Oletko koskaan miettinyt, miten autismikirjon lapset puhuvat kiusallisista tai ikävistä sosiaalisista tilanteista? Tuore Journal of Interactional Research in Communication Disorders -lehdessä julkaistava tutkimus (Stevanovic & Wiklund, tulossa) pureutuu juuri tähän kysymykseen – keskittyen siihen, miten 11–13-vuotiaat suomea äidinkielenään puhuvat autismikirjon pojat jakavat kokemuksiaan ryhmäkuntoutuksessa.
Tutkimus on erityinen siksi, että se tarkastelee lasten tarinankerrontaa – tarkemmin sanottuna sitä, miten he käyttävät referoitua puhetta (esimerkiksi “Ja sitten se sanoi mulle että ‘Et oo tosissas!'”) kertoessaan vaikeista vuorovaikutustilanteista. Tutkijoina emme olleet kiinnostuneita pelkästään siitä, mitä lapset kertoivat, vaan myös siitä, miten he kertoivat – ja mitä se paljastaa heidän minäkuvastaan ja sosiaalisesta ymmärryksestään.
Menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia, jonka avulla pureuduttiin tarinoiden rakenteeseen: Mitkä osat vuorovaikutustilanteista lapset päättivät siteerata sanatarkasti? Miten he esittivät toisten puheet – ja omansa? Ja millaisen kuvan tämä antaa heistä itsestään ja siitä, miten he näkevät oman roolinsa näissä tilanteissa?
Mielenkiintoista kyllä, juuri referoidun puheen käyttö vaikutti vahvasti siihen, millaisina moraalisina toimijoina lapset kertoivat itsestään. Mutta mukana oli myös ristiriita: monesti pojat esittivät itsensä tavalla, joka ei näyttänyt heitä erityisen positiivisessa valossa. Tämä tuo esiin sen, miten monimutkaisella tavalla autismikirjon lapset tulkitsevat ja viestivät sosiaalisista tilanteista.
Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa niistä narratiivisista keinoista ja haasteista,joita autismikirjon lapset kohtaavat. Samalla se nostaa esiin sen, kuinka erilaisia heidän tarinankerrontastrategiansa voivat olla verrattuna neurotyypillisiin (eli ei-autistisiin) ikätovereihin. Ja tämä ero on merkityksellinen – etenkin tilanteissa, joissa on kyse kiusaamisesta, ristiriidoista tai muista tunnepitoisista vuorovaikutustilanteista.
Tällaisten hienovaraisten erojen ymmärtäminen voi auttaa vanhempia, opettajia, kuntouttajia ja muita lähipiirissä olevia tukemaan autismikirjon lapsia ja nuoria heidän pyrkimyksissään ilmaista omaa sosiaalista maailmaansa.
Lähdeviite:
Stevanovic, Melisa & Wiklund, Mari (tulossa): Talking about Experiences of Interactionally Troublesome Exchanges: Reported Speech in Interactions with Preadolescents on the Autism Spectrum. Journal of Interactional Research in Communication Disorders.