Julkaisin vuonna 2015 Ranskan ääntämisoppaan. Tässä katkelma oppaan esipuheesta:

“Ranskan kielen äänteet tuottavat usein ongelmia suomea äidinkielenään puhuville kielenoppijoille. Syynä tähän ovat kielten varsin erilaiset äännejär­jestelmät. Yhtäältä ranskassa on joitakin foneemeita, joita suomessa ei ole lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi frikatiivit eli hankausäänteet /ʒ/ (esim. sanassa jeune, ’nuori’) ja /ʃ/ (esim. sanassa vache, ’lehmä’). Toisaalta jotkut sinänsä tutut foneemit ovatkin ranskassa erilaisia. Tästä selvin esimerkki lie­nee ranskan /ʀ/ (esim. sanassa parler, ’puhua’), joka on varsin erilainen kuin suomen /r/ (esim. sanassa ’riita’). Lisäksi joitakin suomen vokaaleja vastaa ranskassa kaksi hieman erilaista foneemia, koska ranskassa vokaalien väl­jyysasteita on neljä, kun taas suomessa niitä on vain kolme. Tästä johtuen suomessa on vain puolisuppea /e/, kun taas ranskassa on sekä puolisuppea /e/ että puoliväljä /ɛ/; suomessa on vain puolisuppea /o/, kun taas ranskan järjestelmään kuuluu sekä puolisuppea /o/ että puoliväljä /ɔ/, jne.

Ranskan ääntämistä luonnehtii kauttaaltaan tiukkuus, kun taas suomen ääntämiselle on tyypillistä höllyys. Artikulaatioelimet ovat siis ranskaa puhut­taessa huomattavassa jännitystilassa, kun taas suomessa ne ovat melko ren­toina. Artikulaation tiukkuudesta johtuukin jossain määrin se, että puhuvan ranskalaisen kasvot saattavat suomalaisesta vaikuttaa ilmeikkäältä. Ranskalai­sen puhujan huulet todellakin liikkuvat enemmän kuin suomalaisen, ja myös poskien lihakset ovat ranskaa puhuttaessa tyypillisesti suuremmassa jänni­tystilassa. Esimerkiksi vokaalien pyöreys toteutuu ranskassa voimakkaammin kuin suomessa: ranskan /y/:tä tuotettaessa huulet ovat pyöreämmät kuin suo­men /y/:ssä ja suuntautuvat vahvemmin ulospäin. Sinänsä tutulta vaikutta­vien äänteiden tuottamismekanismeissa on siis pieniä eroja, jotka vaikuttavat luonnollisestikin siihen, miltä äänteet puheessa kuulostavat.

Suomen kielelle tyypillisten tuottamismekanismien suora siirtäminen ranskaan saa helposti aikaan voimakkaan vierasperäisen korostuksen ja voi jopa vaikeuttaa puheen ymmärrettävyyttä. Tämän oppaan tarkoitus onkin käsitellä ranskan foneemeita kontrastiivisesta näkökulmasta. Toisin sanottuna tulevissa kappaleissa nostetaan mahdollisimman konkreettisesti esiin suomen ja ranskan ääntämisen eroja sekä ranskan piirteitä, joihin suomea äidinkiele­nään puhuvien tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Opas on suunniteltu vas­taamaan yliopistotasoisen ranskalaisen filologian oppiaineen perusopintoi­hin sisältyvän fonetiikan kurssin tarpeita. Opas on laadittu mahdollisimman yleistajuiseksi ja helposti lähestyttäväksi. Täten se soveltuu myös muuhun opetuskäyttöön sekä itseopiskeluun. Teoreettisia selityksiä tuetaan kuva- ja äänimateriaalein. Lisäksi kirja sisältää käytännön ääntämisharjoituksia sekä kertaustehtäviä. Keskeisimmät termit ja käsitteet annetaan myös ranskaksi.”

Tein vuonna 2015 myös dosentuurin opetusnäytteeni pohjalta pienen ranskan ääntämisvideon ja lyhyen yleistajuisen artikkelin, jotka julkaistiin Humanistilehdessä. Tässä pieni katkelma artikkelista:

“Äkkiseltään saattaisi helposti kuvitella, että esimerkiksi sellaiset ranskan äänteet kuin /i/, /e/ ja /a/ ovat helppoja tapauksia, koska nehän löytyvät myös meiltä suomesta. Äänteissä on kuitenkin usein käytännössä pieniä eroja, vaikka niitä merkittäisiinkin samalla foneettisella symbolilla. Erot johtuvat erilaisista ääntämispaikoista ja -mekanismeista, jotka vaikuttavat siihen, miltä äänne kuulostaa.
Täysin syntyperäisen kielenpuhujan tasolle on vaikea päästä, mutta harjoittelemalla kieli vääntyy hieman ranskalaisemmaksi. Voilà!”

Video on upotettu myös Tabletkoulun oppimateriaaliin.