Tämän blogipostaussarjan tarkoituksena on antaa käytännön neuvoja autismikirjon henkilöille neurotyypillisessä (ts. ei-autistisessa) maailmassa selvitymiseen sekä toisaalta myös auttaa neurotyypillisiä henkilöitä ymmärtämään autismikirjon henkilöiden maailmaa.
Monenkeskinen vuorovaikutus on tyypillisesti vaikeaa autismikirjon henkilöille. Moni autismikirjon henkilö saattaa kyetä sujuvaan vuorovaikutukseen keskustellessaan jonkun kanssa kahden kesken, mutta monenkeskisessä vuorovaikutuksessa hän saattaa jäädä kokonaan ulkopuoliseksi. Alla on listattu joitakin tyypillisiä ongelmakohtia ja mahdollisia ratkaisukeinoja niihin.
A) Puheenvuoron saaminen: Autismikirjon henkilön saattaa olla vaikeaa hahmottaa, missä vaiheessa voi ottaa puheenvuoron itselleen, ja tämä saattaa passivoittaa häntä monenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Käytännön vinkki: tarkkaile äänessä olevan henkilön intonaatiota, äänenlaatua, äänenvoimakkuutta, taukoja ja katseen suuntaa. Onko intonaatio laskeva, ääni nariseva, puhenopeus hidastuva ja/tai äänenvoimakkuus hiljentyvä? Jos on, niin äänessä oleva henkilö saattaa olla lopettamassa vuoroaan. Jos edellä mainittujen piirteiden lisäksi lausumaa seuraa tauko, on tilaisuutesi todennäköisesti tullut! Lisäksi vuoron lopussa puhuja yleensä hakee katseellaan palautetta sanomastaan keskustelukumppaneilta. Tämäkin piirre kannattaa ottaa huomioon.
B) Vaikeus hahmottaa, mikä on relevantti kontribuutio suhteessa meneillään olevaan topiikkiin: Autismikirjon henkilöt saattavat herkästi hyppiä aiheesta toiseen, sillä heidän saattaa olla vaikeaa nähdä asioita toisen näkökulmasta ja täten hahmottaa, mikä on relevantti keskustelukontribuutio suhteessa meneillään olevaan topiikkiin. Käytännön vinkki: yritä aluksi saada kiinni vaikkapa vain jostakin yksittäisestä sanasta tai ilmaisusta äänessä olevan puhujan puheenvuorossa ja pyri sitten sanomaan jotakin suhteessa siihen. Voit myös käyttää hyväksesi mielikuvaharjoittelua: pyri hahmottamaan mielessäsi tilanne tai asia, jota toinen kuvailee, ja pyri täten harjoittelemaan toisen asemaan asettumista. Kun olet hahmottanut mielessäsi tilanteen tai asian, pyri sanomaan jotakin siihen liittyen.
C) Vaikeus hahmottaa puheenvuoron sopivaa pituutta: Autismikirjon henkilöt saattavat toisinaan puhua liian pitkiä pätkiä yhteen menoon, koska heidän on vaikea hahmottaa, mikä on puheenvuoron sopiva pituus vastaanottajien näkökulmasta katsottuna. Jos heille on huomautettu tästä asiasta joskus, he saattavat päin vastoin vältellä liian pitkiä vuoroja ja puhua “liian lyhyillä vuoroilla”, jolloin vuorovaikutus saattaa vaikuttaa töksähtelevältä. Käytännön vinkki: Muista, että pitkät monologit saattavat olla vastaanottajan kannalta tylsiä, joten pyri pitämään puheenvuorosi suhteellisen lyhyinä. Voit ottaa mallia vuorovaikutuskumppaniesi puheenvuorojen pituuksista kyseisessä keskustelutilanteessa, sillä sopiva vuoronpituus riippuu jonkin verran tilanteesta. Kannattaa myös tarkkailla keskustelukumppanien katseen suuntaa ja muuta elekieltä. Jos he alkavat vilkuilla ympärilleen ja liikehtiä kyllästyneinä, katsoa kelloa tai kaivaa kännykkää esille, on viimeistään silloin aika lopettaa puheenvuoro.
Toki jokainen vuorovaikutustilanne on aina ainutlaatuinen, joten mitään yleispäteviä neuvoja on vaikeaa antaa, mutta yllä mainitunlaisista vinkeistä voi mahdollisesti olla ainakin joissakin tilanteissa apua joillekin autismikirjon henkilöille.