Ke 2.4.2014

Saimme tänään kuvia Sophie vauvauinnista. Siellä oli kuvaaja paikalla viime sunnuntaina. Kuvat ovat mielestäni niin hyviä, että täytyy pistää niitä tännekin.

Bruno Gonzalez heittää Pascal Guilleminiä Bercyn näytöksessä helmikuussa 2014. (Kuva lainattu Bruno Gonzalezin kotisivuilta.)

Pe 28.3.2014

Tänään alkoi Bruno Gonzalezin leiri Helsingin Kaapelitehtaalla. Olisin tietysti tahtonut olla mukana tatamilla, mutta polveni on edelleen niin kipeä, että en olisi millään pystynyt treenaamaan. Pystyn kyllä vetämään treenejä, mutta en pysty itse treenaamaan, koska ukemit ja jopa lukkotekniikoiden alasmenot sattuvat polvessa niin paljon. Aion tosin osallistua leirin bokken-treeneihin. Niitä onkin mukavasti peräti kolme kappaletta. Eli en missaa koko leiriä kuitenkaan vaan pelkästään aseettomat treenit. Ja niitäkin aion olla katsomassa niin paljon kuin suinkin ehdin. Ehkä jopa koko leirin ajan. Ainakin tänään sain pelkästään katsomalla niin paljon ideoita omiin treeneihimme, että katsominen todellakin maksoi vaivan.

Treeneissä oli tänään teemana chudan tsukin vastaanotto, jossa lähdettiin liikkeelle gyakuhanmista, otettiin lyönti vastaan takakädellä ja tehtiin etukädellä kesagirimainen leikkaus. Aluksi vastaanottoa treenattiin erilaisten harjoitteiden kautta. Vastaanotossa oli tavallaan kolme vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa nostettiin käsi ylös, toisessa vaiheessa otettiin lyönti takakädellä vastaan ja kolmannessa vaiheessa leikattiin etukädellä kesagirimaisesti hyökkääjän käden päälle. Välillä tehtiin niin, että kontakti pidettiin takakädellä ja välillä etukädellä. Välillä takakäsi tuotiin lähelle lantiota ikään kuin vedettäisiin miekka tupesta. Tekniikoina tehtiin shihonage ura ja nanaime iriminage. Muita tekniikoita ei tehty koko treenissä. Sen sijaan samaa vastaanottoideaa sovellettiin myös gyakuhanmi katatedoriin ja jodan tsukiin. Näin Brunon näyttävän sitä jollekulle myös shomenuchista. Edessä Bruno havainnollisti ideaa useaan otteeseen bokkenin ja shinain avulla ja puhui mm. uken roolista. Se ei näyttänyt ollenkaan helpolta. Bruno on todella vaikuttavan korkealla tasolla. Hän on mm. äärimmäisen nopea ja tarkka, ja hänen liikkumisensa on todella kaunista.

Tatamilla oli paljon porukkaa. Sali oli aivan täynnä. Huomenna leiri onneksi pidetään Ju-jutsu Klubin salilla, joka on selvästi isompi kuin Awasen sali. Meidänkin seurasta oli paikalla tosi mukava määrä porukkaa tänään. =) Ylipäänsä seurassamme on tällä hetkellä tosi paljon väkeä, mutta tosi mukavaa, että jengi on innostunut käymään myös leireillä, ja jopa oman seuran ulkopuolella. =)

Polveeni pistettiin tiistaina pistos, jonka pitäisi auttaa rustovaurion paranemisessa. Mutta kuulemma se alkaa tehota vasta noin 3-4 viikon kuluttua. Dääm. Viime päivinä polvi on ollut pikemminkin kipeämpi kuin yleensä, mutta sekin on kai normaalia. Mm. Teemu Selänteelle on pistetty samanlainen piikki polveen, ja ainakin hänellä se tehosi erään mainoksen mukaan hyvin. Toivotaan, että minullakin. Myös olkapääni on edelleen jonkin verran kipeä. Luulen, että myös siihen joudutaan pistämään joku piikki. Käyn fysioterapiassa sekä polven että olkapään takia.

Muuten äitiysloma on sujunut oikein hyvin. Olen käynyt Sophien kanssa eri harrastuksissa (jumppa, uinti ja muskari) ja lisäksi käymme joka päivä noin tunnin vaunulenkillä. Tilasin netistä juoksuvaunut, jotta pystyisin alkaa käydä Sophien kanssa juoksulenkeilläkin. Vaunut tulivat jo, mutta emme ole vielä ehtineet kokeilemaan niitä. Olen edelleenkin tehnyt myös jonkin verran töitä ja käynyt yliopistolla joissakin tilaisuuksissa. Työskentely pitää mieleni virkeänä. Muuten tylsistyisin. Mutta tietysti vauvanhoito vie suurimman osan ajastani tällä hetkellä.

La 29.3.2014

Päivä kului leirin merkeissä. Aamulla ensimmäisenä oli tunnin bokken-treeni. Treenasin koko ajan Markun kanssa. Teemana oli liike, jossa bokken nostetaan uken eteen kuraidachi-asentoon, uke pyyhkäisee sen pois shomenuchi-lyönnillä, ja siitä tehdään sitten kirigaeshin kautta yokomenuchi. Sitä tehtiin sekä shomenuchi, jodan tsuki että chudan tsuki -hyökkäyksiin. Se oli tosi kiinnostavaa.

