältä ja toivat meidät tänne Axelin isoisän loma-asunnolle Quinta do Lago -nimiselle alueelle Almanciliin, Algarveen. Jatkamme nyt lomaamme täällä. Illalla kerkesimme käydä tutustumassa läheiseen kuntosaliin sekä käydä syömässä eräällä golfklubilla.
Pe 12.7.2013
(Klo 22.14): Söimme aamiaista terassilla kauniissa maisemissa. Tässä näköaloja suoraan asunnon terassilta:
Kuva terassiltamme Quinta do Lagossa
Kuva terassiltamme Quinta do Lagossa
Päivällä minä ja Axel kävimme treenaamassa Quinta do Lagon kuntosalilla. Se on ihan hyvä mesta. Siellä on mm. sellainen hiihtolaite (stepperi, jossa on sauvat). Sillä on hyvä vetää settiä raskaana ollessakin. Se kuluttaa aika paljon energiaa, mutta siinä ei tule mitään tärähdystä kuten esim. juostessa. Treenasin sillä 45 minsaa ja sen jälkeen tein vielä varttitunnin lihaskuntotreeniä laitteilla ja lopuksi pienen venyttelyn. Kuntosali on tilava ja rauhallinen, ja siellä on hyvä ilmastointi. Yritämme varmaankin käydä siellä joka päivä, jos ei ole mitään sen kummempaa ohjelmaa.
Illalla kävimme syömässä uruguaylaisessa ravintolassa. Se oli sellainen tosi hieno paikka. Muistaakseni kävimme siellä myös viime kesänä. Palvelu oli melko hidasta, mutta muuten se oli hyvä paikka. Ruoka oli hyvää ja tunnelma miellyttävä. Raflan jälkeen istuskelimme vielä jonkin aikaa asunnon terassilla, söimme jätskiä ja katselimme Porschen järjestämää ilotulitusta. (Porsche on lanseeraamassa jotakin uutta automallia, minkä kunniaksi he ovat järjestäneet täällä useita ilotulituksia.)
La 13.7.2013
(Klo 5.39): Jostain syystä heräsin tänään jo ennen viittä. Näin jotakin painajaista muistuttavaa intensiivistä unta. Yritän tässä keksiä jotakin puuhaa, kunnes muut heräävät. Voi olla, että pystyn jossain vaiheessa nukahtamaan uudelleen.
Su 14.7.2013
(Klo 15.42): Eilen kävimme Axelin vanhempien, Ullan ja Tomin, kanssa pitkähköllä kävelyllä Atlantin rannalla tässä ihan lähistöllä. Se on sellainen oikein pitkä ja rauhallinen biitsi, jonka hiekka on kullanväristä.
Ulla ja Tom biitsikävelyllä
Biitsimaisemia
Biitsiä edelsi hiekkadyyni- ja liejualue, minkä takia sinne piti kävellä pitkää puusiltaa pitkin.
Biitsisilta
Rannalla oli myös hieno aurinkokello.
Aurinkokello biitsillä
Alkuillasta minä ja Axel kävimme taas kuntosalilla. Ensin treenasimme kumpikin sauvastepperillä. Sen jälkeen kiersin lihaskuntolaitteita läpi Axelin perässä ja lisäsin niihin aina 20-30 kiloa painoja ennen omaa settiäni… X-)
Illalla kävimme Ullan ja Tomin kanssa syömässä Thai Garden -raflassa täällä Quinta do Lagossa. Sen jälkeen muut maistelivat asunnolla eri viinejä ja juustoja. Itse en tietenkään voinut osallistua viininmaistajaisiin muuten kuin juttuseurana. Juustoja maistoin vähän, mutta jotenkin ei niitäkään tehnyt oikein mieli. Oli jotenkin niin täysi olo raflan jälkeen. Ja kai raskaana ollessa pitäisikin olla vähän varovainen juustojen kanssa. Lisäksi yritän vähän tarkkailla painoani tällä hetkellä. En tahtoisi, että se nousisi enää kovin paljon. Kohtuni on jo tässä vaiheessa laajentunut niin reilusti, että voisi toivoa, että se ei enää kasvaisi kovin paljoa. Alkaa jo nyt olla sen verran kömpelö ja plösö olo. Kai se on normaalia. Onhan raskaus jo pitkällä. Vauva on tässä vaiheessa jo noin 31 cm pitkä.
