Autististen henkilöiden on tunnetusti vaikeaa asettua toisen asemaan. Täten heidän on myös vaikeaa ymmärtää toisten mielentiloja ja vuorovaikutuksellisia päämääriä sekä tehdä päätelmiä niiden perusteella. Vaikeus asettua toisen asemaan näkyy siksi myös keskustelun tasolla. Autististen henkilöiden on esimerkiksi vaikeaa ymmärtää vuorovaikutuksen implisiittisiä vihjeitä, heillä on taipumusta ymmärtää asiat kirjaimellisesti, ja heidän puheensa saattaa poukkoilla aiheesta toiseen.

Autistiset henkilöt saattavat myös vastata kysymykseen tarpeettoman yksityiskohtaisesti tai sitten vastata vain siihen, mitä heiltä kirjaimellisesti on kysytty. Myös aiheen vierestä vastaaminen on tavallista. Lisäksi huumorin ja kielikuvien ymmärtäminen sekä puheaktien tuottaminen annetun vihjeen perusteella voi olla heille vaikeaa: he eivät välttämättä esimerkiksi ymmärrä vihjettä, jonka perustella heidän oletettaisiin tervehtivän, tms. He eivät myöskään välttämättä osaa tehdä kontekstisidonnaisia päätelmiä mielentiloja kuvaavista verbeistä.

Aineistossani on esimerkiksi katkelma, jossa lievästi autistinen poika ei ymmärrä kuntouttajan implisiittistä vihjettä, jolla kuntouttaja yrittää saada pojan katsomaan puhekumppaniaan. Myös muut ryhmän jäsenet yhtyvät kuntouttajan yritykseen, mutta poika ymmärtää vihjeen sisällön vasta sitten, kun se sanotaan hänelle suoraan. Vihjeen hahmottamista saattaa tässä tapauksessa vaikeuttaa se, että se liittyy ei-kielellisen vuorovaikutuksen piirteeseen, jonka hallinnassa kyseisellä henkilöllä on aivan erityisen selviä ongelmia. Myös ryhmätilanne luo lisää haasteita henkilöille, joilla on vuorovaikutuksen ongelmia 

Kirjaimellinen ymmärtäminen on tavallista aineistossani. Autistisen henkilöt saattavat ymmärtää kirjaimellisesti jonkin abstraktissa mielessä käytetyn sanan tai sitten takertua käsittelemään yksityiskohtaisesti asiaa, joka on mainittu vain esimerkinomaisesti. Autististen henkilöiden on siis vaikeaa ymmärtää puhekumppaniensa vuorovaikutuksellista päämäärää, mikä puolestaan heijastaa heidän vaikeuttaan asetttua toisen asemaan.

Aineistossani on myös useita katkelmia, joissa lievästi autistiset henkilöt hyppäävät aiheesa toiseensa tai vastaavat kysymykseen yllättävällä tavalla linkittämättä vastaustaan riittävän selvästi meneillään olevaan keskustelunkontekstiin. Myös tämä on osoitus vaikeudesta nähdä tilanne puhekumppanien näkökulmasta.

Eräässä tutkimassani keskustelussa autistinen poika kertoo menneensä nukkumaan keskiyöllä ja heränneensä kello 8.31. Vastaus on niin tarkka, että se on hiukan koomista. Vastauksen tarpeeton tarkkuus ei aiheuta ymmärrysongelmia, mutta se luo vuorovaikutukseen herkästi hieman kömpelön vaikutelman. Aineistossa on muitakin esimerkkejä siitä, kuinka tutkitut henkilöt vastaavat esitettyihin kysymyksiin tarpeettoman tarkasti tai antavat pitkästyttävän detaljoituja kuvauksia omista kiinnostuksenkohteistaan kuten tietokonepeleistä tai elokuvista. Myös tämä piirre liittyy toisen asemaan asettumisen vaikeuteen: toisin sanottuna tutkittujen henkilöiden on selvästikin vaikeaa hahmottaa, miten tarkka vastaus milloinkin on meneillään olevan tilanteen ja vastaanottajien kannalta tarkoituksenmukainen.

Toisaalta aineistoni sisältää myös tapauksia, jotka osoittavat, että vaikka toisen asemaan asettuminen on autistisille henkilöille yleisesti ottaen vaikeaa, toisinaan he kuitenkin pystyvät siihen.