Bokken-treenin jälkeen siirryin sivuun katsomaan puolentoista tunnin aseetonta treeniä. Siinä Bruno jatkoi bokken-treenin teemaa nerokkaasti. Ensin chudan tsuki otettiin vastaan siten, että toisella kädellä leikattiin uken lyövän käden päälle ja toisella kädellä tehtiin gyakuyokomen -tyyppinen atemi ohimoon. Siitä sitten tehtiin sotokaitennage ja shihonage ura. Sitten samaa ideaa sovellettiin jodan tsukiin. Vastaanotto tehtiin silloin kolmessa vaiheessa: ensin otettiin etukädellä vastaan, sitten takakäsi otti kontaktin ja sitten etukäsi teki gyakuyokomen-tyyppisen atemin ohimoon. Tämän jälkeen tehtiin tenkan uken taakse, jolloin päädyttiin gyakuhanmiin. Siitä tehtiin kokyonage. Sitten samaa sisäänmenoa sovellettiin shomenuchiin ja siitä sitten tehtiin uchikaitennage. Välillä uke sai hyökätä millä tahansa hyökkäysmuodolla, ja torin piti tehdä siitä jokin tekniikka (nanaime iriminage, shihonage ura, kokyonage tai uchikaitennage). Lopuksi tehtiin gyakuhanmi katatedorista kotegaeshi. Sitten samaa leikkausideaa, jota käytetään katatedori-otteen irroituksessa, sovellettiin chudan tsukiin ja tehtiin siitä kotegaeshi. Myös horjutusvaiheessa piti ajatella leikkaamista eikä käden kiskomista.

Tauko kesti vain 1,5 tuntia. Vietin sen Harrin, Markun ja Brunon kanssa Kaapelitehtaan kahvilassa. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan. Bruno vetää leirejä melkein joka viikonloppu ja matkustelee ympäri maailmaa Siperiasta Brasiliaan.

Iltapäivätreenitkin alkoivat tunnin bokken-osuudella. Treenasin taas koko ajan Markun kanssa. (Markku on toinen Kaapelitehtaalla treenaavan Awase-seuran päävetäjistä.) Tässä treenissä jatkettiin edelleen ekassa treenissä aloitettua kirigaeshi-ideaa, mutta liike tehtiin toiselle puolelle (uken sisäpuolelle). Se on huomattavasti vaikeampaa. Sitä tehtiin eri hyökkäyksiin (shomen, jodan tsuki ja chudan tsuki). Lopuksi uke sai hyökätä miten tahansa ja siitä sitten tehtiin kyseinen liike jommallekummalle puolelle.

Bokken-osuuden jälkeen siirryin taas sivuun katsomaan. Muilla oli edessä vielä peräti kahden tunnin aseeton osuus. Siinä tehtiin aluksi “pyörähdys-kotegaeshia“, ensin katatedorista ja sitten chudan tsukista. Tämän jälkeen palattiin eilen opittuun sisäänmenoon, jossa lähdetään gyakuhanmista, otetaan lyönti ensin takakädellä vastaan ja leikataan sitten kesagirimäisesti uken käden päälle. Tästä tehtiin shihonage. Lisäksi chudan tsukista tehtiin ikkyo. Jossain vaiheessa treenattiin myös jodan tsukin sisäänmenoa samankaltaisesti kuin bokken-treenissä. Siitä tehtiin myös shihonage. Jossain vaiheessa uke sai hyökätä joko chudan tsukilla, jodan tsukilla, shomenuchilla tai yokomenuchilla, ja siitä tehtiin shihonage. Lopuksi Bruno veti tosi kiinnostavan venyttelysession. Kolmen tunnin treeni oli todella taidokkaasti rytmitetty.

Päästyäni kotiin sain saman tien vauvan syliin, ja Axel totesi: “Sun ongelma.” Vauva kuitenkin nukahti aikaisin ihan itsestään. Hän joi pullollisen maitoa siten, että piti itse pulloa. (Todellakin!) Ja sen jälkeen hän simahti sohvalle. Kannoin hänet sänkyyn jo ennen kahdeksaa.

Maanantaina olen menossa taas lääkärille. Silloin minulta todennäköisesti otetaan verikokeita. Tarkoituksena on sulkea pois se vaihtoehto, että minulla olisi nivelreuma. Raskaus nimittäin altistaa nivelreumalle, ja kun minulla on ollut useita kuukausia vaivoja useassa nivelessä (polven ja olkapään lisäksi myös kyynärpäässä, joskaan se kipu ei vielä ole kovin voimakasta), on syytä tsekata veriarvotkin.

Su 30.3.2014

Tämän aamun bokken-treeni oli yksi rankimpia asetreenejä, jossa olen ollut aikoihin. Teimme nimittäin eilisiä kirigaeshi-liikkeitä eri hyökkäysmuodoista (shomen, jodan tsuki, chidan tsuki) ensin kahta ja sen jälkeen useaa hyökkääjää vastaan. Se oli eräänlaista randoria bokkenilla: uket saivat hyökätä miten tahtoivat, ja torin piti vain pärjätä siinä jotenkin. Se vaati tosi paljon keskittymistä ja oli fyysisestikin jonkin verran rankkaa. Tosi hyvä bokken-treeni kyllä! Täytyy pitää mielessä tuo randori-idea. Se oli tosi kiinnostava.

En ehtinyt tänään jäämään katsomaan aseettomia treenejä, koska piti ehtiä vauvauintiin. Tosi antoisa viikonloppu joka tapauksessa. =)

Huomenna sitten reumakokeet… En tiedä, koska saan tulokset, mutta laitan ne sitten tähän blogiinkin, kun kerran avauduin asiasta täälläkin. Vähän jännittää, vaikka en uskokaan, että minulla on nivelreuma. Minulla ei nimittäin ole ollut nivelissä turvotusta, eikä suvussamme ole ollenkaan reumaa. Mutta ihan hyvä varmaan sulkea pois reuman mahdollisuus.