Sain muuten eilen tietää, että formulakuski Ayrton Sennallakin oli asunto tällä Quinta do Lagossa. Vähänks siistii!! 😎 Hänelle on rakennettu pieni muistomerkki tähän ihan lähelle, ja yksi tie on nimetty hänen mukaansa.
Ayrton Sennan muistomerkki kämppämme lähellä
Tänäänkin kävimme kuntosalilla. Siellä oli tänään selvästi enemmän porukkaa kuin yleensä. Emme päässeet heti käyttämään sauvasteppereitä. Aloitin siksi treenin kuntopyörällä. Se oli ehkä ihan hyvää vaihtelua, koska kuntopyörä ottaa jalkoihin vielä enemmän kuin sauvastepperi, jossa rasitus jakaantuu melko tasaisesti sekä ala- että ylävartaloon. Toisaalta sauvastepperi polttaa selvästi enemmän kaloreita kuin kuntopyörä, ehkä juuri kokonaisvaltaisuutensa takia. Ehdin onneksi vetää silläkin parinkymmenen minuutin setin tänään.
Maisema terassiltamme
Tänä iltana olemme menossa shoppailemaan suureen kauppakeskukseen. Pitäisi ostaa ainakin synttärilahja Peedruli the Puudelille. <3 Hän täyttää parin viikon päästä jo yhdeksän vuotta. *niisk* Niin ne pienet kasvaa ja varttuu… Tässä feivöritsikuvani Peedrulista:
Pedro sohvalla kotonaan Keravalla <3
Ti 16.7.2013
(Klo 18.40): Kävimme sunnuntai-iltana Forum Algarve -nimisessä suuressa kauppakeskuksessa. Oli tarkoitus ostaa sieltä mm. Pedron synttärilahja, mutta ei sieltä oikein löytynyt mitään kivaa koirille. =( Oli siellä kyllä eläinkauppa, mutta siellä oli enemmän kaikenlaista jyrsijöille, linnuille ja kissoille. Ei niinkään koirille. (Kämästä…) Sen sijaan ostin kauppakeskuksesta läppärirepun ja kahdet shortsit. Shoppailun jälkeen kävimme syömässä pienessä paikallisessa ravintolassa.
Eilen aamuna olimme Axelin kanssa pilatestunnilla. Axelille se oli eka pilatestunti koskaan. Itse olin kokeillut pilatesta pari kertaa aiemmin. Tunti oli mielestäni oikein hyvä. Tuntui se kyllä aika rankalta tässä tilassa… Vatsa alkaa olla sen verran suuri, että kehon kannatteleminen eri asennoissa tuntuu kömpelöltä. Sain kuitenkin useimmat liikkeet tehtyä ainakin jotenkuten, ja treeni tuntui tehokkaalta. Tunnin jälkeen oli mukavan vetreä olo. Pilates ottaa syviin lihaksiin ja varmasti pitkän päälle kiinteyttäisi kehoa tehokkaasti. Liikkeet näyttävät helpoilta ja “löysiltä”, mutta itse asiassa ne ovat hemmetin rankkoja, jos pystyy tekemään ne kunnolla. Liikkeet eivät myöskään ole mitenkään ihan helppoja vaan itse asiassa yllättävän hankalia. Pilateksen harjoittelu parantaisi varmasti myös kehonhallintaa, tasapainoa ja notkeutta. Mutta tietysti sitä pitäisi harjoitella säännöllisesti, jotta siitä saisi kunnolla jotain irti. Treenit pidettiin ulkoterassilla, mikä oli myös mukavaa.
Axel ennen pilatestuntia.
