Albert Camus (Kuva lainattu Camus’n Wikipedia-sivulta.)

Julkaisin vuonna 2015 ranskalaisessa L’information grammaticale -lehdessä artikkelin intonaation ja välimerkkien havaitsemisen suhteesta. Tutkimukseni mukaan syvä intonaation lasku, joka saavuttaa puhujan äänialan pohjan ja jota seuraa tauko (ns. “B-B-” -kontuuri) liitetään vahvasti pisteen läsnäoloon. Jos lasku on vähemmän syvä (ns. “BB”-kontuuri), eli lasku on huomattava mutta ei saavuta puhujan äänialan pohjaa, assosiaatio pisteeseen on vähemmän voimakas. Mertensin teorian mukaan “B-B-” -kontuuri ilmaiseekin päättyvyyttä, kun taas “BB”-kontuuri ilmaisee lievää jatkuvuutta. Täten on normaalia, että pistettä ei liitetä yhtä vahvasti “BB”-kontuuriin kuin “B-B-“-kontuuriin. Albert Camus käyttää kuitenkin tutkitussa aineistossa kumpaakin mainittua kontuuria osoittaakseen pisteen paikan. Tutkitussa aineistossa Albert Camus lukee ääneen oman kirjansa Sivullisen (L’étranger) Ranskan radiossa vuonna 1954.

Jos piste on prosodisesti (ts. intonaation, tauotuksen, jne. kannalta) merkitty epätyypilliseen tapaan, kuten esimerkiksi intonaation nousulla, jota ei seuraa tauko, prosodista muotoa ei koskaan liitetä havaintokokemuksena pisteeseen vaan pilkkuun tai välimerkin puuttumiseen.

Pilkun osalta tulokset ovat monimuotoisempia. Pilkun tulkitsemiskategorioita on useita, riippuen mm. prosodisesta muodosta sekä syntaktisesta kontekstista. Tulokset osoittavat, että pilkun läsnäolon havaitseminen on merkittävästi vaikeampaa, mikäli intonaation nousua ei seuraa tauko. Tauon merkitys siis korostuu pilkun tapauksessa. Huomattavaa on myös, että korkealla tuotettu stabiili (ts. tasainen) tavu ei korreloi vahvasti pilkun läsnäolon kanssa EDES silloin, kun sitä seuraa tauko… Keskeistä pilkun havaitsemisen kannalta on siis jatkuva nousu.

Mikäli intonaatio on tasainen, se liitetään useimmiten välimerkin puuttumiseen. Jos koehenkilön täytyy valita pilkun tai pisteen väliltä, hän valitsee todennäköisesti pilkun.

LÄHDEVIITE:

• Wiklund, Mari (2015): La perception de la ponctuation de L’étranger d’Albert Camus à travers la prosodie de son auteur. L’Information grammaticale 145, 45-52.

ARTIKKELIN JOHTOPÄÄTÖKSET (ranskaksi):

« Selon cette étude, le contour B-B- suivi d’une pause est fortement associé à la présence d’un point. Le contour BB, qui est donc moins profond, n’est pas aussi fortement associé à la présence d’un point. À la lumière du modèle de Mertens (1987, 1993, 2008, 2011), cela semble normal, puisque le contour BB y indique la continuation mineure, tandis que le contour B-B- y indique la finalité. Dans la lecture produite par Camus, les deux contours sont cependant employés pour marquer la présence d’un point. Sur ce plan, on peut donc constater une différence entre la production – probablement plus ouverte à la diversité des interprétations – et la perception – probablement plus rigoureusement codifiée.

Les résultats montrent aussi que le point graphique interprété à la lecture de manière non prototypique ne donnera jamais lieu à une association perceptive avec le point ; il donnera lieu à une association avec la virgule ou avec l’absence de toute ponctuation. Surtout dans les cas où le contexte syntaxique le favorise.

La virgule correspond à une diversité de contextes sémantiques et syntaxiques, et à une diversité de réalisations en production de lecture orale. Nos résultats montrent que la perception connaît également des catégories diverses. Cela est lié à la nature très instable et polysémique de ce signe de ponctuation. Par conséquent, il y a des virgules réalisées différemment, interprétées en perception comme des virgules ou comme des continuatifs sans ponctuation. Nos résultats montrent que la perception de la place d’une virgule devient significativement plus difficile si la montée intonative n’est pas suivie d’une pause. Néanmoins, sur le plan de la perception, la syllabe haute stable, même suivie de pause, n’est pas très fortement corrélée avec la présence d’une virgule.

Une intonation plate est le plus souvent associée à l’absence de signe de ponctuation. S’il faut choisir entre le point et la virgule, c’est typiquement la virgule qui est choisie. »

• Lehtinen, Mari (2007): L’interprétation prosodique des signes de ponctuation – L’exemple de la lecture radiophonique de L’Étranger d’Albert Camus. L’Information grammaticale 113, 23-31. (Artikkeli sisältyy väitöskirjaani.)