Olen tutkinut Martti Vainion ja Kia Ihaksisen (Wiklund, Vainio & Ihaksinen, tulossa) kanssa autismikirjon varhaisnuorten intonaation käyttöä spontaanissa vuorovaikutuksessa. Aiheeseen liittyvä artikkelimme julkaistaan pian Puhe ja kieli -lehden autismiteemanumerossa.
Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, jota luonnehtivat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, aistiyliherkkyydet sekä rajoittuneet kiinnostuksen kohteet (APA, 2013). Autismikirjon henkilöillä puheen prosodiaan liittyy usein epätyypillisiä piirteitä. Artikkelissamme tarkastellaan autismikirjon poikien puheen lausumanloppuista nousevaa intonaatiota ja sen käyttöä kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa. Aihe on tärkeä, koska vaikka autismikirjoon liittyviä prosodisia piirteitä onkin jo tutkittu aiemmin melko paljon, spontaania puheaineistoa, joka mahdollistaisi autismikirjon henkilöiden intonaation käytön havainnoimisen, ei ole aiemmin juurikaan tutkittu.
Tutkimuksen aineistona käytetään autenttisia ryhmäkuntoutuskeskusteluja, joissa 11–13-vuotiaat autismikirjon pojat (n = 7) keskustelevat kuntouttajiensa kanssa. Tutkimuksessa käytetään akustisen fonetiikan ja keskustelunanalyysin menetelmiä.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että autismikirjon pojat osaavat käyttää nousevaa loppuintonaatiota vuorovaikutuskeinona sekä tuottaa että tulkita oikein päättyvyyttä ilmaisevia prosodisia piirteitä spontaanissa vuorovaikutuksessa. He osaavat myös käyttää prosodisia piirteitä korostuskeinoina, kutsua intonaation loppunousun avulla reaktioita muilta osallistujilta sekä ilmaista vastaanottajan huomioonottamista. Autismikirjon pojat vaikuttaisivat siis pystyvän käyttämään hyväkseen intonaatiota vuorovaikutuksellisena resurssina, vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on yleisesti ottaen autismikirjon henkilöille vaikeaa (APA, 2013).
Intonaation käyttöä vuorovaikutuksellisena resurssina voitaisiin kuitenkin mahdollisesti harjoitella enemmänkin autismikirjon lasten ja nuorten kuntoutuksessa. Autismikirjon varhaisnuorilla vaikuttaa nimittäin ainakin tämän tutkimuksen perusteella olevan lähtökohtaisesti edellytykset intonaation vuorovaikutukselliseen käyttöön, joten näitä edellytyksiä voitaisiin tulevaisuudessa vahvistaa aiempaa enemmän tietoisen harjoittelun kautta.
Havaintomme tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan autismikirjon lapset osaavat tuottaa kerrontasekvenssejä keskustelussa (Solomon 2001, 2004; Wiklund 2012). Aineistomme sisältää myös kohtia, joissa autismikirjon pojat osaavat käyttää nousevaa intonaatiota kerrontasekvensseissä samaan tapaan kuin Routarinteen (2003) aineiston nuoret tytöt: intonaation nousua voidaan esimerkiksi käyttää orientoivien ja taustainformaatiota antavien lausumien lopussa kerrontaa jäsentävinä keinoina (Routarinne 2003: 183–188).
Lisäksi analyysimme osoittavat, että tutkitut autismikirjon pojat osaavat esittää käsiteltävän aiheen kannalta relevantteja kysymyksiä ja vastata niihin. Tämä tukee Kremer-Sadlikin (2001, 2004) tuloksia, joiden mukaan autismikirjon lapset osaavat osallistua kysymys-vastaus -vieruspareihin suhteellisen kompetentisti. Havaintomme tukevat myös niitä aiempia tuloksia, joiden mukaan autismikirjon lapset osaavat tulkita oikein dialogipartikkelien ja prosodisten piirteiden yhdistelmien vuorovaikutuksellisia tehtäviä (Wiklund 2012; Wiklund & Stevanovic 2018; Wiklund & Vainio 2019).
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia autismikirjon henkilöiden kysymys- ja kerrontavuorojen prosodiaa eri kielissä. Suomenkielisen aineiston vertailu johonkin toiseen kieleen, jossa intonaation loppunousu on kieliopillistunut kysymyksen merkiksi ja jossa intonaatiojärjestelmä on muutenkin erilainen, olisi erityisen kiinnostavaa. Tällainen vertailukieli voisi olla esimerkiksi ranska, jossa lausumanloppuiset intonaation nousut ovat hyvin yleisiä ja myös osa kielen vakiintunutta intonaatiojärjestelmää (ks. esim. Di Cristo, 1998; Morel & Danon-Boileau, 1998; Lehtinen 2010).
Lähdeviite:
Wiklund, Mari; Vainio, Martti & Ihaksinen, Kia (tulossa): Autistimikirjon poikien intonaation käyttö kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa. Puhe ja kieli.