(Klo 23.57): Pilateksen jälkeen lähdimme käymään Zoomarine-vesipuistossa. Siellä oli kaikkea tosi hienoa! Kävimme katsomassa kaksi delfiinishow’ta, merileijonashow’n sekä merirosvoshow’n. Kaikki show’t olivat todella hyviä. Delfiinishow oli tosi näyttävä. Delfiinit hyppivät siinä eri tyyleillä korkealle ilmaan, heittelivät pyrstöllään palloja yleisön sekaan, viskasivat kouluttajiaan voltilla ilmaan ja kuljettivat heitä kovaa vauhtia ympäri allasta, jne. Tässä pieni videopätkä delfiinishow’n alusta. Merileijonashow ei ollut aivan yhtä näyttävä, mutta tosi hellyyttävä. Merijellonat olivat tosi lutusia ja hassuja! <3 Merirosvoshow’ssa esiintyi merirosvoiksi pukeutuneita akrobaatteja. He olivat tosi taitavia. Ainakin yksi heistä oli selvästikin harrastanut parkouria. Yksi toinen taas oli kuin sirkusakrobaatti, joka kiipesi liinaa pitkin korkealle ylös ja roikkui sitten siellä eri tyyleillä. Vesipuistossa oli myös tosi hieno akvaario. Siellä oli monenlaisia kaloja, vesikilppareita, korallia, meritähtiä, jne. Tuli mieleen Nemoa etsimässä -leffa. Ulla osti vauvalle söpön pehmolelukilpikonnan vesipuistosta. Sillä on selässään pieni vauvakilpikonna. <3
KUVIA ZOOMARINESTA JA VILAMOURASTA
Zoomarinen jälkeen suuntasimme kohti Vilamouraa. Vilamoura on nykyään luksusalue, jossa sijaitsee korkeatasoisia hotelleja, ravintoloita, golfratoja, jne. Siellä on myös satama, joka on täynnä kalliita huvijahteja. Menimme Vilamouraan, koska minä olin ollut siellä viikon lomalla vuonna 1990 tätini ja tämän miesystävän kanssa. Siihen aikaan paikka oli vielä melkein pelkkää rakennustyömaata ja kokonaisuutena hieman keskeneräisen ja nuhjuisen oloinen (matka oli silti muistaakseni jännittävä ja mukava, ja hotellimme oli tosi kiva). Ainoastaan satama oli jo silloin melko samanlainen kuin nyt. Tuntui nostalgiselta käydä siellä uudestaan näin pitkän ajan päästä. Kävimme syömässä eräässä ravintolassa satamassa ja kiertelimme sen jälkeen hieman rannassa. Löysimme mm. kivan matkamuistomyymälän, josta ostin (taas) vauvalle yhden uuden mekon ja lisäksi Pedrolle tuliaispaidan ja Amylle tuliaispallon.
Pedron tuliaispaita
Eilinen päivä oli siis tosi kiva ja tapahtumarikas. Tänään vietimme sitten rauhallisemman päivän. Päivällä minä ja Axel kävimme taas kuntosalilla. Treeni alkaa jo kulkea kummallakin meillä aiempaa paremmin. Kuljemme sauvastepperillä aiempaa nopeampaa tahtia, emme väsy yhtä paljon kuin aluksi, jne. On kannustavaa, että pientä edistystä on ehtinyt tapahtua jo näin lyhyessä ajassa. Kuntosalilta kävelimme takaisin asunnolle, koska Ulla ja Tom olivat auton kanssa toisaalla. Kävelylenkki oli oikeastaan tosi jees, vaikka ulkona olikin kuuma. Kävellessä pystyi helpommin ihailemaan maisemia kuin auton kyydissä istuessa. Illalla kävimme syömässä eräässä hienossa ravintolassa. Söin kalaa, joka oli suorastaan poikkeuksellisen hyvää. Ainoa häiritsevä asia raflassa oli se, että sen vieressä sijaitsi omakotitalo, jonka pihassa joku teki töitä moottorisahalla… (#¤%&x…) Ihan sairaan ärsyttävä ääni. Onneksi se ei kestänyt koko iltaa kuitenkaan.
