Olen tutkinut Anne Riipan kanssa kysymysten intonaatiota suomea äidinkielenään puhuvien ranskan kielen oppijoiden puheessa. Aiheeseen liittyvä artikkelimme on juuri hyväksytty julkaistavaksi Journal of French Language Studies -lehdessä. Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jonka päämääränä on tutkia kaunokirjallisten tekstien käyttöä kielenopetuksessa ja erityisesti ranskan intonaation opettamisessa.

Aineistomme kielenoppijat (n = 15) osallistuivat aineistonkeruun aikaan Helsingin yliopiston Kielikeskuksen ranskan alkeisjatkokurssille. Heidän suullisen kielitaidon tasonsa oli A1-A2. Heidän puhettaan vertailtiin syntyperäisten ranskan kielen puhujien (n = 5) puheeseen. Syntyperäiset puhujat olivat ranskalaisia ja belgialaisia Erasmus-opiskelijoita. Osallistujien tehtävänä oli lukea kaksi sivua dialogia Samuel Beckettin (1952) näytelmästä En attendant Godot (suom. ”Huomenna hän tulee”). Näytelmätekstit ovat mielenkiintoinen aineisto tällaiseen tutkimukseen, koska näytelmät on kirjoitettu esitettäviksi ääneen. Täten tekstin ilmaisemilla intonaation muutoksilla on niissä erityisen tärkeä tehtävä semanttisen ja affektiivisen sanoman välittymisen kannalta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sekä suomea äidinkielenään puhuvat kielenoppijat että syntyperäiset ranskan puhujat tuottavat tyypillisesti intonaation nousun (joko nousevan tai vahvasti nousevan intonaation) vaihtoehtokysymysten eli polaaristen kysymysten (questions totales) lopussa. Hakukysymysten (questions partielles) osalta tulokset ovat vaihtelevampia: useimmiten kielenoppijat tuottavat intonaation nousun myös hakukysymysten lopussa, kun taas syntyperäiset puhujat tuottavat yleensä hakukysymykset joko laskevalla tai tasaisella loppuintonaatiolla. Nousujen suuruuksissa ei ollut keskimäärin juurikaan eroa kielenoppijoiden ja syntyperäisten puhujien välillä.

Koska nousevalla intonaatiolla ei ole vakiintunutta kysyvää tehtävää suomessa, tutkimus antaa lisänäyttöä siitä, että kaikkia vieraiden kielten puhujien puheessa esiintyviä syntyperäisistä puhujista poikkeavia prosodisia piirteitä ei voida selittää äidinkielen ja kohdekielen välisellä interferenssillä. Kielenoppijioden kielellisellä epävarmuudella on aiemmin todettu olevan yhteys intonaation nousujen yleisyyteen. Nousevan loppuintonaation yleisyys kielenoppijoiden puheessa liittyy todennäköisesti myös siihen, että nousevan intonaation tuottamista kysymysten lopussa korostetaan vahvasti ranska vieraana kielenä -opetuksessa. Sen sijaan opetuksessa ei avata riittävästi nousevan intonaation muita mahdollisia tehtäviä, joilla on suora yhteys puhujan asenteiden ja affektien ilmaisuun. Tutkimus kehittelee ajatusta siitä, miten prosodiaharjoitukset voisivat olla keskeinen osa vieraan kielen opetusta ja parantaa samalla nuorten tunnetaitoja: kykyä asettua toisen asemaan, tunnistaa ja ymmärtää toisen tunteita. Nykytutkimuksen mukaan juuri oikean tunnesävyn tavoittaminen parantaa myös vieraan kielen intonaatiota.

*****

Lähde: Wiklund, Mari & Riippa, Anne (tulossa): L’intonation des énoncés interrogatifs dans la parole des apprenants finnophones du français. Journal of French Language Studies.