Ma 31.3.2014

Kävin tänään reumakokeissa. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että todennäköisesti kyse on vain siitä, että minulla on paljon urheiluvammoja, jotka kiukuttelevat raskauden jälkeen. Eli että kyse olisi vain siitä, että kehoni ei ole vielä toipunut raskaudesta. Hän piti reumaa epätodennäköisenä. Verikokeet otettiin joka tapauksessa. Saan tulokset torstaina.

To 3.4.2014

Sain tänään reumatestin tulokset: ei ole reumaa. Kaikki veriarvot olivat täysin normaaleja. =) Vanhat urheiluvammat ne siis vain kiukuttelevat raskauden jälkeen. Mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että se polvipistos olisi alkanut jo vähän vaikuttaa. Pystyin eilen yllättävän hyvin treenaamaan polveni kanssa. Ja olkapää on ollut parempi jo jonkin aikaa. Eiköhän tää tästä. =)

Ke 12.3.2014

(Klo 22.07): Jess! Juuri, kun olin valittanut kipeää polvea, tapahtuikin ihme: yhtäkkiä polveni olikin tänään treeneissä todella yllättävän hyvä! En ole varma, mitä on tapahtunut, mutta yhtäkkiä se todellakin on yllättävän paljon parempi kuin aikaisemmin. Luulen, että se johtuu fysioterapialiikkeistä, joita opin netistä ja joita olen tehnyt muutaman päivän himassa aika aktiivisesti. Pystyin tänään treenaamaan lähes normaalisti. Jipii!!! Kyllä fysioterapia on ihme juttu. Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on jotain vammoja! =)

Nyt en enää ole kovin huolissani raskauskiloistakaan. Koska jos nyt saan kulutukseni nostettua takaisin lähes normaalille tasolle (joskaan en ihan heti vauvan takia ehdi savateen), niin kyllä raskauskilotkin saavat kyytiä. Ei varmasti mene montaa kuukautta, niin olen saanut jäljellä olevat seitsemän raskauskiloa pois. =)

I’m back!!! =)))))) On ihan eri fiilis sekä kehossa että mielessä, kun sain yhdet kunnon treenit alle.

Sophie viime viikonloppuna hoidossa Axelin vanhemmilla

Ke 12.3.2014

Tällä hetkellä mieltäni ja kehoani vaivaa kaikkein eniten polviongelma. Kävin viime viikolla magneettikuvauksessa, ja kävi ilmi, että polvessa on rustovaurioita. Sen sijaan kierukka ja nivelsiteet näyttäisivät olevan kunnossa, eikä polvessa ole nivelrikkoa. Odotan parhaillaan vastaanottoaikaa Hyvärisen Eerolle, joka on tunnettu polviortopedi. Aika on parin viikon päästä. Sitten toivon mukaan selviää, että miten tästä eteenpäin. Voi olla, että polvea hoidetaan fysioterapialla, tai sitten voi olla, että siihen täytyy tehdä tähystysleikkaus. Toivotaan, että polvi saadaan kuntoon, koska tällä hetkellä se kyllä häiritsee tosi tehokkaasti treenaamistani.

En myöskään pysty pitämään jalkaa pitkään koukussa, mistä on haittaa normaalissa elämässäkin. Esim. bussissa istuessa jalka pitäisi aina saada suoraksi jo muutaman minuutin matkan jälkeen, eikä suoristamiseen ole aina tilaa. Kun kävimme Axelin kanssa kuukausi sitten Tampereella katsomassa Les Misérables -musikaalia, jalan suoristaminen oli tosi suuri ongelma. Istuimme nimittäin eturivissä, missä oli tosi vähän jalkatilaa. En mahtunut suoristamaan jalkaani varsinaisessa jalkatilassa, joten oli pakko nostaa se aina välillä suoraksi orkesterisyvennyksen katon päälle… Se oli tietysti äärimmäisen kiusallista, mutta ei mahtanut mitään. Oli vaan pakko… 8-/ Joudun myös aina nousemaan tuolilta ylös niin, että pistän painon toisen jalan päälle. Tosi raihnainen olo. Polvivaivoihin en ole kovin tottunut, koska niitä minulla ei ole ollut juurikaan aikaisemmin. Joku pieni rasitusvamma vain oli joskus.

Olkapään osalta tilanne on tällä hetkellä parempi. Sen puolesta pystyisin jo treenaamaan lähes normaalisti. Kävin maanantaina fysioterapiassa ja sain sieltä jumppaohjeet. Minun pitäisi tehdä lyhyt olkapääjumppa kolme kertaa päivässä tyyliin koko loppuiän… Siten voisin mahdollisesti estää nivelrikon etenemisen. Muutenhan joskus parinkymmenen vuoden päästä olkapäähäni saatetaan joutua pistämään tekonivel. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että jumppaamalla olkapäälläni on edellytyksiä tulla selvästi paremmaksi kuin se on nyt. Liikelaajuutta pitäisi pystyä lisäämään selvästi. Mutta se vaatii siis jatkuvaa työtä. Huomaan kuitenkin jo parin päivän jumppaamisen jälkeen, että niistä liikkeistä on hyötyä. Olkapää on nyt jo hieman vetreämpi kuin ennen. Se on tietysti motivoivaa. =)

