Olen tutkinut Simo Määtän kanssa ranskankielistä audiovisuaalista aineistoa, jossa kaksi naispuolista kuntouttajaa keskustelee neljän 11-13-vuotiaan autismikirjon pojan kanssa yksityisellä klinikalla Genevessä. Journal of Interdisciplinary Voice Studies -lehdessä julkaistavassa artikkelissamme esittelemme tuloksia tutkimuksistamme, jotka kohdistuvat kuntouttajien responssistrategioihin. Käytämme tutkimuksessamme keskustelunanalyysin menetelmiä yhdistettynä joihinkin diskurssianalyysin piiristä nouseviin näkökulmiin. Responssit joko hyväksyvät lasten puheenvuorot (kokonaan tai osittain) tai sitten kutsuvat poikia tuottamaan jatkopuheenvuoroja. Esittelemme artikkelissamme viisi yleisintä responssistrategiaa, jotka ovat: 1) hyväksyntä, 2) lapsen puheenvuoron/puheenvuorojen kommentointi, 3) koko ryhmälle esitetty kysymys, 4) puheenvuoron sisältöön kohdistuva kysymys, 5) sanotun sisällön uudelleen muotoilu. Yhteensä erottelimme aineistosta 19 erilaista responssikategoriaa. Käytännössä responssityypit esiintyvät usein erilaisina yhdistelminä.
Tulostemme mukaan samalla responssityypillä voi olla erilaisia vuorovaikutuksellisia tehtäviä, mutta ne kaikki tähtäävät intersubjektiivisuuden eli yhteisymmärryksen ylläpitämiseen osallistujien välillä. Tämä on todettavissa esimerkiksi siitä, että aineistossa ei esiinny lainkaan avoimesti negatiivista palautetta. Prosodiset piirteet (kuten sävelkulun muutokset, puhenopeus, tauotus, äänteen pidennykset, puherytmi, jne.) luovat lisämerkityksiä kuntouttajien käyttämiin dialogipartikkeleihin, joten olemme ottaneet myös prosodiset piirteet huomioon analyyseissamme. Aineistomme autismikirjon lapset pitävät usein yllä katsekontaktia ja tuottavat myös kasvojen ilmeitä, kuten hymyä. Tässä mielessä heidän vuorovaikutuksensa piirteet muistuttavat tyypillisesti kehittyneiden lasten vuorovaikutusta. Joidenkin poikien puheessa on kuitenkin epäsujuvuutta, ja jotkut heistä osallistuvat ryhmäkeskusteluun vain vähän. Toisaalta taas jotkut ovat hyvin aktiivisesti mukana keskustelussa, ja joidenkin sanavarasto on huomattavan laaja. Kuntouttajat keskittyvät istunnon aikana paljon muistiinpanojen ottamiseen ja kirjoitusvälineisiinsä sen sijaan, että katsoisivat poikia kohti, mikä on ristiriidassa “tyypillisen” vuorovaikutuksen ideaalin kanssa.
Artikkelin lähdeviite:
Wiklund, Mari & Määttä, Simo (tulossa): Therapists’ response strategies in a group session involving French-speaking children with autism spectrum disorder. Journal of Interdisciplinary Voice Studies.