Pupu lomafiiliksissä…
Pe 19.7.2013
Keskiviikkona emme muistaakseni tehneet mitään erikoista. Minä ja Axel kävimme kuntosalilla treenaamassa, kuten muinakin päivinä, ja illalla menimme koko porukalla raflaan syömään. Ravintola oli sellainen kodikas paikallinen mesta, joka sijaitsi aivan autotien vieressä. Sinne kuului siksi jonkin verran liikenteen melua. Muuten hyvä paikka. Tarjoilija oli poikkeuksellisen ystävällinen.
Eilen lähdimme heti kuntosalin jälkeen biitsille. Vuokrasimme sieltä aurinkotuolit, joissa löhöilimme pari tuntia. Kävimme Atlantissa uimassa. Vesi oli kylmää, mutta tuli hyvä fiilis siitä, että sai itsensä kiskottua mereen. Uimapukuni mahtuu vielä juuri ja juuri päälle. Se on niin vanha, että kangas venyy… 😀 Näytän kyllä luultavasti ihan kaamealta se päällä. Raskaus EI tee hyvää ulkonäölle… Se on helppo todeta.
Axel biitsillä
Biitsillä…
Eilen illalla osallistuimme poolpartyyn, joka järjestettiin taloyhtiön baarissa uima-altaan vieressä. Paikan nimi on Pedron baari. 😀 Hyvä nimi baarille… Tarjolla oli monenlaista grillattua ruokaa, ranskalaisia, salaattia, jne. Olin jotenkin niin omissa ajatuksissani, kun lähdimme juhlasta, että unohdin jostain syystä käsilaukkuni sinne. 8-/ En ole varmaan koskaan aiemmin unohtanut käsilaukkuani minnekään. Onneksi se unohtui vain taloyhtiön baariin, jonka omistajat tiesivät, missä asumme. Omistajan rouva toi laukkuni asunnollemme ennen kuin ehdin edes huomata unohtaneeni sen. Huh!
Poolpartyssä
Minä ja Axel poolpartyssä
Poolparty oli mukava, mutta siltikin minulle alkoi muodostua jonkinlainen ahdistustila jo illan aikana. En oikein tiedä miksi. Tila oli jossain vaiheessa aika pahakin, vaikka tein kaikkeni peittääkseni sen. Palattuamme kämppäämme itkin hetken Axelin kyljessä. Se auttoi laukaisemaan pahimman ahdistuksen. Yöllä nukuin kuitenkin todella huonosti. Tunsin oloni hieman ahdistuneeksi ja hermostuneeksi tietämättä syytä. Olin huolissani läheisistäni. Aamulla olisi tehnyt mieli vain jäädä sänkyyn makaamaan. Oli sen verran huono olo henkisesti. Lähdin kuitenkin muiden kanssa pilatekseen. Ja se kyllä kannatti. Tunti oli taas oikein hyvä ja mielenkiintoinen. Kärpäset tosin häiritsivät tällä kertaa meitä, ja myös aurinko häikäisi hetkittäin ikävästi. Mutta ohjaus oli hyvää, ja pilates-liikkeet ovat mielestäni tehokkaita ja kiinnostavia. Ulla ja Tomkin olivat tänään mukana pilateksessa.
Pilateksen jälkeen nukuin hetken aikaa, mikä teki hyvää. Sen jälkeen oloni oli selvästi parempi kuin aamulla herätessäni. Vuokrasimme iltapäivällä Axelin kanssa polkuveneen tästä lähistöltä ja teimme sillä puolen tunnin kierroksen. Veneemme oli sellainen vaaleanpunainen flamingo. Polkuveneily osoittautui hyväksi ideaksi. Se oli hyvä tapa nähdä maisemia hieman eri perspektiivistä ja saada samalla vähän liikuntaa sekä aurinkoa.
KUVIA POLKUVENEILYSTÄ
Illalla kävimme taas syömässä ravintolassa. Paikka oli nimeltään Vale dos Pinheros. Se on tässä lähellä sijaitsevan toisen taloyhtiön ravintola. Ihan kiva mesta.
Ulla, Tom ja Axel Vale dos Pinheros -ravintolassa.