Lisäksi minulla on siis prokkiksena laihduttaminen. Pitäisi saada kaikki raskauskilot pois, ja mielellään vähän enemmänkin. Olen jo onnistunut pudottamaan muutaman kilon. Olen pysynyt ihan hyvin dieetissäni. Olen rikkonut sitä vain viikonloppuisin, ja silloinkin melko vähän. Painonpudotus olisi kuitenkin nopeampaa, jos pystyisin treenaamaan. Nythän en varsinaisesti voi treenata. Vedän vain treenejä tekemättä kovin paljon itse mitään siinä samalla (normaalistihan treenaan koko ajan itsekin treenejä vetäessäni). Joudun siksi pudottamaan painoa melkein pelkällä ruokavaliolla, mikä on tietysti hankalampaa kuin jos kulutukseni olisi lisäksi normaalilla tasolla. Mutta ei voi mitään. Näin nyt tällä hetkellä. Tärkeintä on, että olen pysynyt hyvin dieetissäni, ja että paino on kuitenkin pudonnut jo muutaman kilon. Putoaminen varmasti nopeutuu sitten, kun joskus pääsen taas treenaamaan normaalisti.

Päivät ovat kuluneet lähinnä tavallista äitiyslomalaisen elämää viettäessä. Pääasiassa aika menee vauvanhoidon merkeissä. Lisäksi olen kyllä yrittänyt tehdä jonkin verran töitäkin, ja tietysti aina on myös seuran hallinto hoidettavana. Sophie ei onneksi ole erityisen vaikea tapaus. Pikemminkin luultavasti melko helppo. Mutta onhan vauvanhoidossa silti tietysti paljon tekemistä. Viime viikolla aloitimme maidon lisäksi soseet. Axel osti ensimmäiseksi mauksi peruna-parsakaalisosetta, mikä ei minusta ollut välttämättä paras mahdollinen valinta, koska en erityisemmin itse pidä parsakaalista. Sophiekaan ei vaikuta erityisemmin pitävän siitä. Eilen hän yrjösi koko annoksen ruokalapulle, eikä tänään mennyt kovin paljon paremmin. No, toivon mukaan hän pitää muista mauista enemmän. Makuja pitää kokeilla yksi kerrallaan, jotta tietää, mistä allergiaoireet tulevat, jos niitä ilmenee. Vielä Sophiella ei ole ilmennyt allergiaa eikä mitään muitakaan ongelmia. Hän on ollut koko ajan täysin terve, mikä on tietysti hienoa.

Sophie 4 kk

Pe 28.2.2014

(Klo 22.26): Sophie menee nukkumaan noin klo 21 joka ilta. Sen jälkeen alkaa oma aikani. Tosin Axel hoitaa vauvaa viitenä päivänä viikossa niihin aikoihin, kun vedän treenejä (maanantai- ja keskiviikkoiltaisin, tiistai- ja perjantaiaamuisin sekä lauantaiaamupäivisin). Savateen en ole vielä pystynyt palaamaan enkä tiedä, koska se on ajankohtaista. On kuitenkin hieman ikävä niitäkin treenejä…

Äitiysloma on sujunut ihan hyvin. Sophie herää ensimmäistä kertaa toisinaan klo 4 yöllä, toisinaan klo 6, toisinaan vasta klo 7 tai hieman sen jälkeen. Annan hänelle ruokaa (en imetä vaan annan hänelle ruokaa pullosta), vaihdan vaipan ja kannan hänet sen jälkeen sänkyymme nukkumaan. Sitten seuraa pari – kolme tuntia katkonaista unta, minkä jälkeen on taasi syöttämisaika. (Tiistai- ja perjantaiaamuisin vedän treenit, joten silloin Axel huolehtii aamusyöttämisestä, ellei Sophie sitten herää jo ennen aamutreeniaikaani, jolloin minä voin syöttää hänet.) Sen jälkeen meillä on joinakin päivinä joku harrastus: tiistaisin käymme Laajasalon keskustassa muskarissa, torstaisin käymme Kampissa vauvajumpassa ja sunnuntaisin samassa paikassa vauvauinnissa. Viimeksi mainitussa Axelkin on mukana. Muuten harrastamme Sophien kanssa kahdestaan. Olen pitänyt tosi paljon kaikista harrastuksistamme, ja Sophiekin on vaikuttanut nauttivan niistä. Olemme ihan stressissä, koska joskus keväällä on musiikkiopiston kevätkonsertti, jossa myös Sophien muskariryhmä esiintyy… 8-/ (Pelkään, että mokaan jotain ja mokaan täten samalla Sophien ensimmäisen julkisen esiintymisen… 8-/ )

Harrastustemme lisäksi olemme käyneet melkein joka päivä noin tunnin vaunulenkillä, jonka kohteena on ollut Laajasalon keskusta. Olemme käyneet siellä eräässä kahvilassa, jossa olen syönyt kuudella eurolla päivän keiton (hintaan kuuluu myös juoma, leipä ja kahvi). Samalla olen tehnyt päivän ostokset. Vaunulenkit ovat ihan hyvä tapa saada liikuntaa, raikasta ulkoilmaa ja aikaa yhdessä vauvan kanssa.

Olen myös yrittänyt tehdä jonkin verran töitä. On joitakin kiinnostavia prokkiksia, joita olen tahtonut työstää myös äitiyslomani aikana. Ja lisäksi on tietysti seuran hallinto, jota on pitänyt hoitaa. Aluksi pidin Sophieta kantoliinassa. Välillä hän on ollut imetystyynyn päällä sylissä. Viime aikoina olen pitänyt häntä turvakaukalossa keittiön pöydällä. Parhaiten pystyn tietysti työskentelemään silloin, kun hän nukkuu. Muuten se on vähän niin ja näin.

Sophie turvakaukalossa keittiön pöydällä

Axelin kanssa olemme käyneet risteilyllä Tallinnassa sekä musikaalia kuuntelemassa Tampereella. Tallinnan-risteily oli hääpäivämatkamme. Yövyimme laivalla DeLuxe-luokan hytissä ja kävimme Tallinnassa shoppailemassa muutaman tunnin. Tampereella kävimme kuuntelemassa Les Misérables -musikaalia Tampereen teatterissa ja yövyimme Sokos Hotel Ilveksessä. Kummatkin reissut olivat oikein onnistuneita ja rentouttavia. Sophie oli niiden aikana hoidossa isovanhemmilla.

Itselläni on ollut viime viikkoina prokkiksena myös painonpudotus. Olen onnistunut pudottamaan 4,5 kiloa. Se on ihan hyvä alku. Minullehan tuli 12 raskauskiloa, joten vielä pitäisi pudottaa 7,5 kiloa. Kyllä ne tästä vähitellen lähtevät… Se on ihan varma. Syön pääasiassa salaattia, keittoa, ruisleipää ja rahkaa. Juuri muuta en syökään. (Juon tosin edelleen tosi paljon kahvia, mutta sehän ei lihota.) Yritän saada kaikki raskauskilot lähtemään tämän kevään aikana. Tällä viikolla olen aloittanut myös lenkkeilyn nopeuttaakseni painonpudotusta ja saadakseni kuntoa nousemaan.

Raskauskilojen lisäksi minua vaivaavat tällä hetkellä nivelongelmat. Minulla on kipua sekä vasemmassa olkapäässä että oikeassa polvessa. Vasen olkapäähän on leikattu kolme kertaa. Se meni noin 15 kertaa sijoiltaan vuosina 1999-2000. Siitä syystä olkapäähän on nyt kehittynyt nivelrikko, mikä on tietysti veemäistä. Tammikuussa onnistuin saamaan siihen tulehduksen ja jonkun pienen venähdyksen. Nyt olkapäässä on jonkinlainen tulehduksen jälkitila. Nivelrikon lisäksi siis. Nivelrikkoa aletaan nyt hoitaa fysioterapialla. Olkapääortopedi sanoi, että jumppaamalla saatan saada sen parempaan kuntoon kuin missä se on ollut vuosiin! Odotan siis innolla jumppaohjeita. Polven kohtalo ei ole vielä selvinnyt. Menen polviortopedin vastaanotolle ensi tiistaina. Sen jälkeen tietää sitten enemmän. Lenkkeillessä polveen ei juurikaan satu, mutta aikidossa siihen sattuu ihan sikana. En tajua, mikä sitä vaivaa. Polveani ei ole koskaan leikattu, eikä siinä ole ollut mitään vakavia vammoja aiemmin. Pelkkiä pieniä rasitusvammoja sun muuta pientä. No, ortopedi osaa varmaan kertoa, että miten tästä eteenpäin.

Mitään muuta erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut. Olen viettänyt rauhallista äitiyslomalaisen elämää, mikä on ollut ihan mukavaa vaihteeksi. Vauvan kanssa on ollut mukavaa, mutta ikävöin silti hieman töitä ja muuta tavallista arkea. No, mutta siihen ehtii varmaan vielä palata. Pitäisi vain yrittää nauttia tästä hetkestä. 🙂

Pascal ohjaamassa leiriä Finn-Aikissa tammikuussa 2011. (Kuva: Eino Pessi).

Pe 17.1.2014          

(Klo 23.50): Päätin taas tauon jälkeen jatkaa bloggailua ja avata tämän blogin julkiseksi. Sovin Axelin kanssa, että jos olemme yhdessä matkoilla, julkaisen matkakertomuksen vasta jälkikäteen, jotta rosvot eivät pysty katsomaan blogistani, koska olemme kumpikin poissa maisemista… Muuten minusta on ihan kiva kirjoittaa julkisesti avointa blogia. Se oli alun perinkin yksi sen viehätyksistä. Siis se, että en tiennyt, kuka lukisi blogikirjoituksiani, vai lukisiko kukaan.

Anyway, Sophie-vauva syntyi siis 31.10.2013, ja hänen syntymänsä jälkeen kaikki on liikkunut enemmän tai vähemmän vauvan ympärillä. Kaikki on mennyt ihan hyvin, joskaan hän ei aina nuku yöllä. Toisinaan hän saattaa nukahtaa vasta klo 6 aamulla, mikä on tietysti aika rankkaa. Muuten hän on oikein kiltti ja söpö vauva. Ristiäiset pidettiin hääpäivänämme, 15.12., Finska Läkaresällskapet tilassa Meilahdessa. Nimeksi tuli Sophie Irja Maria. ‘Sophien’ valitsimme ihan vain siksi, että tahdoimme kansainvälisen nimen, ja koska kumpikin pidimme ‘Sophie’-nimeä kauniina. ‘Irja’ oli isoäitini nimi, ja ‘Maria’ on Axelin suvussa kiertävä nimi.

Tässä yksi viimeaikainen kuva Sophiesta:

Sophie juuri heränneenä

Viime tiistaina aloitin vauvamuskarin Sophien kanssa, ja se oli kyllä tosi mukavaa! Kaikki ihastelivat Sophieta. Hän oli kaikkein pienin osallistuja.

Ai niin, mutta minun pitikin kirjoittaa Pascalin leiristä, joka alkoi tänään. Eino kävi hakemassa Pascalin lentokentältä. En itse päässyt mukaan, koska osallistuin erääseen seminaariin yliopistolla. Tapasin heidät Teboilin kahvilassa Myllypurossa. Olin laittanut liikuntavirastoon kaksi meiliä ja soittanut Myllyyn, jotta tällä kertaa ei olisi mitään sählinkiä salivarausten kanssa (siis että vakiovuoron haltijat eivät tietäisi, että meillä on yksittäisvaraus, tms.; tällaisia ongelmiahan on ollut monta kertaa). Eikä ollutkaan. Kaikki meni siltä hyvin oikein hyvin.

Pascal veti treenien ensimmäisessä osuudessa gyakuhanmi katatedoria. Teemana oli sisäänmeno, jossa uken ote irroitetaan alakautta. Tekniikoina tehtiin sokumen iriminagea, shihonagea ja kotegaeshia. Vähitellen siirryttiin tekemään vastatekniikoita, eli toinen teki samaisen sisäänmenon, ja toinen sitten teki siihen liikkeestä shihonagen tai kotegaeshin. Treenin toisella puoliskolla tehtiin katadori-menuchia. Siitä tehtiin ikkyota ensin normaaliin tapaan ja sitten siten, että käännöksen jälkeen jalat vietiin yhteen ja siitä sitten jatkettiin leikkaavalla liikkeellä uken kyynärpäähän. Loppuajasta tehtiin tenchinagea ensin katadori-menuchista ja sitten katadorista. Katadorista liike tehtiin siten, että leikattiin koko käsi uken tarttuvan käden yli ja heitettiin sitten siitä vapaalla kädellä. Treeniä oli oikein mielenkiintoista katsoa, ja porukkaa oli paikalla mukava määrä (noin 30). Osallistujia oli oman seuran lisäksi ainakin Moskovasta, Joensuusta, Lahdesta sekä parista eri Helsingin seurasta.

Itse en pystynyt treenaamaan tänään enkä pysty koko viikonloppuna. Vatsalihakseni eivät nimittäin vielä toimi raskauden jäljiltä. Aikidossa vatsalihaksia tarvitsee tosi paljon (mm. ukemeissa), joten en vielä pysty treenaamaan muiden ohjaamissa treeneissä. Pystyn kyllä jo vetämään treenejä. Tällä viikolla en tosin ole pystynyt edes vetämään treenejä, koska vasen olkapääni (se, joka on leikattu kolme kertaa) on ollut niin kipeä. Se kipeytyi viime lauantaina, kun vedin treenejä. En mielestäni edes tehnyt mitään erityistä. Jouduin joka tapauksessa ottamaan tosi rauhallisesti, koska toimimattomien vatsalihasteni lisäksi oikeaan polveeni sattui. Polvessa on joku vanha rasitusvamma, joka on nyt synnytyksen jälkeen taas vaivannut. Luulen, että se vaivaa lähinnä sen takia, että painan tällä hetkellä 12 kiloa enemmän kuin ennen raskautta… Pitäisi todellakin saada painoa pudotettua, mutta se ei ole ihan helppoa, kun en pysty vielä treenaamaan. Luulen, että kunhan pystyn aloittamaan taas treenaamisen, muutama kilo putoaa nopeasti. Valtaosa ylipainosta on kuitenkin vain nestettä, jota on kasaantunut kroppaan, kun en ole hikoillut kertaakaan kunnolla moneen kuukauteen. Kroppanihan on tottunut siihen, että harrastan rankkaa liikuntaa joka päivä ja siinä samalla myös hikoilen joka päivä kunnolla. Nyt en sitten ole päässyt kunnolla liikkumaan moneen kuukauteen. Näkyyhän se väkisinkin jossain. Ja loppuraskauteen liittyi muutenkin vahvaa turvotusta. Loppuajasta en edes saanut enää kenkiä jalkaan (piti käyttää crocseja). Sormukset eivät mene sormeen vieläkään. No… pikkuhiljaa… Olen tällä hetkellä 5:2-dieetillä, eli paastoan kaksi päivää viikossa. Yritän muutenkin syödä mahdollisimman vähän ja terveellisesti. Tavoitteena on saada ne kaikki 12 kiloa pois kesään mennessä.

Treenien jälkeen menin Pascalin ja Einon kanssa Viikinkiravintola Haraldiin syömään. Se on mielestäni mukavan tunnelmallinen paikka. Ruoka tosin on siellä aika… ööh… erikoista. Pascal meinasi ottaa poroa kunnes huomasi, että kyseessä oli poron SYDÄN… Yöh! 888-/ Minä ja Pascal otimme kummatkin lopulta kanasalaatin, joka oli oikein maukas. Jätin jälkkärin väliin, mutta viinilasillista en voinut vastustaa.

La 18.1.2014

(Klo 6.40): Heräsin jostain syystä jo kuuden aikaan tänään. Sophie nukkuu, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tehdä vähän duunia. Pitäisi saada yhdestä artikkelikäsikirjoituksesta 1000 sanaa pois. Olen tehnyt jonkin verran myös duuniprokkiksia äitiyslomani aikana. Se on ihan virkistävää. Tällä hetkellä tosin on vähän turhankin monta deadlinea samaan aikaan. Olen hieman stressaantunut.

Paino-ongelma häiritsee minua tosi paljon tällä hetkellä. Monilla naisilla kroppa palautuu ennalleen ihan itsestään lyhyessä ajassa, mutta minä en jostain syystä kuulu heihin. Se täytyy vain hyväksyä ja yrittää tehdä töitä painonpudotuksen eteen. Yritän tällä hetkellä syödä mahdollisimman vähän. Ihan vain sen verran kuin on pakko.

La 18.1.2014

(Klo 19.16): Sain aamulla ennen treenejä tehtyä ihan hyvin duunia. Sain artikkelistani peräti 850 sanaa jotenkin pois. Eli enää tarvitsee lyhentää sitä 150 sanalla. Jess. Sitten voin lähettää sen takaisin erääseen tieteelliseen lehteen. Anyway, olin tänään katsomassa kumpaakin treeniä. Sain taas paljon ideoita omiin treeneihimme.

Aamupäivätreenissä Pascal veti yokomenuchia. Siitä tehtiin ensin shihonage siten, että taisabakia tehdessä kädet olivat ikään kuin niissä olisi bokken. Sitten tehtiin ikkyon perusmuoto. Sen jälkeen tehtiin ikkyo siten, että hyökkäystä vastaanottava käsi oli nyrkissä ja kääntyi kontaktihetkellä ukea kohti. Samalla vartalo kääntyi 90 astetta. Sitten siirryttiin “Endomaiseen” vastaanottoon, jossa hyökkäys ohjattiin pään sivusta ohi siirtymällä vain hieman pois hyökkäyslinjalta. Siitä tehtiin lyhyt muoto kotegaeshista ja iriminagesta. Tämän jälkeen tuli vaikea osuus: tehtiin iriminagen vastaanotto ilman käsiä! Väistö tehtiin vain siirtymällä hieman sivuun ja kääntämällä päätä. Se näytti hemmetin hankalalta… Sitten tehtiin ikkyo siten, että ukea käännettiin aluksi vajaat 90 astetta sivulle. Tämän jälkeen oli vuorossa suora koshinage, eli ns. “pyyhkäisy-koshinage”, jossa otetaan ote etukädellä leikaten samalla vartalolla viistosti sisälle. Lopuksi tehtiin vapaatekniikkaa sekä hanmihandachiwaza kokyonagea, jota tehtiin jo eilenkin.

Treenien väliajan istuin Pascalin ja Grazun kanssa Teboilin kahvilassa. Tauon jälkeen vuorossa oli bokken-treeni. Siinä teemana oli sellainen askelkuvio, jossa takajalka siirtyy etujalan viereen, ja siitä sitten tehtiin kuraidachi-hallinta tai 2. sarjan 2. katan loppu, jossa hallinta tulee ensin kyynärpään kohdalle ja sitten vartaloon. Lopuksi tehtiin tuttu Aikiken-kata, jossa tehdään ensin suuri vaakatasoinen leikkaus vartaloon ja sitten hallinta päähän. Bokken-treenin jälkeen tehtiin gyakuhanmi kokyonagea siten, että ensin käännyttiin tenkanilla ja sen jälkeen käsi rentoutettiin ja tiputettiin peukalo edellä alas. Sitten tehtiin uchikaitennagea. Ensin tehtiin perusmuoto ja sen jälkeen sellainen sovellettu muoto, jossa vaihdetaan jalkaa takana, ja heitto tehdään niin lyhyenä, että uke joutuu tekemään kovan ukemin. Ukemi tehdään siten, että etujalka siirretään takajalan viereen. Etujalka lähestulkoon pyyhkäisee takajalan pois alta. Jos tämän vaiheen jättää tekemättä, ukemi on vaikea toteuttaa.

Illalla Antti vie opettajan syömään Piccolo Mondoon, jotta minä voin olla kotona vauvan kanssa. Vauva makaa tälläkin hetkellä sylissäni imetystyynyllä. Siten pystyn yhdistämään vauva-ajan ja tietokoneella olemisen. Välillä hän tosin alkaa huutaa, ja silloin tulee tietysti aina keskeytys.

Päivä oli oikein antoisa aikidollisesti, vaikka en päässytkään mukaan tatamille. Kannatti olla katsomassa. Samalla tietysti näki tuttuja, mikä on aina mukavaa. Kuitenkin tämänhetkinen fyysinen tilani on mielestäni turhauttava. Mutta sille ei nyt akuutisti voi mitään. Pitää vain yrittää pudottaa painoa ja kuntoutua taas vähitellen treenikuntoon. Synnytyksestä on vasta vähän aikaa.

Su 19.1.2014

(Klo 6.53): Heräsin taas tosi aikaisin. Vauva nukkuu vielä. Käytän taas tilaisuutta hyväkseni tehdäkseni töitä. Pitäisi vielä saada 150 sanaa yhdestä artikkelista pois ja tehdä lista muutoksista. Näin jostain syystä koko viime yön painajaisia. Nyt on jotenkin levoton olo.

Ma 20.1.2014

(Klo 8.30): Leirin viimeiset treenit menivät hyvin. Porukkaa oli paikalla vähemmän kuin lauantaina, mutta kuitenkin ihan ok määrä. Tekniikoissa oli jonkin verran kertausta lauantailta, mutta myös uusia juttuja. Uutena tehtiin ainakin chudan tsuki sokumen iriminage. Ensin siitä tehtiin perusmuoto, jossa askelkuviona on irimi henka ja käsillä kulmikas vastaanotto. Sen jälkeen tehtiin kiinnostava sovellus, jossa vastaanotto tehtiin siten, että käsi tuli lähelle vartaloa ja jatkoi siitä sitten pyörähtävällä liikkeellä tekniikkaan. Kertauksena tehtiin lyhyt muoto uchikaitennagesta, josta uken piti tehdä kova ukemi. Lisäksi tehtiin ainakin gyakuhanmi katatedori sokumen iriminagea irimi henkan kautta siten, että käännöksen jälkeen käsi kääntyi pystysuoraan, sekä yokomenuchi iriminage ilman käsiä (siis vastaanotto ilman käsiä).

Harmi, että Pascal ei vieläkään saanut 6. dania. Hän vaikutti itsekin hieman pettyneeltä, koska minimiaika olisi tullut täyteen jo pari vuotta sitten. Hänhän on ihan huippuammattilainen, joten on vaikea löytää syitä, miksi hän ei saanut arvoa minimiajassa. Mutta kuten Pascalin kanssa totesimme, 5. danista lähtien dan-arvot ovat pelkkää politiikkaa. On turha kuvitella, että niissä olisi kyse jostakin muusta kuin politiikasta. Ja mitä korkeampi arvo, sitä enemmän politiikkaa. Samasta syystä Christian ei vieläkään saanut 8. dania, mikä on periaatteessa aika yllättävää. Hänhän on ollut 7. dan jo vaikka kuinka pitkään ja on yksi parhaita maailmassa. Jos hän olisi japanilainen, hän olisi varmasti jo saanut 8. danin. Länsimaisilla kestää aina vähän pidempään. No, mutta toisaalta Christian ja Pascal ovat kumpikin jo niin tunnettuja maailmalla, että heidän vyöarvollaan ei ole juuri väliä.

Olen tällä hetkellä hieman masentunut. Täytyy toivoa, että en saa jotain synnytyksen jälkeistä masennusta ainakaan kovin pahasti. Masentaa, kun ei pysty liikkumaan normaalisti, tai ylipäänsä liikkumaan juurikaan. Tänään aion kyllä jo mennä vetämään treenejä. Täytyy toivoa, että olkapää ja polvi kestävät.

Tässä muutama Eino Pessin ottama kuva leiriltä:

Pascal vetämässä bokkenia.

Pascal näyttämässä chudan tsuki tekniikkaa Eddien kanssa.

Pascal näyttämässä kotegaeshia. Ukena Juhani.

Pascal ja katatedori-tekniikka. Ukena Mikko.

Pascal näyttää Antin kanssa uchikaitennagea.

Sophie ristiäismekossa turvakaukalossaan

Su 15.12.2013

(Klo 20.55): Tänään oli Sophien ristiäiset. Julkistimme siinä yhteydessä hänen koko nimensä, joka on: Sophie Irja Maria Wiklund. Sophie-nimi ei tule mistään erityisestä. Meistä se vain on kaunis nimi, joka toimii hyvin sekä suomeksi että ruotsiksi ja muutenkin kansainvälisesti. ‘Irja’ puolestaan oli isoäitini nimi, ja ‘Maria’ on Axelin suvussa kiertävä nimi. Juhlat pidettiin Finska Läkaresällskapetin omistamassa Villa Aikalassa, Meilahdessa.

Paikalla oli noin 30 henkeä, pääasiassa lähisukulaisia. Tilaisuus meni ihan hyvin, mutta on harmi, että Sophie huusi naama punaisena melkein koko kasteseremonian ajan. Muuten hän oli rauhallinen, mutta juuri seremonian aikana piti sitten huutaa… Serkkupoika, Otto, yhtyi sitten solidaarisuudesta mukaan itkuun, joten seremonian aikana tilassa oli kaksi huutavaa vauvaa… Kummeina toimivat siskoni Pauliina, tätini Heli sekä Axelin vanhempi pikkusisko Jenny ja tämän avomies Christoffer (eli ‘Toffe’). Kastemalja ja kastemekko olivat Axelin suvussa kiertäviä vanhoja hienoja perintökappaleita.

Äitiys on sujunut tähän asti ihan hyvin. Sophie on melko rauhallinen vauva. Tai oikeastaan hän on kiinnostava yhdistelmä rauhallisuutta ja energisyyttä. Hän valvoo tällä hetkellä joka yö kahteen tai kolmeen asti mutta nukkuu sen jälkeen monta tuntia yhteen menoon. Saan siis yleensä ihan hyvät yöunet. Päivällä Sophie on energinen ja vaatii paljon huomiota. Koko ajan pitäisi olla jotain häppeninkiä. Hän rakastaa olla kantoliinassa, joten pidän häntä siinä melkein koko ajan. Sängyssä hän suostuu olemaan vain öisin nukkuessaan sikeästi. Päivällä hän nukkuu yleensä vain pieniä pätkiä kantoliinassaan. Yleensä hän on ollut rauhallinen kaikissa tilaisuuksissa, joihin olemme hänet vieneet, joten oli tosi huonoa mäihää, että hän huusi tänään melkein koko kasteseremonian ajan. Esimerkiksi viime viikon lauantaina hän oli serkkunsa, Oton, ristiäisissä Pornaisissa eikä itkenyt siellä lainkaan. Torstaina olimme perhevalmennuksessa, ja sielläkin hän oli koko ajan tosi rauhallinen. Neuvolantäti ottikin hänet mallikappaleeksi vauvatanssiin. Sophie pärjäsi siinä oikein hyvin. 🙂

Tein viime maanantaina come backin aikidotreeneihin. En kylläkään treenaa vielä itse vaan ainoastaan vedän treenejä. En tosin pysty vielä vetämään alkulämmittelyä, joten pyydän aina jotakuta muuta vetämään sen. Oikeastaan vain olen paikalla, näytän tekniikoita ja neuvon muita. Jo pelkästään siinäkin huomaan, että kroppani on ihan jumissa raskauden ja kolmen kuukauden tauon jäljiltä… Voi jessus sentään. Paluusta ei tule helppo. Olen treenannut aikidoa 25 vuotta, ja tämä on pisin tauko koko aikana. Jälkitarkastus on ensi perjantaina. Sen jälkeen pystyn varmaankin alkamaan treenata vähän fyysisemmin. Olisi hyvä, jos saisin silloin myös luvan alkaa käydä lenkillä. Pitäisi saada vähän kondista nostettua ja painoa tiputettua…

Sophie ristiäismekossa kotisohvalla